Mustasukkaisuuden vallassa
Minulla on aiemmista kokemuksista johtuen vaikeuksia luottaa uudessa suhteessa.
Mustasukkaisuus on nyt noussut miehen naispuolisen työnantajan viesteistä. Mies naputti hänelle iltamyöhään viestiä ja minusta tuntui, että "hän mieluummin kirjoittaa työkaverille kuin keskustelee minun kanssani".
Rintaa puristaa ja ahdistaa. Olen paniikkikohtauksen partaalla. Tiedän, ettei reaktio tule tästä hetkestä vaan menneestä, kun menetin exän työkaveriin rakastumisen takia.
Miten hallita tunnetta? Miten olla syyttämättä nykyistä miestä exän teoista?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi kirjoittelee yömyöhään naistyökaverille? Se ei ole normaalia vaan heillä on jotain meneillään sen nyt tajuaa jokainen.
Mitä enemmän viettää aikaa toisen seurassa sitä helpommin ihastuu jne. Tiedän tämän omalta työpaikalta jossa suunnilleen puolet naisia ja puolet miehiä. Monta avioeroa tullut vuosien mittaan työtoverin vuoksi ja esim minuun ihastuttu mutta en ole valmis sellaiseen.
Mä vastasin eilen klo 22.30 miestyökaverin lähettämään kysymykseen, että katson yhden asian ekana aamulla... ei ole mitään suhdetta tosiaan hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi kirjoittelee yömyöhään naistyökaverille? Se ei ole normaalia vaan heillä on jotain meneillään sen nyt tajuaa jokainen.
Mitä enemmän viettää aikaa toisen seurassa sitä helpommin ihastuu jne. Tiedän tämän omalta työpaikalta jossa suunnilleen puolet naisia ja puolet miehiä. Monta avioeroa tullut vuosien mittaan työtoverin vuoksi ja esim minuun ihastuttu mutta en ole valmis sellaiseen.On ihan normaalia viestitellä iltaisin ja vapaa-ajallakin, jos on vähänkään perusduunarin suorittavaa porrasta ylempänä töissä. Monilla ei edes ole virka-aikaa.
Voi jeesus sentään. Mitä jos vetäisitte rajat? Kyllä vapaa-ajan pitää olla vapaa-aikaa, ja jos ei pomo sitä hyväksy, vaihtakaa pomoa. Mä en todellakaan vastaa vapaa-aikanani yhtään mihinkään yhteydenottoihin, ja oon suht korkealla hierarkiassa. Tein sen selväksi pomolle heti työsuhteen alussa. Jos ei töitä ehdi hoitaa sinä 7,5 tuntina, jotka olen töissä, saa odottaa seuraavaan päivään ja opetella ajankäyttöä ja priorisointia. Taidatte vaan tykätä tuntea olonne tärkeiksi, en mä muuta selitystä tuollaiselle pelleilylle keksi.
Näinpä. Jotkut on mielellään korvaamattomia töissään ja kokevat, että tulee maailmanloppu, jos ei vastaa vapaa-ajalla. Minä sanon: tulkoon jos on tullakseen. Minulle maksetaan työn teosta, ei vapaa-ajan uhraamisesta. Meillä onneksi pomot on sellaisia, että keneenkään ei oteta yhteyttä klo 17 jälkeen tai aamulla ennen klo 8. Viikonloppuisin täysi rauha, kukaan ei työskentele. Lomilla ollaan lomalla ja unohdetaan työasiat. Hyvät pomot johtavat esimerkillään. Ihmettelen, mihin kaikkeen ihmiset suostuvatkin.
Oletan, että sinulla ei olekaan kokonaistyöaika.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä kertoisit puolisollesi, että sinulla on tällainen historia. Ja että aikaisempi kokemus (ja ehkä lapsuuden kokemuksetkin) on synnyttänyt tällaisen pelon. Pelkäät, ettet ole tärkeä ja että menetät hänet. Mitä hän vastaisi?
Eiköhän puolisot tiedä toistensa historiat?
Näinpä. Jotkut on mielellään korvaamattomia töissään ja kokevat, että tulee maailmanloppu, jos ei vastaa vapaa-ajalla. Minä sanon: tulkoon jos on tullakseen. Minulle maksetaan työn teosta, ei vapaa-ajan uhraamisesta. Meillä onneksi pomot on sellaisia, että keneenkään ei oteta yhteyttä klo 17 jälkeen tai aamulla ennen klo 8. Viikonloppuisin täysi rauha, kukaan ei työskentele. Lomilla ollaan lomalla ja unohdetaan työasiat. Hyvät pomot johtavat esimerkillään. Ihmettelen, mihin kaikkeen ihmiset suostuvatkin.