G: Miten jaksatte kesän lasten kanssa? En jaksa.

Sitä, ettei kestä omia lapsiaan, kannattaisi syvästi pohtia jo ennenkuin alkaa niitä lapsia maailmaan suoltaa.

Sehän on oma valinta, hankkiiko lapsia ja kuinka lasta hankkii.

Mene ap johonki hoitoon lepäämään joksiskin aikaa, ja tee lasu omista lapsistasi, sillä mitä muutakaan voit tehdä, jos et kerran jaksa?

Mua surettaa miten kamalan rumasti ja epäkunnioittavasti moni puhuu lapsistaan. Tietenkään etukäteen ei voi aavistaa miten rankkaa lapsiperhe-elämä on, mutta jos on lapsia päättänyt tehdä niin projekti pitää viedä kunnialla loppuun.

Lapsi aistii jos häntä ei arvosteta. Minä olen huonosta kodista paskavanhempien haukkuma ja ilkkuma, ja muistan sen yhä tänäkin päivänä.

Omia lapsia, kalleimpia aarteitani, puhuttelen kauniisti ja ajattelen heistä vain rakastavia ajatuksia. Tuntuisi kamalalta jos puhuisin samalla tavalla kuin täällä. Harmittavan moni ei tunnu tajuavan miten kallis ja arvokas lahja lapsen saaminen on.

Käytte kirjastossa lainaamassa lukemista ja lautapelejä. Mainitkaa myös kirjoja, jotka innostaa tekemään, kuten askartelukirjoja, lasten tiedekirjoja, lintukirja, kasvikirja, jne.

Huolehdi siitä, että saatavilla on askartelutarvikkeita, kiikarit, suurennuslasi, luuppi, muistikirjoja, piirrustusvälineitä, jne.

Rohkaise lapsia kuvaamaan esim kukkia, sammalia, selvittämään niiden nimet. Tehkää linturetki ja muita luontoretkiä.

Perehtykää saippuakupliin, kokeilkaa eri kuplanestereseptejä ja eri tapoja tehdä kuplia.

Tehkää retkiä lähiseudulle. Pitäkää retkipäiväkirjaa.

Uimaan aina, kun sää sallii.

Klikatkaa yhdessä. Lettuja, vohveleita, itse tehtyä jäätelöä.

Miten voi olla, että ei keksi tekemistä?

Lasun asiakkaita ollaan jo, tietysti. Kirjastoon 80e velka, joten sen voi unohtaa.

Keksiihän sitä tekemistä, mutta aina joku valittaa kun ei kelpaa.

Oli niiden kanssa ihanaa, kun välillä sai olla erossa ja aikuisten seurassa töissä. Arvosti eri tavalla lapsia ja vapaa-aikaa. Nyt ei ole mitään muuta ku aikaa. Ei töitä, niin ei rahaa tehdä mitään kivaa. Esim maksaa sitä v*tun kirjasto velkaa.

Ap

Tänään eka virallinen lomapäivä ja juuri sain huutaa kurkkuni kipeäksi! S*atana vielä 10vkoa edessä.

Ap

Jos ne pennut mieluiten roikkuu netissä, niin anna roikkua.

Jos ukko on koko ajan töissä, maksaa kirjastovelan.

Sovitte pelisäännöt uusiksi. Kauanko päivässä netti on käytettävissä. Olisiko joku tietty aikaväli jolloin saa käyttää nettiä hyvä? Sitten ne muut ajat voitte mennä ja tehdäkkin jotain yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin auttaa tällaisissa tilanteissa.

Omat lapseni ovat jo aikuisia ja työn lasten kanssa olen vaihtanut muuhun. Mutta se ei tarkoita, etten lapsista pitäisi yhä ja haluaisi olla avuksi perheiden haastavissa tilanteissa.

Mutta mitä kautta tämä onnistuisi. Koska jos nyt laitan jonnekin puskaradioryhmään ilmoituksen, että autan mielelläni silloin tällöin lasten kanssa niin luulevat, että olen joku hullu tai rahaa vailla . Vai luulevatko?

Ota yhteyttä paikkakuntasi sossuun ja kerro, että olisit kiinnostunut tukiperhetoiminnasta

tai mll:n ja kerro että alkaisit mielelläsi perhekummiksi (ei liity uskontoon) :)

Vierailija kirjoitti:

Tänään eka virallinen lomapäivä ja juuri sain huutaa kurkkuni kipeäksi! S*atana vielä 10vkoa edessä.

Ap

Kirjottakaa yhdessä isolle paperille LOMASÄÄNNÖT: yhdessä mietitte mitkä ne vois olla ja mikä on se palkkio jos menee hyvin(jos jää plussalle). Palkinnot viikottain ja superpalkinto loman lopussa.

Taulukkoon merkkaatte plussia ja miinuksia sen mukaan menikö vaikka aamu hyvin, menikö uloslähtö hyvin jne.

Mitä jos lapsetkin sanoisi, miten kamalaa on kun joutuu olla äidin kanssa kotona. Ja kirjoittaisi nettiin, miten hirveää on :(

öö .. miksi niitä oli _pakko_ saada ?

Zinc

Jaksan helposti. 2, 4 ja 8v.

Ulkoillaan niin paljon kuin säät antavat myöden. Ihan omalla pihalla, puistossa, metsässä. Tehdään pyöräretkiä (pienin turvaistuimessa) lähikauppaan hakemaan eväitä ja pidetään piknikkejä. Isoin jo jonkinverran kavereiden kanssa myös juoksentelee.

Uimassa saatetaan pyörähtää, kunhan vedet lämpenee.

Ei ole vaikeaa. 

Toki jos itse kaipaisin jotain erikoisempaa, voisihan tällainen peruseläminen tuntua tylsältä, mutta hyvin jaksan.

En mäkään meinaa jaksaa. Oon vissiin vähän masentunut tyyppi.. Yritän aina joskus jotain niille järkätä, mutta voimat ei tahdo riittää. Kaikki energia menee perusasioiden hoitoon, ruoanlaittoon, pyykinpesuun ja siivoamiseen. Pihatöitä teen mielelläni ja siitä saan jopa energiaa. Omalta pihalta lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Olen vuokrannut viikoksi mökin jossa on sauna ja uimaranta. Jos viihtyisivät siellä. Isommat lapset ovat itseohjautuvia ja keksivät kyllä yleensä tekemistä. Tuo pienin on täysin vahdittava ja myönnän että katselee liikaa lastenohjelmia välillä.. Meillä ei ole isommin riitoja, en varmaan jaksaisi enää mitään jos pitäisi vielä tapella tähän päälle.

Kouluikäiset keko keskenään kulkee ja leikkii! Hyvänen aika, mitä jaksamista sinulla siinä on??

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se raskasta voi olla. Etenkin, jos jää siihen kotiin istumaan ja murehtimaan. Sukulaisiin on ehkä pitkä matka mutta saahan sitä tuttavia ja ehkä ihan ystäviä kun joko naapurustosta tai vaikka MLL perhekerhoista tms. Joka päivä aamupalan jälkeen johonkin leikkipuistoon koko aamupäiväksi, sit kotiin syömään. Illalla uudestaan ulos. Tenavat saa touhuta toisten kanssa ja väsyvät, pääset itse helpommalla. Tutustut samalla mihin äiteihin ja perheisiin. Tietty jos asuu jossain täysin korvessa ilman ajokorttia ja autoa, on sitten oma huono valinta. Sillekin voi tehdä jotain.

Ai ne on äiti-ihmisen elämän ainoat mahdolliset vaikeudet, että on itse päättänyt muuttaa maalle ilman autoa.

Yleensä neurologiset ongelmat ja luonteenpiirteet ovat perinnöllisiä. Tarkoitan vain sitä, että toisissa perheissä nyt ylipäätään on helpompaa ja toisissa vaikeampaa. Ei kaikki vaan istu siihen samaan kaavaan, että nyt ihan into piukeena pyöräillään johonkin kirjastoon.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa miten kamalan rumasti ja epäkunnioittavasti moni puhuu lapsistaan. Tietenkään etukäteen ei voi aavistaa miten rankkaa lapsiperhe-elämä on, mutta jos on lapsia päättänyt tehdä niin projekti pitää viedä kunnialla loppuun.

Lapsi aistii jos häntä ei arvosteta. Minä olen huonosta kodista paskavanhempien haukkuma ja ilkkuma, ja muistan sen yhä tänäkin päivänä.

Omia lapsia, kalleimpia aarteitani, puhuttelen kauniisti ja ajattelen heistä vain rakastavia ajatuksia. Tuntuisi kamalalta jos puhuisin samalla tavalla kuin täällä. Harmittavan moni ei tunnu tajuavan miten kallis ja arvokas lahja lapsen saaminen on.

Mun äidillä meni ainakin monta kertaa hermo meihin kakaroihin enkä yhtään ihmettele. Taisi silti välittää ja rakastaa.

Työnnä ne tänne mun hoteisiin. Itselläni on 19-vuotias, joten ihanat kesät lapsen kanssa on muisto enää vain :( 

Kai se 5v voi osan kesästä olla päiväkodissa?