Lue keskustelun säännöt.
Onko muita keiden ulkonäölle nauretaan jatkuvasti? Itselleni lähes mahdotonta enää liikkua ihmisten ilmoilla
01.06.2020 |
Missä tahansa liikun niin saan ihmiset kiinni minua tuijottamasta ja nauramasta. Naama on ruma ja hiukset on rumat mutta silti. Pukeudun normaalisti, käyttäydyn normaalisti, joten en tajua kuinka ihmiset kehtaa. Eivät edes yritä peitellä huvittuneisuuttaan.
Kommentit (60)
Varmaan nauretaan mutta en jaksa välittää. Hyvähän se on jos on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaiset ihmiset, miehet, naiset, tytöt, pojat. Useimmiten nuoret, mutta myös keski-ikäiset ja vanhat. Kuka vaan nyt sattuu huomioimaan minut ja jää tarkkailemaan ulkonäköäni.
Olen ihan massiivisen läski (BMI 40+), en juuri ulkonäkööni panosta, ja minulle on silti naureskeltu vain kerran niin, että olen huomannut.
Kiinnitätkö turhan paljon huomiota muihin ja heidän käyttäytymiseensä? Jos olet huonojen kokemusten takia herkistynyt liiaksi ja ruvennut kuvittelemaan asioita?
Neuvoni: kuulokkeet korviin, hyvää musaa soimaan, ryhti suoraksi, katse tiukasti eteenpäin ja purjehdi pieni hymy huulilla eteenpäin muihin päin vilkaisemattakaan!
Teinit nyt ainakin tirskuu ihan kaikelle. Oon kuvitellu olevani ihan normaalin näköinen ja monta kertaa joku pirkko on purskahtanut nauruun katsoessaan mua. Pelkään niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin joskus nuorena rupesin laihduttamaan ja muuttamaan ulkonäköäni, että kelpaisin. Sitten tajusin. Vika ei ollut eikä ole minussa. Nyt menen enkä välitä. Älä sinäkään. Elämä on liian lyhyt. Heillä on vain paha olo itsensä kanssa ja kuvittelevat elävänsä jotain makeaa elämää sillä, että painavat muita alas. Ovat vain katsoneet liikaa saippuasarjoja eivätkä ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Älä sinä järjen ihminen siitä välitä!
Jos huomaat, että koko ajan muut katsovat sinua ja nauravat sinulle, niin ongelma on oikeasti pääsi sisällä, joten kannattaisi kokeilla terapiaa ja hankkia lääkitys kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan massiivisen läski (BMI 40+), en juuri ulkonäkööni panosta, ja minulle on silti naureskeltu vain kerran niin, että olen huomannut.
Kiinnitätkö turhan paljon huomiota muihin ja heidän käyttäytymiseensä? Jos olet huonojen kokemusten takia herkistynyt liiaksi ja ruvennut kuvittelemaan asioita?
Neuvoni: kuulokkeet korviin, hyvää musaa soimaan, ryhti suoraksi, katse tiukasti eteenpäin ja purjehdi pieni hymy huulilla eteenpäin muihin päin vilkaisemattakaan!
En valitettavasti kuvittele. Samaa tapahtuu myös ulkomailla. Ulkomailla saattavat kommentoida ihan ääneen, purskahtaa nauruun ja puhua toisilleen "que preciosa.. buah-hah-hah" ja "molto bruttana.. buah-hahh-hah"
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus nuorena rupesin laihduttamaan ja muuttamaan ulkonäköäni, että kelpaisin. Sitten tajusin. Vika ei ollut eikä ole minussa. Nyt menen enkä välitä. Älä sinäkään. Elämä on liian lyhyt. Heillä on vain paha olo itsensä kanssa ja kuvittelevat elävänsä jotain makeaa elämää sillä, että painavat muita alas. Ovat vain katsoneet liikaa saippuasarjoja eivätkä ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Älä sinä järjen ihminen siitä välitä!
No ei kyllä ihan sovi tuohon kuvaukseen sekään 60-70 v. pariskunta joka bussipysäkillä oikein erikseen kääntyi minua tuijottamaan, nauramaan ja keskenään supisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinit nyt ainakin tirskuu ihan kaikelle. Oon kuvitellu olevani ihan normaalin näköinen ja monta kertaa joku pirkko on purskahtanut nauruun katsoessaan mua. Pelkään niitä.
Ite näytän peppua naurajille. Jos teini näyttää takaisin selluista ahteriaan, näpäytän että salille tai twerkkaamaan mars.
Vierailija kirjoitti:
Teinit nyt ainakin tirskuu ihan kaikelle. Oon kuvitellu olevani ihan normaalin näköinen ja monta kertaa joku pirkko on purskahtanut nauruun katsoessaan mua. Pelkään niitä.
Mulla esimerkiksi on koko ajan menossa pään sisällä jonkinlainen dialogi, ja usein huomaan nauravani näille ajatuksilleni ääneen. Saatan ajatuksssani kaduilla kävellessäni katsoa jonnekin, missä juuri sillä hetkellä sattaa kävellä joku toinen ihminen. Tämä voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa toinen kokee mun nauraneen hänelle, kun taas itse en ole edes tiedostanut tämän henkilön olemassaoloa, mutta satuin juuri sopivasti naureskelemaan jollekin ajatukselle tai muistolle. Ei kannata ottaa itseään niin kovin vakavasti ja kiinnittää niin paljon huomiota muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit nyt ainakin tirskuu ihan kaikelle. Oon kuvitellu olevani ihan normaalin näköinen ja monta kertaa joku pirkko on purskahtanut nauruun katsoessaan mua. Pelkään niitä.
Mulla esimerkiksi on koko ajan menossa pään sisällä jonkinlainen dialogi, ja usein huomaan nauravani näille ajatuksilleni ääneen. Saatan ajatuksssani kaduilla kävellessäni katsoa jonnekin, missä juuri sillä hetkellä sattaa kävellä joku toinen ihminen. Tämä voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa toinen kokee mun nauraneen hänelle, kun taas itse en ole edes tiedostanut tämän henkilön olemassaoloa, mutta satuin juuri sopivasti naureskelemaan jollekin ajatukselle tai muistolle. Ei kannata ottaa itseään niin kovin vakavasti ja kiinnittää niin paljon huomiota muihin ihmisiin.
Jos luit nuo aikaisemmat kommenttini niin en nyt puhu tällaisista tilanteista, vaan varmoista. Sellaisista nauramisista joista ei voi erehtyä. Sitä ihmisten häpeilemättömyyttä tässä juuri ihmettelen. Kun ei edes yritetä peitellä, ihan kuin haluttaisiin nolata toinen antamalla hänen huomata että juuri hänelle tässä nauretaan, hänestä puhutaan jne.
Jos joku tosiaan noin sinulle nauraa, ei auta kuin olla välittämättä.
Miksi sinua kiinnostaisi, mitä jotkut huonotapaiset, sivistymättömät juntit ajattelevat sinusta? heillä on selvästi mennyt jokin kotikasvatuksessa pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ohmiset nauraisivat avoimesti jollekulle koko ajan ja puhuisivat hänestä.
Kuulostaa siltä, että ap kuvittelee tuon.
Vähän kuin joku, jolla on ruumiinkuvanhäiriö, näkee itsensä ihsn erilaisena kuin oikeasti on.
Lisäksi ap ajattelee vähän ehkä liikaa itseään ja miettii koko ajan, mitä muut hänestä ajattelevat. On vähän itsekeskeistä kuvitella, että kaikki ihmiset ajattelisivat juuri ap:ta, maailma ei oikeasti pyöri hänen ympärillään.
Niillä muilla ihmisillä on omia juttujaan ja murheitaan, mitä he ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tosiaan noin sinulle nauraa, ei auta kuin olla välittämättä.
Miksi sinua kiinnostaisi, mitä jotkut huonotapaiset, sivistymättömät juntit ajattelevat sinusta? heillä on selvästi mennyt jokin kotikasvatuksessa pieleen.
Siksi että minulle nauravat kaikenlaiset ihmiset. Ihan myös itseni kaltaiset siististi pukeutuvat, sivistyneiltäkin vaikuttavat. En mitenkään voi uskoa että he kaikki olisivat jotenkin "huonoja" ihmisiä. Heitä yhdistää vaan tämän suhteen hyvin huono käytös. Ihan kuin en olisi ihminen ollenkaan. On todella vaikea olla välittämättä. Kyllä siinä on vaikea jatkaa hymyssä suin mitään mistään välittämättä, kun tuollaista naureskelua huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan massiivisen läski (BMI 40+), en juuri ulkonäkööni panosta, ja minulle on silti naureskeltu vain kerran niin, että olen huomannut.
Kiinnitätkö turhan paljon huomiota muihin ja heidän käyttäytymiseensä? Jos olet huonojen kokemusten takia herkistynyt liiaksi ja ruvennut kuvittelemaan asioita?
Neuvoni: kuulokkeet korviin, hyvää musaa soimaan, ryhti suoraksi, katse tiukasti eteenpäin ja purjehdi pieni hymy huulilla eteenpäin muihin päin vilkaisemattakaan!
En valitettavasti kuvittele. Samaa tapahtuu myös ulkomailla. Ulkomailla saattavat kommentoida ihan ääneen, purskahtaa nauruun ja puhua toisilleen "que preciosa.. buah-hah-hah" ja "molto bruttana.. buah-hahh-hah"
que preciosa = miten nätti, molto bruttana = tosi ruma
Tällasia on mulle heitelty ulkomailla, naurettu avoimesti ja lähetelty lentosuukkoja räkäisen naurun kera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan massiivisen läski (BMI 40+), en juuri ulkonäkööni panosta, ja minulle on silti naureskeltu vain kerran niin, että olen huomannut.
Kiinnitätkö turhan paljon huomiota muihin ja heidän käyttäytymiseensä? Jos olet huonojen kokemusten takia herkistynyt liiaksi ja ruvennut kuvittelemaan asioita?
Neuvoni: kuulokkeet korviin, hyvää musaa soimaan, ryhti suoraksi, katse tiukasti eteenpäin ja purjehdi pieni hymy huulilla eteenpäin muihin päin vilkaisemattakaan!
En valitettavasti kuvittele. Samaa tapahtuu myös ulkomailla. Ulkomailla saattavat kommentoida ihan ääneen, purskahtaa nauruun ja puhua toisilleen "que preciosa.. buah-hah-hah" ja "molto bruttana.. buah-hahh-hah"
que preciosa = miten nätti, molto bruttana = tosi ruma
Tällasia on mulle heitelty ulkomailla, naurettu avoimesti ja lähetelty lentosuukkoja räkäisen naurun kera.
Ulkonäössäsi on jotain keinotekoista, provosoivaa. Kerrotko mitä?
Luontaisesti rumalle, lihavalle, vammaiselle tms. eivät fiksut ihmiset naureskele.
Onko sinulla esim. joku erikoinen hiustyyli? Lävistyksiä?
Opettele kohtelemaan ihmisiä samalla tavalla. Minäkin olen viime vuosina oikein joutunut harjoittelemaan kotona tuota samaa asennetta kun ei ole sitä taitoa geeneissä saanut vaan aina ollut kohtelias. Olen todennut sen toimivaksi kun käyttäytyy samalla tavalla kuin naureskelijat. Varsinkin jos kyseessä ihmiset joita näet satunnaisesti koko ajan. Opettele katsomaan halveksivasti, pilkallisesti, nauraa hihittelemään, katsomaan arvostelevasti. Opettele sanomaan pilkallisesti, piikikkäästi. Minullakin muutama puolituttu jotka aina sanoo ystävällisesti kettuillen jotain ja olen opetellut sanomaan samalla tavalla ja nauramaan päälle. Anna siis samalla mitalla takaisin. Jos näytät että ihmisten tapa toimia loukkaa sinua, ihmiset saavat lisää "bensaa liekkeihin" kiusaamisessaan.
Kuka nauraa?