Miten joidenkin lapsilla voi olla keskiarvo yli 9?

Itse lapsena kuuntelin tunnilla. Läksyt sutaisin illalla viimeiseksi hiukan ennen nukkumaanmenoa niin, että ne oli tehty eikä tullut niistä muistutusta. Äiti tästä aina motkotti.

Illan ennen kokeita käytin kokeisiin lukemiseen 3-4 tuntia. Olisi ollut fiksua lukea vähän jo aiempina päivinä, mutta ei vaan tullut luettua, kun oli paljon muuta tekemistä.

Kokeista sain aina 8 1/2-10. Koska olin aktiivinen tunnilla, kuuntelin ja viittasin ja läksyt tehty, se nosti arvosanaa aina puolella.

Keskiarvo oli 9,4.

Juuri ysiltä kympin keskiarvolla lähtenyt tässä hei! :) Ihan normaaleita ihmisiä me "hiketkin" ollaan. Oon ensimmäisestä luokasta asti opiskellut kaikissa aineissa tunnollisesti, teen tehtäväni ajatuksella ja kuuntelen tunneilla. Olen kiinnostunut ajankohtaisista asioista ja kerrytän "tietopankkia" myös vapaa-ajalla kirjojen, podcastien sekä dokumenttien parissa. Varsinkin yläasteella auttoi se, että luen paljon. Pitkienkin tekstien ja laajempien koealueiden hahmottaminen on helppoa sen ansiosta.

Eli ihan vaan ahkeraa ja tunnollista opiskelua koko aika, jonka olen koulua käynyt. Mukaan mahtuu ysejäkin kokeista, mutta ne osoittaa, että ihmisiä ollaan kaikki. Mussa on ehkä vähän sellainen sisäänrakennettu palo oppimiseen, ja tykkään opiskelusta itsestään niin paljon, että kaikkiin aineisiin on löytynyt motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Kenties lievä autismi? Itse olen tutkitusti älykkäämpi kuin 75% ihmisistä, mutta itseäni kiinnosti kouluikäisenä lähinnä taide ja viihde, ja keskiarvo oli hädin tuskin 7 (toki rennosti, täysin ilman eforttia). Kympin tytöt ovat harvoin kovin fiksuja tai luovia. Hyviä vaimoja heistä toki tulee.

Mulla lienee myös jotain tällaista. Nyt olen yliopistossa, mutta peruskoulussa en opiskellut ollenkaan ja lukioon en edes mennyt. Oli ongelmia kotona ja sairastuin syömishäiriöön (vaikka en ollut niin usein anorektikolle tyypillinen kympin tyttö) ja jouduin olemaan paljon hoidossa. En koskaan tullut toimeen ihmisten kanssa (en oikein vieläkään) ja olen edelleen kiinnostunut hyvin rajoitetusti asioista (paljon keskivertoa intensiivisemmin vain). Vanhempani olivat kympin oppilaita, ja uskon että minulle olisi ollut potentiaalia samaan ilman niitä kaikkia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia, joille opiskelu on helppoa. Kuunnellaan tunnilla, tehdään tehtävät, luetaan kokeeseen. Tuo kokeisiin luku voi tarkoittaa yhden illan 2-3 h kertausta.

Aikaa jää todella paljon muuhun.

Juurikin näin. Itse pärjäsin kouluajan kuuntelemalla ja tekemällä tehtvät, menestyin kokeissa. Minulla on hyvä muisti. Lapset ovat samanlaisia. Meillä ei ole päntätty, koealueen läpikäyminen edellisenä iltana on riittänyt.

Uskon että lahjakkuus on periytyvä ominaisuus.

Koulumenestys lahjakkuutta :D! Kirjoittele uudestaan kun sinä tai kersasi olette tehneet esim. taiteen saralla jotain tärkeää.

Kirjoittele sinä, kun tajuat että lahjakkuutta voi olla millä vaan saralla.

Vierailija kirjoitti:

Juuri ysiltä kympin keskiarvolla lähtenyt tässä hei! :) Ihan normaaleita ihmisiä me "hiketkin" ollaan. Oon ensimmäisestä luokasta asti opiskellut kaikissa aineissa tunnollisesti, teen tehtäväni ajatuksella ja kuuntelen tunneilla. Olen kiinnostunut ajankohtaisista asioista ja kerrytän "tietopankkia" myös vapaa-ajalla kirjojen, podcastien sekä dokumenttien parissa. Varsinkin yläasteella auttoi se, että luen paljon. Pitkienkin tekstien ja laajempien koealueiden hahmottaminen on helppoa sen ansiosta.

Eli ihan vaan ahkeraa ja tunnollista opiskelua koko aika, jonka olen koulua käynyt. Mukaan mahtuu ysejäkin kokeista, mutta ne osoittaa, että ihmisiä ollaan kaikki. Mussa on ehkä vähän sellainen sisäänrakennettu palo oppimiseen, ja tykkään opiskelusta itsestään niin paljon, että kaikkiin aineisiin on löytynyt motivaatiota.

Sinun ikäisesi ei edes kuulu vielä tälle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Entä musiikki ja kuvaamataito

Tai laulu, leikki ja veisto😁

Vierailija kirjoitti:

Käsitöissä olin hyvä ja oon edelleen.

Masa 49v.

Joo, mutta töittesi tuloksia et näytä kenellekään, vaan ne lentävät aina roskiin.

Minulla oli 7 keskiarvo tokarissa. ) vuotta eli ala ja ylä-asteen olin koulukiusattu. Minulla oli yhteensä 15 kiusaajaa jotka valitsi minut kiusattavaksi. Eikä ollu mitään nimittelyä vaan ihan fyysistä väkivaltaa koulussa, koulumatkalla ja myös internetin välityksellä. Mielenterveys kärsi joten minulle tuli siitä PTSD ja masennus. Masennus myös oireili fyysisesti vatsakipuna. Koulun käynti oli todella hankalaa sillä minua kiusattiin myös tunnilla johon opettajat eivät sillon puuttuneet.  

Suurin osa opiskelu ajasta piti käyttää selviytymiseen ja kiusaajilta piiloutumiseen joten ei ollut mahdollista opiskella ja päntätä ja kuunnella tunnilla kun koko aika meni kaikenmaailman räkäpallojen väistelyyn yms.. 

Toisilla se opiskelu on helppoa kun saavat rauhassa opiskella eikä tarvitse pelätä ja oireilla. Toiset jopa ovat saaneet älyn lahjat joten se opiskelu on nopeaa ja helppoa. 

Kaiken tämän kokemuksen jälkeen sanon sen että ymmärrän kouluampujia miksi ne tekevät mitä tekevät vaikka en itse asiaa hyväksy tai ihannoi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 7 keskiarvo tokarissa. ) vuotta eli ala ja ylä-asteen olin koulukiusattu. Minulla oli yhteensä 15 kiusaajaa jotka valitsi minut kiusattavaksi. Eikä ollu mitään nimittelyä vaan ihan fyysistä väkivaltaa koulussa, koulumatkalla ja myös internetin välityksellä. Mielenterveys kärsi joten minulle tuli siitä PTSD ja masennus. Masennus myös oireili fyysisesti vatsakipuna. Koulun käynti oli todella hankalaa sillä minua kiusattiin myös tunnilla johon opettajat eivät sillon puuttuneet.  

Suurin osa opiskelu ajasta piti käyttää selviytymiseen ja kiusaajilta piiloutumiseen joten ei ollut mahdollista opiskella ja päntätä ja kuunnella tunnilla kun koko aika meni kaikenmaailman räkäpallojen väistelyyn yms.. 

Toisilla se opiskelu on helppoa kun saavat rauhassa opiskella eikä tarvitse pelätä ja oireilla. Toiset jopa ovat saaneet älyn lahjat joten se opiskelu on nopeaa ja helppoa. 

Kaiken tämän kokemuksen jälkeen sanon sen että ymmärrän kouluampujia miksi ne tekevät mitä tekevät vaikka en itse asiaa hyväksy tai ihannoi. 

Ei voi editoida, tuo ) on siis 9 vuotta. Tuli kirjoitusvirhe. 

Mäkin olin koulukiusattu ja sairastuin ensin anoreksiaan ja sitten ahdistukseen. Mikään näistä ei estänyt mua saamasta sitä kympin keskiarvoa tai pärjäämästä yliopistossa. Kun oppiminen oli ja on edelleen helppoa. Jos kynä pysyi kädessä, pystyi vastaamaan kokeissa/tenteissä. Yliopistoaikoina mulla ekoina vuosina jäi luentoja ja tunteja väliin, kun nukkumattomuus ja ahdistus piti sängyssä, kun olisi pitänyt jo olla menossa. Mä ilmeisesti opiskelin oikeaa alaa, kun tuntui, että puolet asioista oli tuttuja jo ennestään. 

Mun siskoilla oli ihan helposti yli ysiä keskiarvo, siitäkin huolimatta että toinen kapinoi teininä tosi paljon ja flirttaili erinäisten kiellettyjen aineiden kanssa. Minulla sen sijaan oli huonommat numerot, keskiarvo oli välillä jopa alle kasin. Sain sitten myöhemmin ADHD-diagnoosin, siinä se syy kun ei jaksanut keskittyä tunneilla. Toinen siskoni sanoi että hän oppi parhaiten nimenomaan kuuntelemalla tunnilla, ja monesti ehti tehdä läksytkin jo tunnin aikana. 

Olen aina sanonut lapsille ettei tarvitse olla ns kympin tapaus, ysi riittää ja loput on omaa bonusta päälle jos kiinnostaa, maksan selvää rahaa "ylisuoriutumisesta". Toisella tänään ka 9.7 (lukuaineet 9.9, ysiltä nyt) ja toisella 9.3 (lukuaineet 9.5, seiskalta).

Ysiltä päässyt suuntaa lukioon luonnontieteelliselle linjalle mikäli pääsee tuohon tavoiteltuun paikkaan, harrastukset partio ja ei-tavoitteellinen (joukkue)oimistelu. Kasille menevä on liikuntapainotteisella luokalla, lajeina futis ns kansallisella huipputasolla, judo ja jujutsu joskin toinen näistä taitaa jäädä ylikuormittumisen välttämiseksi. Tekevät läksyjä päivässä noin 2h, loput ajasta menee harrastuksiin ja vkl näkevät kavereitaan.

Minä ins/DI, rouva tradenomi joten suht tavallisia ollaan.

Nro 36 jatkaa (eli Fatalji, asianajaja)

Liian kunnianhimoiset vanhemmatkaan ei ole hyväksi. Itse sain aina kouluaikoina kokeista 9,5 - 10+. Pelotti mennä kotiin, jos ei ollut kokeesta 10. Jos 10-, niin isä aina kysyi, että minkä virheen olen tehnyt, kun miinus tullut. 

Tosin aikuisena, kun kysyin, että miksi mikään ei kelvannut, niin se oli ollut vitsi. Oli kuulemma ollut ylpeä. No, ei todellakaan vitsiltä tuntunut lapsena tai teininä..... :( Piti yrittää vaan paremmin. 

Sairastuin syömishäiriöön.....

Oikikseen ekalla ja valmistunut -97. Oma toimisto. Mutta edelleen tuo lapsuuden "pitää olla paras ja epäonnistumisia ei sallita" hankaloittaa elämää. Ihan käytännön esimerkkinä: aloitin ratsastuksen elokuussa 2018. Ja voi, että miten vaikeaa on hyväksyä, että en osaa. Pitäisi olla heti paras. Kauhea morkkis, kun olen yhdessä ryhmässä huonoin (ne harrastaneet pidempään kuin minä). Jännittää pirusti vieläkin joka tunti. Epäonnistumista ei minun päässä hyväksytä.

Eli olkaa vanhemmat niille lapsille myös armollisia. Antakaa epäonnistuakin. Tietenkin pitää kannustaa opiskelemaan ja lukemaan, mutta ei se maailmaa pitäisi kaataa, jos ei aina onnistu. Jos saisin vanhemmilleni pidettyä puheen aiheesta siten, että elettäisiin vuosia 1980 - 1990, niin pitäisin (siis että he sen lapsen vanhempia ja minä tänä päivänä). 

Kiitos kuitenkin vanhemmille. Parhaansa tekivät ja ilman heitä en olisi se, mikä tänä päivänä olen. 

Fatalji

Aika paljonhan se numero on antajansa näköinen. Toisissa luokissa saa kymppejä ja ysejä taidoilla, joilla toisessa irtoaisi kasi jne.

up

Peruskoulu on niin helppo että on kyllä suoranainen ihme jos ei normaalilla älykkyysosamäärällä pääse 9 keskiarvoon. Ei se mitään pänttäämistä vaatinut, sen kun vaan seurasi tunnilla, teki annetut helpot tehtävät ja koetta edeltävänä iltana vähän kertasi koealuetta.

Kympin tytöt ja ne geenit. :D

Mulla oli koko peruskoulun ka yli 9, se tuli vaivoitta ja kostautui kun lukiossa ei pärjännytkääb lukematta. Kirjoitin M:n paperit ja luin AMK-tutkinnon.

Omalla lapsella add, joutuu tekemään koulun eteen paljon töitä ja yhdessä koulun kanssa haetaan koko ajan lapselle sopivimpia tapoja oppia. Tuolla on kyllä arviointi tiukkaa, esim. enkussa lapsi saanut kaikista kokeista ja sanakokeesta kympit ja wilmassa hyvä-merkintöjä tunneilta, silti "vain" ysi todistuksessa. Samoin ruotsissa kokeista ysejä, todistuksessa kasi. Likimain jokainen todistuksen arvosana oli yhden matalampi, kuin mitä kokeista on tullut. Jättääkö opet sitten tsemppivaraa ensi kevääksi, kun ala-aste loppuu, en tiedä.

Peruskoulu on käsittämättömän helppo. Ihan normi älyllä pääsee tuohon ysin keskiarvoon, vaikkei koskaan läksyjä tekisi. Itsellä kostautui lukiossa osassa aineissa, kun siellä olisi jotain joskus pitänyt tehdä.

On myös kouluja, joissa annetaan numeroita todella helposti. Tästähän oli paljon juttuakin vuosi pari sitten kuinka ysiluokkalaiset ovat eriarvoisessa asemassa kun samalla osaamisella toisessa koulussa irtoaa 7 ja toisessa 9.