Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut yksinäiset koette kesän tulon? Oletteko iloisia vai ahdistuneita?
30.05.2020 |
Minulle kesä on aina aika vaikeaa aikaa, kun ei ole yhtään kaveria eikä tuttua. Kaikki joita tunnen ovat vain perheidensä parissa. Kauniina kesäpäivänä on vähän surullista, kun näkee ulkona pariskuntia, ystäviä jne. On kuin elämä jäisi elämättä ja asioita kokematta.
Kommentit (26)
Ahdistaa entistä enemmän:( Syksyllä ja talvella on helpompaa liikkua yksinään pimeässä, kesällä sitä pimeää ei oikein Suomessa tule. Ja ainakin normikesinä kaikilla on paljon suunnitelmia ja menoja,mulla ei ikinä mitään, koska olen rahaton ja kaveriton. Tosin ei niitä menoja kyselekään enää kukaan multa, kun mut o nsyrjäytetty kaikkien ex-kavereiden piireistä ajat sitten.
Jos olisi rahaa, ehkä edes matkustelisin vähän, mieluiten kyllä ulkomaille silloinkin. Ja ei se yksin matkustelukaan ole minulle ollut ainakaan aiemmin muuta kuin maisemanvaihdoksen takia piristävää, samat onnelliset (turisti)perheet- ja porukat muissakin maissa joutuu kohtaamaan itse aina vaan yksinäisenä. Autollisena (tai edes kunnollisen pyörän omistavana)kiertäisin varmaan itsekin just Suomen kansallispuistoja ja luontopolkuja, nyt voi mennä vaan sinne minne jalat kantaa eli ei kyllä kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa yhtään olenkon yksin vai kaksin. Viihdyn todella hyvin yksin, en kaipaa ketään ihmisiä perseen juureen ollakseni onnellinen. Nautin kesästä täysin rinnoin, ei häiritse tippaakaan nähdä pariskuntia jne. On niin ihanaa kun on lämmintä, linnut laulavat, saa katsella ja nauttia luonnosta. Älkää ihmiset ahdistuko turhaan, nauttikaa niin kauan kaikesta kun olette hengissä !
Kesä ja joulu ovat pahimpia aikoja vuodesta. Silloin sattuu ja ahdistaa eniten minkä vuoksi vältän ulkona ja muiden seurassa liikkumista. Kipu on sama kuin joku työntäisi rautaseipään rintasi läp. Muuna aikana vuodesta vielä pärjää.
Olen ahdistunut vaikka en ole erityisen yksinäinen.
Koronan takia kesä on pilalla.
Ei kummempaa kait.
Muutama harrastuskaveri mulla oli, mutta e heidän kanssaan aio tänä kesänä olla, koska jätän kaikki harrastukset pandemian takia tauolle tai lopetan ne. Eli yksin ollaan entistäkin enemmän.
Olen ollut yksin n. 25 vuotta, nyt olen viisikymppinen. Kyllä se oli silloin nuorempana yhtä tuskaa kesäisin, mutta mulla on se on helpottunut ajan myötä. Nykyään olen jo tottunut ja turtunut, mutta en siis liiku yksin missään massatilaisuuksissa ym. Joskus kuitenkin tunnen yhä piston sydämessäni, että miksi mun elämä meni näin. Pidän kuitenkin kesästä ja liikun mielelläni luonnossa päiväsaikaan ja esim. oleilen rannalla syrjäisemmissä paikoissa.