Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon ihminen voi parisuhteessa vuosien myötä muuttua?
03.06.2020 |
Minä ihastuin festariteltassa parikymmentä vuotta sitten pitkätukkaiseen nuoreen mieheen, josta sain kuvan herkkänä ja vähän ujona älykkönä. Aatemaailma oli poliittisesti hyvin vasemmalla, hän oli kiinnostunut erilaisista filosofian suuntauksista ja mm. luonnonuskonnosta. Vaikutuksen teki ensimmäisinä seurustelukuukausina humaani, auttavainen asenne muita ihmisiä, myös niitä vähäosaisia, kohtaan.
Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, asuntolainan ja kolmen lapsen jälkeen huomaan olevani yhdessä miehen kanssa, jonka arvomaailma on oikealla ja ihmiskäsitys kova, minusta usein jopa avoimen rasistinen ja seksistinen. Donald Trump on hieno ihminen ja häpeän silmät päästäni, kun hän kesällä, varmasti osin minun kiusakseni, kulkee Trump-lippis päässä ihmisten ilmoilla. Tällä viikolla mellakat Jenkeissä ja eilinen mielenilmaus somessa sai lähinnä halveksuvaa tuhahtelua osakseen. Kuntosali ja kamppailulajit viehättävät, selkeästi on tärkeää kuinka paljon rautaa nousee. Ihmiskäsitys on tyly ja kylmä, vähän sellainen että jokainen on oman onnensa seppä, mitäs läksi.
Onko teillä muilla kokemusta siitä, että kumppani muuttuu suhteen ja vuosien aikana näin paljon? Minun on vaikea nähdä, kuinka voimme enää jatkaa yhdessä.
Kommentit (23)
Vaikea asia, josta harvoin puhutaan.
Ex-vaimoni muuttui lasten myötä aivan valtavasti. Kauheaa sanoa näin, mutta hänelle jotenkin äitiys nousi hattuun. Mikään muu ei kiinnostanut. Siis kaikki suunnitelmat opiskelusta, työurasta, omat harrastukset jäivät. Hän olisi voinut puhua tunteja tietyn merkkisistä lastenvaatteista, kestovaipoista, imettämisestä. Ymmärränkin tietysti, totta kai lapset ovat minullekin rakkain ja tärkein asia maailmassa, ja isyys on omiakin arvoja muuttanut. Exällä homma meni kuitenkin minusta jo jotenkin hysteeriseksi. Erosimme, kun lapset lähentelivät kouluikää. Ei meillä ollut mitään yhteistä enää, enkä halunnut viettää loppuelämääni naisen kanssa, joka ei puhunut mistään muusta kuin lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no naiset yleensä +10kg per vuosi
Jaa. Olen ollut suhteessa 34 vuotta. Minun pitäisi siis painaa nyt 340kg enemmän, kuin suhteen alussa. Aika radikaalia.
Jos ihminen ei ole parikymppisenä vasemmistolainen, hänellä ei ole sydäntä. Jos ihminen ei ole nelikymppisenä oikeistolainen, hänellä ei ole aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei ole parikymppisenä vasemmistolainen, hänellä ei ole sydäntä. Jos ihminen ei ole nelikymppisenä oikeistolainen, hänellä ei ole aivoja.
:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei ihminen nuorena ole vasemmistolainen, häneltä puuttuu sydäntä ja ellei vanhana oikeistolainen, häneltä puuttuu älyä.
Kuulostaa aika erikoiselta, että ihminen noin paljon voi muuttua tuossa ajassa. Kyllä oma puolisoni on hyvin pitkälle samanlainen, kuin oli suhteen alussa. Ne asiat, jotka alussa ärsyttivät, ärsyttävät yhä. Suurin muutos on tapahtunut siinä kunnioittaako toista ihmisenä vai ei; se myös mielestäni luo olemassa olevat edellytykset suhteen jatkumiselle. Meillä ei ole enää sitä kunnioitusta kumpaankaan suuntaan, eikä edellytyksiä jatkolle. Suhteen jatkuminen perustuu ainoastaan tottumukseen ja sen jatkumisen helppouteen.
Uskon, että monessa tilanteessa eroaminen on parempi vaihtoehto, kuin itsensä kuluttaminen siinä huonossa suhteessa. Elämiä on tiedossa vai tämä yksi ja se menee eteenpäin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voi ja nopeastikin. Exäni alkoi kuuden vuoden jälkeen etsimään itseään. Ahdistui menneisyydestään ja tulevaisuudestaan. Lopulta ahdistus ajoi meidät riitoihin ja exän pettämään. Sitten erottiin ja lopulta exä tuli uskoon vuosi sen jälkeen. Yhteen ei enää kuitenkaan ollut palaamista.
Ainakin uskoon tulo voi muuttaa ihmistä niin että ei enää entiseksi tunne. Eikä siis todellakaan positiiviseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi muuttua paljon. Huomasihan sen jo omista vanhemmistakin. Mutsi ja faija olivat erilaisia silloin, kun olin pieni. Muuttuivat koko ajan siinä kasvaessani. Toinen katkeroitui, kun toista kiinnosti myös muut ihmiset, harrastukset, matkailu, ura.
Myös ystäväni ovat muuttuneet saatuaan oman perheen. Osa ihan erilaisiksi kuin olivat nuorina. Hauska, älykäs ihminen rasittui, terveys alkoi mennä, työura ei edennyt kuten olisi pitänyt. Alkoi mennä sitten hauskuuskin. Toinen muuttui ujosta rohkeaksi. Jne.
Mutta komppaan sitä, joka kirjoitti, että noin iso muutos ei ole ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no naiset yleensä +10kg per vuosi
Jaa. Olen ollut suhteessa 34 vuotta. Minun pitäisi siis painaa nyt 340kg enemmän, kuin suhteen alussa. Aika radikaalia.
Mmm...olen ollut mieheni kanssa 32 vuotta.
Pitäisi painaa 320 kg enemmän, kuin suhteen alussa. Aika raskaaksi kävisi elämä noitten kilojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena nyt voi olla mitä mielipiteitä vain kun etsii vielä itseään, osa apinoi vanhempien arvomaailman, osa täysin päinvastaisen. Miellyttämisenhalu ja itsetunnon hauraus saa myötäilemään ilman että tajuaa edes tekevänsä niin.
Ei suhteessa väkisin kannata olla. Jos toinen muuttuu niin, ettei hän voi enää antaa sinulle niitä asioita, joita parisuhteessa tarvitset, ero on vain järkevä ratkaisu. En veisi ylipainoista, tylsämielistä tai matalalibidoista naista toisille treffeille, joten miksi viettäisin hänen kanssaan kokonaisen vuoden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tunnistaa tämän PORVOOLAISEKSI? No siitä, että suomalainen kulkee Trump-hattu päässä Suomessa.
Tuota nimittäin ei tapahdu. Vai asutko Jenkeissä?
Vierailija kirjoitti:
Ei suhteessa väkisin kannata olla. Jos toinen muuttuu niin, ettei hän voi enää antaa sinulle niitä asioita, joita parisuhteessa tarvitset, ero on vain järkevä ratkaisu. En veisi ylipainoista, tylsämielistä tai matalalibidoista naista toisille treffeille, joten miksi viettäisin hänen kanssaan kokonaisen vuoden?
Mut yhyy kyllä lihominen on perusoikeus, kun parisuhteessa ollaan.
Vanhempani sanovat, että pitkän avioliiton salaisuus on, että he EIVÄT puhu politiikasta.
Vain yhden kerran muistan mitään missä kumpikaan on kommentoinnut mitään. on pressanvaalit ku oli halonen ja aho vastakkain. Halonen voitti toinen sano jes ja vaikeni, toinen meni keittämään kahvit. Ja se on AINOA mitä politiikasta on puhuttu mitenkään.
Ihmiset puhuvat liian vähän riittävän aikaisin. Olisi outoa jos emme muuttuisi. On hyvä että muutumme ja eikö ole hyvä, että välillä olemme puheissamme (kotona) vähän radikaaleja? Haemme vähän kontrastia, haastamme puolisoa ja samalla itseämme. Puolison edessä tulisi uskaltaa olla oma itsensä, etsivänä ja löytävänä. Kamala tilanne, jos pitää alituiseen esittää jotakin roolia ja puhua miellyttäviä lauseenparsia.
Ihmisen sisin on tärkein. Ihmiset hiotuvat matkalla.
Paljon voisi sanoa, eikä tämä ole koko totuus, mutta työelämän haasteetkin tekevät meistä ajoittain kovia ja riidanhaluisia. Purnaamme asioitamme toisillemme, vaikka se ei ole oikein. Rakastan sinua ja silti loukkaan välillä sinua. Samoin kuin välillä sinäkin. Siltikin, jokin meidät on yhdistänyt. Onko se ollut aitoa vai epäaitoa. Sitä on hyvä välillä miettiä.
Henkilö voi muuttua erittäin paljon ajan myötä. Ex-vaimoni oli 20-vuotiaana ihan normaali. 35-vuotiaana hän oli mielenosoituksissa juokseva vaihtoehtohihhuli. Minä taas kokoomusta kannattava mies. Varmaan arvaattekin, että ero tuli. Nyt lapsi elää puolet ajasta porvarielämää ja toisen puolen hihhulielämää. Saa itse valita, miten haluaa aikuisena elää. Yhteistyö exän kanssa sujuu kuitenkin hyvin.
Ihmiset lakkaavat tekemästä niitä asioita, joihin kumppani alunperin ihastui.
No, paljon se on muuttumista ja paljon vain sitä, ettei nuorena tunne itseään? Ihminen kasvaa siten, että hän mutustelee erilaisia näkökulmia ja etsitään sitä, mikä tuntuu eniten itseltä.
Sanotaan myös, että vanhemmiten piirteet vahvistuvat. Koska nuorena ihminen yrittää enemmän miellyttää toisia. Vanhemmiten on ihan sama, mitä muut ajattelevat.
Mitä teidän tilanteeseen taas tulee, niin tiedätkö, että rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Kuulostaa siltä, että olet itse aikoinaan rakastunut mielikuvaan ja ideaaliin miehestä. Et ole rakastunut siihen, millainen hän on ihmisenä.