Neuvolan jatkuva painontarkkailu AHDISTAA - muita?

että sanoisin, syö mitä lystää ja haistata huilu moiselle terkalle :) Tarvitset voimia synnytykseen, älä ressaa.



G rv 32

...Minulla hyvin samanlainen "tausta". Eli normaalipainoinen muutoin, aktiiviliikkuja ja todella tiedän miten pitää syödä. Nyt painoa tullut 10 kg ja viikkoja 25+. Enkä edes mässytä makeaa tms. yhtään sen enempää kuin ilman masupesijää. Ja mielestäni olen mitoittanut syömiseni myös siihen, etten nyt voi liikkua entiseen malliin. Paino vaan nousee, enkä voi sille mitään. Pitäisi käytännössä olla syömättä ja se taas ei vauvan kannalta oo ihan täyspäinen ratkaisu. Itseäni helpottaa terkkareiden painontarkkailuinnostuksessa tieto, että raskauden jälkeen edellisellä kerralla kaikki parikymmentä kiloa lähti eikä mitään jäänyt. Juoksulenkitkin kulkivat imetysajan jälkeen ihan entiseen malliin. Mutta neuvolakäynnillä puntarille nousu hirvittää silti joka kerta kun tietää mikä saarna on luvassa... Joo joo, en syö makeaa, rasvaa, käytän vihanneksia paljon jne. Ja sokerirasitusarvot ovat olleet loistavat, verenpaine liiankin matala, veren rasva-arvotkin urheilijan luokkaa. Eli kaikki ok. Missä sitten on ongelma? Kyllähän vauvan takia on tärkeää tarkkailla painon kehitystä, mutta miksi ihmeessä se pitää tehdä äitejä syyllistäen ja käyttää sellaista retoriikkaa, että kyse olisi lihomisesta ja vika äidin ruokailutottumuksissa. Eihän se sitä välttämättä ole, vaan jokaisen kropan oma tapans reagoida raskauteen hormoneineen.



Minusta nykyisin liiallista hoikkuutta ihannoiva raskausmalli esim. mediassa jne. on mennyt vähän liiallisuuksiin, näilläkin palstoilla me monet kertaamme montako kiloa on tullut viime kerrasta ja huokailemme miten hyvä on kun ei ole tullut kuin 100 g, vaikka kyse on aivan normaalipainoisista emännistä... Reippaasti ylipainoiset odottajat ovat asia erikseen, mutta he jos ketkä kärsivät asiasta koko odotusajan. Syömishäiriöistä oli puhetta Vauva-lehdessäkin, joten äitiysneuvolassa jos missä pitäisi olla korrekti painosta kommentoinnin suhteen kaikkien äitien kohdalla, olipa ylipainoinen, normaalipainoinen tai ei. Vallalla oleva naisihanne on muutenkin ihan jotain muuta kuin normaalipainoinen ihminen ja meihin kohdistuvat ulkomuotopaineet kohtuuttomia. Irrottaudutaanpa arvon naiset tästä ja nautitaan muodoista!!! Onnistuisko se?



Sirilii rv25+4

Mulla kanssa niin ***** että joka kerta pitää jotenkin voivotella painoa. Mulla oli painoindeksi 25 kun raskaaksi tulin, en siis hoikkatyttö mutta en nyt kyllä pahasti ylipainoiseksikkaan sanoisi itseäni. Terkkari laittoin sokerirasitukseen kun olen "pullea", näin hän sanoi :D . No tottakai menin muitta mukinoitta sokerirasitykseen, ihan vauvankin kannalta tärkeä asia mutta tuo pullea pisti vähän naurattamaan.

Alkuraskaudessa painoa ei tullu yhtään vaan se laski aika rajusti, syynä paha oksennustauti ja kun kertakaikkisesti ei pahoinvoinnilta pystynyt syömään mitään. No se oli kauhia paikka!

Sitten viikoille 23 suunnilleen oli noussut paino 6 kiloa ja se oli taas kauhia paniikki kun liikaa kiloja oli tullut pullealle naiselle :D . Hyi mua. Ennenkaikkea ärsyttää sen akan voivottelu ja sitten puhutaan kuin pikkulapselle että ymmärräthän sinä nyt ja voi voi.

Ja nyt sitten taas ei ollut tullut 6 viikon aikana kuin 1 kilo ja taas että voi voi kun pitää syödä kun ei paino nouse. Ja miksi minä en syö...

Juu, älkää epäilkökkään ettenkö syö :) . En ole tuon eukon kotkotuksista välittänyt tippaakaan ja syönyt samalla hyvällä omalla tunnolla kuin ennenkin raskautta. Nykyään vaan annoskoko on 1/4 osa siitä mitä se ennen oli kun kerrallaan ei mahdu enempää, sitten tulee vaan useammin syötyä päivän aikana. Eli toisinsanoen ruokatottumukset on menneet terveellisemmäksi.



Ens viikolla on neuvola ja jos se akka aloittaa taas saman lussuttamisen jo siinä kauhuhuoneessa (siis sellanen huone jossa otetaan painot, verenpaineet, pissat ja hempat) niin lähen samoilta sijoilta pois. Mulla ei kärsivällisyys riitä koko muorin kanssa, tälläkin muuten on jo toinen jalka haudassa ja jää aika pian varmaan eläkkeelle. Ja samoin on hoikka kokoinen itse.



Ei meilläkään ole kuin kaksi neuvolan tätiä. Onneksi tuo ei ole minun varsinainen neuvolatäti vaan on hoitanut ainoastaan kun tämä oma th on ollut lomilla.

Kiitos Sirilii ja muut ihanista viesteistänne. Aika samantapaisia kokemuksia tuntuu olevan kaikilla:)!



Eniten muakin ärsyttää se, että joka kerta puolen vuoden ajan saa selittää että juu- en käy grillillä päivittäin (tuskin koskaan), en syö paljoa sokeria tai rasvaa, kyllä-liikun minkä ehdin... vosiko nämäkin asiat kirjata ylös ettei tarvisi joka kerta puuttua?!!!



Monilla tuntuu myös olevan se kokemus, että paino nousee joko liikaa tai ei tarpeeksi. Käsittämätöntä, että ammatti-ihmiset eivät osaa suhtautua odottajiin yksilöinä...



Huoh. Onneksi ei ole enää paljoa jäljellä...



Tanjuska

ja mulle on vieläpä sattunut terkkari joka on ihan tosi hienotunteinen näissä asioissa ja varoo huomauttamasta jos ei mitään huolestuttavaa ole näkyvissä. Silti kuuntelen aina erityisesti painon osalta todella tarkkaan, mitä ja millä sävyllä sanotaan, ja terkkarin puntarilla käyminen varsinkin pidemmän tauon jälkeen on tosi ahdistavaa. Voin kuvitella, että jos on vielä terkka joka huomauttelee tai on ilkeä niin ei sitä oikeen pysty jättämään huomiotta.



Minäkin olen siis normaalioloissa normaalipainoinen ja hyvässä fyysisessä kunnossa ja liikun paljon sekä arjessa että vapaa-ajalla, ja veriarvoilta ja muilta mitattavilta osin suorastaan "ihanneodottaja".



Mun käsittääkseni painon nousun pitää joko olla todella jyrkkää tai lähtökohdan ongelmallinen ennen kuin siitä on raskaudelle tai sikiölle mitään haittaa. Ja samaa on sanonut se mun kiltti terkkarini aina kun asia on tullut puheeksi. Mutta joku siinä on, että kuten Sirilii sanoi niin nykyjään pentele edes raskaana olevat ei sais pyöristyä yhtään. Mitä ne odottaa, että me generoidaan kakara sisällämme ja pysytään pyykkilautavatsoina koko raskauden ajan?!



Plus, toi kiloihin tuijottaminen on kanssa osa jotain sellaista "mittaamisen" perinnettä johon mä en yhtään sopeudu. Mulle ainakin jo se, oonko juonut riittävästi viimeisen parin päivän aikana vai onko ollu helle ja jääny nesteytys vahingossa vähemmälle, tekee kilon puolentoista eron painoon.. Yhdessä vaiheessa taas paino nousi sikana kun pahoinvointi hellitti ja samaan aikaan polvi prakasi ja esti liikunnan, mikä on musta siis suorastaan normaalia käytöstä mun kropalta, oisin huolestunut jos näin ei kävis.. Ja seuraavan kuukauden aikana se tippui vähän kun polvi tuli kuntoon ja pääsin taas liikkeelle ja samaan aikaan alko tämä "en voi syödä kuin pieniä annoksia kerrallaan"-kausi.. Selitä nyt näitä sitten terkkarille kuulostamatta jotenkin kauhean syylliseltä tai siltä, että paino on minulle "ongelma"..



Kannatan ehdottomasti Siriliin ehdotusta, että irrottaudutaan mittauksista ja nautitaan muodoista!! Ja ap:lle tsemppiä viimeisiin viikkoihin, synnytyksen jälkeen sitten onneksi (??) kaikki huomio siirtyykin sitten sen kakaran mittojen tiirailuun, että onko liian iso vai liian pieni ja saako nyt tarpeeksi ruokaa vai liikaa vai liian vähän ja ette kai vaan juota sille muuta kuin rasvatonta maitoa. Sitä odotellessa...



-zel, rv 26+4

Ehdinkin sitä jo aiemmin hiukan pohtia omassa tekstissäni "hätiköintiäkö" mielessä...

Minua alkoivat myös rassaamaan tädin kommentit kun painoa olikin yhdelle keralle tullut n.1kg viikkoa kohti.Kuitenkin viikkojakin alkoi olla jo tuntuvasti ja siihen asti oli massukin vasta pieni, eli koin itse asian niin että sillon pikkuinen vasta otti kasvupyrähdystään...Nestettäkin alkoi kertyä ja mainitsin kyllä että kun turvottaa...Ruokailuni ei mitenkään mainittavasti ollut muuttunut, aika vähä ruokainen ollut aina ja kun huomasin tarvitsevani enemmän energiaa, korvasin sitä pikkuhiljaa hedelmillä. Popsin omenoita ja päärynöitä ym. heikotuksen sain kuriin kun vitamiineilla ja rautatabuilla, joten en todellakaan hirmu syömäri ole koskaan ollut.

Aineenvaihduntani on aina ollut nopean puoleista joten olen toki "katsomatta" voinut pistää suuhuni melkein mitä vain, automaattisesti kuitenkin kiinnitin heti alusta asti siihen jo huomiota raskaaksi tullessa, namuset ovat jääneet pois.



Nyt kun minulla vielä rv 35 todettiin ns."raskausdiabetes" eli suomeksi rasituksen arvot olivat yhdestä kohtaa liian korkeat niin mittaamaan jouduin.(OMA MIELIPIDE: Kai nyt sillä ristuksen litkulla kenenkä tahansa arvot heittää häränpyllyä!Hyi että!!!Ei mielestäni vastaa yhtään normaalia rasitusta...)

Kuitenkin koska loppu jo häämöttää ei mittaus tarpeeksi tulkittu kuin 2xviikossa, voi kuinka TURHAA!!!!

Joo o, toki ymmärrän, vauvan parhaaksihan se, ja ettei pieni kokoiselle äidille kasva liian suureksi niin joo, mutta silti...



Missä on yksilöllinen huomiointi!!!???



Timotei ja pikku-J 35 (Lähtö 158/54 Nyt 158/70, ei ulospäin näkyvää "lihavuutta")

Minä en ole kokenut painon mittaamista yhtään tuolla tavoin. Olen pyöreä ja lähtöpainoni on liian kova, mutta koskaan ei neuvolantäti ole sanonut mitään pahasti painostani. Ymmärtääkseni sitä painoa mitataan myös sen takia, että nähdään äkilliset muutokset painossa: laihtuminen tai äkillinen painonnousu kuitenkin kertovat, että onko kaikki kunnossa, ettei ole kerääntynyt esim. turvotusta tms. Mitä väliä sillä on, että joku näkee paljonko painat. Olen hyväksynyt itseni, tiedän paljon painan, paljon saisin painaa ja mitä asian eteen voisin tehdä, eikä punnitus ahdista minua ollenkaan. Raskausdiabetes on räjähdysmäisesti lisääntynyt Suomessa ja siksikin on hyvä, että äitien hiilareiden syönnistä puhutaan. Mielestäni monet jotka diettaavat koko elämänsä, käyttävät raskautta tekosyynä syödä mitä vaan ja millon vaan. Silloin kun painonnousu alkaa olla 30 kiloa, on neuvolan tehtäväkin puuttua. En sano, että näin olisi teidän kohdallanne, mutta tämän takia on hyvä, että asiaa seurataan kaikilta neuvolassa. PS: Timotei -ei kaikkien sokerirasituksessa käyneiden arvot (edes yksi) ylitä sallittuja rajoja.

Mua ahdistaa raskaudessa myös tämä muodonmuutos. Mun neuvolantäti ei koskaan kommentoi mitään eikä näin ollen ole lisäämässä tuskaa. Jotenkin vain itseni hyväksyminen on kai jäänyt sen verran kesken, että puntarille nouseminen on aina nöyryyttävää. Grr

Ensimmäisestä keräsin ankarasta pinnistelystä (lenkillä väh. 5 krt/vk) kunnioitettava 17 kiloa, jotka lähtivät puolen vuoden sisään juoksulenkkeilyllä aika runsaasta syömisestä huolimatta. Olen aktiiviliikkuja ja se pitää minut hyvässä kunnossa noin normaalisti. Nyt en ole voinut kuntoilla ollenkaan samassa määrin kuin aiemmin. Tietty yritän ottaa sitä huomioon syömisissäni, mutta ei sekään niin yksinkertaista ole, kun on kovin ruokaorientoitunut. Onneksi pyöräilen työmatkat (täysillä 30-40 min/pvä), sillä muuten varmaan paisuisin kuin pullataikina. Mun on vaikea uskoa sitä, etten lihoisi näin kohtuullisen vähällä liikunnalla, koska en laihdu hyvin runsaalla liikunnallakaan.

Hirvittää se ylimääräisten kilojen karistaminen sitten synnytyksen jälkeen, kun kahden kanssa lenkkeily ei ole läheskään niin helppoa kuin yhden nukkuvan pienen. Enkä kyllä haluaisi olla loppuraskaudesta mikään vaappuva pallo, vaikka ei 160-senttiseen varteen 17 kiloa, mitenkään huomaamattomasti katoa.

Harmittaa, kun kaikki raskauden nautinto katoaa jatkuvan painoahdistuksen alle (painoahdistus=(lähes)=muotoahdistus)!

Täällä on nyt sitten yksi, jonka lähtökohta on jo ongelmallinen kuten joku sanoi, painonnousu on runsasta ja liiallista ja siihen vaikuttaa vielä kilpirauhasen vajaatoiminta, jota ei voi parantaa ja joka nostaa painoa heti jos syömisiä ei laske ja tarkkaile tai hoitotasapaino pääsee notkahtamaan. Eikä ne kilot katoa lääkityksellä vaan ankaralla työllä. Lisäksi tietysti ankara pahoinvointi, joka vuoksi on pakko syödä lyhyin väliajoin ellei halua oksentaa montaa kertaa päivässä.



Kyllä, kaikki se vaikuttaa, mitä suuhun pistää ja kuinka liikkuu. Minulla kyseessä on 3.raskaus, kaikkien kuvio on edennyt samaan tapaan. Painoa on tullut 20kg ja sitä kauhistellaan nyt kolmannen kunnan äitiysneuvolassa suunnilleen samaan tyyliin. Kukaan ei ole kehunut, että onpa hienoa, kun laihdutit lähes normaalipainoon tässä välillä ja aloit liikkumaan aktiivisesti, jopa juoksemaan! Tai että olet selvinnyt tässä välillä vaikeasta terveydellisestä tilanteesta suht tasapainoon. Ei, armoa ei anneta eikä lieventäviä asianhaaroja tunneta. Mutta kuten jo toisessa ketjussa sanoin, mua loukkaa sekin, että kaikenmaailman neuvolan sijaisetkin katsovat asiakseen arvostella painonnousuani. Kyllä mä sen tiedän, mutten tällä hetkellä voi enkä haluakaan tehdä sille mitään. Kyllä, siihen varmasti vaikuttaa kesäherkut, loma-aika ja se, että uimahallit ja jumpparyhmät ovat suljettuja kesällä. Minä en pystynyt jatkamaan juoksuharrastusta raskausaikana jo pahoinvoinnin takia.



Mutta tiedättekö, niin inhottavaa kuin tämä painontarkkailu onkin (ja siihenhän ei ole neuvolassa pakko suostua jos siltä tuntuu), niin pahempi kuin virassa oleva neuvolan th on eläkkeellä oleva sellainen! Meillä on nimittäin lähipiirissä yksi, jolla tuo´painontarkkailu (oman ja muiden) alkaa mennä aivan höppänätouhuksi. Että ei ole helppo ammatti sekään... Jostain syystä en ole jaksanut olla paljon yhteydessä sen koommin, kun raskaudestani kerrottuani hän kehotti syömään vain porkkanaa ja hedelmää ettei saavutettu painoni nyt vain pääsisi nousemaan :S Miksi, siis miksi ihmeessä ihminen ei edes tässä tilanteessa saa hemmotella itseään missään kohtaa, varsinkaan jos lienee "pulleuteen" taipuvainen??? vainko itsekurilla meitä raskausaikanakin mitataan ja pannaan arvostusjärjestykseen?



eikkuli, rv 15 tasan



ps. ja mulla tosiaan lähtöpainoon on jo 7kg lisää. Mutta kuten sanottu,en jaksa edes kummastua asiasta enää oman tilanteeni ja kroppani tuntien.

nyt viikkoja ultran mukaan 18+1 ja mulla on lähtöpainosta paino laskenut pari kiloa. Terkka ei vielä viimeksi siihen puuttunut, mutta hieman ihmetteli, että miten se on mahdollista kun mulla ei ole pahoinvointiakaan.

Ilmeisesti raskaus korjaa kehoa pikkuisen sillä kilpirauhasen vajaatoiminnan takia tulleita kiloja en ole saanut pois tähän mennessä millään kuurilla tms ja nyt ne lähtee ihan vaan olemalla.



Jokaisen keho on erilainen, joten nuo "sallitut kilot" on varmaankin joku keskiarvo. Älkää murut niistä stressatko. Ja varsinkaan jos ne aikaisemmin ovat lähteneet pois. Kyllä keho tietää mitä vauva tarvii.

Ihanaa kun muillakin on samoja kokemuksia. Mulla paino nousi ensin tädin mielestä ihan liikaa, sitten oli hetken aikaa tyytyväinen. Sitten raskausdiabeteksen myötä jätin pois kaikki sokerit ja vähensin rasvaa+hiilihydraatteja niin paino laski. Nyt vaikka kuinka syödä puputan kasviksiaja muuta sallittua, niin en saa painoa nousemaan. rv 35 nyt menossa ja sama paino ollut ainakin kaks kuukautta, mutta sf-mitta kasvaa ihan käyrillä ja ultrissa painoarviossa ja muutenkin kaikki kohdallaan. Joten yritän pitää pään kylmänä, syödä mulle räätälöidyn ruokavalion mukaan ja pitää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin. Kiloja tullut 11, eli kokonaisuudessaan ihan sopivasti, mutta neuvolan mielestä väärällä aikataululla. Tsemppiä teille, ei tarvii elää ihan käyrien mukaan ja silti kaikki voi mennä hyvin!

Kiitos kaikille, jotka ovat kirjoitelleet omia kommenttejaan!



Mun pitää vielä lisätä, että mua ärsyttää eniten se, että todella tiedän miten syödään terveellisesti ja miten painon saa nousemaan ja laskemaan. Tuntuu vain, että se neuvolan tätskä pitää ihan tyhmänä mua ja kyselee samat "oletko syönyt paljon jäätelöä, käytkö usein grillillä.." kysymyksensä joka kerta. Tästä tulee se syyllinen fiilis, joka aiheuttaa sen, että tuntuu että ei voi syödä mitään.



Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan kun paino on taas laskenut..



Tanjuska

Nyt pisti vähän simmuun kommentit...:S

Myy08: Käsitit nyt asiat hiuuuukan väärin osaltani...

En ole väittänytkään että kaikkien arvot nousevat, en toki!Mielestäni kyseinen rasitusmenetelmä ei vain vastaa todellisuutta ollenkaan!Ihmisiä kun on hyvin erilaisia erilaisine kehoineen!Ei tuollaista rasitusta voi oikein pitää yleisesti pätevänä, joidenkin naisten elimistö reagoi raskauden aikana täysin erilailla kuin normaalisti ja joillakin se reagoi yleensäkin erilailla. Joillain ei elimet samaantahtiin suodatakaan sitä sokeria kuin toisilla...

Rasituksessa mulla näytti arvot lähes hälyttäviä korotuskohdasta mutta nyt mittailtuani ovat täysin normaalissa riippumatta oikeastaan mitä olen suuhuni laittanut, silti pissassa on vähän sitä näkynyt.



Ja kyllä joo, on se ihan hyvä tarkkailla sitä painoa en minä sitä sanokaan!!!Ei mulla ole ainakaan mitään kammoa vaakaa vastaan noussut ja KYLLÄ, olen sujut itseni ja painon nousun kanssa enkä siitä pahemmin ressaa!Hyväksyn kyllä itseni sellaisena kuin olen, kiitos vain, mutta ne nasevat kommentit ja lähes syyttelyt painon reippaasta noususta kuuntelematta äitiä yleistäen yleisiin kaavioihin on se pointti joka rasittaa...!

Jokainen kroppa, jokainen vauva kasvaa erilailla ja kaiken ohella olisi hyvä terkkojen huomioida se yksilöllisyys ja kuunnella myös äidin kokemuksia...

Enemmän minua ahdistaa se syyttävä ääni joka luulee minun painon nousun johtuvan omasta välinpitämättömyydestäni!Grillillä ei ole tapana muutenkaan juosta joka päivä...Syömisiä tulisi nyt tarkkailla, joo mutta mistäs tarkkailet sanoin minä ihan suoraan kun alkoi tympimään ne napinat...



Ei nyt suurennella niitä lukuja...30kg...?

Ikävää, että neuvolan painontarkkailu saa monet niin pahalle mielelle - ja aloittajan tilanteessa mielestäni aiheetta, koska painohan ei edes ole noussut paljon! Muakin tarkkailu vähän ahdisti eka raskaudessa, jossa painoa kertyi 15 kg, mutta neuvolantäti oli onneksi ihan ymmärtäväinen. Kaikki arvot oli kunnossa ja vauva normaalikokoinen (ellei jopa pienehkö) syntyessään. Nyt odotan toista, ja asun ulkomailla. Täällä painontarkkailu on ihan eri mittaluokassa kuin Suomessa. Toisen raskauden alkaessa painoindeksini oli 25 (ekasta raskaudesta oli vielä muutama kilo pudottamatta), joten lääkäri ilmoitti heti ensi alkuun (ja joka ikisellä käynnillä ekan kolmanneksen aikana), että painon ei tarvitsisi raskausaikana nousta kiloakaan. Ihan niin tiukalle linjalle en kuitenkaan ole suostunut, vaan tähän mennessä (37. vk menossa) painoa on tullut kuutisen kiloa. Lääkäri on onneksi ollut ihan tyytyväinen; en olisi tästä painonnoususta ottanut kyllä kritiikkiä vastaan. Monet tuttavani ovat saaneet kuulla kunniansa, jos paino on noussut siihen malliin, mikä suomalaisessa neuvolassa on vielä ihan hyväksyttävää. Joka kerta puntariin meno vähän jännittää, mutta en kuitenkaan ole antanut asian häiritä liikaa normaalia elämääni. Tiedän itse, että olen syönyt terveellisesti ja herkutellut kohtuudella. Odotan kyllä jo innolla imetysaikaa, kun ei tarvitse kytätä jokaista suupalaa!

Meillä on aika erilainen terkka, se vain kysyy että paljonko mittasit painoksi kotona. :) Kaikki muukin on tosin meidän terveyskeskuksessa päätetty antaa asiakkaiden tehtäväksi, kuten pissan tikutus. :) En tiedä olisiko terkka tarkempi näiden suhteen, jos olisi valmiiksi ylipainoa.



Mulla on raskauksissa tullut 12-13 kg ja se on lähtenyt muutamassa kuukaudessa imettämällä, mennyt reippaasti miinuksenkin puolelle. Mistäs ne energiat maidontuotantoon saataisiin, jos ei läskiä kertyisi raskauden aikana?? :)

otti painonnousun mielstäni nätisti esille. Alkutarkastuksessa kertoi, että normaali tahti on n.500g/vko. Tämän jälkeen oma painoni on noussut 400-700g/vko.

Jollain kerralla hirvittelin painon nousua niin th otti itse puheeksi, että nykyään voi olla vaikeaa ihmisten hyväksyä muutoksia omassa kehossaan, ja siksi painon nousua pelätään. Osui ihan oikeaan, eli vaikka normaalipainoinen olenkin niin minulla on taustalla nuoruusvuosilta lievä laihuushäiriö, jonka takia olen ollutkin aika hämmentynyt painon noususta ja kehon muutoksista.



Th:n kaunis asenne sai minua hiukan rentoutumaan tässäkin asiassa.

Itsellä ekassa raskaudessa + 16 kg, ei sanonut terkka muuta kuin että on varaa kerätä kiloja kun olen normaalisti hoikahko (161/51). Kaveripiirissä olen huomannut että hoikille ihmisille painoa tulee paitsi suhteellisesti niin myös absoluuttisesti mitattuna yleensä enemmän. Eli ihan luonnollisesti elimistö kerää vararavintoa imetystä varten. Kilojen lähteminen onkin sitten aika yksilöllistä. Moni sanoo että kilot lähtee imetyksellä ja niin minullakin lähti ekat 5kg (ihan ekat 5 jäi laitokselle), mutta viimeiset viisi lähti muutamassa viikossa täysimetyksen loputtua. Eli kroppa panttasi rasvoja jotta lapselle riittäisi ravintoa. Silti maitoni oli suht rasvatonta, lypsymaitoon ei paljon kermoja pinnalle kertynyt, korkeintaan milli pari kun tiedän toisilla tulevan sentinkin kerroksen :-)



Summa summarum: normaalipainoiset odottajat älkööt stressatko painosta ja terkkojen kommenteista. Nauttikaa kasvavasta mahasta ja siitä liikunnasta mitä sen kanssa voi harrastaa.

Mua alkoi eilen neuvolassa väkisin naurattamaan. Täti kun kommentoi, ettei enää saisi tulla yhtään painoa lisää, mutta voi voi, kyllä sitä varmaan tulee, kun vauva vielä kasvaa pari viikkoa. Kun mulla on jo nyt 750 grammaa liikaa painoa! Siis JOPA 750 g! Tosi hälyyttävää... Meinasin kysyä, että käynkö vessassa ja riisun farkut niin ratkeaa sekin ongelma! Yhteensä painoa tullut 12 kg ja äippäfarkut mahtuu reisistä nykyisin paremmin jalkaan kun keväällä, joten oon kyllä ihan ok-mitoissa, mutta kun poikkean käyrältä piirun verran yläkanttiin... Onneksi oon hyvillä hermoilla ja itsetunnolla varustettu, voin vaan kuvitella, että kaikki ei osais suhtautua huumorilla näin nipottavaan tätiin.

sunny-74, vauva0207 ja siiliäiti, piristi positiivisesti päivää lukea noin ihania kommentteja...:)



Hassuahan tuossa painon "tarkkailussa" on myös se, että olen ainakin huomannut kotona vaa'alla käydessä, että paino saattaa päivänkin aikana vaihdella ihan reilun kilon heitoilla!Kuten nytkin viimeksi neuvolassa käydessä, aamulla ennen aamupalaa jo vaatteet päällä vaaka näytti 70,5 kun neuvolassa se oli jo 71,5...:D

Olen kotona käynyt jo 68.8 kin korvilla ja seuraavaksi se on taas ollut 69.9/70,5....