Masentavaa kun mummo haukkuu hiusväriäni

Mummolle voi sanoa, että jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään. Ja että se tukka on sun päässä, ei mummon.

Jos hiuksesi ovat nyt violetit tai siniset tms. epäluonnollista, niin en ihmettele yhtään. 

Kannttaisi muutenkin kuunnella mummoa. Mummot tietää parhaiten, koska niillä on elämänkokemusta.

Mummolla oikeus mielipiteeseensä.

Ole kiitollinen mummostasi, hän ajattelee parastasi. 

Mummo uskaltaa sanoa sen, mitä kaverit ja muu lähiyhteisö ei kehtaa ääneen sanoa. 

Hiuksesi eivät nyt sovi sinulle (= ne ovat rumat!), joten seuraavassa värjäyksessä mieti parempi väri.

No ei sullakaan kovin hyvin mene. Entäs jos tapahtuisi jotain, josta oikeasti on syytä masentua, miten pärjäisit?

Munkin äiti muistelee miten kauniilta me kaksossiskokset  näytettiin ennen otsatukassa. Siis jotain 30 vuotta sitten. Koetellaan olla nauramatta siihen ajatukseen, miten vanhaan naamaan suora otsatukka sopisi.

Mun mummo oli aikoinaan samanlainen. Aloin jo teininä värjäämään hiuksiani ja silloin alkoi mun hiusten haukkuminen. Jaksoi jauhaa siitä kuolemaansa asti. Sanoin aina vaan joo, joo sen juttuihin.

Mummojen ja äitien (isien ja ukkien) pitäisi aina sanoa lapsilleen ja lapsenlapsilleen vain kannustavia ja hyväksyviä sanoja. Eri asia on tietenkin, jos joku oikeasti tärkeä juttu on poissa raiteiltaan. Hiusten väri ei kuulu mielestäni niihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos hiuksesi ovat nyt violetit tai siniset tms. epäluonnollista, niin en ihmettele yhtään. 

Kannttaisi muutenkin kuunnella mummoa. Mummot tietää parhaiten, koska niillä on elämänkokemusta.

Olen mummoikäinen, joskaan en mummo, ja minusta sininen tukka on ihan ok, jotkut kokeilevat vain, jotkut päättävät haluta "epätyypillisen" ulkonäön pidemmäksi aikaa. Juuri näin FB:ssä minua muutaman vuoden nuoremman kaverini (tukevasti yli 50 kuitenkin) ylioppilaskuvan 80-luvulta, ja sininen tukka sielläkin vilkkui, joten ei semmoinen nyt ihan tuntematonta mummorintamallakaan ole.

Elämänkokemus ainakin täällä päässä sanoo, että nuorena (ja vanhempanakin) voi ihan rauhassa kokeilla monia asioita, kunhan ei katolta hyppää, ja kokeneempi mummu pitää osan mielipiteistä ihan omana tietonaan ja osan tuo julki jos niitä satutaan kysymään.

Voit sanoa ihan suoraaan että et sitten tule kylään enää jos ei salli sitä että värjäät hiuksiasi! Voit myös ottaa puheeksi vanhempiesi kanssa, että mummo arvostelee ulkonäköäsi, ja he vuorollaan kertovat mummolle että toi saa loppua nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hiuksesi ovat nyt violetit tai siniset tms. epäluonnollista, niin en ihmettele yhtään. 

Kannttaisi muutenkin kuunnella mummoa. Mummot tietää parhaiten, koska niillä on elämänkokemusta.

Olen mummoikäinen, joskaan en mummo, ja minusta sininen tukka on ihan ok, jotkut kokeilevat vain, jotkut päättävät haluta "epätyypillisen" ulkonäön pidemmäksi aikaa. Juuri näin FB:ssä minua muutaman vuoden nuoremman kaverini (tukevasti yli 50 kuitenkin) ylioppilaskuvan 80-luvulta, ja sininen tukka sielläkin vilkkui, joten ei semmoinen nyt ihan tuntematonta mummorintamallakaan ole.

Elämänkokemus ainakin täällä päässä sanoo, että nuorena (ja vanhempanakin) voi ihan rauhassa kokeilla monia asioita, kunhan ei katolta hyppää, ja kokeneempi mummu pitää osan mielipiteistä ihan omana tietonaan ja osan tuo julki jos niitä satutaan kysymään.

Se on juuri näin! Jokainen tehkään omilla hiuksillaan ja muutenkin niin kuin tykkää, kunhan ei vahingoita toisia ja itseään. Sitä paitsi värikkäät hiukset voi olla oikein kivan näköisiä (vaikka niitä ei olekaan tarkoitettu mummoja miellyttämään). t. toinen mummo

Meillä mummo ei sano mihinkään mitään. On sitä mieltä, että joku loukkaantuu aina. Hänen kanssaan keskustellaan säästä, ei mistään muusta. Kavereittensa kanssa puhuu vaikka mistä, lapsilleen ja lapsenlapsilleen pitää tiukkaa linjaa. Kukaan ei pääse sanomaan, että nyt se loukkasi.

Mummosi ei osaa erottaa suuria ja pieniä asioita. Hius on uusiutuva luonnonvara ja nuoruuteen kuuluu kokeilut.

Olin oman mummoni mielestä yo kuvassa liian tummakutriseksi värjätty ja hän soitti ja narisi ja nalkutti hiuksistani todella pitkään. Taisi unohtua onnittelukin hyvien papereiden takia. Nuorilla on nuorten maku ja nuorten ilot, ei mummon niihin kannata puuttua.

Ne mummot ja vaarit jotka ovat iältään yli 80, joidenkin kohdalla voi puhua jo isomummoista, ovat saneet sellaisen kasvatuksen että ulkonäöllä ei pidä koreilla. He elivät lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä sotaa ja pula-aikana joka seurasi, ja usein maaseudulla jossa ei ollut huveja. Lasten piti 13-vuotiaina mennä raskaisiin töihin, koska heidän vanhemmillaan ei ollut varaa muuten elättää heitä tai maksaa koulunkäyntiä.

Silti, se on väärin jos he arvostelevat nuorten tai itseään nuorempien pukeutumista tai hiuksia, varsinkin jos omista sukulaisista kyse. Isovanhemmat eivät kuulu ydinperheeseen ja heillä ei ole oikeutta ruveta kasvattaa omien lastensa tai lastenlastensa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ne mummot ja vaarit jotka ovat iältään yli 80, joidenkin kohdalla voi puhua jo isomummoista, ovat saneet sellaisen kasvatuksen että ulkonäöllä ei pidä koreilla. He elivät lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä sotaa ja pula-aikana joka seurasi, ja usein maaseudulla jossa ei ollut huveja. Lasten piti 13-vuotiaina mennä raskaisiin töihin, koska heidän vanhemmillaan ei ollut varaa muuten elättää heitä tai maksaa koulunkäyntiä.

Silti, se on väärin jos he arvostelevat nuorten tai itseään nuorempien pukeutumista tai hiuksia, varsinkin jos omista sukulaisista kyse. Isovanhemmat eivät kuulu ydinperheeseen ja heillä ei ole oikeutta ruveta kasvattaa omien lastensa tai lastenlastensa lapsia.

Ruveta kasvattaa?

Mistä nämä uudet verbitaivutusohjeet tulevat? Sanotaanko myös ryhtyä rakentaa tai joutua pudottaa?

Jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hiuksesi ovat nyt violetit tai siniset tms. epäluonnollista, niin en ihmettele yhtään. 

Kannttaisi muutenkin kuunnella mummoa. Mummot tietää parhaiten, koska niillä on elämänkokemusta.

Olen mummoikäinen, joskaan en mummo, ja minusta sininen tukka on ihan ok, jotkut kokeilevat vain, jotkut päättävät haluta "epätyypillisen" ulkonäön pidemmäksi aikaa. Juuri näin FB:ssä minua muutaman vuoden nuoremman kaverini (tukevasti yli 50 kuitenkin) ylioppilaskuvan 80-luvulta, ja sininen tukka sielläkin vilkkui, joten ei semmoinen nyt ihan tuntematonta mummorintamallakaan ole.

Elämänkokemus ainakin täällä päässä sanoo, että nuorena (ja vanhempanakin) voi ihan rauhassa kokeilla monia asioita, kunhan ei katolta hyppää, ja kokeneempi mummu pitää osan mielipiteistä ihan omana tietonaan ja osan tuo julki jos niitä satutaan kysymään.

Harmi, että et ole mummo, sillä olisit siinä todella hyvä! Ehkä voisit ryhtyä sijaismummoksi jollekin lapselle.

Minulle tuli tästä kommentistasi hyvä mieli :) oma mummonikin on samanlainen, hän ei tuollaisista pikkujutuista tuomitse ketään, vaan ennemminkin teoista jos jostakin tuomitsee (esim. pettäminen).

Aloin värjäämään tukkaani 14-vuotiaana. Äitini veti hysteriaraivarit, tulee kuulemma syöpä ja kuolema enkä koskaan saa töitä. Ja vielä niin epänormaaleja värejä! Mikset voi vaan olla normaali? Eipä tullut mieleenkään kertoa äidille kaikista niistä sisäisistä asioista, jotka tekevät minusta vielä "epänormaalimman".

Nykyään näemmekin sitten pari kertaa vuodessa. Äiti ei tule koskaan tapaamaan puolisoani, enkä todellakaan puhu parisuhteestani halaistua sanaa hänelle. Meidän vuosittaiset tapaamisemme on hyväntekeväisyyttä minun puoleltani. Äiti toki vuodattaa minulle kaikki parisuhdemurheensa, ja minä sitten opastan häntä kuin pientä lasta, että ei ole pakko olla suhteessa jos ei halua olla. Ei mene perille, uhrin rooli on hänelle niin rakas.

Yleensä se, että joku yrittää kontrolloida toisen elämää, ulkonäön tai muun asian kautta, on merkki katkeruudesta. Kontrolloivan ihmisen pitäisi itse tunnistaa se katkeruuden syy (monesti köyhä ja turvaton lapsuus) ja käsitellä se. Mutta eihän ihmiset näe omassa käytöksessään mitään vikaa.