Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehet hermostuvat syvällisissä keskusteluissa
01.06.2020 |
Kuka on törmännyt tähän samaan ilmiöön? Yrität keskustella miehen kanssa rauhallisesti ja heti kun et puhu pinnallisista asioista esim. säästä niin mies provosoituu jostain. Vaikka olisit jonkun asian asiantuntijakin ja lukenut alueen tutkimukset ja uutiset niin mies vaan lyttää, että näin ei voi olla, koska hän on eri mieltä. Yleensä mies on ottanut asiasta yleisen pureksimattoman mustavalkoisen mielipiteen ja asiaa sen kummemmin tuntematta heittää vahvan mielipiteen asiasta. Kaverit ovat samaa mieltä ja siksi hänkin on tätä mieltä. Naisten kanssa en ole tähän törmännyt, naiset osaavat olla joustavampia, osaavat kuunnella paremmin ja sanovat helposti jos eivät tunne asiaa. Uskomattominta tässä on, että mies on se, joka vetää herneen aina nenään, kun oikeastaan itseni pitäisi loukkaantua siitä, että minun mielipidettäni ei kunnioiteta lainkaan. Kuuntelutaito pitäisi olla jokaisella, vaikka olisikin eri mieltä.
Miehillä tämä inttäminen nostaa vaan päätään. Onko tarve voittaa nainen keskustelussa vai mikä tässä on, että peruskeskustelu saa miehen käämit palamaan?
Kommentit (65)
Jaksavatko naiset sitten syvällistä sössöttäjää kun miehekkyytäkin odotetaan ja sitä jämptiä viimeistä sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat noita perinteisiä "perheen pää" -miehiä, joita ei kiinnosta mielipiteiden vaihtaminen, kun omasta mielestään se oma on se oikea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, sitä kutsutaan miesselittämiseksi. Suurin osa miehistä tekee sitä. Eräskin mies selitti minulle mitä feminismi on aivan kuin hän tietäisi paremmin tämänkin :)
Miksi joku mies ei voisi tietää jotakin naista paremmin, mitä feminismi on? Vai oletko niitä feministejä, jotka uskovat väitteen totuuden riippuvan väitteen esittäjästä?
Tiedän aivan varmasti paremmin mitä feminismi on. Mulla on tutkimus naistutkimuksesta sekä gradu tehtynä feministisistä teorioista. Ja lisäksi enemmän kokemusperäistä tietoa. Mutta ei, kyllä mies tietää silti paremmin esim. miltä tuntuu olla nainen :)
Koska olet ärsyttävä vänkyttäjä
Zinc
Jos sinun kanssasi ei ole samaa mieltä, niin vänkytät ja vänkytät kunnes toinen väsyy kuuntelemaan idiotismiasi.
Diplomi-insinöörit eivät välttämättä ole luonteeltaan kovin pohdiskelevia. Jos haluaisin pohtia erilaisia ilmiöitä, niin kävisin niitä mieluummin läpi yhteiskuntatieteilijän kanssa. DI voi olla ajatelultaan melko "palikka" pohdiskelua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diplomi-insinöörit eivät välttämättä ole luonteeltaan kovin pohdiskelevia. Jos haluaisin pohtia erilaisia ilmiöitä, niin kävisin niitä mieluummin läpi yhteiskuntatieteilijän kanssa. DI voi olla ajatelultaan melko "palikka" pohdiskelua varten.
Ihan sinällään älykkään ja nokkelan DI:n pohdinta voi olla tasoa "mikseivät kaikki toimi kuten minä". Ei se kovin pitkälle kanna.
Mun mies tekee usein juuri tuota. Aluksi meillä oli paljon fiksuja keskusteluja, joissa opin häneltä paljon uusia asioita. Nyt tuntuu että ehkä hänen tietämänsä alueet on loppuunkaluttu. Kun aloitan keskustelun aiheesta, josta hän ei ehkä juuri tiedä mitään, on hänen pakko silti väittää vastaan vaikka olisi aivan väärässä. Tälläinen käytös on tullut esiin vasta kahden vuoden yhdessäolon jälkeen ja on aivan uskomattoman ärsyttävää. Olisiko niin vaikeaa vaan tuoda esille ettei oikeastaan tiedä tästä mitään, mutta silti jatkaa keskustelua ja kenties oppia jotain. Vai onko niin että mies ei sitten halua oppia minulta mitään, sehän olisi nöyryyttävää. Sen sijaan yrittää tuputtaa minulle vääriä tietoja että voisi itse opettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tekee usein juuri tuota. Aluksi meillä oli paljon fiksuja keskusteluja, joissa opin häneltä paljon uusia asioita. Nyt tuntuu että ehkä hänen tietämänsä alueet on loppuunkaluttu. Kun aloitan keskustelun aiheesta, josta hän ei ehkä juuri tiedä mitään, on hänen pakko silti väittää vastaan vaikka olisi aivan väärässä. Tälläinen käytös on tullut esiin vasta kahden vuoden yhdessäolon jälkeen ja on aivan uskomattoman ärsyttävää. Olisiko niin vaikeaa vaan tuoda esille ettei oikeastaan tiedä tästä mitään, mutta silti jatkaa keskustelua ja kenties oppia jotain. Vai onko niin että mies ei sitten halua oppia minulta mitään, sehän olisi nöyryyttävää. Sen sijaan yrittää tuputtaa minulle vääriä tietoja että voisi itse opettaa?
Aa, olet siirtynyt parisuhteessa miehenmuokkausvaiheeseen ja se ei nyt kunnolla edisty. Ärsyttäähän tuo ymmärrettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Olen, sitä kutsutaan miesselittämiseksi. Suurin osa miehistä tekee sitä. Eräskin mies selitti minulle mitä feminismi on aivan kuin hän tietäisi paremmin tämänkin :)
Ehkä se olikin hänen mielipiteensä, jonka tulkitsit ideologiasi näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi mainitut alat tota tutaa lukuunottamatta ovat stem aloja, jos se vastapuoli on teologi, sosiologi, taloustieteilijä tai jonkun muun höpö tieteen edustaja niin ei siinä varmaan sukupuoli vaikuta vaan lähinnä se että ei ole mitään mistä keskustella koska molemmat on 100% oikeassa omasta mielestään ainoa ero on että toinen puoli pystyy perustelemaan sanomisensa esim matematiikan avulla.
Ihmiset harvoin tykkäävät, jos heidän hölmöille mielipiteille näyttää kaapin paikan. Aivan sama sukupuolelle tai miten kepeän humoristisesti tai hellävaroen sen yrittää tehdä. Ihmiset ovatkin vähän kuin psykoosipotilaita maailmankuvineen. Onhan maailma monimutkainen ja sekava, mutta että ihan noin pahasti? Arjessa rimpuilu on monelle selvästikin haaste ja ongelmaan pitäisi suhtautua vakavasti.
Tämmöisessä maailmassa kanssaihmisiin pitääkin suhtautua lempeästi, eikä raivokkaasti, kuten itse tein nuoruuteni kiihkoissa. Vanha tosin en ole vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi eilen. Ja aihe aivan typerä, ei edes mikään syvällinen. Minä korjasin pojan paitaa ja mun ompelukone alkoi takkuilla ja pohdin ääneen itsekseni (en edes tiennyt että mies on kuuloetäisyydellä), että jaa mikähän tälle nyt tuli. Mies tuli saman tien ehdottelemaan sitä perus "sulla on varmana joku lanka väärin" ja jäi jankuttamana, että pistä langat uusiksi vaikka se oli aivan ensimmäinen asia jonka tein ja asia ei korjautunut. Sit se hermostui kun sanoin, että ei auta ja tässä on nyt joku muu vika. Hermostui ja lähti muualle, että no ei sitte jos ei kerran apu kelpaa. No vit tu, ku kokeilin jo!
Kuulostatte molemmat yhtä syvällisiltä, eli ei ollenkaan.
Annahan ap joku konkreettinen esimerkki, koska tämä ei nyt ihan aukea minulle.
Syvällinen keskustelu tarkoittaa yleensä sitä että puhutaan tunteista, peloista, toiveista, menneistä kipukohdista, rakkaudesta. En ymmärrä mikä on sillä tavalla syvällistä, että siihen tarvitsee jonkun tutkinnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annahan ap joku konkreettinen esimerkki, koska tämä ei nyt ihan aukea minulle.
Syvällinen keskustelu tarkoittaa yleensä sitä että puhutaan tunteista, peloista, toiveista, menneistä kipukohdista, rakkaudesta. En ymmärrä mikä on sillä tavalla syvällistä, että siihen tarvitsee jonkun tutkinnon?
Ihminen on biologinen otus ja biologia on laiska. Täten ihminen hakee luonnostaan vaikeisiin kysymyksiin helppoja vastauksia. Yleensä vieläpä ulkopuolelta, eli aivan väärästä suunnasta. Jos ei ole tiedostavuudessa päässyt edes tuohon pisteeseen, niim mitään kovin syvällistä ei voi syntyä.
Naisten syvälliset keskustelut ovat usein silkkaa paskan jankkaamista.
Niin mikä on sitä syvällistä keskustelua? Maailmanpoliittiset aiheet? Tunteista keskusteleminen? Urheilu? Astrofysiikka?
Nämä "voisit joskus kertoa mitä mietit"-jutut jossain muualla. Miehenä voin sanoa, että 99% ajasta mies ei todellakaan mieti mitään avioliiton suuntaa, tunteiden tilaa tai sanojen merkitystä. Herkät runoilijapojat erikseen, mutta usein ei tule mietittyä yhtään mitään syvällistä vaan normaaleja jokapäiväisiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä on sitä syvällistä keskustelua? Maailmanpoliittiset aiheet? Tunteista keskusteleminen? Urheilu? Astrofysiikka?
Nämä "voisit joskus kertoa mitä mietit"-jutut jossain muualla. Miehenä voin sanoa, että 99% ajasta mies ei todellakaan mieti mitään avioliiton suuntaa, tunteiden tilaa tai sanojen merkitystä. Herkät runoilijapojat erikseen, mutta usein ei tule mietittyä yhtään mitään syvällistä vaan normaaleja jokapäiväisiä asioita.
Olen sanonut miehelleni että tiedän mitä hän ajattelee.
Hän ajattelee että vois taas syödä jotain kun tekee mieli. Hoitais nyt nää pakolliset tästä pois ni sais hakee sitten kaljaa, ja saunankin vois lämmittää. Jaajaa, tekispä mieli p*llua taasen, vois vonkasta vaimoa. Mikähän se vuosi oli kun tsökis hermandeeris voitti maailmanmestaruuden sinkopallossa. Vois soittaa salamiselle onko se saanut auton remmin jo vaihettua.
Lopun ajan se ei mieti mitään vaan kyttää zombina tv:tä ja rapsuttelee palleja.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä on sitä syvällistä keskustelua? Maailmanpoliittiset aiheet? Tunteista keskusteleminen? Urheilu? Astrofysiikka?
Nämä "voisit joskus kertoa mitä mietit"-jutut jossain muualla. Miehenä voin sanoa, että 99% ajasta mies ei todellakaan mieti mitään avioliiton suuntaa, tunteiden tilaa tai sanojen merkitystä. Herkät runoilijapojat erikseen, mutta usein ei tule mietittyä yhtään mitään syvällistä vaan normaaleja jokapäiväisiä asioita.
Tässä taas oiva esimerkki kalasta. Mistä aloittaa yhteyden hakeminen?
Maailma on suppea ja aika kuluu markkinamiesten mätäpalloja imaillen. Vaikuttaa kuitenkin eloonsa varsin tyytyväiseltä ja vähävaativaiselta, joten miksi mennä härkkimään? Jokaiselle on paikkansa maailmassa kun kukaan ei ahnehdi liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole törmännyt tuollaiseen akateemisissa piireissä. En miesten enkä naisten osalta. Mikä on miehen tutkinto?
DI tai Tekniikan tohtori. Oisko tämä yleisintä näillä teknisillä aloilla, sosiaaliset taidot vähän retuperällä ja autismi yleisempää?
Eivät myötäile hörhöjen kivalta kuulostavia valheita niin paljon.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoista on myös se, että kun minä sanon havainneeni palstalla jotain omin silmin, niin sinä olet heti kieltämässä sitä. Jos olisit mies, niin tuota kutsuttaisiin miesselittämiseksi. Vaikuttaa vähän siltä, että miesselittäminen ei ehkä olekaan sukupuolisidonnainen ominaisuus.