Missä voi tutustua fiksuihin ja kunnollisiin miehiin, jotka eivät käytä Tinderiä?

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin niin, että onko pään seinään hakkaaminen rationaalista? Miksi jatkaa sellaista, joka ei tuota positiivisia kokemuksia?

Ymmärrän tietysti tuonkin näkökulman, mutta itse en vain jotenkin ole luovuttajatyyppi. Toki olen välillä saanut myös positiivisia kokemuksia, eli on ollut parisuhteitakin, vaikkeivät kumppanit sitten lopulta olekaan olleet sopivia.

Uskon myös, että kyse on jossain määrin tuurista, joskus se oikea ei vain ole vielä osunut kohdalle. Tosin kaipa sitä saa luovuttaakin jos oikeasti kykenee olemaan yksinkin onnellinen, itse pyrin mieluummin kehittämään itseäni ja pitämään ns. ovet avoinna, koska kaikista perimmäisin tarpeeni on saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jos luovuttaisin niin jotenkin tuntuisi katoavan koko merkitys elämiseltä.

Vai että oikein duunarikin kelpaa :D 

Oletan sun olevan joku akateeminen kuivakka maisteri. Oletko varma, että sinä kelpaat sille duunarille? Vastoin yleistä luuloa, myös duunarit karttaa akateemisia parisuhdemielessä samoin kuin akateemiset karttaa duunareita. Homma siis toimii myös toiseen suuntaan. Akateemiset on usein sellaisia turhantärkeitä uraihmisiä. Liian erilainen arvomaailma jne. Parempi etsiä se kumppani siitä omasta luokasta.

Vierailija kirjoitti:

No itse miehenä voisin esittää ihan saman kysymyksen. Ikää 40 vuotta ja koska ei muutakaan vaihtoehtoa juuri ollut, laitoin profiilin Tinderiin. Tavannut parin vuoden aikana tasan 0 henkilöä, koska kilpailu tuntuu olevan sen verran kovaa "saman tasoisista" naisista tai lähinnä etsin itseni näköistä naista. Ei tarvitse olla korkeasti koulutettu, mutta fiksu kuitenkin. Itse korkeasti koulutettu, hyvät harrastukset, pitkä, ihan hyvännäköinen ja kuulemma sivistinyt/fiksu henkilö selvästi. Saan kyllä mätsejä, mutta keskustelut loppuvat jossakin välissä ja en viitsi tavata henkilöitä, joista en oikeasti ole kiinnostunut. Tuntuu, että ihan ajan hukkaa koko touhu. En vaan oikein tiedä muitakaan paikkoja tavata ihmisiä ja jos vaikka käyn museossa, en todellakaan lähesty jotain tuntematonta naista ja pyytele ulos - ei vaan riitä rohkeus, joten ehkä pitää olla sit yksin.

Mun mielestä museot ovat juuri hyviä kohteita avata keskustelu ihan randomin tyypin kanssa. Siellä ollaan kuitenkin rennosti vapaa aikaa viettämässä. Itse tykkään käydä paljon museoissa, vanhoissa kirkoissa ja linnoissa ja siellä tulee juteltua muidenkin kanssa koska olen aina yksin liikkeellä. Ei vaan ole tullut törmättyä oman ikäisiin miehiin ilman että heillä olisi vaimo ja lapset mukana. Eikö sinkkumiehet sitten käy museoissa?

Näin kesäisin suorastaan kierrän museosta toiseen, kun en jaksa vaan kotona istuskella.

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas vaatimukset ladattu! Ei ihme, että naiset on yksin.

Miesten vika. Mitäs eivät kehitä itseään (korkeakoulutus&suuremmat tulot kuin naisella) ja täten kelpaa naisille. Naisia on turha syyttää siitä, että heille kelpaa vain paras. Kriteerejä ei voi alentaa, ei vaan voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein duunarikin kelpaa :D 

Oletan sun olevan joku akateeminen kuivakka maisteri. Oletko varma, että sinä kelpaat sille duunarille? Vastoin yleistä luuloa, myös duunarit karttaa akateemisia parisuhdemielessä samoin kuin akateemiset karttaa duunareita. Homma siis toimii myös toiseen suuntaan. Akateemiset on usein sellaisia turhantärkeitä uraihmisiä. Liian erilainen arvomaailma jne. Parempi etsiä se kumppani siitä omasta luokasta.

Täällä sitten osataan tulkita kaikki mahdollisimman negatiivisesti...

Minulle ei siis ole mitään väliä sillä miten kouluttautunut mies on, ja mainitsin tuon duunareiden "kelpuuttamisen" vain ja ainoastaan siksi, että jos en olisi maininnut niin minun olisi sitten oletettu etsivän vain niitä korkeasti koulutettuja, koska jostain syystä ihmiset liittävät sen yleensä fiksuuteen. Ja olen muuten itsekin duunari, mutta en ymmärrä mitään duunarit vs. akateemiset -vastakkainasettelua, ei minua kiinnosta toisen ammatti vaan ajatukset ja arvomaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisesti ajattelevat miehet on jättäneet nettideittailuviritykset taakseen ja ovat tyytyneet elämään omaa elämäänsä. Miksi roikkua jossain deittipaskoissa vuodesta toiseen saamatta niistä mitään positiivista.

Onko luovuttaminen rationaalista?

Miksi pelata peliä jota ei voi voittaa? Mitä se parisuhde antaa nykyaikana ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen? Yhä useampi mies päättää elää yksin, koska parisuhde on huono diili miehelle. Moni on kokeillut parisuhdeleikkejä ja todennut sen turhuudeksi. Fiksut ja kunnolliset miehet pärjää kyllä ilman naistakin. Monelle nainen olisi varmasti kiva lisä elämään, mutta kun katsoo tarjontaa ja samojen naisten vaatimuksia päättää moni olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin niin, että onko pään seinään hakkaaminen rationaalista? Miksi jatkaa sellaista, joka ei tuota positiivisia kokemuksia?

Ymmärrän tietysti tuonkin näkökulman, mutta itse en vain jotenkin ole luovuttajatyyppi. Toki olen välillä saanut myös positiivisia kokemuksia, eli on ollut parisuhteitakin, vaikkeivät kumppanit sitten lopulta olekaan olleet sopivia.

Uskon myös, että kyse on jossain määrin tuurista, joskus se oikea ei vain ole vielä osunut kohdalle. Tosin kaipa sitä saa luovuttaakin jos oikeasti kykenee olemaan yksinkin onnellinen, itse pyrin mieluummin kehittämään itseäni ja pitämään ns. ovet avoinna, koska kaikista perimmäisin tarpeeni on saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jos luovuttaisin niin jotenkin tuntuisi katoavan koko merkitys elämiseltä.

Noniin, eli olet saanut positiivisia kokemuksia, jotka kannustavat yrittämään uudelleen. Kuvittele, ettet olisi niitäkään saanut, miltä tuntuisi? Näkisitkö järkeä yrittää, jos siitä tulisi vain jatkuvasti surkeampi olo? Joillain kun todellakin on näin, että ne vähäisetkin positiiviset kokemukset puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisesti ajattelevat miehet on jättäneet nettideittailuviritykset taakseen ja ovat tyytyneet elämään omaa elämäänsä. Miksi roikkua jossain deittipaskoissa vuodesta toiseen saamatta niistä mitään positiivista.

Onko luovuttaminen rationaalista?

Miksi pelata peliä jota ei voi voittaa? Mitä se parisuhde antaa nykyaikana ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen? Yhä useampi mies päättää elää yksin, koska parisuhde on huono diili miehelle. Moni on kokeillut parisuhdeleikkejä ja todennut sen turhuudeksi. Fiksut ja kunnolliset miehet pärjää kyllä ilman naistakin. Monelle nainen olisi varmasti kiva lisä elämään, mutta kun katsoo tarjontaa ja samojen naisten vaatimuksia päättää moni olla yksin. 

Kas, alapeukkua tulee kun sanojana on mies. Naisia ilmeisesti pännii, kun mies ajattelee näin, eikä tavoittele heitä? Naisen sanomana kun olisi valtaisa suosio :D

Vierailija kirjoitti:

Miehethän sekosivat aikanaan jo suomi24 treffeistä, niin miksei sitten tinderistä. Treffailu on ihan päämäärätöntä tai sitten kökötetään kotona ja selataan selaamasta päästyäänkin oluttölkki kädessä.

Miten treffaillaan päämäärätietoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein duunarikin kelpaa :D 

Oletan sun olevan joku akateeminen kuivakka maisteri. Oletko varma, että sinä kelpaat sille duunarille? Vastoin yleistä luuloa, myös duunarit karttaa akateemisia parisuhdemielessä samoin kuin akateemiset karttaa duunareita. Homma siis toimii myös toiseen suuntaan. Akateemiset on usein sellaisia turhantärkeitä uraihmisiä. Liian erilainen arvomaailma jne. Parempi etsiä se kumppani siitä omasta luokasta.

Täällä sitten osataan tulkita kaikki mahdollisimman negatiivisesti...

Minulle ei siis ole mitään väliä sillä miten kouluttautunut mies on, ja mainitsin tuon duunareiden "kelpuuttamisen" vain ja ainoastaan siksi, että jos en olisi maininnut niin minun olisi sitten oletettu etsivän vain niitä korkeasti koulutettuja, koska jostain syystä ihmiset liittävät sen yleensä fiksuuteen. Ja olen muuten itsekin duunari, mutta en ymmärrä mitään duunarit vs. akateemiset -vastakkainasettelua, ei minua kiinnosta toisen ammatti vaan ajatukset ja arvomaailma.

Ehkä olisi kannattanut siis todeta, että etsit ihmistä etkä ansioluetteloa? Ymmärrän kyllä mitä hait takaa ja selityksesi on ihan looginen, mutta ymmärrän myös, että joku saa "duunaritkin kelpaa" kohdasta huonoja väreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisesti ajattelevat miehet on jättäneet nettideittailuviritykset taakseen ja ovat tyytyneet elämään omaa elämäänsä. Miksi roikkua jossain deittipaskoissa vuodesta toiseen saamatta niistä mitään positiivista.

Onko luovuttaminen rationaalista?

Miksi pelata peliä jota ei voi voittaa? Mitä se parisuhde antaa nykyaikana ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen? Yhä useampi mies päättää elää yksin, koska parisuhde on huono diili miehelle. Moni on kokeillut parisuhdeleikkejä ja todennut sen turhuudeksi. Fiksut ja kunnolliset miehet pärjää kyllä ilman naistakin. Monelle nainen olisi varmasti kiva lisä elämään, mutta kun katsoo tarjontaa ja samojen naisten vaatimuksia päättää moni olla yksin. 

Kas, alapeukkua tulee kun sanojana on mies. Naisia ilmeisesti pännii, kun mies ajattelee näin, eikä tavoittele heitä? Naisen sanomana kun olisi valtaisa suosio :D

Itse ainakin alapeukutan sua siksi, että viet keskustelua ihan vikasuuntaan. Kiinnostaisi otsikon aihe eikä tällainen katkera jauhanta. Ei ollut kyse sinusta vaan aloituksessa kuvatuista miehistä ja näiden tavoittamisesta.

Eri

Fiksut ja kunnolliset miehet. Ne ovat pääsääntöisesti parisuhteissa ja ne jotka ei ole on tyytyväisiä yksineläjiä, etenkin mainitsemassasi ikäluokassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelata peliä jota ei voi voittaa? Mitä se parisuhde antaa nykyaikana ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen? Yhä useampi mies päättää elää yksin, koska parisuhde on huono diili miehelle. Moni on kokeillut parisuhdeleikkejä ja todennut sen turhuudeksi. Fiksut ja kunnolliset miehet pärjää kyllä ilman naistakin. Monelle nainen olisi varmasti kiva lisä elämään, mutta kun katsoo tarjontaa ja samojen naisten vaatimuksia päättää moni olla yksin. 

Jokainen tietysti päättää itse mitä elämältään haluaa. Itse tavoittelen parisuhdetta, koska kuten jo sanoin niin rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen antaa mielestäni perimmäisen merkityksen elämälle, elämä on paljon ihanampaa kun on rakkautta. Ja koska en ole aseksuaali niin myös seksi ja kaikenlainen fyysinen läheisyys rakastamani miehen kanssa on ihanaa.

Toki osaan nauttia elämästä yksinkin, mutta kun mietin menneisyyttäni niin kyllä parhaimmat muistoni silti liittyvät kumppanin (ja perheen) kanssa olemiseen. Ymmärrän tietysti että jatkuvat pettymykset ilman positiivisia kokemuksia lannistavat, tuntuu vain kovin surulliselta ajatukselta, että tuolla jossain olisi se juuri minulle sopiva ihana mies, jota minun olisi kuitenkin mahdotonta löytää, koska tämä olisi päättänyt luovuttaa kokonaan kumppanin etsimisessä. Mutta ehkä voin sitten leikkiä ajatusleikkiä, että se mies on tuolla jossain yksin onnellinen ja me voimme rakastaa molemmat toisiamme mielikuvituksissamme :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö ap itse Tinderiä?

Joo, mutta nyt on juoksut juostu ja haluan löytää kunnollisen miehen.

- ap

Jonne esiintyy ap:na. Mutta kysyn: mitä pahaa siinä on, että "juoksut on juostu"? Kun aikoinani nettideittailua harrastin, niin tuo oli vain positiivinen asia, jos mies kertoi että juoksut on juostu ja nyt on haussa vakavampaa.

Tuo juoksujen juokseminen tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että tyyppi on ollut hyvin "avoin ja eläväinen" joka suhteen. Hänellä on kokemuksia enemmän kuin kehtaa sanoa ja kattava tautitestaus on ihan pakollinen ennen kuin ihmiseen uskaltaa edes hipaista. Se kertoo, että menneisyydestä löytyy törkyä ja tulet mahdollisena kumppanina saamaan tyypin kavereilta aika sääliviä katseita, sillä et tiedäkään missä kaikkialla tyyppi on liehunut ja kuinka monen kanssa.

Miehen kohdalla se voi olla vain vakuuttelua siitä, että muutkin olisivat huolineet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderiä en käytä muuta kuin huvikseni selailuun millaisia naisia siellä on. Yhtäkään en ole vetänyt oikealle, koska näkemykseni on, että koko appsi on rakennettu niin paskasti että ei sieltä juurikaan voi muualle päästä kuin panosuhteeseen. Ja itseäni ei panosuhteet kiinnosta.

Muita deittisivustoja olen joskus käyttänyt treffailuun, ehkä pitäisi palata nyt kun korona saattaa jatkua vielä kuinka kauan, ja baareissa ainakaan ei kovin luonnollisesti pääse naisiin tutustumaan.

Muita paikkoja, mihin minuun olisi voinut törmätä: pelitapahtumat, joskus jotkut katuruokatapahtumat tai olutfestari, ja myös jotkut satunnaiset kansanopiston kurssit. Kansanopistolla olisi itseasiassa ihan mahtava tutustua johonkin naiseen, mutta en ole ikinä tutustunut. Ihmiset tulevat tunnille viimetingassa, ja säntäävät ulos siinä vaiheessa kun opettaja on sanonut puoleenväliin lausetta "lopetellaan tältä kertaa...". Lisäksi kurssilla on yleensä joku suulas kuusikymppinen täti, joka ahdistelee sekä opettajaa että kurssilaisia jutuillaan ja vetää sellaista suulaan tädin roolia. Siksi tunnilla kaikuu opettajan ääni, suulaan tädin ääni, ja muut ovatkin sitten hiljaa eikä luonnollisia keskustelutilanteita pääse syntymään. Sitten kurssilla ollaan vaan opettelemassa eikä kukaan tiedä kenenkään nimeä, paitsi suulaan tädin.

M/40

Aika ennakkoluuloinen asenne, ettei Tinderistä voisi löytyä myös parisuhdetta etsiviä sitoutumishaluisia naisia. Olen kuullut, että moni on tavannut kumppaninsa nimenomaan Tinderissä ja enemmistö naisista etsii muutenkin ensisijaisesti parisuhdetta. Eikö siis kuitenkin kannattaisi yrittää vai mitä siinä häviää?

Sillä asenteella ei ole paljon mitään väliä, jos kuitenkin antaa kohdella itseään pelkkänä panona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisesti ajattelevat miehet on jättäneet nettideittailuviritykset taakseen ja ovat tyytyneet elämään omaa elämäänsä. Miksi roikkua jossain deittipaskoissa vuodesta toiseen saamatta niistä mitään positiivista.

Onko luovuttaminen rationaalista?

Miksi pelata peliä jota ei voi voittaa? Mitä se parisuhde antaa nykyaikana ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen? Yhä useampi mies päättää elää yksin, koska parisuhde on huono diili miehelle. Moni on kokeillut parisuhdeleikkejä ja todennut sen turhuudeksi. Fiksut ja kunnolliset miehet pärjää kyllä ilman naistakin. Monelle nainen olisi varmasti kiva lisä elämään, mutta kun katsoo tarjontaa ja samojen naisten vaatimuksia päättää moni olla yksin. 

Monelle parisuhde ei edelleenkään ole (valta)peli, vaan erityinen ihmissuhde, jossa on mahdollista kukoistaa ja kasvaa. Olla oma itsensä.

Sitä en kiellä, etteikö nykymeno kyynistä ja koveta helposti. Pettymyksiä tulee puolin ja toisin eikä yhteisiä arvoja/tavoitteita ole tarpeeksi. Naisena tuntuu pahalta tulla leimatuksi jo kättelyssä mahdottomaksi. Minulle suhde lähtee siitä tunteesta, että toinen on samalla puolella kuin minä eikä minua vastaan. Muulle on mahdoton rakentaa. Kukapa vihollisen kanssa haluaisi seurustella? Eikä tämä ole mitään teennäistä peliä (että mies mukautuu naisen mieleiseksi/päinvastoin) vasn kummankin itsenäisyyttä ja silti ajatellaan tärkeistä asioista samansuuntaisesti. Eri mieltäkin saa ja voi olla, eikä se kaada suhdetta.

Kaikenlainen uhriutuminen on mahdollisessa kumppanissa turn-off.

Omia traumojaan saa ja pitääkin hoitaa mutta katkera ”kaikki naiset/miehet on pilalla” ei ole se maailma, mihin itse uskon. Meitä on moneen junaan nykyäänkin. Viisikymppisissäkin näkee selvästi elämänvalintojen merkityksen. Moni tekee jo juuri niinkuin hyvältä tuntuu, eivätkä pelkää näyttää tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderiä en käytä muuta kuin huvikseni selailuun millaisia naisia siellä on. Yhtäkään en ole vetänyt oikealle, koska näkemykseni on, että koko appsi on rakennettu niin paskasti että ei sieltä juurikaan voi muualle päästä kuin panosuhteeseen. Ja itseäni ei panosuhteet kiinnosta.

Muita deittisivustoja olen joskus käyttänyt treffailuun, ehkä pitäisi palata nyt kun korona saattaa jatkua vielä kuinka kauan, ja baareissa ainakaan ei kovin luonnollisesti pääse naisiin tutustumaan.

Muita paikkoja, mihin minuun olisi voinut törmätä: pelitapahtumat, joskus jotkut katuruokatapahtumat tai olutfestari, ja myös jotkut satunnaiset kansanopiston kurssit. Kansanopistolla olisi itseasiassa ihan mahtava tutustua johonkin naiseen, mutta en ole ikinä tutustunut. Ihmiset tulevat tunnille viimetingassa, ja säntäävät ulos siinä vaiheessa kun opettaja on sanonut puoleenväliin lausetta "lopetellaan tältä kertaa...". Lisäksi kurssilla on yleensä joku suulas kuusikymppinen täti, joka ahdistelee sekä opettajaa että kurssilaisia jutuillaan ja vetää sellaista suulaan tädin roolia. Siksi tunnilla kaikuu opettajan ääni, suulaan tädin ääni, ja muut ovatkin sitten hiljaa eikä luonnollisia keskustelutilanteita pääse syntymään. Sitten kurssilla ollaan vaan opettelemassa eikä kukaan tiedä kenenkään nimeä, paitsi suulaan tädin.

M/40

Aika ennakkoluuloinen asenne, ettei Tinderistä voisi löytyä myös parisuhdetta etsiviä sitoutumishaluisia naisia. Olen kuullut, että moni on tavannut kumppaninsa nimenomaan Tinderissä ja enemmistö naisista etsii muutenkin ensisijaisesti parisuhdetta. Eikö siis kuitenkin kannattaisi yrittää vai mitä siinä häviää?

Sillä asenteella ei ole paljon mitään väliä, jos kuitenkin antaa kohdella itseään pelkkänä panona.

No senhän päätät sinä itse, ei joku tinder tai (kyynistynyt) kumppanisi. Mikään ei pakota olemaan tinderissäkn yhtään mitään. Säännöissä ei lue että on naitava jokaisen kanssa 😄

Hyvä itsetunto lienee silti plussaa. Se ettei korvaansa lotkauta muiden määrittelyille tai ennakko-oletuksille, mitä leimaamista täälläkin rakastetaan.

AV palsta

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehethän sekosivat aikanaan jo suomi24 treffeistä, niin miksei sitten tinderistä. Treffailu on ihan päämäärätöntä tai sitten kökötetään kotona ja selataan selaamasta päästyäänkin oluttölkki kädessä.

Miten treffaillaan päämäärätietoisesti?

Näkisin sen niin, että treffaillu/saittiroikuskelu voi olla myös todellisuuspakoa ja palvella itsepetosta. Tiedät olevasi retuperällä, mutta sen sijaan että keskittyisit itsesi ja elämäsi kehittämiseen (ja terveen itsearvostuksen/rakkauden rakentamiseen), pakenet päiväunelmiin kumppanista, joka tulee ja pelastaa sinut elämältäsi. Tätä harhaisuutta ja henkistä laiskuutta on kaikenikäisissä. Epämääräistä haromista, jossa fokus on aina jossain muualla kuin itsensä kehittämisessä ja itseymmärryksen syventämisessä. Kumppanin hausta ja etsinnästä tulee riippuvuus, jopa pakkomielle. Vaikka sitten lyhyistä fikseistä. Yksin ei kyetä olemaan yhtään.

Se vaan, että itselleen sokea ihminen on raskasta seuraa. Ja näitä on paljon, myös naisissa.

Kapakasta saa hakkaavan ja huoraavan kapakkaukon. Sitten täällä ihmetellään kun onkin naimisissa hakkaavan ja huoraavan kapakkaukon kanssa.