Mietin, miksi halusin eroon muutamasta ihmisestä.
En keksi mitään järkevää syytä. Silti: Otin etäisyyttä, koska heidän seurassaan oli niin ahdistavaa. Tuntui, etten saa happea. Muutuin pieneksi heidän rinnallaan.
Etäisyys on kestänyt kaksi vuotta. Sinä aikana olen syntynyt. Siltä tuntuu. Olen vapautunut. Minusta on tullut minä. En edes tiennyt, että voin olla tällainen. Pidän siitä, että olen tällainen.
Miten on mahdollista, että muutaman ihmisen seura saa aikaan sellaisen lukon, ettei oikeasti pysty elämään?
Kommentit (9)
Fenix lintu on noussut tuhkistaan kohti uutta kukoistusta !
Zinc
Sun kirjoituksia voisi lukea enemmänkin
Samoja kokemuksia. Noita mätisäkkejä en kaipaa.
Tajuavatko nuo ihmiset mitä aiheuttavat toisille? Mikä heitä vaivaa? Miksi joidenkin seurassa ei pysty hengittämään? Voisiko joku kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko nuo ihmiset mitä aiheuttavat toisille? Mikä heitä vaivaa? Miksi joidenkin seurassa ei pysty hengittämään? Voisiko joku kertoa.
oisko narsismi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko nuo ihmiset mitä aiheuttavat toisille? Mikä heitä vaivaa? Miksi joidenkin seurassa ei pysty hengittämään? Voisiko joku kertoa.
oisko narsismi
kateus, omien huonojen tunteiden siirto toiseen, epärehellisyys... mahdollisuuksia on monia.
Kyllä se vaan on. Hyvä kun vapauduit.