Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä taiteiijoita?
29.05.2020 |
Enkä nyt tarkoita nyt ihan näitä villasukkien ja lapasten tekijöitä tai muita jotka tekevät mallista jotain jäljentäen, vaan kuvantekijöitä, kirjoittajia ja muita jotka luovat jotain omaa kaikin eri tavoin. Miten muu maailma ja läheiset ja tutut suhtautuu teidän tekemisiinne? Pidätkö tekemääsi harrastuksena, ammattina tai olet tekemässä siitä sitä millä voisit elää jotenkin? Itse olen tehnyt melko paljob kuvia ja vähän kirjoittanut omaksi ilokseni ja pitänyt sen aika paljon omana. Vain parisen näyttelyä ja siinä se.
Kommentit (45)
Piirrän. Läheiset pitävät lahjakkaana ja kannustavat. Eivät tiedä, että teen pääasiassa homoeroottillista taidetta. Joko omaksi iloksi tai rahasta tilaustöitä satunnaisesti kun tuntuu siltä. Viimeksi tosin tein tilaustyönä vain asiakkaan OC hahmoja (yhteensä 3 työtä). Mutta pornosta saa parhaat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvaaja kirjoitti:
On.
Valokuvaus ei ole taidetta.
Kelpo osa Suomen tunnetuimmista nykytaiteilijoista on valokuvaajia,
On naurettavaa väitellä, onko valokuvaus osa taidetta. Tietenkin on!
On ollut jo noin 100 vuotta. Ja yli.
Käsitetaidekin tuli jo 1970-luvulla.
Nyt jos keksisi jotain uutta ja mullistavaa.
Minulle on tärkeää, etten ole taloudellisesti riippuvainen taiteeni kaupallisesta menestyksestä. Jos siitä välillä saa rahaa, kiva juttu, mutta en halua taiteen tekemisen tuottavan minulle stressiä ja painetta. Minulla on helppo iltatyö, jolla saa vuokran ja laskut maksettua, ja tämä järjestely sopii erittäin hyvin minille.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko taide vie teiltä aikaa päivittäin? Pystyttekö käymään normaalissa työssä lisäksi?
En pysty. Mutta teen työkseni taidetta tukevia asioita. Tämän kuvion rakentaminen ei ole ollut helppoa.
Jaa, valokuvaus ei ole taidetta?
Olen vanha taidemaalari ja nyttemmin olen valokuvannut. Maalaus on periaatteessa helpompaa, koska kaikki asiat ovat tekijän hyppysissä. Sen sijaan kuvaan tietyn sommitelman, tunnelman, kontrastit, pinnantunnun vanginta onkin haasteellisempaa. Maalaus on sinänsä tottakai armottamampaa, sillä silmä/käsikoordinaatio pitää olla maalatessa kunnossa, aivan lähtökohtaisesti. Ja toki pitää olla ajatusta, että mitä maalaa. No, valokuvatessa aivan kuka tahansa voi ottaa räpsyjä. Mutta ilman sitä ajatusta korvien välissä kuva on vain pelkkä räpsy ja sillä selvä se.
Mutta voisin sanoa, että valokuvaus on haasteellisempaa kuin maalaus. Maalari voi aina fuskata miten tykkää, koska kaikki luodaan tyhjästä. Valokuvaajan keinot fuskata ovat rajalliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 jatkaa: ja tietty jätin vastaamatta kysymykseen :)
Ensin minusta piti tulla taitelija, sitten totesin että en tule elättämään itseäni. Hankin tavallisen duunin ja no ... ajan saatossa asioita alkoi tapahtua niin, että nykyään sittenkin elätän itseni taiteella. Vuosiansiot ovat yli mediaanin, eli ei sinänsä hullummin.
Ja hullua on, että kaipaan vanhaa duunarielämää.
Lähipiiri ei suhtaudu kai sen kummoisemmin. Tyytyväisiä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän itseäni taiteilijana. Olen pitkään etsinyt luovaa hyvänolon tilaa itselleni. Nyt olen keksinyt, että voidakseni hyvin, minun pitää kävellä tai pyöräillä paljon. Pysyä siis liikkeessä. Siinä myös näkee paljon asioita. Rupean kävelemään 10 km vähintään 5 krt viikossa.
Lisäksi olen havainnut, että taidepisteitä pitää olla eri paikoissa kaupunkia. Vielä on hakusessa, miten tämän toteutan. Liikkeessä pysyminen ja sitten työhuoneelle pysähtyminen on minulle se juttu.Minulla on kaksi eri taidepistettä kaupungilla. Sahaan näiden välissä paikata A pisteeseen B. Samalla havainnoin kaupunkiympäristöä, luontoa, säätä ym. Havannoiminen on taiteilijalle tärkeää.
Hengitän ja katson ympärilleni. Jos on kokoajan työhuoneella, tylsistyy.
Minulla on aina lenkkarit jalassa ja rennot vaatteet päällä, kun teen pitkiä taidekävelylenkkejä. Katson nämä vaatteet työasukseni. Joskus otan spurtin keskellä kaupunkia ja haukon ilmaa.
Pidän sykkeen matalatempoisena, noin 120. Muuten innostun liikaa ja uuvutan itseni. Taidekävelyn tarkoitus on olla lämmittelevä osuus varsinaista työhuonetyökentelyä varten. Minulla on sykemittari myös työhuoneella kokoajan, pitää varoa innostumasta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko taide vie teiltä aikaa päivittäin? Pystyttekö käymään normaalissa työssä lisäksi?
Normaalissa työssä 😄 Tuo on just se tyypillinen vastaus. Kyllä voi käydä muissakin töissä. Mulle toimii parhaiten niin, että jos olen muissakin töissä, herään aikaisin ja teen omaa juttuani ennen lähtöä. Aamu on parasta aikaa ja sen duuninkin kestää paremmin. Tunti on jo ruhtinaallinen aika. Joskus olen puuhaillut öisin, mutta se ei ole yhtä hyvä,koska väsyttää ja päivän tapahtumat pyörii mielessä.
Sanoin sen nimenomaan kevyesti stereotyyppiseen käsitykseen viitaten, mutta näköjään meni ohi tuo sarkasmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän itseäni taiteilijana. Olen pitkään etsinyt luovaa hyvänolon tilaa itselleni. Nyt olen keksinyt, että voidakseni hyvin, minun pitää kävellä tai pyöräillä paljon. Pysyä siis liikkeessä. Siinä myös näkee paljon asioita. Rupean kävelemään 10 km vähintään 5 krt viikossa.
Lisäksi olen havainnut, että taidepisteitä pitää olla eri paikoissa kaupunkia. Vielä on hakusessa, miten tämän toteutan. Liikkeessä pysyminen ja sitten työhuoneelle pysähtyminen on minulle se juttu.Minulla on kaksi eri taidepistettä kaupungilla. Sahaan näiden välissä paikata A pisteeseen B. Samalla havainnoin kaupunkiympäristöä, luontoa, säätä ym. Havannoiminen on taiteilijalle tärkeää.
Hengitän ja katson ympärilleni. Jos on kokoajan työhuoneella, tylsistyy.
Minulla on aina lenkkarit jalassa ja rennot vaatteet päällä, kun teen pitkiä taidekävelylenkkejä. Katson nämä vaatteet työasukseni. Joskus otan spurtin keskellä kaupunkia ja haukon ilmaa.Pidän sykkeen matalatempoisena, noin 120. Muuten innostun liikaa ja uuvutan itseni. Taidekävelyn tarkoitus on olla lämmittelevä osuus varsinaista työhuonetyökentelyä varten. Minulla on sykemittari myös työhuoneella kokoajan, pitää varoa innostumasta liikaa.
Käytyäni muutaman kerran pt:llä, tajusin, että taiteen tekemiseen sopii aivan samat metodit, kuin kuntosaliharjoitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suunnittelen kaikenlaista ja toteutan, saan eniten kiksejä vaatteista ja asusteista. Materiaaleja on ihan mikä vaan, teen ihan mitä vaan. Seuraavana haasteena on ottaa puu ja metalli haltuun, niiden takia ehkä menen ammattikouluun, taas, mutta mikäs siinä. Läheiset saa sydärin kun kandin jälkeen pidän hetken taukoa, en ole varma maisterivaiheen opinnoista.
Sielun levottomuus vaan vaivaa, en osaa työskennellä yhden asian parissa paria vuotta pidempään. Myös se että olen pahimmanlaatuinen yksinäinen susi on pienoinen ongelma. Menestys ei ole siis taattu millään suunnitelmalla, tulen varmaan vaan haahuilemaan mutta jos saisin jotain hyvää aikaan niin olisin iloinen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän itseäni taiteilijana. Olen pitkään etsinyt luovaa hyvänolon tilaa itselleni. Nyt olen keksinyt, että voidakseni hyvin, minun pitää kävellä tai pyöräillä paljon. Pysyä siis liikkeessä. Siinä myös näkee paljon asioita. Rupean kävelemään 10 km vähintään 5 krt viikossa.
Lisäksi olen havainnut, että taidepisteitä pitää olla eri paikoissa kaupunkia. Vielä on hakusessa, miten tämän toteutan. Liikkeessä pysyminen ja sitten työhuoneelle pysähtyminen on minulle se juttu.Minulla on kaksi eri taidepistettä kaupungilla. Sahaan näiden välissä paikata A pisteeseen B. Samalla havainnoin kaupunkiympäristöä, luontoa, säätä ym. Havannoiminen on taiteilijalle tärkeää.
Hengitän ja katson ympärilleni. Jos on kokoajan työhuoneella, tylsistyy.
Minulla on aina lenkkarit jalassa ja rennot vaatteet päällä, kun teen pitkiä taidekävelylenkkejä. Katson nämä vaatteet työasukseni. Joskus otan spurtin keskellä kaupunkia ja haukon ilmaa.Pidän sykkeen matalatempoisena, noin 120. Muuten innostun liikaa ja uuvutan itseni. Taidekävelyn tarkoitus on olla lämmittelevä osuus varsinaista työhuonetyökentelyä varten. Minulla on sykemittari myös työhuoneella kokoajan, pitää varoa innostumasta liikaa.
Joskus kun on maalatessa täysi raivo ja innostus päällä, syke voi nousta vaarallisen korkeaksi. Koitan tasata vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taide on elämää ja elämä on taidetta. Taide ei ole mitään työhuoneelle suljettua vaan kaikki mikä ympäröi meitä.
Jotenkin innostus loppui kuvataiteen parissa, sitten aloin kiinnostua musiikista.
Itse olen säveltänyt omia sävellyksiä pianolla. Kitarankin omistan ja opetellut omallalailla sitäkin soittaa.
Olisi kiva hyödyntää soittimieni yhteen soitantaa, mutta kädet loppuvat kesken. Olen jämähtänyt harrastuksessani tiettyyn pisteeseen.
On ihmisiä, jotka ovat kehuneet sävellyksiäni ja kuvataiteitani. Olen yksin ja yksin on vaikea tästä eteenpäin jatkaa. Kiinnostusta olisi tehdä molempia, jos olisi joku jonka kanssa tehdä näitä. Yksin tekeminen välillä tympäisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi taiteenlaji on harrastuksena mutta toivoisin että opiskelujen jälkeen siitä tulisi jollain tavalla ammatti.
No kotona sanottiin suoraan että ei kannata kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.
Jos nuorempana yritin näyttää teoksiani, ei niitä oikein päin katsottu eikä niistä mitään sanottu.
Ystäviltä olen saanut kannustusta.
Tuo kotoa saatu asenne on istuttanut hyvin negatiivisen sisäisen kriitikon kun päähän ja siitä yritän päästä eroon.
Tunnen yhden norjalaisen taiteilijan, joka maalaa saunassa. Kuumuus ja hikoilu vievät taitelijan luovaan tilaan.
Minä haluaisin työhuoneen meren rannalta. Voisin yllättäen pulahtaa jääkylmään veteen tai mennä saunaan hikoilemaan. Tämä tuo inspiraatiota terveellä tavalla.
Minulla on jo juoksumatto työhuoneella, kun haluan nostaa sykettä ja hengästyä. Samalla katselen maalausta ja mietin, miten jatkaisin eteenpäin.
Taide on katsojan silmässä ja valokuvaus on kirjaimmellinen esimerkki taiteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden norjalaisen taiteilijan, joka maalaa saunassa. Kuumuus ja hikoilu vievät taitelijan luovaan tilaan.
Minä haluaisin työhuoneen meren rannalta. Voisin yllättäen pulahtaa jääkylmään veteen tai mennä saunaan hikoilemaan. Tämä tuo inspiraatiota terveellä tavalla.
Minulla on jo juoksumatto työhuoneella, kun haluan nostaa sykettä ja hengästyä. Samalla katselen maalausta ja mietin, miten jatkaisin eteenpäin.
Juoksumaton tasainen hurina ja oma hengitys tuo rytmiä tilaan. Oman kehon ääni.
Toistaiseksi olen harrastaja, tulevaisuudessa ainakin pääasiallisena ammattina. Voi olla, että jonain hetkinä pitää vähän siivota kaupan lattioita.
Lähipiirini on hyvin kannustava, mutta raha-asiat luonnollisesti huolettaa. Toisaalta esimerkiksi mediaan liittyvät taiteet ovat hurjassa kysynnässä ja palkkakaan useimmilla aloilla ei ole huono, ja freelancerina se voi heitellä. Esim. joku viikko voi tulla 1000e käteen ja seuraavalla viikolla voi olla taas työtön.
Saunominen avain luovuuteen? Itsellä 60 -asteinen sauna on raja ja senkin jälkeen näen kamalia painajaisia, jotka harvinaisia muuten.
Hengitän ja katson ympärilleni. Jos on kokoajan työhuoneella, tylsistyy.
Minulla on aina lenkkarit jalassa ja rennot vaatteet päällä, kun teen pitkiä taidekävelylenkkejä. Katson nämä vaatteet työasukseni. Joskus otan spurtin keskellä kaupunkia ja haukon ilmaa.