Muuttaisitteko ulkomaille työn vuoksi? Pieniä lapsia

Ulkomaille.

Kerran täällä vaan eletään.

Ulkomaille ehdottomasti. Kun lapset vielä pieniä on ns helppoa lähteä, lapset kun kasvaa ja ovat esim eskarissa tai koulussa niin lähtö voisi olla heille tosi vaikea. Itse lähtisin tuossa tilanteessa. Varmasti mahtava kokemus ja mahdollisesti sellainen kerran elämässä juttu 😊

Lähtisin. Hyvä aika lähteä, kun lapset on pieniä.

Mihin maahan? Itse ainakin lähtisin, jos ei olis joku kehitysmaa.

Ulkomaille kesken talonrakennusprojektin? Näinköhän maltat olla siellä ulkomailla koko komennusta, vaan alkaa taas joku muu viehättämään kesken kaiken?

Lähtekää ihmeessä. Itsekin olin ulkomailla jonkin aikaa kun lapset oli pieniä ja voi niitä muistoja on ihana ajatella!

Ulkomaille. Se on minulla vielä toteuttamaton haave. Haluaisin vielä asua jossain toisessa maassa. Helpoin toteuttaa lasten koulunkäynnin näkökulmasta, kun lapset ovat vielä pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaille kesken talonrakennusprojektin? Näinköhän maltat olla siellä ulkomailla koko komennusta, vaan alkaa taas joku muu viehättämään kesken kaiken?

Ei ole niin iso juttu. Voin hoitaa sitä projektia etänä ja mulla on luotettavia ihmisiä joille delegoida vastuuta. Siitä ei jää kiinni. Vaikka muuttoa uuteen taloon on kovasti odotettu ja se siirtyisi.

Nyt jo aikuisten, expattilasten äitinä sanon, että menkää ihmeessä!

Ei se yksiselitteisesti ole ihanaa, paluu on vaikeampaa kuin lähteminen, mutta pienten lasten kanssa aina helpompaa kuin isompien.

Mutta se lasten saama kulttuurinen pääoma - jossa kielitaito on vain yksi aspekti - on jotain, mitä et voi rahalla hankkia, etkä suomessa koulutuksella tai kokemuksella saada. Kun luokalla on kymmentä eri kansalaisuutta omaavaa porukkaa, niin kyllä se opettaa. Lisäksi kansainvälisissä kouluissa yleensä opetus on tosi hyvää ja fasiliteetit aina ensiluokkaiset.  Ei tartte miettiä säästöjä, kun koulussa on uima-altaat ja tekonurmikentät, voimistelusalit ja kemian labrat jo pienille lapsille.

Jotenkin oletan tosta kodinhoitajasta, että kohdemaanne olisi Kiina. Siellä olimme mekin. Jos teillä on tosiaan pienet lapset, jotka ayi hoitaisi (tai jossain muussa maassa kodinhoitaja) niin ne lapset oppii siltä kodinhoitajalta kielen ja se on mieletön rikkaus. Oppivat siis paremmin kuin vaikka päivähoidossa tai koulussa, koska useinkaan noi kodinhoitajat ei puhu englantia, vaan siinä tulee sellainen kielikylpy muutamassa viikossa. ja se on oikeasti hyvä juttu! Kuulostaa karulta, mutta lapset vaan oppii ja osaa ilmaista itseään elekielellä.

meillä meni 6-vuotias ihan ummikkona englanninkieliseen kouluun. Elettiin elokuun loppua ja lokakuussa oli jo sellainen sosiaalinen kielitaito, että pärjäsi kavereiden kanssa ja koulussa hyvin. Joulukuussa oppi lukemaan sekä suomeksi että englanniksi.

Kannattaa mennä jos kaikki olette noinkin myönteisesti siihen suhtautumassa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oletan tosta kodinhoitajasta, että kohdemaanne olisi Kiina.

Kodinhoitajia on länkkäreitä palvelemassa ihan ympäri maailmaa, ei vain Kiinassa.

mä koitan saada uraa luotua suomessa ja saada rahaa jotta pääsen turistina tsekkaa paikkoja. sitten muutan työnperässä ja perustan perheen.  Kummasti moni suomalainen joka asuu ulkomailla on ihan hiljaa. negatiiviset näkemykset tulee vain niiltä jotka ovat tulleet takaisin taikka eivät ole koskaan edes käyneet ulkomailla. olisiko "kellä onni onnen kätkeköön" ajatusmalli?

Riippuisi maasta ja siitä, kuinka halukas olisin asumaan kyseisessä maassa kaksi vuotta. Ja toki myös, haluaisiko puoliso asua siellä. Jos olisi kyse jostain eurooppalaisesta maasta, lähtisin todennäköisesti. Mutta kun mainitsit autokuskin ja kodinhoitajan, alkoi heti kuulostaa siltä, että kuvio voisi olla haastavampi. Itse en haluaisi kodinhoitajaa kotiini pyörimään, ellei sitten olisi kyse vain lastenhoitajasta silloin kun vanhemmat ovat töissä.

Pelkän työn takia en lähtisi, kyllä siinä pitää olla mukana iso annos sitä, että itse haluaa muuttaa ja asua kyseisessä maassa ja tutustua siihen tarkemmin. Ja kouluikäisten kanssa en lähtisi, mutta jos lapset ovat vielä pieniä, korkeintaan päiväkoti-ikäisiä, niin sitten.

Lähtisin. Kaksi vuotta on niin lyhyt aika, että ei haittaa, vaikkei sen kummemmin viihtyisikään. Itselläni on käynyt näin jo kahdesti. :D

Nimimerkillä Ei Koskaan Enää Lähi-itään tai Afrikkaan

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo aikuisten, expattilasten äitinä sanon, että menkää ihmeessä!

Ei se yksiselitteisesti ole ihanaa, paluu on vaikeampaa kuin lähteminen, mutta pienten lasten kanssa aina helpompaa kuin isompien.

Mutta se lasten saama kulttuurinen pääoma - jossa kielitaito on vain yksi aspekti - on jotain, mitä et voi rahalla hankkia, etkä suomessa koulutuksella tai kokemuksella saada. Kun luokalla on kymmentä eri kansalaisuutta omaavaa porukkaa, niin kyllä se opettaa. Lisäksi kansainvälisissä kouluissa yleensä opetus on tosi hyvää ja fasiliteetit aina ensiluokkaiset.  Ei tartte miettiä säästöjä, kun koulussa on uima-altaat ja tekonurmikentät, voimistelusalit ja kemian labrat jo pienille lapsille.

Jotenkin oletan tosta kodinhoitajasta, että kohdemaanne olisi Kiina. Siellä olimme mekin. Jos teillä on tosiaan pienet lapset, jotka ayi hoitaisi (tai jossain muussa maassa kodinhoitaja) niin ne lapset oppii siltä kodinhoitajalta kielen ja se on mieletön rikkaus. Oppivat siis paremmin kuin vaikka päivähoidossa tai koulussa, koska useinkaan noi kodinhoitajat ei puhu englantia, vaan siinä tulee sellainen kielikylpy muutamassa viikossa. ja se on oikeasti hyvä juttu! Kuulostaa karulta, mutta lapset vaan oppii ja osaa ilmaista itseään elekielellä.

meillä meni 6-vuotias ihan ummikkona englanninkieliseen kouluun. Elettiin elokuun loppua ja lokakuussa oli jo sellainen sosiaalinen kielitaito, että pärjäsi kavereiden kanssa ja koulussa hyvin. Joulukuussa oppi lukemaan sekä suomeksi että englanniksi.

Kannattaa mennä jos kaikki olette noinkin myönteisesti siihen suhtautumassa.

Kiitos kokemuksien jakamisesta! Meillä kohdemaa olisi Arabiemiraatit ja lapsilla kielitaitoa hieman valmiina, joten heille olisi iso rikkaus oppia lisää. Tuota palaamisen vaikeutta vähän stressailen. Onko lapsille sitten liian iso kulttuurishokki? Työpaikan tarjoamat edut kohdemaassa verrattuna tällaiseen perusarkeen ovat kuitenkin aika suuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo aikuisten, expattilasten äitinä sanon, että menkää ihmeessä!

Ei se yksiselitteisesti ole ihanaa, paluu on vaikeampaa kuin lähteminen, mutta pienten lasten kanssa aina helpompaa kuin isompien.

Mutta se lasten saama kulttuurinen pääoma - jossa kielitaito on vain yksi aspekti - on jotain, mitä et voi rahalla hankkia, etkä suomessa koulutuksella tai kokemuksella saada. Kun luokalla on kymmentä eri kansalaisuutta omaavaa porukkaa, niin kyllä se opettaa. Lisäksi kansainvälisissä kouluissa yleensä opetus on tosi hyvää ja fasiliteetit aina ensiluokkaiset.  Ei tartte miettiä säästöjä, kun koulussa on uima-altaat ja tekonurmikentät, voimistelusalit ja kemian labrat jo pienille lapsille.

Jotenkin oletan tosta kodinhoitajasta, että kohdemaanne olisi Kiina. Siellä olimme mekin. Jos teillä on tosiaan pienet lapset, jotka ayi hoitaisi (tai jossain muussa maassa kodinhoitaja) niin ne lapset oppii siltä kodinhoitajalta kielen ja se on mieletön rikkaus. Oppivat siis paremmin kuin vaikka päivähoidossa tai koulussa, koska useinkaan noi kodinhoitajat ei puhu englantia, vaan siinä tulee sellainen kielikylpy muutamassa viikossa. ja se on oikeasti hyvä juttu! Kuulostaa karulta, mutta lapset vaan oppii ja osaa ilmaista itseään elekielellä.

meillä meni 6-vuotias ihan ummikkona englanninkieliseen kouluun. Elettiin elokuun loppua ja lokakuussa oli jo sellainen sosiaalinen kielitaito, että pärjäsi kavereiden kanssa ja koulussa hyvin. Joulukuussa oppi lukemaan sekä suomeksi että englanniksi.

Kannattaa mennä jos kaikki olette noinkin myönteisesti siihen suhtautumassa.

Kiitos kokemuksien jakamisesta! Meillä kohdemaa olisi Arabiemiraatit ja lapsilla kielitaitoa hieman valmiina, joten heille olisi iso rikkaus oppia lisää. Tuota palaamisen vaikeutta vähän stressailen. Onko lapsille sitten liian iso kulttuurishokki? Työpaikan tarjoamat edut kohdemaassa verrattuna tällaiseen perusarkeen ovat kuitenkin aika suuria.

No meillä varmaan hiukan eri tilanne, kun lähtiessä lapset olivat 6 v, 9 v ja 11 v. ja kun palasimme, niin molemmat vanhemmat lapset menivät suoraan yläkouluun.

Onnekseni voin sano, että kaikki meni hyvin - menivät tosin englanninkielisille luokille, jossa oli normimeininkiä, että porukkaa tulee ja menee ja kaikki suomalaiset olivat asuneet ainakin jossain vaiheessa maailmalla, tai oli toinen vanhempi enkunkileinen.

Nuorimmaisemme meni siis palatessaan 4. luokalle ja hän jännitti eniten, mutta sekin sujui kohtuullisesti.

Sanoin vähän väärin, että kaikki lapset olisivat aikuisia, ovat siis opiskelijoita, nuorin juuri kirjoitti.

Paluussa on hankaluuksia, joita en osaa selittää ilman miljoonaa alapeukkua. Ne tietää vain kokenut. Yritän: Kun te muutatte ulkomaille, olette siellä ja katoatte lähipiiristänne. Te koette valtavasti asioita, koko teidän elämisen kulttuurinne muuttuu. Alussa ihan ruokakauppaan meno on suurta ihmetystä, raivoa, innostusta ja ärsytystä. Sitten te alatte elää sitä elämää ja se on tyystin erilaista kuin Suomessa. Kun palaatte, huomaatte, että kavereiden elämä on jatkanut täällä ihan sillä samalla uralla, kuten pitääkin. Kukaan ei oikeastaan ole hirveän kiinnostunut teidän kokemuksista - miksi pitäisi ollakaan? Siis jotenkin tosi moni expatti on kokenut paluun jotenkin silleen, että palaa, muta ei osaa olla. Ei ole oikein mitään puhuttavaa. Rupeaa selittämään jostain hedelmien ostamisen monimutkaisuudesta kun ei osaa kieltä ja kaikki katsoo suu auki kuin jotain tolloa. En minä osaa selittää. Nopeasti se menee ohi jos on hyvät turvaverkot.

Lapsia tietenkin kannattaa valmistaa paluuseen, jos ovat siis esim. koululaisia. Mutta ihan oikeasti, ne lapset vaan sopeutuu tosi hienosti. JO paluussa kannattaa tosiaan miettiä kaikki luokkaratkaisut ja muut, ettei palaaja ole joku kummajainen. Suomessa on lähes joka paikassa jo kansainväklisiä päiväkoteja ja enkunkielisisä luokkia.