Puoliso haukkui, uhkaili ja huusi avioeroa kovaan ääneen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

:D Väittäisin, että et tasan varmaan tiedä miten likaisesti sinunkin lähipiirissäsi riidellään! Mistä ihmeestä kuvittelet tietäväsi? Kukaan muu ei tiedä kuin asianosaiset.

Ehkä normaalit ihmiset keskustelevat näistä asioista. Se on ihan yleinen tapa vaihtaa tietoa. Sivusta kommentoin.

Älä viitsi nyt. Ihan oikeesti. Et varmaan ole noin naiivi.

En ole naiivi kun tiedän että olen keskustellut useiden läheisten ihmisten kanssa riitelyasioista.

Olet todella naiivi. Esimerkiksi alkoholismia yleensä piilotellaan vuosikausia tuttavilta, saati sitten pariskuntien riitoja.

Tuttavat onkin eri ryhmää kuin lähipiiri. Lähipiiri on luokkaa oma perhe, hyvät ystävät, puolison perhe jne. Alkoholismi on eri asia eikä liity tähän mitenkään.

Blas blaa. Keskimäärin puolison seurassa tuodaan paljon enemmän esille niitä oman persoonan ei-niin-kivoja puolia, kun ollaan paljon enemmän tekemisissä kuin esim. ystävän kanssa.

Miten se liittyy asiaan? Nyt oli kyse siitä, että lähipiirin kesken kerrotaan parisuhderiidoista. Muös niistä kumppanin ei-niin-kivoista puolista.

Joskus nähdään ihan paikan päälläkin. Esimerkiksi lapset yleensä altistuvat vanhempiensa riidoille suoraan.

No kyllä ollaan herkkiä jos jokin uhkailu humalapäissään olevalta aviomieheltä otetaan elämän vakavimpana asiana. Etkö ole koskaan itse ollut humalassa, vihainen tai jopa kenties sanonut ikäviä asioita miehellesi? Moni nainen saa nipottamisella ja nalkuttamisella miehen pikku hiljaa ärtyneeksi joka voi sitten purkautua tuolla tavalla.

Osasiko mies pyytää anteeksi käyttäytymistään? Keskustelitko tästä miehesi kanssa? Kannattaisi varmaan puida sitä ihan kahden kesken eikä kysyä neuvoja näiltä vauva palstan femakoilta joilla a) kovin monilla on pieleen menneet parisuhteet koska täydellistä miestä ei löytynytkään, b)ovat luultavasti lopun elämänsä sinkkuja koska eivät kelpaa kenellekään, c) osaavat neuvoja muita mutta oma parisuhde ei ole kovin toimiva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

Et vain ole näkemässä miten ihmiset omassa perhepiirissä riitelevät. Siellä tunteet ovat enemmän pinnassa kuin muualla.

Kyllä tunnetta voi ja pitääkin olla, mutta eihän tunteiden läsnäolo tarkoita tuhoavaa ja pahansuopaa käytöstä, hyvänen aika sentään. Siihen sortuvat vain he, joiden tunne-elämä on tasapainotonta tai tunnetaidot heikkoja. Sivusta.

Eli käytännössä kaikki. Kukaan ei ole aina balanssissa.

Mitä sä nyt sönkötät? Ei uhkailu ja huuto tosiaankaan ole mikään ”käytännössä kaikkien” normaali riitelymenetelmä. Ei kun ei.

Jo tässä vaiheessa puhut ventovieraalle "sönköttämisestä" aika aggressiiviseen tyyliin. Mistä vetoa, sinä olet aika ruma riitelijä itsekin.

Ohis

Sönköttämistähän tuo oli. Mutta sun piti sekaantua aiheeseen kantaa ottamatta ihan vain käydäksesi henkilöni kimppuun. Miksi? Mitä apukyökkipalstapsykologina sellaisesta käyttäytymisestä analyseeraisit ihmisen riitelytavoista?

Jos provosoidut tuolla tavalla tuntemattoman ihmisen asiallisesta kommentista, niin kyllä se susta kaiken oleellisen kertoo.

Miksi kuvittelet mikun provosoituneen? Millä tuolla tavalla, kun kerroin tunnistaneeni paikkansapitämättömiä asioita toisen perustelemattomissa väitteissä? Mitä se kertoo minusta ja miksi koet tärkeäksi analysoida minua aiheesta keskustelun sijaan? Mitä sellainen kertoo sinusta, kun asiasta kerran tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

normaalin ihmisen satunnaista, mutta harvinaista lipsumista oman elämänsä äärimmäisessä stressitilanteissa joissa livahtaa ulos puheäänellä jokin lievä ivallinen harkitsematon kommentti.

Onko ihan oikeasti noin vaikea myöntää ettei kenelläkään kaikki ole aina kontrollissa?

Ilmeisesti. Mä veikkaan et tuo on riitelijänä itse pahimmasta päästä.

Vai että "livahtaa" (huom! Ei livauta itse aktiivisena tekijänä, vaan livahtaa) äärimmäisissä stressitilanteessa jokin LIEVÄ ivallinen (ainahan se on lievä kun arvioidaan omasta näkökulmasta) kommentti. Joopa joo.

Joo, ei tuollainen tyyppi kykene myöntämään että nyt hän on mokannut, toivottavasti toinen voi antaa anteeksi kun tuli kiukuspäissään ilkeiltyä. Sehän nimittäin se tärkein juttu olisi että riidan jälkeen tilanne jotenkin käsitellään.

Sepäs se. Mielummin riitelen reilulla tavalla kuin tuollaisen kanssa, joka "ei koskaan riitele". Tuollaisilla ei ole koskaan mitään anteeksi pyydettävää ja oma käytös on AIVAN eri asia ja aina perusteltua, toisin kuin toisten harjoittama henkinen väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

Et vain ole näkemässä miten ihmiset omassa perhepiirissä riitelevät. Siellä tunteet ovat enemmän pinnassa kuin muualla.

Kyllä tunnetta voi ja pitääkin olla, mutta eihän tunteiden läsnäolo tarkoita tuhoavaa ja pahansuopaa käytöstä, hyvänen aika sentään. Siihen sortuvat vain he, joiden tunne-elämä on tasapainotonta tai tunnetaidot heikkoja. Sivusta.

Eli käytännössä kaikki. Kukaan ei ole aina balanssissa.

Millainen tekopyhä jeesustelija pitää olla välttääkseen ettei ikinä pitkän parisuhteen aikana ole koskaan hetkeäkään ilkeillyt puolisolleen? Kaikki tekevät sitä välillä, toiset eivät vain suostu myöntämään että joskus voi lähteä lapasesta.

Avaus kuvaili erittäin säälimätöntä ilkeilyä ja haukkumista, huutamista ja uhkailua sekä eroamisesta puhumista. Monta jo erikseen vakavaa ja vahingoittavaa henkisen väkivallan muotoa ja yhtenä kokonaisuutena sekä ”erittäin säälimättömäksi” laadullisesti kuvailtuna tämä on ilmiselvästi jotakin ihan muuta kuin normaalin ihmisen satunnaista, mutta harvinaista lipsumista oman elämänsä äärimmäisessä stressitilanteissa joissa livahtaa ulos puheäänellä jokin lievä ivallinen harkitsematon kommentti.

Totta helkkarissa aina se toisen toiminta on maailman pahinta. Missään ei kerrottu (vaikka on kysytty) mihin tuollainen raivokohtaus liittyi. Vaikka olis mies löytäny ap:n vieraan sängystä kesken intiimipuuhien. Älkää olko typeriä. Ei tässä vaiheessa voi mitään neuvoja antaa kun on murunen tietoja (jos edes sekään on totta).

Ei sillä ole merkitystä, mihin raivokohtaus liittyi. Raivoajathab aina yrittävät väistää vastuun käytöksestään ulkoisia laukaisevia tekijöitä syyyttämällä. Pettämisestä kiinni jääminen tai vesiroiskejäämä huonosti kuivatussa juomalasissa, yksi lysti. Oleellista on henkilön kyky säädellä käyttäytymistään ja kyky ymmärtää empaattisesti käytöksensä vaikutus toisessa sekä halu joko vahingoittaa tai olla vahingoittamatta toista.

Suotta yrität selittää äärimmäisellä henkiselle väkivallalle mitään lieventäviä seikkoja saati puolustella sitä oikeutetuksi. Sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Teoriassa henkinen sairaus voisi olla selittävä lieventävä asianhaara, mutta ei sekään oikeuta pahoinpitelemään.

Voi hyvänen aika! Vai ei ole merkitystä? Kuinka moni ei uhkailisi erolla jos tilanne olisi tuo kuvailemani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

normaalin ihmisen satunnaista, mutta harvinaista lipsumista oman elämänsä äärimmäisessä stressitilanteissa joissa livahtaa ulos puheäänellä jokin lievä ivallinen harkitsematon kommentti.

Onko ihan oikeasti noin vaikea myöntää ettei kenelläkään kaikki ole aina kontrollissa?

Ilmeisesti. Mä veikkaan et tuo on riitelijänä itse pahimmasta päästä.

Vai että "livahtaa" (huom! Ei livauta itse aktiivisena tekijänä, vaan livahtaa) äärimmäisissä stressitilanteessa jokin LIEVÄ ivallinen (ainahan se on lievä kun arvioidaan omasta näkökulmasta) kommentti. Joopa joo.

Joo, ei tuollainen tyyppi kykene myöntämään että nyt hän on mokannut, toivottavasti toinen voi antaa anteeksi kun tuli kiukuspäissään ilkeiltyä. Sehän nimittäin se tärkein juttu olisi että riidan jälkeen tilanne jotenkin käsitellään.

Sepäs se. Mielummin riitelen reilulla tavalla kuin tuollaisen kanssa, joka "ei koskaan riitele". Tuollaisilla ei ole koskaan mitään anteeksi pyydettävää ja oma käytös on AIVAN eri asia ja aina perusteltua, toisin kuin toisten harjoittama henkinen väkivalta.

Ei se noin mene. Se että osaa riitatilanteissakin olla arvostava, järkevä ja rakentava ei tarkoita että tällaisella ihmisellä "ei koskaan olisi mitään anteeksipyydettävää". Ihan kaistapäinen ajatus, eihän noi asiat liity mitenkään toisiinsa. 

Jos ihminen loukkaa lähimmäistään, hän pyytää anteeksi ja pitää huolen ettei sellainen toistu. Yhden kerran voi saada anteeksi, ei tietty sellaista johon liittyy minkäänlainen väkivallan mahdollisuuskaan. 

Ja jos toinen saa sen kupin nurin kauhean helposti, niin kannattaako sellasen kanssa olla sitten ollenkaan? Mitä te oikein haette suhteiltanne? Eiks olisi tarkoitus koittaa olla about onnellinen? 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on arvaamaton. Juo reilusti joka päivä. Omasta mielestään pari kaljaa, joka tarkoittaa 2 litraa viiniä ja mäyris kaljaa illassa. Haukkuu minua, kun en enää lasillista hänen seurassaan ota. En tod, koska todellakin haluan olla valppaana mitä tapahtuu.

Kännissä, jota ei huomaa muuten, koska kestokyky valtava, raivostuu jopa keksityistä jutuista ja voi tehdä ihan mitä vain

Lapset on jo aikuisia, mutta haluaisin säilyttää heille ehjän kodin,

Uhraan itseni siihen, mutta ajatus, että asun jossain kaksioissa jonne eivät mahdu edes yöksi, masentaa.

Lapsesi luultavasti ihmettelevät mikset ole lähtenyt tuollaisen miehen luota jo aikoja sitten, mieluiten heidän lapsuudessaan, mutta ovat kyllin tahdikkaita olemaan vaiti.

Elämä kaksiossa ei ole kauheaa, tai on, jos sen sellaiseksi tekee. amerikkalaisten elokuvien ulkopuolella ihmiset harvoin ovat nostalgisia nuoruuden aikaisten makuuhuoneidensa suhteen ja aikuisina ovat ihan kykeneviä hankkimaan itselle majoituksen luonasi vieraillessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

:D Väittäisin, että et tasan varmaan tiedä miten likaisesti sinunkin lähipiirissäsi riidellään! Mistä ihmeestä kuvittelet tietäväsi? Kukaan muu ei tiedä kuin asianosaiset.

Ehkä normaalit ihmiset keskustelevat näistä asioista. Se on ihan yleinen tapa vaihtaa tietoa. Sivusta kommentoin.

Älä viitsi nyt. Ihan oikeesti. Et varmaan ole noin naiivi.

En ole naiivi kun tiedän että olen keskustellut useiden läheisten ihmisten kanssa riitelyasioista.

Olet todella naiivi. Esimerkiksi alkoholismia yleensä piilotellaan vuosikausia tuttavilta, saati sitten pariskuntien riitoja.

Tuttavat onkin eri ryhmää kuin lähipiiri. Lähipiiri on luokkaa oma perhe, hyvät ystävät, puolison perhe jne. Alkoholismi on eri asia eikä liity tähän mitenkään.

Blas blaa. Keskimäärin puolison seurassa tuodaan paljon enemmän esille niitä oman persoonan ei-niin-kivoja puolia, kun ollaan paljon enemmän tekemisissä kuin esim. ystävän kanssa.

Miten se liittyy asiaan? Nyt oli kyse siitä, että lähipiirin kesken kerrotaan parisuhderiidoista. Muös niistä kumppanin ei-niin-kivoista puolista.

Joskus nähdään ihan paikan päälläkin. Esimerkiksi lapset yleensä altistuvat vanhempiensa riidoille suoraan.

Kuinka monen ihmisen kuvittelet myöntävän kaverille että kiukkuisena käyttäytyy kuin idiootti? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Lentäis kuin leppäkeihäs lehtoon tuollainen äijä!

😂 Sellaiset voimafantasiat siellä. Älä edes viitsi.

ap  itse oli nallkuttanut taas tyhjästä monta viikkoa putkeen ja rikkonut tavaroita

Vierailija kirjoitti:

No kyllä ollaan herkkiä jos jokin uhkailu humalapäissään olevalta aviomieheltä otetaan elämän vakavimpana asiana. Etkö ole koskaan itse ollut humalassa, vihainen tai jopa kenties sanonut ikäviä asioita miehellesi? Moni nainen saa nipottamisella ja nalkuttamisella miehen pikku hiljaa ärtyneeksi joka voi sitten purkautua tuolla tavalla.

Osasiko mies pyytää anteeksi käyttäytymistään? Keskustelitko tästä miehesi kanssa? Kannattaisi varmaan puida sitä ihan kahden kesken eikä kysyä neuvoja näiltä vauva palstan femakoilta joilla a) kovin monilla on pieleen menneet parisuhteet koska täydellistä miestä ei löytynytkään, b)ovat luultavasti lopun elämänsä sinkkuja koska eivät kelpaa kenellekään, c) osaavat neuvoja muita mutta oma parisuhde ei ole kovin toimiva

Uusfeministiseen ajatusmalliin kuulu se, että mies saa näyttää ainoastaan naisen hyväksymiä ja naisen mielestä oikeutettuja tunteita naisen hyväksymällä tavalla. Nainen puolestaan on oikeutettu näyttämään omat tunteensa itse haluamallaan tavalla ja harjoittamaan miestä kohtaan monilla eri tavoilla pitkäkestoistakin henkistä väkivaltaa, joka ennen pitkää ajaa monen tunteitaan hallitsemattoman ja käsittelemään kykenemättömän miesparan näihin aloittajan kuvaamiin tunteenpurkauksiin joita sitten analysoidaan yhdessä voimafantasioissaan piehtaroivien miesvihaajien kanssa nettifoorumeilla.

Uusfeminismi on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä ollaan herkkiä jos jokin uhkailu humalapäissään olevalta aviomieheltä otetaan elämän vakavimpana asiana. Etkö ole koskaan itse ollut humalassa, vihainen tai jopa kenties sanonut ikäviä asioita miehellesi? Moni nainen saa nipottamisella ja nalkuttamisella miehen pikku hiljaa ärtyneeksi joka voi sitten purkautua tuolla tavalla.

Osasiko mies pyytää anteeksi käyttäytymistään? Keskustelitko tästä miehesi kanssa? Kannattaisi varmaan puida sitä ihan kahden kesken eikä kysyä neuvoja näiltä vauva palstan femakoilta joilla a) kovin monilla on pieleen menneet parisuhteet koska täydellistä miestä ei löytynytkään, b)ovat luultavasti lopun elämänsä sinkkuja koska eivät kelpaa kenellekään, c) osaavat neuvoja muita mutta oma parisuhde ei ole kovin toimiva

Uusfeministiseen ajatusmalliin kuulu se, että mies saa näyttää ainoastaan naisen hyväksymiä ja naisen mielestä oikeutettuja tunteita naisen hyväksymällä tavalla. Nainen puolestaan on oikeutettu näyttämään omat tunteensa itse haluamallaan tavalla ja harjoittamaan miestä kohtaan monilla eri tavoilla pitkäkestoistakin henkistä väkivaltaa, joka ennen pitkää ajaa monen tunteitaan hallitsemattoman ja käsittelemään kykenemättömän miesparan näihin aloittajan kuvaamiin tunteenpurkauksiin joita sitten analysoidaan yhdessä voimafantasioissaan piehtaroivien miesvihaajien kanssa nettifoorumeilla.

Uusfeminismi on sairasta.

Oletko miettinyt etteivät heterosuhteet vain taida olla sinun juttusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

Et vain ole näkemässä miten ihmiset omassa perhepiirissä riitelevät. Siellä tunteet ovat enemmän pinnassa kuin muualla.

Kyllä tunnetta voi ja pitääkin olla, mutta eihän tunteiden läsnäolo tarkoita tuhoavaa ja pahansuopaa käytöstä, hyvänen aika sentään. Siihen sortuvat vain he, joiden tunne-elämä on tasapainotonta tai tunnetaidot heikkoja. Sivusta.

Eli käytännössä kaikki. Kukaan ei ole aina balanssissa.

Millainen tekopyhä jeesustelija pitää olla välttääkseen ettei ikinä pitkän parisuhteen aikana ole koskaan hetkeäkään ilkeillyt puolisolleen? Kaikki tekevät sitä välillä, toiset eivät vain suostu myöntämään että joskus voi lähteä lapasesta.

Avaus kuvaili erittäin säälimätöntä ilkeilyä ja haukkumista, huutamista ja uhkailua sekä eroamisesta puhumista. Monta jo erikseen vakavaa ja vahingoittavaa henkisen väkivallan muotoa ja yhtenä kokonaisuutena sekä ”erittäin säälimättömäksi” laadullisesti kuvailtuna tämä on ilmiselvästi jotakin ihan muuta kuin normaalin ihmisen satunnaista, mutta harvinaista lipsumista oman elämänsä äärimmäisessä stressitilanteissa joissa livahtaa ulos puheäänellä jokin lievä ivallinen harkitsematon kommentti.

Totta helkkarissa aina se toisen toiminta on maailman pahinta. Missään ei kerrottu (vaikka on kysytty) mihin tuollainen raivokohtaus liittyi. Vaikka olis mies löytäny ap:n vieraan sängystä kesken intiimipuuhien. Älkää olko typeriä. Ei tässä vaiheessa voi mitään neuvoja antaa kun on murunen tietoja (jos edes sekään on totta).

Ei sillä ole merkitystä, mihin raivokohtaus liittyi. Raivoajathab aina yrittävät väistää vastuun käytöksestään ulkoisia laukaisevia tekijöitä syyyttämällä. Pettämisestä kiinni jääminen tai vesiroiskejäämä huonosti kuivatussa juomalasissa, yksi lysti. Oleellista on henkilön kyky säädellä käyttäytymistään ja kyky ymmärtää empaattisesti käytöksensä vaikutus toisessa sekä halu joko vahingoittaa tai olla vahingoittamatta toista.

Suotta yrität selittää äärimmäisellä henkiselle väkivallalle mitään lieventäviä seikkoja saati puolustella sitä oikeutetuksi. Sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Teoriassa henkinen sairaus voisi olla selittävä lieventävä asianhaara, mutta ei sekään oikeuta pahoinpitelemään.

Voi hyvänen aika! Vai ei ole merkitystä? Kuinka moni ei uhkailisi erolla jos tilanne olisi tuo kuvailemani?

Minä ainakaan en uhkailisi, vaan eroaisin. Ei mulla olisi syytä alkaa riehumaan. Se olisi kamat laukkuun ja paperit käräjäoikeuteen. Selkeä kuvio.

Vierailija kirjoitti:

ap  itse oli nallkuttanut taas tyhjästä monta viikkoa putkeen ja rikkonut tavaroita

Näistä tarinoista kuullaan näillä foorumeilla ainoastaan se toinen, usein vahvasti väritetty ja aina täysin subjektiivinen toinen puoli. Nainen on näissä tarinoissa lähes poikkeuksetta se kärsivä viaton uhri ja mies ilkeä, uhkaava ja arvaamaton roisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä ollaan herkkiä jos jokin uhkailu humalapäissään olevalta aviomieheltä otetaan elämän vakavimpana asiana. Etkö ole koskaan itse ollut humalassa, vihainen tai jopa kenties sanonut ikäviä asioita miehellesi? Moni nainen saa nipottamisella ja nalkuttamisella miehen pikku hiljaa ärtyneeksi joka voi sitten purkautua tuolla tavalla.

Osasiko mies pyytää anteeksi käyttäytymistään? Keskustelitko tästä miehesi kanssa? Kannattaisi varmaan puida sitä ihan kahden kesken eikä kysyä neuvoja näiltä vauva palstan femakoilta joilla a) kovin monilla on pieleen menneet parisuhteet koska täydellistä miestä ei löytynytkään, b)ovat luultavasti lopun elämänsä sinkkuja koska eivät kelpaa kenellekään, c) osaavat neuvoja muita mutta oma parisuhde ei ole kovin toimiva

Uusfeministiseen ajatusmalliin kuulu se, että mies saa näyttää ainoastaan naisen hyväksymiä ja naisen mielestä oikeutettuja tunteita naisen hyväksymällä tavalla. Nainen puolestaan on oikeutettu näyttämään omat tunteensa itse haluamallaan tavalla ja harjoittamaan miestä kohtaan monilla eri tavoilla pitkäkestoistakin henkistä väkivaltaa, joka ennen pitkää ajaa monen tunteitaan hallitsemattoman ja käsittelemään kykenemättömän miesparan näihin aloittajan kuvaamiin tunteenpurkauksiin joita sitten analysoidaan yhdessä voimafantasioissaan piehtaroivien miesvihaajien kanssa nettifoorumeilla.

Uusfeminismi on sairasta.

Oletko miettinyt etteivät heterosuhteet vain taida olla sinun juttusi?

Oliko tuo oikeasti pahin ja viiltävin loukkaus, mitä kykenit keksimään?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Jostain syystä on tapana purkaa pahaa oloaan minuun, haukkua ja sanoa ilkeitä asioita, jotka eivät mielestäni pidä ollenkaan paikkaansa. Lasten takia olen vielä jäänyt, elintaso laskisi roimasti jos lähtisin.

Entä lasten henkinen kasvu ja turvalliUus?

Eikö äijä voi voi korjata käytöstään?

Mikä tiskiriepu sinä olet?

Miksi pidät itsestäänselvyytenä, että toisella on oikeus sinua loukata?

Et varmaankaan näe, miten lapset tuosta kärsivät. Pelko heillä.

Lapset pelkäävät ha silti, jos kysyt heidän toivettaan, niin kertovat että pysykää yhdessä.... koska toivovat äidille ja isälle hyvää.

Sinä olet vastuussa. Miehesi on vastuussa. Te olette perheenne aikuiset ja käyttäydytä kuin teinit. Ottakaa vastuu. Oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

:D Väittäisin, että et tasan varmaan tiedä miten likaisesti sinunkin lähipiirissäsi riidellään! Mistä ihmeestä kuvittelet tietäväsi? Kukaan muu ei tiedä kuin asianosaiset.

Ehkä normaalit ihmiset keskustelevat näistä asioista. Se on ihan yleinen tapa vaihtaa tietoa. Sivusta kommentoin.

Älä viitsi nyt. Ihan oikeesti. Et varmaan ole noin naiivi.

En ole naiivi kun tiedän että olen keskustellut useiden läheisten ihmisten kanssa riitelyasioista.

Olet todella naiivi. Esimerkiksi alkoholismia yleensä piilotellaan vuosikausia tuttavilta, saati sitten pariskuntien riitoja.

Tuttavat onkin eri ryhmää kuin lähipiiri. Lähipiiri on luokkaa oma perhe, hyvät ystävät, puolison perhe jne. Alkoholismi on eri asia eikä liity tähän mitenkään.

Blas blaa. Keskimäärin puolison seurassa tuodaan paljon enemmän esille niitä oman persoonan ei-niin-kivoja puolia, kun ollaan paljon enemmän tekemisissä kuin esim. ystävän kanssa.

Miten se liittyy asiaan? Nyt oli kyse siitä, että lähipiirin kesken kerrotaan parisuhderiidoista. Muös niistä kumppanin ei-niin-kivoista puolista.

Joskus nähdään ihan paikan päälläkin. Esimerkiksi lapset yleensä altistuvat vanhempiensa riidoille suoraan.

Kuinka monen ihmisen kuvittelet myöntävän kaverille että kiukkuisena käyttäytyy kuin idiootti? Miksi?

On minulle parikin myöntänyt, ei tarvitse edes kuvitella. Vielä yleisempää on kuitenkin että se ystävä kertoo puolisonsa idiotismista. Tai sen puutteesta. Miten vain. Sitähän tässä koko ajan olen tarkoittanut.

Kokemuksen äänellä: yksin pärjää kyllä. Kun oma kiintiöni viimein tuli täyteen, ilmoitin ottavani seuraavan uhkauksen todesta ja niin myös tein. Ei ole tullut huutavaa uhkailijaa ikävä. Lasten ei pitäisi joutua elämään jatkuvassa painostavassa pelon ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

:D Väittäisin, että et tasan varmaan tiedä miten likaisesti sinunkin lähipiirissäsi riidellään! Mistä ihmeestä kuvittelet tietäväsi? Kukaan muu ei tiedä kuin asianosaiset.

Ehkä normaalit ihmiset keskustelevat näistä asioista. Se on ihan yleinen tapa vaihtaa tietoa. Sivusta kommentoin.

Älä viitsi nyt. Ihan oikeesti. Et varmaan ole noin naiivi.

En ole naiivi kun tiedän että olen keskustellut useiden läheisten ihmisten kanssa riitelyasioista.

Olet todella naiivi. Esimerkiksi alkoholismia yleensä piilotellaan vuosikausia tuttavilta, saati sitten pariskuntien riitoja.

Tuttavat onkin eri ryhmää kuin lähipiiri. Lähipiiri on luokkaa oma perhe, hyvät ystävät, puolison perhe jne. Alkoholismi on eri asia eikä liity tähän mitenkään.

Blas blaa. Keskimäärin puolison seurassa tuodaan paljon enemmän esille niitä oman persoonan ei-niin-kivoja puolia, kun ollaan paljon enemmän tekemisissä kuin esim. ystävän kanssa.

Miten se liittyy asiaan? Nyt oli kyse siitä, että lähipiirin kesken kerrotaan parisuhderiidoista. Muös niistä kumppanin ei-niin-kivoista puolista.

Joskus nähdään ihan paikan päälläkin. Esimerkiksi lapset yleensä altistuvat vanhempiensa riidoille suoraan.

Kuinka monen ihmisen kuvittelet myöntävän kaverille että kiukkuisena käyttäytyy kuin idiootti? Miksi?

On minulle parikin myöntänyt, ei tarvitse edes kuvitella. Vielä yleisempää on kuitenkin että se ystävä kertoo puolisonsa idiotismista. Tai sen puutteesta. Miten vain. Sitähän tässä koko ajan olen tarkoittanut.

Joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin suhteesta. Tuollaisen jälkeen olisi parisuhteen turvallisuudentunne kadonnut enkä voisi jatkaa enää yhdessä. Vihainen saa suhteessakin olla mutta ei ole normaalia haukkua ja uhkailla erolla jos rakastaa toista. Kertoisi minulle että rakkaus ja kunnioitus minua kohtaan on kumppanin puolelta loppu joten suhdetta ei voi jatkaa. Riitatilanteet on aikuisen osattava muutenkin hoitaa asiallisemmin.

Pitäisi ja pitäisi, mutta harva oikeasti osaa. Parisuhteen riidoissa tunteet ovat yleensä pinnassa.

No en tiedä missä piireissä sinä liikut mutta kyllä minun lähipiirissäni aikuiset osaavat hoitaa asiansa, myös riidat, asiallisesti ilman haukkumista ja uhkailua.

Et vain ole näkemässä miten ihmiset omassa perhepiirissä riitelevät. Siellä tunteet ovat enemmän pinnassa kuin muualla.

Kyllä tunnetta voi ja pitääkin olla, mutta eihän tunteiden läsnäolo tarkoita tuhoavaa ja pahansuopaa käytöstä, hyvänen aika sentään. Siihen sortuvat vain he, joiden tunne-elämä on tasapainotonta tai tunnetaidot heikkoja. Sivusta.

Eli käytännössä kaikki. Kukaan ei ole aina balanssissa.

Millainen tekopyhä jeesustelija pitää olla välttääkseen ettei ikinä pitkän parisuhteen aikana ole koskaan hetkeäkään ilkeillyt puolisolleen? Kaikki tekevät sitä välillä, toiset eivät vain suostu myöntämään että joskus voi lähteä lapasesta.

Avaus kuvaili erittäin säälimätöntä ilkeilyä ja haukkumista, huutamista ja uhkailua sekä eroamisesta puhumista. Monta jo erikseen vakavaa ja vahingoittavaa henkisen väkivallan muotoa ja yhtenä kokonaisuutena sekä ”erittäin säälimättömäksi” laadullisesti kuvailtuna tämä on ilmiselvästi jotakin ihan muuta kuin normaalin ihmisen satunnaista, mutta harvinaista lipsumista oman elämänsä äärimmäisessä stressitilanteissa joissa livahtaa ulos puheäänellä jokin lievä ivallinen harkitsematon kommentti.

Totta helkkarissa aina se toisen toiminta on maailman pahinta. Missään ei kerrottu (vaikka on kysytty) mihin tuollainen raivokohtaus liittyi. Vaikka olis mies löytäny ap:n vieraan sängystä kesken intiimipuuhien. Älkää olko typeriä. Ei tässä vaiheessa voi mitään neuvoja antaa kun on murunen tietoja (jos edes sekään on totta).

Ei sillä ole merkitystä, mihin raivokohtaus liittyi. Raivoajathab aina yrittävät väistää vastuun käytöksestään ulkoisia laukaisevia tekijöitä syyyttämällä. Pettämisestä kiinni jääminen tai vesiroiskejäämä huonosti kuivatussa juomalasissa, yksi lysti. Oleellista on henkilön kyky säädellä käyttäytymistään ja kyky ymmärtää empaattisesti käytöksensä vaikutus toisessa sekä halu joko vahingoittaa tai olla vahingoittamatta toista.

Suotta yrität selittää äärimmäisellä henkiselle väkivallalle mitään lieventäviä seikkoja saati puolustella sitä oikeutetuksi. Sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Teoriassa henkinen sairaus voisi olla selittävä lieventävä asianhaara, mutta ei sekään oikeuta pahoinpitelemään.

Voi hyvänen aika! Vai ei ole merkitystä? Kuinka moni ei uhkailisi erolla jos tilanne olisi tuo kuvailemani?

Meillä riidellään fiksusti eikä koskaan ole haukuttu toisiamme, vaikka kuinka suututtaisi. Mutta jos mies pettäisi niin taatusti tulisi sanottua pahasti ja uhkailtua erolla. Koska erohan siitä tulisi.

Ap, vaikka mies olisi ollut humalassa niin kannattaa erolla uhkailu ottaa tosissaan. Jutelkaa kun on selvä.