Edunvalvojia? Minkälainen homma?

Up

Veemäistä veetuilua ja pilkunviilausta maistraatin taholta.

Olen vaikeasti vammaisen omaiseni edunvalvoja. Omaiseni on siis päämieheni. Homman työläys riippuu paljon siitä, kuinka paljon hoidettavia raha-asioita päämiehellä on. Kerran vuodessa pitää tehdä maistraattiin kirjanpito siitä, mihin rahaa on mennyt vuoden aikana ja paljonko sitä on tullut. Siihen minulla menee 5-6 tuntia.

Jatkuu

3 jatkaa. Kerran kahdessa vuodessa pitää täyttää asumistuen tarkistuslomake. Siihen menee pari tuntia. Päämieheni laskujen ja muiden raha-asioiden hoitoon minulla menee ehkä keskimäärin puolesta tunnista tuntiin kuukaudessa.

Mutta työmäärä olisi toki täysin toinen, jos päämiehelläni olisi paljon hoidettavaa omaisuutta, esimerkiksi useita vuokra-asuntoja, joista pitäisi huolehtia.

Jatkuu vielä

Meillä isälle otettiin edunvalvojaksi juristi. Maksoi 17 000e vuodessa (maistraatin asettama taksa), kun hoidettavaa omaisuutta oli yli miljoona. Oli tosi hyvä ratkaisu. Hoiti taitavasti omaisuutta ja rahoja. Oli oman asianajanjani tuttava (koska omani oli jäävi. Kun valinnasta oli riitaa).

Jos päämiehellä on paljon varoja ja omia perillisiä, olisin aika varovainen menemään hommaan maallikkona. Siinä joutuu todella äkkiä syytetyn penkille tai ainakin keskelle riitaa.

3 jatkaa

Edunvalvonnan alussa oli enemmän hommaa, kun piti käydä pankissa hoitamassa kaikki tilinkäyttöoikeudet kuntoon, ilmoittaa Kelaan tilinumerot jne. Lisäksi piti tehdä alkuluettelo päämiehen omaisuudesta. Siinä aiheutti uskomattoman paljon työtä se, että päämieheni on osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä (vainajan kuolemasta oli edunvalvonnan alkaessa 20 vuotta), jossa lesken ja kuolinpesän rahat olivat iloisesti sekaisin ja leski oli käyttänyt kuolinpesän varoja omiin menoihinsa. Vaikka päämieheni osuus kuolinpesästä ei ole kuin pari tonnia, niin minulla meni monta päivää sen selvittämiseen, mitä kaikkea kuolinpesän omaisuudelle oli tapahtunut 20 vuodessa perukirjan tekemisen jälkeen. Annan kyllä sen vinkin, että jos on tällaisia jakamattomia kuolinpesiä, niin kannattaa hoitaa jako ainakin edunvalvontaan haettavan osalta ennen edunvalvojan hakemista.

3 jatkaa vielä

Minulla ei ole ollut 10 vuoden aikana koskaan mitään ongelmaa maistraatin kanssa. Kaikki tekemäni vuositilit ovat menneet läpi ilman huomautuksia.

Sen voisin tosin sanoa, että jos on tottunut hoitamaan kaiken netissä, niin edunvalvonnassa olevan asioiden hoito ei aina onnistu. Pankkiasiat hoidan kyllä helposti, mutta esim. kaikki hakemukset Kelaan on toistaiseksi pakko tehdä paperilla, koska Kelan systeemit eivät vielä tue sitä, että edunvalvoja voisi hoitaa päämiehensä asioita netissä.

Edunvalvonnasta voi periä palkkion, jonka suuruus riippuu päämiehen tuloista ja omaisuudesta. Tyypillisesti se on muutaman satasen vuodessa, jos omaisuutta ei ole paljon.

Välillä kuulee väitettävän, että joka ikinen päivittäistavaraostos pitää viedä kirjanpitoon maistraattia varten, mutta se ei pidä paikkansa. Päämiehellä voi olla omassa käytössä oleva tili, jolla olevilla rahoilla hän tai joku läheinen ostaa esim. ruoat ja vaatteet. Edunvalvoja siirtää tälle tilille sopivan määrän rahaa ja kirjaa ne kirjanpitoon käyttövaroiksi. Sen tarkemmin niistä ei tarvitse tehdä maistraatille selkoa.

3

Kuulostaa kyllä kovin hankalalta. Isovanhemmalla tosiaan alzhaimer ja pyyntö tuli kotihoidosta, kuulemma helpottaisi asianhoitoa jos määräys edunvalvontaan olisi ja olisin itse tuo valvoja.

Onkohan tämä prosessi miten kannattava aloittaa yli 90 vuotialle, kuulostaa hyvin raskaalle.

Ap

Mikä sinusta kuulosti hankalalta? Jonkunhan on pakko kuitenkin hoitaa ne raha-asiat, jos henkilö ei itse siihen pysty. Omasta mielestäni edunvalvojana oleminen nimenomaan helpottaa sitä, kun on laillinen oikeus hoitaa kaikki eikä tarvitse joka kerta jotain valtakirjaa tai vastaavaa. Alussa on kyllä vähän ylimääräistä hommaa, mutta minulla sitä oli poikkeuksellisen paljon sotkuisen kuolinpesän takia.

Sen jälkeen ainoa ylimääräinen juttu (siihen verrattuna, että hoitaisi kuitenkin ne raha-asiat ilman edunvalvontaa) on vain tuo vuositili maustraattiin kerran vuodessa.

3

Luulisin, että silloin jos edunsaaja ei juuri itse pysty tekemään yhtään mitään eikä käyttämään oma-aloiteisesti rahaa, on tämä homma melkoisen helppokakku, kuten 3. vastaaja kertoo.

Itselläni on lievästi kehitysvammainen veli, joka asuu itsenäisesti, hänellä on oma käyttötili, on harrastuksia, vapaa-ajan huvituksia, tekee itse kauppaostoksiaan, jne. Lisäksi me sisaruksensa ovat reissanneet hänen kanssaan esim. joulu- ja kesälomamatkoilla.

Näissä on todella tarkkaa, että kaikki matkustusasiakirjat, keikkaliput, kuitit, ym, selvitykset ovat tallella. samoin jos sisarukseni saa jotain rahaa hankintojaan varten, on tärkeää, että aina löytyy tositteet. Jos veli saa rahaa suoraan tililtään on tärkeää kirjoitta kuitti jossa non hänen allekirjoituksensa.

Ja esim kerran matkaltamme pyydettiin maistraatista lisäselviytksiä siitä kuka mitäkin on matkalla maksanut/ miten matka on kustannettu.

Toki tämähän on hyväkin asia sillä tärkeintähän on, että nämä sisarukseni kaltaiset eivät joudu väärinkohtelun uhreiksi.

11, eikö veljelläsi ole omassa käytössä olevaa tiliä, jolla olevilla rahoilla hän voi ostaa keikkaliput ja vastaavat? Sen käytöstähän ei tarvitse tehdä selvitystä maistraattiin. Sen ymmärrän, että kalliimmista matkoista pitää olla kuitit.

3

Kysymykseni (13) oli siis tarkoitettu 12:lle.

Vierailija kirjoitti:

11, eikö veljelläsi ole omassa käytössä olevaa tiliä, jolla olevilla rahoilla hän voi ostaa keikkaliput ja vastaavat? Sen käytöstähän ei tarvitse tehdä selvitystä maistraattiin. Sen ymmärrän, että kalliimmista matkoista pitää olla kuitit.

3

On. Mutta hän itse ei uskalla käyttää noita.

Minä toimin dementoituneen äitini edunvalvojana. Siihen kuuluu raha-asioiden hoito (äitini kohdalla myös sijoitukset) ja sitten tietenkin kaikki sopimusasiat (puhelin, sähkö, vakuutukset jne) sen mukaan asuuko päämies kotona tai jossain hoitolaitoksessa. Myös nämä hoitoasioiden järjestelyt yleensä kuuluvat edunvalvojalle. 

Maistraatille pitää tehdä edunvalvonnasta vuositili. Edunvalvonnasta saa ottaa palkkion, joka maksetaan päämiehen varoista. Itse en äidiltäni ottanut sitä palkkiota mikä olisi omaisuuden määrän perusteella voinut ottaa, vaan pienemmän palkkion, muutaman kympin kuussa. (Hoidettavia asioita oli kuitenkin jonkin verran.) Vuositiliin kirjataan kaikki tulot ja menot ja omaisuus. Tuota varten pidin itse kirjaa menoista erillisellä kirjanpito-ohjelmalla. 

Kunnan edunvalvojilla ei ole niin paljon aikaa ja kiinnostusta päämiehen asioita kohtaan kuin omaisella. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että joku omaisista ottaa tehtävän hoitaakseen. Tehtävä ei ole niin vaikea, etteikö siitä tolkun ihminen selviäisi, vaikka tosiaan tuo kirjanpito kuuluu kuvioon. Sen voi toteuttaa niin kuin itse parhaaksi katsoo, vuositiliin merkataan vain yhteissummat.

Holhoustoimilaki määrittää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, siihen on hyvä tutustua ainakin soveltuvin osin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä kovin hankalalta. Isovanhemmalla tosiaan alzhaimer ja pyyntö tuli kotihoidosta, kuulemma helpottaisi asianhoitoa jos määräys edunvalvontaan olisi ja olisin itse tuo valvoja.

Onkohan tämä prosessi miten kannattava aloittaa yli 90 vuotialle, kuulostaa hyvin raskaalle.

Ap

Edunvalvonta helpottaa asioiden hoitamista pankkien ja muiden kanssa siinä kohtaa kun päämieheltä ei enää onnistu. Edunvalvonnasta voi tehdä tutkintapyynnön maistraattiin ja siitä se asia etenee. Jos päämies ymmärtää, mistä on kyse, asia selviää keskustelulla maistraatissa eikä asiaa tarvitse viedä käräjäoikeuteen. Oma äitini oli suostuvainen, mutta sitten kun oli se maistraatin keskustelu, hän oli ihan pihalla ja luuli minua siskokseni, joka asuu toisella paikkakunnalla (olen tytär) ja asia meni oikeuteen. Äidille tuli siitä kotiin kirje, mutta ei hän kyennyt mitään vastaväitettä esittämään, mutta tilanne oli hänelle ahdistava. Käräjäoikeus päätti ilman mitään istuntoa, tai en minä ainakaan minnekään oikeuteen mennyt.