Syömishäiriöitä ei osata hoitaa. Lääkäri käski vaikka katsoa telkkaa syömisen asemasta, ravintoterapeutti sanoi ettei hän voi tehdä mitään kun en selvästi halua muuttaa syömisiäni
Minulla siis BED, binge eating disastor. Ahmimishäiriö ilman oksentamista.
Kommentit (173)
Huomaa ettei moni lääkärikään, enkä puhu nyt mistään arvauskeskuksen yleislääkäreistä vaan ihan psykiatreista/psykologeista tunne tätä ruokariippuvuutta ja luullaan, että ihminen vain tykkää syödä karkkia. Mutta kun potilas ahmii kaikkea muutakin, vaikka leipää tai porkkanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
NO LOPETA SE! :D
Tuo toimii yhtä kuin sanoa alkoholistille että älä juo.
Ei ap
Ja toisaalta se on ainoa hoitokeino.
Mutta syömättä ei voi olla
Ihan niin ku juomatta ei voi olla, kunnes voi. Se on vain viitseliäisyydestä kiinni. Jos ei ole motivaatiota, niin se on vähän niin ku voi voi
Läskit keksii minkä vain tekosyyn, ettei tarttis lopettaa syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
NO LOPETA SE! :D
NOBELIN PALKINTO, tämä tyyppi on keksinyt parannuskeinon addiktioihin, masennukseen, psykoosiin, skitsofreniaan ja Alzheimeriin sun muihin! Kas kun kukaan ei ole koskaan aikasemmin tajunnut, että se on NÄIN YKSINKERTAISTA! Voi pyhä jysäys sentään.
Voi pyhä jysäys sentään, kuinka vaikeaa voi olla ottamatta ruokaa käteen, avaamasta suu, laittamasta sitä ruokaa suuhun ja nielemästä? Ohjaileeko teitä jokin ulkopuolinen voima, jolle ette voi mitään? Syöttääkö joku teitä pakolla? Niinpä.
Harvoin toivon kenellekkään mitään pahaa, mutta koska sinulla näyttää tämä homma olevan hanskassa niin: Toivottavasti sairastut johonkin mielenterveyden ongelmaan. Ihan sama mihin, kunhan saat kokeilla omaa hoitokeinoasi.
Itsellä oli tuota välillä aika pahana, joten tässä toipumisvinkkini. 1. älä laihduta 2. ala harrastaa liikuntaa, ihan mitä vain ja milloin vain, mutta ei mitään tiettyjä tavoitteita 3. tee kaikkea muuta mistä nautit 4. harrasta seksiä, esim masturbaatiota mahdollisimman paljon 5. syö terveellisesti vaikka olisit juuri ahminut, älä siis koskaan paastoa 6. ole mahdollisimman paljon mukavien ihmisten seurassa. 7. ajattele itsestäsi hyvää vaikka väkisin 8. hypnoosi, mediaatio ja muut joissa on itsen ja kehon hyväksyntää 9. myönnä sairautesi ja vaikeutesi 10. jos on mahdollista ja uskallat, kokeile magic mushroomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
NO LOPETA SE! :D
Tuo toimii yhtä kuin sanoa alkoholistille että älä juo.
Ei ap
Ja toisaalta se on ainoa hoitokeino.
Mutta syömättä ei voi olla
Ihan niin ku juomatta ei voi olla, kunnes voi. Se on vain viitseliäisyydestä kiinni. Jos ei ole motivaatiota, niin se on vähän niin ku voi voi
Ihmisen ei ole pakko juoda alkoholia mutta syödä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
NO LOPETA SE! :D
NOBELIN PALKINTO, tämä tyyppi on keksinyt parannuskeinon addiktioihin, masennukseen, psykoosiin, skitsofreniaan ja Alzheimeriin sun muihin! Kas kun kukaan ei ole koskaan aikasemmin tajunnut, että se on NÄIN YKSINKERTAISTA! Voi pyhä jysäys sentään.
Voi pyhä jysäys sentään, kuinka vaikeaa voi olla ottamatta ruokaa käteen, avaamasta suu, laittamasta sitä ruokaa suuhun ja nielemästä? Ohjaileeko teitä jokin ulkopuolinen voima, jolle ette voi mitään? Syöttääkö joku teitä pakolla? Niinpä.
Sanoisitko anorektikolle, että sen kun syöt vaan? Ei se niin vaikeaa ole?
-Entinen BEDer
Anoreksia on sairaus. Tämä teidän "BED" on vain laiskuutta ja mukavuudenhalua, joka vaivaa suurinta osaa ihmisistä, mutta suurin osa niistä tajuaa olla antamatta mieliteoille valtaa. Absoluuttisen naurettavaa sysätä vastuu OMISTA SYÖMISISTÄ oman itsen ulkopuolelle.
BED on kuule virallinen syömishäiriö siinä missä anoreksia ja bulimiakin. Harvinaisempi, mutta todellinen.
En usko että on harvinaisempi, sitä vain hävetään enemmän ja ollaan siksi hakeutumatta hoitoon
Jotain psyykkistä ongelmaa ihminen peittää jatkuvalla syömisellä, juopottelulla tai huumeilla.
Suomessa on vasta lastenkengissä traumatietoisuus. Näiden häiriökäytösten taustalla on usein traumatapahtumia.
Tällaisista häiriöistä kärsivien ihmisten tulisi tarkastella omaa historiaansa.
Mikä on syy itseinhoon? Kuka sinua on loukannut? Itseään rakastava ihminen ei käyttäydy tuhoavasti itseään kohtaan.
Kysy itseltäsi
Miksi syöt
Mitä haet syömisellä
Miten voisit päästä yli siitä syystä miksi syöt
Nukutko tarpeeksi
Onko veriarvot hyvät
Mitä syöt
Mikä triggeröi sinut syömään
Miten voisit välttää näitä tilanteita
Mikä muu voisi helpottaa oloasi
Tosiasia on että Suomessa (ja varmaan muuallakin maailmassa), on kohtalaisen mahdotonta saada psykiatrista apua ellet sairasta jotain erittäin selvästi diagnosoitavaa mielisairautta kuten skitsofrenia tai maanis-depressiivisyys. Noiden hoitoon on ohjelmat ja lääkkeet, ja ne on helppo diagnosoida.
Minulla on ystävä joka sairastaa skitsofreniaa, on niin hyvin hoidossa että kukaan ei tietäisi että hänellä se on jos ei itse kerro. Hän on erittäin tyytyväinen hoitoonsa ja kaikkeen tukeen jonka hän on saanut. Hän usein kehuu hoidon laatua Suomessa. En viitsi edes alkaa vääntämään hänen kanssaan kättä tästä asiasta, sillä selvää on että hänelle homma on toiminut. Itse en ole saanut aikanaan mitään apua masennukseen, sen hakeminenkin oli tehty niin vaikeaksi että luovutin. Onneksi selvisin lopulta omin neuvoin, mutta en soisi kenellekkään samaa kokemusta.
Apua saat sen jälkeen kun olet siinä kunnossa että sinut raahataan psykoosissa hoitolaitokseen, piste. Muut jäävät oman onnensa nojaan ongelmineen.
Ravitsemusterapeutti ei auta syömishäiriössä mitään. Ei kyllä auttaisi psykiatrikaan, ellei ole asiaan erikoistunut. Syömishäiriöihin erikoistunutta lääkäriä saat hakea kuin neulaa heinäsuovasta. Jos sellainen on, luultavasti toimii yksityisenä ja maksaa sen mukaan.
Neuvoni onkin että sen sijaan että luotat "asiantuntijoihin" , ala hakea tietoa itse. Internet (englanniksi) ja kirjasto apuun. Internetistä luulisin löytyvän myös vertaistukiryhmiä, itse olin amerikkalaisella vertaistukifoorumilla kun tunsin tukea tarvitsevani. Sieltä löytyy ihmisiä joilla on sama ongelma.
Jos on rahaa käydä terapeutilla, voisit yrittää etsiä sellaista joka tietää edes jotain syömishäiriöisistä.
Olen lukenut kirjaa "Syö mitä haluat" jossa käsitellään syömiseen liittyvistä ongelmista mielenterveyden kautta. Eli siis puhutaan erilaisista mentaalisista ongelmista ja miten ne syömiseen ja syömistapoihin vaikuttaa mutta tuo kirja on ylipainoisille laihduttajille joilla on vaikeuksia olla syömättä.
Itselläni on lapsuudesta opittu tunnesyöminen. Ostetaan ja syödään ruokaa jos on iloinen olo, surullinen olo, ahdistunut olo. Todella vaikeaa olla syömättä huvin vuoksi. En ole vieläkään täysin oppinut siitä pois mutta ainakin olen vaihtanut lihottavimmat ruuat terveellisempiin ruokiin joten 20kiloa on jo tippunut 2 vuodessa.
Tuntuu ettei tosiaan saa mistään apua mielenongelmiin. Vasta sitten kun pahin on meneillään saaa apua
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa toiminnalliselle ongelmalle, et ole sairas varsinaisesti. Ratkaisu siten tuskin lääketieteellinen. Hanki elämääsi sisältöä ja muu kiinnostuksen kohde kuin ruoka.
Kuulostat eläimelle häkissä (asutko kerrostalossa), muuta maalle. Ulkona touhutessa et syö koko aikaa. Moni elää sairaalloisen steriilissä ympäristössä ja lääketieteen sitten pitäisi korjata siitä johtuvat ongelmat.
No nyt on kyllä aikamoista huuhaata. Toki mielekkään tekemisen löytämisestä ei ole haittaa, mutta jos maalle muutto on ratkaisu, miten voi olla mahdollista että maaseudulla on enemmän ylipainoisia kuin kaupungeissa? Ei tarvitse vastata, keskustelu menee muutenkin sivuraiteille.
Av:n pitäisi saada apua mielenterveyteen. Tätä ei ravitsemusterapeutit tai lääkäritkään valitettavasti usein ymmärrä. Tuijotetaan vain painoa, jos sitä on BMI:n mukaan liikaa, käsketään laihduttamaan. Lähipiirissäni on ihminen, joka ei välillä edes pysty juomaan vettä, koska se lihottaa. Saattaa olla päiviä syömättä ja sitten ahmia. Mutta koska paino pysyy BMI:n mukaan normaalina, tässä ei nähdä ongelmaa.
Hakeuduitko lääkäriin lihavuutesi vuoksi vai mielenterveysongemasi vuoksi? Jos lihavuutesi vuoksi, lääkäri hoitaa sun fyysistä puoltasi. Esim tietyssä vaiheessa on mahdollisuus päästä lihavuusleikkaukseen, jos on osoittanut pystyvänsä noudattamaan ruokavaliota. Ravitsemusterapeutin tehtävä taas lihavuuden hoidossa on ohjeistaa potilasta syömään ravitsemuksellisesti oikein potilaan laihduttaessa. Sen sijaan psykiatrit, psykologit ja terapeutit hoitavat psyykkistä puolta ja heitä taas ei kiinnosta tippaakaan, mitä syöt tai olet syömättä, laihdutko vai etkö laihdu. Potilas pystyy laihduttamaan aikaisintaan sitten, kun on kuuppa kunnossa. Eli onko sulla nyt vähän väärä hoitotaho?
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi palikkaratkaisuna ettet osta niin paljoa ruokaa. Kun ruokaa ei yksinkertaisesti ole, niin ei tule syötyä. Itse skippaan nyt joka toiset viikko-ostokset ja ihmeen kaupalla en ole ollut edes nälässä. Tähteet riittävät pidempään, syön halvempia ja vähäenergisia ruokia (kun ne ovat ainuita mitä on kaapissa, näkkäriä, puuroa, papuja...) ja rahaakin säästyy. Itsellä lihomisen syynä olivat liian hyvä kotiruoka ja kaikki ostamani herkut, nyt on nuokin ongelmat ratkaistu.
Ainakin kannattaa jättää kaikki lihottavat ruuat kauppaan. Jos kokee tarpeelliseksi ahmia jatkuvasti jotain, ostaa kotiin kurkkua, porkkanaa, kaalia yms, joita saa vetää pari ämpärillistä ilman, että lihoo yhtään. Napostelee sitten niitä, kun mieli tekee syödä.
"Hengenvaarallisesti lihava" ohjeman ihmisillähän on juuri tämä vaiva, tunnesyöminen toiselta nimeltään epätyypillinen ahmintahäiriö ja juuri siksi he eivät useinkaan laihdu vaikka ohjelman tohtori miten vikisee posket paheksunnasta väristen "Syöt liikaa kaloreita!"
Monikaan ei tiedä että B.E.D aiheuttaa "kipua", epämukavaa tunnetta joka helpottaa hetkeksi kun ahmii niin että on oksentaa. Buliamikko oksentaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
NO LOPETA SE! :D
Tuo toimii yhtä kuin sanoa alkoholistille että älä juo.
Ei ap
Ja toisaalta se on ainoa hoitokeino.
Mutta syömättä ei voi olla
Ihan niin ku juomatta ei voi olla, kunnes voi. Se on vain viitseliäisyydestä kiinni. Jos ei ole motivaatiota, niin se on vähän niin ku voi voi
Ihmisen ei ole pakko juoda alkoholia mutta syödä on
Näetkö eron terveellisen syömisen ja mässäilyn välillä? Jos et, niin ei ole ihmekään jos olet läski.
Suositteliko l'ääkärisi "hengenvaarallisesti lihava" ohjelmaa?
Katso aina kun alat ahmia kyseistä ohjelmaa.
Syö mitä haluat, mutta aina ohjelmaa katsellen.
Lisäksi SYÖ ALASTI.
Saat syödä mitä vaan mutta ALASTI ja hengenvaarallisesti lihava ohjelmaa katsellen.
KLisksi muista aina RUOKARUKOUS.
Laita kaikki herkut plenderiin
Esim tee pirtelö
ranskikset suklaa hampurilaine b=1 pirtelö
Ja syöt sen ,vaikka itkisit
Miten olisi palikkaratkaisuna ettet osta niin paljoa ruokaa. Kun ruokaa ei yksinkertaisesti ole, niin ei tule syötyä. Itse skippaan nyt joka toiset viikko-ostokset ja ihmeen kaupalla en ole ollut edes nälässä. Tähteet riittävät pidempään, syön halvempia ja vähäenergisia ruokia (kun ne ovat ainuita mitä on kaapissa, näkkäriä, puuroa, papuja...) ja rahaakin säästyy. Itsellä lihomisen syynä olivat liian hyvä kotiruoka ja kaikki ostamani herkut, nyt on nuokin ongelmat ratkaistu.