Jäin suhteeseen, vaikka luotto meni

Vierailija kirjoitti:

tuttuja tarinoita, miehen lompakon takia pakko jaksaa  kuitenkin

Oikeestiko te jotkut jatkatte suhteessa rahan takia? ☹️

Eroa. Tuollaisen kanssa liian raskasta elää. Itse kärvistelin monta vuotta ja arvaa kaduttaako..

Itsellä exä sekoili exänsä kanssa vielä kun tapailimme. Hetken katsoin ja sitten lähdin menemään. Nyt uudessa suhteessa voin luottaa mieheeni täysin ja olo on ihanan kevyt.

Tipo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuttuja tarinoita, miehen lompakon takia pakko jaksaa  kuitenkin

Oikeestiko te jotkut jatkatte suhteessa rahan takia? ☹️

Joku katkera mies siellä provoilee. Älkää vastatko näihin tai lainatko näitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mitä järkeä? Ei edes seksiä ja silti yhdessä?

Eikö yksin olisi mukavampaa?

Mikä pitää yhdessä, rahako?

Mä en ole Ap vaan se toinen joka täällä avautuu. Meillä on seksiä välillä. Mutta sit loukkaannun siitä että mies tulee siitä niin tyytyväiseksi eikä ymmärrä miten paljon se itseltä vaatii päästää toinen lähelle. Haluaisin että hän tekisi enemmän töitä tunnetason yhteyden eteen, ilman että minä joudun aina aloittamaan keskustelut. Mikä sitten pitää yhdessä? No tiedätkö on tosi vaikea luopua rakkaudesta, unelmista, siitä kaikesta hyvästä mitä oli. Sitä odottaa että saisi takaisin ne tunteet mitä joskus oli. Kaipaa toista. Haluaa uskoa että tämä on kriisi josta voi selvitä. Ajatella että elämässä ja suhteessa nyt vaan voi tulla kaikenlaista ja ratkaisu ei voi olla joka kerta jss. Mulla on ollut aina periaate että en tee itseäni taloudellisesti miehestä riippuvaiseksi, joten siitä ei ole kyse. Ehkä just siksi että oon kyllä elämässäni oppinut mitä kaikkea voi tapahtua. Enkä koskaan haluaisi joutua jäämään suhteeseen talon tai toimeentulon takia. Mulla on yksi ero jo takana. Tää on tuntunut parhaimmalta ja sopivammalta ikinä ja varmaan siksi se pettymys ja katkeruus on niin kova, että luuli toisen olevan niin ”täydellinen”. Ja ei se saata*na sitten ollutkaan.

Kolikolla on myös kaksi puolta ja vaikka tässä asiassa olen se ”uhri” niin kun katsoo kokonaisuutta niin tiedän että myös hän on sietänyt paljon minulta, en ole todellakaan itsekään mikään täydellisyys. Mutta rehellinen olen ollut. En ole salannut tai jättänyt kertomatta tärkeitä asioita. Omaan arvopohjaani vedoten miehen teko on tosi tuomittava. Toisaalta, rehellisesti, hän on ottanut multa vastaan asioita mitä en ehkä itse olisi sietänyt.

Niin että vastauksena kysymykseen, täällä palstalla nämä parisuhde-caset on aina niin mustavalkoisia ja toiselle on aina helppo sanoa, että erotkaa. Ei se vaan käytännössä niin helppoa ole.

Kyllä asiat pääsääntöisesti ovat pohjimmiltaan aika mustavalkoisia. Mielestäni otat turhaan syyn omaan niskaasi moittimalla omaa käytöstäsi, mutta ymmärrät varmaan että samalla otat vastuun miehesi pettämisestä. Kärjistämällä "koska olen niin kurja ihminen niin mieheni saa pettää minua" -Näinhän sinä viestit tästä - tosin vain eri sanoin.

Ei se tunnetason yhteys sieltä itsekseen tule, jos sitä ei alun alkaen ole ollut olemassa tai jos se on matkan varrella kadonnut. Miehesi taitaa ottaa sinut itsestäänselvyytenä ja hänen tunteensa sinua kohtaan eivät todennäköisesti ole niin syvät kuin olet kuvitellut.  Seksiä kun voi harrastaa ilman minkäänlaista tunnetason yhteyttä. Luulen, että miehesi ajattelee, että seksillä hän vaientaa epäilysi ja nostaa luottamusta häneen.

Keskusteluyhteytenne "jamasta" tulee heti mieleen, että voisiko miehellä olla yhä toinen suhde menossa?

Kun luottamus on rikottu niin se mitä teillä joskus oli- on virallisesti mitätöity. Parisuhteen perusrakenne on rakkaus ja luottamus.  Ilman kumpaakaan tekijää suhde ei ole hyvä tai onnellinen parisuhde.

Mikään elämässä ei ole pysyvää.  Ei pidä jumittua liiaksi menneisyyteen tai katsella tulevaisuuteen.  On elettävä tätä hetkeä. Se on ainoa mihin voit vaikuttaa.

Aiempi erosi on osa sinun historiaa, vaikka se on vaikuttanut sinun nykyiseen käsitykseesi elämästä ja parisuhteesta- se ei ennusta kuitenkaan tulevaisuuttasi. Kukaan ei pysty tietämään kuinka monta kertaa elämässä ero tulee eteen.

Nyt kun minulla ei ole mitään nimimerkkiä käytössä niin täällä menee näköjään viestit selaisin :) Kirjoitin jo aiemmin että kyse ei ole pettämisestä, toisesta naisesta tms. Kyse on siitä , että luottamus sai kolauksen miehen salattua minulta asian, joka olisi kuulunut jossain vaiheessa kertoa minulle. Aihe on miehelle arka ja ymmärrän ettei siitä ollut helppo puhua, mutta siinä kohtaa kun mies alkaa puhua rakkaudesta, avioliitosta yms. tuntuu paskalta ettei hän ole voinut tulla täysin rehellisesti esiin omana itsenään vaan salannut tietoisesti minulta erään ison asian.

Hän väittää että on tunteita, hän väittää ettei voisi panna minua jos ei välittäisi, hän väittää että salailu ei vie pois sitä että on rakastanut ja ollut vakavissaan suhteeni. Mutta juuri tässä se min luottamus on romuttanut. Hoen itselleni, että koska hän salasi minulta totuuden, hän ei ole oikeasti rakastanut ja välittänyt. Se on just se mikä mun päässä pyörii. Ja nyt sinäkin halusit sen vielä minulle kertoa :) Haluaisin uskoa että mies on rakastanut minua ja rakastaa, kaivannut ja kaipaa. Mutta joku ääni mun päässä huutaa, että jos todella olisin tärkeä ja rakastettu, minulle oltaisiin oltu rehellisiä eikä luottamustani olisi rikottu.

Ja silti tiedän myös sen, että olenhan rakastanut itsekin. Silloinkin kun olen ollut toiselle epäreilu ja paska.

Ärsyttää kun kaikki ajattelee että luottamuksen voi parisuhteessa pettää vain nussimal*la muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mitä järkeä? Ei edes seksiä ja silti yhdessä?

Eikö yksin olisi mukavampaa?

Mikä pitää yhdessä, rahako?

Mä en ole Ap vaan se toinen joka täällä avautuu. Meillä on seksiä välillä. Mutta sit loukkaannun siitä että mies tulee siitä niin tyytyväiseksi eikä ymmärrä miten paljon se itseltä vaatii päästää toinen lähelle. Haluaisin että hän tekisi enemmän töitä tunnetason yhteyden eteen, ilman että minä joudun aina aloittamaan keskustelut. Mikä sitten pitää yhdessä? No tiedätkö on tosi vaikea luopua rakkaudesta, unelmista, siitä kaikesta hyvästä mitä oli. Sitä odottaa että saisi takaisin ne tunteet mitä joskus oli. Kaipaa toista. Haluaa uskoa että tämä on kriisi josta voi selvitä. Ajatella että elämässä ja suhteessa nyt vaan voi tulla kaikenlaista ja ratkaisu ei voi olla joka kerta jss. Mulla on ollut aina periaate että en tee itseäni taloudellisesti miehestä riippuvaiseksi, joten siitä ei ole kyse. Ehkä just siksi että oon kyllä elämässäni oppinut mitä kaikkea voi tapahtua. Enkä koskaan haluaisi joutua jäämään suhteeseen talon tai toimeentulon takia. Mulla on yksi ero jo takana. Tää on tuntunut parhaimmalta ja sopivammalta ikinä ja varmaan siksi se pettymys ja katkeruus on niin kova, että luuli toisen olevan niin ”täydellinen”. Ja ei se saata*na sitten ollutkaan.

Kolikolla on myös kaksi puolta ja vaikka tässä asiassa olen se ”uhri” niin kun katsoo kokonaisuutta niin tiedän että myös hän on sietänyt paljon minulta, en ole todellakaan itsekään mikään täydellisyys. Mutta rehellinen olen ollut. En ole salannut tai jättänyt kertomatta tärkeitä asioita. Omaan arvopohjaani vedoten miehen teko on tosi tuomittava. Toisaalta, rehellisesti, hän on ottanut multa vastaan asioita mitä en ehkä itse olisi sietänyt.

Niin että vastauksena kysymykseen, täällä palstalla nämä parisuhde-caset on aina niin mustavalkoisia ja toiselle on aina helppo sanoa, että erotkaa. Ei se vaan käytännössä niin helppoa ole.

Kyllä asiat pääsääntöisesti ovat pohjimmiltaan aika mustavalkoisia. Mielestäni otat turhaan syyn omaan niskaasi moittimalla omaa käytöstäsi, mutta ymmärrät varmaan että samalla otat vastuun miehesi pettämisestä. Kärjistämällä "koska olen niin kurja ihminen niin mieheni saa pettää minua" -Näinhän sinä viestit tästä - tosin vain eri sanoin.

Ei se tunnetason yhteys sieltä itsekseen tule, jos sitä ei alun alkaen ole ollut olemassa tai jos se on matkan varrella kadonnut. Miehesi taitaa ottaa sinut itsestäänselvyytenä ja hänen tunteensa sinua kohtaan eivät todennäköisesti ole niin syvät kuin olet kuvitellut.  Seksiä kun voi harrastaa ilman minkäänlaista tunnetason yhteyttä. Luulen, että miehesi ajattelee, että seksillä hän vaientaa epäilysi ja nostaa luottamusta häneen.

Keskusteluyhteytenne "jamasta" tulee heti mieleen, että voisiko miehellä olla yhä toinen suhde menossa?

Kun luottamus on rikottu niin se mitä teillä joskus oli- on virallisesti mitätöity. Parisuhteen perusrakenne on rakkaus ja luottamus.  Ilman kumpaakaan tekijää suhde ei ole hyvä tai onnellinen parisuhde.

Mikään elämässä ei ole pysyvää.  Ei pidä jumittua liiaksi menneisyyteen tai katsella tulevaisuuteen.  On elettävä tätä hetkeä. Se on ainoa mihin voit vaikuttaa.

Aiempi erosi on osa sinun historiaa, vaikka se on vaikuttanut sinun nykyiseen käsitykseesi elämästä ja parisuhteesta- se ei ennusta kuitenkaan tulevaisuuttasi. Kukaan ei pysty tietämään kuinka monta kertaa elämässä ero tulee eteen.

Nyt kun minulla ei ole mitään nimimerkkiä käytössä niin täällä menee näköjään viestit selaisin :) Kirjoitin jo aiemmin että kyse ei ole pettämisestä, toisesta naisesta tms. Kyse on siitä , että luottamus sai kolauksen miehen salattua minulta asian, joka olisi kuulunut jossain vaiheessa kertoa minulle. Aihe on miehelle arka ja ymmärrän ettei siitä ollut helppo puhua, mutta siinä kohtaa kun mies alkaa puhua rakkaudesta, avioliitosta yms. tuntuu paskalta ettei hän ole voinut tulla täysin rehellisesti esiin omana itsenään vaan salannut tietoisesti minulta erään ison asian.

Hän väittää että on tunteita, hän väittää ettei voisi panna minua jos ei välittäisi, hän väittää että salailu ei vie pois sitä että on rakastanut ja ollut vakavissaan suhteeni. Mutta juuri tässä se min luottamus on romuttanut. Hoen itselleni, että koska hän salasi minulta totuuden, hän ei ole oikeasti rakastanut ja välittänyt. Se on just se mikä mun päässä pyörii. Ja nyt sinäkin halusit sen vielä minulle kertoa :) Haluaisin uskoa että mies on rakastanut minua ja rakastaa, kaivannut ja kaipaa. Mutta joku ääni mun päässä huutaa, että jos todella olisin tärkeä ja rakastettu, minulle oltaisiin oltu rehellisiä eikä luottamustani olisi rikottu.

Ja silti tiedän myös sen, että olenhan rakastanut itsekin. Silloinkin kun olen ollut toiselle epäreilu ja paska.

Ärsyttää kun kaikki ajattelee että luottamuksen voi parisuhteessa pettää vain nussimal*la muita.

Samahan se on minullakin, EI ole kyse pettämisestä. En tiedä mistä ihmeestä tämä nyt on keksitty, että kummankaan kohdalla olisi kyse uskottomuudesta. :( Ehkä se on niin tavanomainen tarina, että niin oletetaan, vaikka selvästi sanoisi, ettei kyse pettämisestä.

Toki, voihan vastauksesta silti jotain irti saada ja sovellettavisssa myös toiseen tilanteeseen... ap