Perheen kanssa "kävelyllä" - reagoinko liian vahvasti?
Lapset tahtoivat muutaman kilometrin päähän leikkipuistoon.
Koska sää on hyvä, niin ajateltiin että kävellään ja lapset menevät pyörillä. Eivät vielä ole niin nopeita.
Kun oltiin lähdössä, vaimo päättikin ottaa myös pyörän.
Minulla ei ole polkupyörää, joten lopputulos oli, että vaimo pörräsi lasten kanssa horisontissa pyörillä ja kiiruhdin kävellen perässä hiki hatussa.
Sama takaisinpäin. Välillä odottivat ja vitsailivat hitaudesta.
Minusta tuo oli vaimolta törkeästi tehty. Odottamani rattoisa perheen yhteinen retki oli kohdallani pikakävelyä yksin.
Vaimon mielestä tuossa ei ollut mitään väärää.
Kommentit (28)
Olisin vastannut, että menkää te pyörillä ja minä jään kotiin ja kun tulette takaisin voimme kaikki lähteä yhdessä kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla ei ole pyörää? Etkö kykene pyöräilemään?
Miten lapsista tulikin yhtäkkiä nopeita pyöräilijöitä, kun vaimo lähti heidän kanssaan pyörällä? Sinä kun kirjoitit, että he eivät ole niin nopeita pyöräilemään. Ristiriitaista.
Jos minä olisin ollut sinä, niin olisin sanonut muille iloisesti, että menkää te vain edellä, minä pääsen täältä kyllä tulemaan, eli nähdään sitten siellä! Sitten olisin kävellyt omaan tahtiini maisemia katsoen puistoon ja sieltä aikanaan takaisin. Reitti oli ilmeisesti kuitenkin kaikille ihan tuttu.
Minulla ei ole pyörää koska en ole sellaista tarvinnut.
Vaimo on omaansa käyttänyt ajokortittomana satunnaisiin kauppamatkoihin.Ajatus oli, että olisimme vaimon kanssa kävelleet ja lapset menevät pyörillä vähän edeltä samalla kun keskustelemme.
Siksi kai reagoin tähän niin vahvasti, kun olin odottanut rattoisaa kävelyä keskustellen ja lopulta olin ikäänkuin muin joukon ulkopuolisena perässähiihtäjänä.
Ap.
Olihan se vähän tylsästi tehty vaimolta.
Eli mies meni lasten kanssa pyörillä ja kuittaili kävelevän vaimon hitaudesta. Vaimolla meni tunteisiin ja nyt mies kyselee mites meni noin omasta mielestäsi... 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla ei ole pyörää? Etkö kykene pyöräilemään?
Miten lapsista tulikin yhtäkkiä nopeita pyöräilijöitä, kun vaimo lähti heidän kanssaan pyörällä? Sinä kun kirjoitit, että he eivät ole niin nopeita pyöräilemään. Ristiriitaista.
Jos minä olisin ollut sinä, niin olisin sanonut muille iloisesti, että menkää te vain edellä, minä pääsen täältä kyllä tulemaan, eli nähdään sitten siellä! Sitten olisin kävellyt omaan tahtiini maisemia katsoen puistoon ja sieltä aikanaan takaisin. Reitti oli ilmeisesti kuitenkin kaikille ihan tuttu.
Minulla ei ole pyörää koska en ole sellaista tarvinnut.
Vaimo on omaansa käyttänyt ajokortittomana satunnaisiin kauppamatkoihin.Ajatus oli, että olisimme vaimon kanssa kävelleet ja lapset menevät pyörillä vähän edeltä samalla kun keskustelemme.
Siksi kai reagoin tähän niin vahvasti, kun olin odottanut rattoisaa kävelyä keskustellen ja lopulta olin ikäänkuin muin joukon ulkopuolisena perässähiihtäjänä.
Ap.
Jos olisin sinä, seuraavalla kerralla ottaisin taksin tai lähtisin omalla autolla. Siinäpä muut sitten pyöräilisivät. Sanoisin selityksenä, että kun en nyt jaksa kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta.
Onko vaimosi ihan normaali?
Vai onko perheessänne tapana kiusata toisia ja tuo oli kosto jostain aiemmasta kiusanteosta?En tiedä mitä tähän vastaisi.
Ei ole ollut tapana kiusata, mutta viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista pientä.
Vaimo on suutahdellut asioista, joilla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Tyyliin siitä, mitä valitsee jälkiruuaksi - jos se on eri kuin lasten valinta niin se tarkoittaa, etten pidä lapsista.
Huokaus. Vaimosi meni fillarilla, koska ei jaksa kuunnella sinun natkutustasi ja jatkuvaa valitustasi. Sitähän se yhteinen kävely sinun kanssasi olisi ollut, valivalivalivali vain. Sitä paitsi sinulle se pieni kävely teki hyvää, olethan sen verran rapakunnossa kun ajelet vain autolla paikasta toiseen, ei sellaista kukaan jaksa odottaa.
Oletpas tympeän vaimon ottanut. Ei voi muuta sanoa.
Mun mies olisi ajanut sen fillarin ja minä istunut ritsillä. Mutta nykyään on kai ihan yleistä, etteivät pariskunnat vedä yhtä köyttä.
En tiedä mitä tähän vastaisi.
Ei ole ollut tapana kiusata, mutta viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista pientä.
Vaimo on suutahdellut asioista, joilla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Tyyliin siitä, mitä valitsee jälkiruuaksi - jos se on eri kuin lasten valinta niin se tarkoittaa, etten pidä lapsista.