Mitäs mun olisi tarkoitus tehdä? En pääse työkyvyttömyyseläkkeelle enkä töihin

"Lisäksi on epäreilua, että jos jotain kodin ulkopuolista tekemistä saan järjestettyä, joudun nyt maksamaan kaikista pääsylipuista museoon, uimahalliin, junaan ja bussiin täyden hinnan, vaikka en saa palkkaa, josta olisi se varaa maksaa."

Mitä, jos välillä olisi vaikka kiitollinen ihan siitä, että yhteiskunta maksaa jo sen asumisesi, sinun ja lapsesi ruoan, puhelimet, telkkarit, päivälehden jne. Museot, uimahallit yms eivät ole välttämättömiä kulueriä. Olen saanut itsekin tulonsiirtoja ja olen niistä ollut kiitollinen. Joka ikisestä sentistä. En ole itse ollut vailla ylimääräisiä, olen ne voinut maksaa ihan siitä normaalista työttömyysrahasta. Ei ole ollut epäreilua, että en ole saanut korvamerkittyä museo -tai uimahallirahaa.

Jos tuökkäriin ilmoittaa että nytpä en ole terveydeltäni siinä kunnossa että voisin mennä mihinkään töihin,niin siihen katkeaa korvaukset ja tulee ohje että ”hakeutumaan muihin palveluihin”. Eli sairaaksi ja sairaslomalle.

Näin käy kun ilmoittaa että on sairaalassa, taikka ihan katkolla. Sanotaan vaan että voit ilmoittautua uudestaan työttömäksi kun olet työmarkkinoiden käytettävissä.

Kokemukseni mukaan vaikuttaa paljon lääkäri, joka on lausunnon kirjoittanut. Oman lääkärini lausunnot ovat aina menneet läpi, vaikka diagnoosina olisi ollut pelkkä keskivaikea masennus. Kerran jouduin hakemaan todistuksen toiselta lääkäriltä ja heti tuli kielteinen päätös. Sain kuitenkin taas myönteisen päätöksen, kun omalääkäri laittoi uuden lausunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän työkkärissä työskennelleen näkemys: ongelma on se että et ole työssä. Ei ole oikein mitään mistä jäisit eläkkeelle, työttömänä olo katsotaan vain välitilaksi. Oletko ollut paljon sairautesi diagnoosilla, aina sillä samalla, sairaslomalla?

Sairaslomaa monet sairaat työttömät eivät jostain syystä hae, ja se on suurin virhe!

Kun sitten eläkettä haetaan, niin ei ole näkyvissä päivääkään sairastumista, vaikka nimenomaan haetaan eläkettä sairauden perusteella. Vastauksena aina hylky.

Ihminen saattaa sairastaa jotain hyvinkin kivuliasta ja esim liikkumisen estävää vaivaa, mutta tiedoissa näkyy vaan katkeamaton työttömyyspäiväraha vuosikymmenen.

Sinun kannattaisi nyt mennä kaikenlaisiin työkokeiluihon, harjoitteluihin, kuntouttaviin ja jäädä sairaslomalle ja siten saada muutamassa vuodessa kasaan dokumentoitua sairautesi. Sairaslomaa ja aina siitä samalla diagnoosilla. Sitten hakemaan sitä eläkettä, niin onnistuu.

Aika optimistinen näkemys, että saa sairaslomaa ja sen jälkeen eläkkeen. Lääkäreiden on vaikea kirjoittaa sairaslomaa ihmiselle, joka ei tarvitse lomaa mistään. Olen itse jäänyt tk-eläkkeelle työttömänä ollessani ja hakenut sairaslomaa. Lääkäri kyllä selitti, etten tarvitse sitä mistään. Se on totta, että sairaslomaa täytyy löytyä välittömästi takaa se 300 päivää. On turha hakea eläkettä, jos sairaslomaa ei ole riittävää määrää takana.

Jos nyt siis käsitin oikein, niin tk-eläkkeelle ei työtön pääse, koska ei ole ollut sairaslomalla. Ja sairaslomalle ei pääse, koska ei ole ollut työssä? (Ja sen lisäksi, töihin ei oteta, koska on työtön! En tiedä itkeäkö vai nauraa.) Melko kafkamaista pyöritystä taas... Saitko siis kuitenkin itse sairaslomaa lääkäriltä, vaikka ei sitä olisi mielellään myöntänyt?

Se menee juurikin noin. 300 päivää tulee olla takana sairaslomaa, sen jälkeen voi hakea tk-eläkettä. Sairaslomaa taas ei haluta määrätä, koska ei ole mistä sitä määrätä.

Sain sairaslomaa, kun selitin miksi sitä tarvitsen siitä huolimatta, että voin olla kotona "eikä töitä tarjota."

Mikään tuossa eläköitymiskuviossa ei ole itsestään selvää. Se on monien sattumusten summa ja ihmiset, jotka päättävät vielä oikealla tuulella ja kaikkein tärkein on sen hoitavan lääkärin asema ja lausunto; tässä järjestyksessä.

Alkaa olemaan vähän liikaa jo näitä nuoria työkyvyttömiä, se siinä ongelmana. Kuka tämän kaiken maksaa, oletteko ajatelleet sitä...?

Silloin kun vaimoni joka on monisairas, ei saanut mitään työttömyyskorvausta minun tulojeni takia, otimme selvää ja kävi ilmi että hän voisi sada sairaspäivärahaa. Se oli vähemmän kuin työmarkkinatuki mutta se joka tapauksessa aloitti hoitokontaktin eri lääkäreiden kanssa jotka pohtivat hänen työkykyä. Esteet olivat siis puhtaasti fyysiset.

Nyt monta vuotta myöhemmin hän pääsi työyvyttömyyseläkkeelle. Välissä oli kausi että hän sai työmarkkinatukea, mutta välissä se ikävä ajankjakso jolloin sitä leikattiin ns aktiivimallin takia. Ei hän olsi pystynyt menemään mihinkään töihin, hän ei olisi edes voinut matkusta työpaikalle itsenäisesti. Loåpulta hoitava lääkäri kirjoitti niin perustellisen diagnoosin jonka vakuutuslääkäri uskoi.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olemaan vähän liikaa jo näitä nuoria työkyvyttömiä, se siinä ongelmana. Kuka tämän kaiken maksaa, oletteko ajatelleet sitä...?

Ai, ihan totta! Kiitos kun kerroit, nytpä paranenkin saman tien tästä masennuksestani ja lompsin vaan töihin, kun niitä maksajia tarvitaan. Ai niin, ehkä se ei menekään ihan noin. Pitäisikö ehkä kuitenkin miettiä myös, mikä on vialla sellaisessa systeemissä, jossa ihmiset voivat näin huonosti eikä työtä riitä edes kaikille hyväkuntoisille?

Ap, ei se vakavan masennuksen diagnoosi mitään auta.

Minulla on se tilanne, että olin pitkään kuntoutustuella, eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä vakavan masennuksen takia. Sitten eräänä kauniina päivänä Varma päätti, että olen parantunut. Noin vaan. Minulle tuli yksi diagnoosi LISÄÄ, joka vakuutuslääkärin mielestä kumosi masennuksen, ja tämä lisädiagnoosi ei ole työkyvyttömyyseläkkeen peruste.

On käyty valitusprosessit, on oltu välillä työkkärin kirjoissa, sitten taas vuosi sairaspäivärahalla, sitten taas saatu hylkyä Varmalta ja Kelasta. Jaksoin tuota viisi vuotta, kunnes luovutin ja notkun nyt sitten työkkärin listoilla ja käyn kerran viikossa kuntouttavassa.

Sinne kuntouttavaan kannattaa mennä ihan vaan pelatakseen aikaa. Saa varmemmin työmarkkinatukensa edes, kun osoittaa olevansa "toimenpidemyönteinen". Lisäksi, jos kuntouttavassa käyminen tulee hankalaksi, on helpompi saada sairaspäivärahaa, kun on joku paikka mistä jää sairaslomalle, eikä vaan ole sairaslomalla työttömänä olosta.

Itselläni oli juuri tuo tilanne, että mietin sairasloman hakemista koska minulla oli vaikeuksia käydä kuntouttavassa työtoiminnassa (sain vieläpä tehdä työtä mistä tykkäsin). Mutta korona tuli ja kaikki jäi katkolle.

Noille, jotka ihmettelevät identiteettiäjuttuja: ainakin minusta tuntuu todella pahalta nostaa työmarkkinatukea, koska nostan sitä tavallaan väärin perustein kun en tosiasiassa hae täyspäiväistä työtä, joka olisi työmarkkinatuen saamisen edellytys. Tavallaan siis huijaan. Mutta kun hädin tuskin kykenen neljään tuntiin viikossa kuntouttavaa!

Kunpa saisin sen saman rahan kuin työmarkkinatuella, ihan millä muulla nimellä hyvänsä, asiat olisi paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän työkkärissä työskennelleen näkemys: ongelma on se että et ole työssä. Ei ole oikein mitään mistä jäisit eläkkeelle, työttömänä olo katsotaan vain välitilaksi. Oletko ollut paljon sairautesi diagnoosilla, aina sillä samalla, sairaslomalla?

Sairaslomaa monet sairaat työttömät eivät jostain syystä hae, ja se on suurin virhe!

Kun sitten eläkettä haetaan, niin ei ole näkyvissä päivääkään sairastumista, vaikka nimenomaan haetaan eläkettä sairauden perusteella. Vastauksena aina hylky.

Ihminen saattaa sairastaa jotain hyvinkin kivuliasta ja esim liikkumisen estävää vaivaa, mutta tiedoissa näkyy vaan katkeamaton työttömyyspäiväraha vuosikymmenen.

Sinun kannattaisi nyt mennä kaikenlaisiin työkokeiluihon, harjoitteluihin, kuntouttaviin ja jäädä sairaslomalle ja siten saada muutamassa vuodessa kasaan dokumentoitua sairautesi. Sairaslomaa ja aina siitä samalla diagnoosilla. Sitten hakemaan sitä eläkettä, niin onnistuu.

Kiitos hyvistä neuvoista ❤️ Mulla on juuri ollut näin, että välillä ollut pätkä sairaslomaa esimerkiksi kuntoutustutkimuksen jälkeen, sitten kunnollista seuraavaa kontaktia ei olekaan ollut eikä sitä ole tajunnut/jaksanut vaatia koska taas saa selittää asiansa jollekin uudelle joka ei välttämättä usko/ymmärrä tilannetta, eli ainoa tulos lääkärikäynnistä voi olla ikävä kokemus ja lasku.

Tota ne taisi sanoa työkkäristäkin viimeksi että se on se ongelma ja näin on usein. Ap

Voi kun ei sitä työkyvyttömyyttä itse määritellä, sen määrittelee lääkäri. Tulee mennä lääkäriin ja hakea sairauslomaa, tai on työkykyinen ja työmarkkinan käytettävissä.

Saikkua saa kyllä ilman työpaikkaakin, mutta ilman saikkua ei pääse eläkkeelle, koska puuttuu NÄYTTÖ työkyvyttömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

"Lisäksi on epäreilua, että jos jotain kodin ulkopuolista tekemistä saan järjestettyä, joudun nyt maksamaan kaikista pääsylipuista museoon, uimahalliin, junaan ja bussiin täyden hinnan, vaikka en saa palkkaa, josta olisi se varaa maksaa."

Mitä, jos välillä olisi vaikka kiitollinen ihan siitä, että yhteiskunta maksaa jo sen asumisesi, sinun ja lapsesi ruoan, puhelimet, telkkarit, päivälehden jne. Museot, uimahallit yms eivät ole välttämättömiä kulueriä. Olen saanut itsekin tulonsiirtoja ja olen niistä ollut kiitollinen. Joka ikisestä sentistä. En ole itse ollut vailla ylimääräisiä, olen ne voinut maksaa ihan siitä normaalista työttömyysrahasta. Ei ole ollut epäreilua, että en ole saanut korvamerkittyä museo -tai uimahallirahaa.

On aika vaikea olla kiitollinen silloin kun sinulta on evätty ne tulonsiirrot, joihin olisit lain mukaan oikeutettu -ja joita varten töissä ollessasi maksoit mm. työeläkemaksuja. Kannattaa ymmärtää että työkyvyttömyyseläke tulee vakuutusyhtiöltä: vakuutusyhtiön, eli yksityisen firman, riski realisoitui. Joten tietenkin ne yrittävät aina evätä maksamisen jos vain suinkin voivat.

Minut on todennut työkyvyttömäksi kaksi eri psykiatria, terapeutti, toimintaterapeutti ja Kelan kuntoutusselvityksen moniammatillinen työryhmä. Silti sekä vakuutusyhtiö että Kela ovat sitä mieltä, että töihin vaan. En kyllä ymmärrä, miksi Kela edes lähettää noihin kuntoutusselvityksiin, jos eivät välitä tuloksista yhtään?

Masennudiagnoosillä pääsee nykyään EHKÄ eläkkeelle jos taustalla on useita pitkiä osastojaksoja. Nykyään ei osastollekaan pääse välttämättä edes sillä että kertoo i.tsemurhasuunnitelmistaan: yrityksellä pääsee ehkä.

On ironista, että kun mielenterveysongelmainen läheisiään säästäkseen pinnistää kaikki voimansa että ei tulisi yritettyä tuollaista, pinnistää kaikki voimansa ja enemmänkin ettei joutuisi osastolle ja tuottaisi huolta läheisilleen, siitä rangaistaan sillä että oletkin yhtäkkiä työkykyinen.

-eri-

Ette ole tarpeeksi kipeitä kun jaksatte ränistä.

Kyllä sullekin töitä löytyy. Jos ei muuta, niin mainostenjakoa ja vastaavaa on aina tarjolla. Jaksat kirjoitella tälle palstalle, joten myös silloin netistä löytyviä erilaisia pikkuhommia jaksat tehdä. 

Aika hyvin jaksatte kuitenkin suunnitella työkyvyttömänä elämistä ja valittaa täällä, kun ei saa loppuelämän eläkettä jo nuorena.

Työkyvyttömyyseläkkeen itse myöntäisin kehitysvammaisille (ei aina, moni käy töissä), vaikeavammaiselle ( heistäkin tosin moni töissä eli vain, jos oikeasti työkyvytön), joissakin vaikeissa mt-diagnooseissa, kuten esim skitsofrenia. Nämä masennuksesta kärsivät hakeutukoon hoitoon ja kuntoutukseen. Ei masennus voi olla loppuiän diagnoosi ja eläketuomio.

Ei mitään haluja maksaa nuorten ihmisten turhia eläkkeitä. Ei sitä kuule itsekään aina jaksaisi töihin mennä, mutta se työssäkäynti ja itsensä elättäminen kuuluu aikuisuuteen.

"En tiedä, pitäisikö minun alkaa liioitella psyykkisiä ongelmia, että eläke tulisi."

Voin sanoa neuvoksi, että haettaessa työkyvyttömyyseläkettä ja kuntoutustukea on äärimmäisen tärkeää, millainen on lausunto, ja miten siinä on eritelty miten vaivasi vaikuttaa työkykyysi.  Kaikki lääkärit eivät ole parhaita mahdollisia kuvaamaan kirjallisesti lausunnossa työkyvyttömyyden syitä.

On tärkeää, että hoitavalla taholla on mahdollisimman paljon selkoa siitä, miksi et kykene töihin ja kannattaa hyvin realistisesti ja avoimesti näistä asioista kertoa. Ei ole syytä liioitella, muttei ole syytä myöskään jättää tärkeitä asioita mainitsematta. Lääkäriajalle joka koskee kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen hakemista kannattaa valmistautua hyvin ja koska lääkäriä näkee harvoin, ja koska helposti aikakin tulee vastaan lääkäriajalla, kannattaa vaikka kirjoittaa asioita paperille ranskalaisilla viivoilla että kaikki olennainen tulee sanottua.

Tuo on raskas prosessi läpikäydä. Olen sen käynyt läpi itsekin.

On paljon ihmisiä jotka jää tietyllä tapaa välitilaan eli eivät ole työkykyisiä mutta roikkuvat työkkärin listoilla. Tämä on surullista ja henkisesti monille todella kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ei sitä työkyvyttömyyttä itse määritellä, sen määrittelee lääkäri. Tulee mennä lääkäriin ja hakea sairauslomaa, tai on työkykyinen ja työmarkkinan käytettävissä.

Saikkua saa kyllä ilman työpaikkaakin, mutta ilman saikkua ei pääse eläkkeelle, koska puuttuu NÄYTTÖ työkyvyttömyydestä.

No tämä! Tätä on yritetty selittää tässäkin jo, mutta vastauksissa vaan väristään että ei kuntouttava mua kuntoutua. Se on vaan se nimi Kuntouttava, ei siihen pidä jäädä kirjaimellisesti jumiin. Joko se kuntouttaa ja ihminen pääsee vöhön vauhtiin ja rytmiin kiinni, taikka sitten selviää, ettei terveys kestä ja voi hakea saikkua ja saada siitä todisteen että voisi olla eläkkeen paikka.

Tunnen henkilön joka luki itsensä valmiiksi maisteriksi ja alkoivatkaan jälkeen hakemaan pysyvää YK-eläkettä. Sille sanotaan aina enrmmän tai vähemmän suoraan, että jos olet jaksanut lukea 6vuotta tutkinnon valmiiksi, niin kyllä sä johonkin työhönkin pystyt. Näin pitkä ja kallis tutkinto tehtynä. Ei tule ihan helpolla pääsemään eläkkeelle, siltä näyttää. Se onkin lähinnä raivona ja täysin yhteistyökyvytön koko ajan. Mutta ei eläkekamaa.

Mulla kesti vuosia päästä pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Sain aina määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä muutama kuukausi kerrallaan. Kun sairaus ei alkanut kuntoutuksesta huolimatta parantua eikä vointi kohentua, sitten pääsin vasta. En halua koko elämääni olla työkyvyttömyyseläkkeellä ja kuntoutan itseäni edelleen, toivoen että vielä pystyisin joskus johonkin. Saa nähdä kauan annetaan kuntoutusta vai todetaanko toivottomaksi tapaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Lisäksi on epäreilua, että jos jotain kodin ulkopuolista tekemistä saan järjestettyä, joudun nyt maksamaan kaikista pääsylipuista museoon, uimahalliin, junaan ja bussiin täyden hinnan, vaikka en saa palkkaa, josta olisi se varaa maksaa."

Mitä, jos välillä olisi vaikka kiitollinen ihan siitä, että yhteiskunta maksaa jo sen asumisesi, sinun ja lapsesi ruoan, puhelimet, telkkarit, päivälehden jne. Museot, uimahallit yms eivät ole välttämättömiä kulueriä. Olen saanut itsekin tulonsiirtoja ja olen niistä ollut kiitollinen. Joka ikisestä sentistä. En ole itse ollut vailla ylimääräisiä, olen ne voinut maksaa ihan siitä normaalista työttömyysrahasta. Ei ole ollut epäreilua, että en ole saanut korvamerkittyä museo -tai uimahallirahaa.

Näyttää siltä, että monen mielestä työtä tekemättä pitäisi olla sama elintaso, kuin työssäkäyvillä... Ja mikähän meillä työssäkäyvillä olisi motiivina käydä töissä, jos kotiin jäämällä saisi saman...? Suomessa nytkin liian pienet tuloerot ja jengillä varaa valikoida työpaikkoja ja roikkua työttömänä.

Työkyvyttömyyseläke edellyttää todettua sairautta, vikaa tai vammaa. Tämä on lähtökohta, jonka lisäksi myöntöedellytyksiin kuuluu toki muitakin seikkoja. Oireitaan liioittelemalla tai eläkeyhtiöön jatkuvasti soittelemalla eläkettä ei myönnetä, vaan täytyy olla riittävät todetut sairauslöydökset. Jos esimerkiksi oma ilmoitus kivuista olisi riittävä peruste, voisimme kaikki päästä eläkkeelle ilman, että mitään sairautta on oikeasti vaivaamassa.

Myös työttömälle voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke, työssäolo ja sairauspoissaolo sieltä eivät ole edellytyksiä.

Olen pitkällä sairaslomalla kun tapaturmassa "hajotin" selkäni ja oikean käteni. Selkä on suht ok mutta kädellä ei tee juuri mitään, siinä on vaikea nivelrikko ja pienikin liike on kivulias. Oon roikkunut kuntoutustuella jo vuosia. Tuo ap:n tilanne on ihan painajainen, minä en todellakaan pystyisi johonkin marjojen poimintaan (jestas miten hidasta se olisi) että ihan naurettavaa olisi edes ehdotella sellaista. Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle ei taida nykyään mitenkään päästä, ahdistaa joka päivä tulevaisuus. Ennen tapaturmaa olin 20v töissä todella tyytyväisenä, en ikinä olisi uskonut että olisin tällaisessa tilanteessa. Tsemppiä ap!