Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Introverttiys/ekstroverttiys ja älykkyysosamäärä
29.05.2020 |
Eikö olisi loogista, että eniten ekstroverttiyttä on mahdollisimman tavallisen älykkyyden ihmisillä? Jos älykkyysosamäärä on 120, mikä on normaalin ylärajalla, niin jo satasen äo:n ihmisten kanssa keskustelu voi olla toispuoleista ja epäantoisaa. Ei sillä, ettei vähemmän älykäs voisi olla tosi mukavaa seuraa. Mutta voisi kuvitella, että ekstrovertti tavallisen älykäs saa sosiaalisuudesta eniten irti, koska samanlaista seuraa on löytyvillä niin paljon (80% ihmisistä samalla tasolla, suurin osa ihmisistä myös ekstroverttejä). Ekstrovertti älykäs voi joutua tinkimään ystäviensä samantasoisuudesta tai etsimään sosiaalisia piirejään kauemmin. Tai sitten hän löytää sosiaalisista kohtaamisista muiden kanssa paljon kiinnostavaa tai antoisaa muilla osa-alueilla, että henkinen kohtaaminen on seikka, joka ei paljon häiritse. Esim. työskentelee lääkärinä - > saa tavata paljon ihmisiä ja auttaa heitä paljolti älynlahjojensa avulla.
Introvertille älykkäälle sosiaaliset kontaktit tarjoavat niin vähän, että ne saattavat jäädä tosi vähäisiksi. Tai sitten hän kiinnostuu vähemmän älykkäistä ihmisistä enemmän tutkimuskohteina kuin ystävinä, tai arvostaa ystävyydessä esimerkiksi vastakohtien tuomia etuja - esimerkiksi niin, että vaikka kaverin kanssa ei tule molemminpuolista älyllistä kohtaamista, niin pystyy pääsemään siivellä mukaan juttuihin, joihin ei itse jaksa pitää yllä tarvittavaa jatkuvaa kontaktia. Tai tarvitsee välillä irtiottoa syvällisten keskustelujen parista toisenlaiseen, kevyempään sielunmaisemaan.
Pointtini ei tässä ole, että älykkäät ovat parempia, vaan se, että epäilen, että ihmisen harjoittama sosiaalisuuden määrä ei välttämättä kerro ulos- tai sisäänpäinsuuntautuneesta luonteesta kovin paljon, vaan erityisesti älykkyys vaikuttaa paljon siihen, miten paljon toisten seuraan hakeudutaan. Otetaan vaikka sellainen esimerkki, että oppilas ei viihdy luokkatoveriensa seurassa lukiossa, kun luokalle on sattunut paljon tovereita joiden äo on yli 10 pinnaa alhaisempi. Yliopistoon päästyään hänellä on kuitenkin rikas ja antoisa sosiaalinen elämä, kun älyllisesti yhtälaista seuraa onkin saatavilla paljon.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatisiko liikaa älyä jos ihmisiä ajattelisi omanlaisinaan yksilöinä, eikä edes yrittäisi niputtaa heitä käteviin kategorioihin milloin milläkin perusteella?
Mä pähkin koko elämäni, miksi en vaan juuri jaksa jutella ihmisten kanssa. Tuntui niin typeriltä ja yhdentekeviltä ne asiat, mistä juttelevat ja tekevät ongelmia. Selvisi, että olen äkykäs. Huomattavan älykäs.
No en minä kyllä sitten jaksanut sitä muiden älykkäidenkään seuraa, oli sellaista itsensä muiden yläpuolelle nostamista, että luovutin.
Ja en ole itrovertti, olen ambivertti, kyllästyn vaan nopeasti ihmisiin ja tyhjänpäiväisiin aiheisiin. Täällä pyörin tylsistyneenä viihdemielessä toisinaan.
Mä tuossa hupsuttelin yhden äo-testin kanssa taannoin. Sain kielellistä älykkyyttä ja muistia mittaavista osioista 125-130 pojoa, mutta matemaattisista osioista sitten 100-110.
Olenko mä nyt sitten tyhmä ekstrovertti vai älykäs introvertti?
Vierailija kirjoitti:
Mä tuossa hupsuttelin yhden äo-testin kanssa taannoin. Sain kielellistä älykkyyttä ja muistia mittaavista osioista 125-130 pojoa, mutta matemaattisista osioista sitten 100-110.
Olenko mä nyt sitten tyhmä ekstrovertti vai älykäs introvertti?
Niin ja avaruudellista hahmottamista mittaavissa osioissa jäin rutkasti alle satasen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuuntelin juuri tämän nyt pinnalla olleen älykkyystutkijan haastattalua Ruben Stillerin ohjelmassa, ja hän sanoi näin: älykkyys ja luonteenpiirteet ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta älykkääissä ihmisissä on todennäköisemmin ulospäinsuuntautuneita ja uteliaita ihmisiä.
Ei olisi loogista. Itsekin esitit väitteen, jonka hetkeä myöhemmin kumosit.
Älä yritä ajatella. Se ei selvästi sovi sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatisiko liikaa älyä jos ihmisiä ajattelisi omanlaisinaan yksilöinä, eikä edes yrittäisi niputtaa heitä käteviin kategorioihin milloin milläkin perusteella?
Nykyään tuntuu vaativan älyä ymmärtää, ettei yksilöitä voi ajatella yksilöinä ilman yksilöityä tietoa kyseisistä yksilöistä. Ja silloinkin kun tietoa on, yleistykset ja stereotyyppeihin pohjautuvat oletukset ovat välttämättömyys, koska täydellistä tietoa ei koskaan ole saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuuntelin juuri tämän nyt pinnalla olleen älykkyystutkijan haastattalua Ruben Stillerin ohjelmassa, ja hän sanoi näin: älykkyys ja luonteenpiirteet ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta älykkääissä ihmisissä on todennäköisemmin ulospäinsuuntautuneita ja uteliaita ihmisiä.
Juu, mutta se ei kerro mitään extro- ja introverttiydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan omalla kohdalla ei päde. Jos nyt puhutaan älykkyysosamäärä-älykkyydestä, niin mulla ja miehelläni on kummallakin >135. Mies on sosiaalinen, hänellä on hyvä supliikki ja hän viihtyy tosi hyvin ihmisten seurassa. Itse taas olen sosiaalisesti kömpelö, en nauti isossa joukosss olemisesta, voisin hyvin asua yksin erämajassa ilman yhtään kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuuntelin juuri tämän nyt pinnalla olleen älykkyystutkijan haastattalua Ruben Stillerin ohjelmassa, ja hän sanoi näin: älykkyys ja luonteenpiirteet ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta älykkääissä ihmisissä on todennäköisemmin ulospäinsuuntautuneita ja uteliaita ihmisiä.
Juu, mutta se ei kerro mitään extro- ja introverttiydestä.
Eli ulospäinsuuntautuneisuus ei kerro mitään ekstro- tai introverttiydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuuntelin juuri tämän nyt pinnalla olleen älykkyystutkijan haastattalua Ruben Stillerin ohjelmassa, ja hän sanoi näin: älykkyys ja luonteenpiirteet ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta älykkääissä ihmisissä on todennäköisemmin ulospäinsuuntautuneita ja uteliaita ihmisiä.
Juu, mutta se ei kerro mitään extro- ja introverttiydestä.
Se on extravertti ja intravertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatisiko liikaa älyä jos ihmisiä ajattelisi omanlaisinaan yksilöinä, eikä edes yrittäisi niputtaa heitä käteviin kategorioihin milloin milläkin perusteella?
Nykyään tuntuu vaativan älyä ymmärtää, ettei yksilöitä voi ajatella yksilöinä ilman yksilöityä tietoa kyseisistä yksilöistä. Ja silloinkin kun tietoa on, yleistykset ja stereotyyppeihin pohjautuvat oletukset ovat välttämättömyys, koska täydellistä tietoa ei koskaan ole saatavilla.
Missä yhteydessä ylipäätään joutuu arvailemaan ihmisille ominaisuuksia, joita heillä ehkä joidenkin tunnusmerkkien perusteella saattaa olla tai sitten ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pähkin koko elämäni, miksi en vaan juuri jaksa jutella ihmisten kanssa. Tuntui niin typeriltä ja yhdentekeviltä ne asiat, mistä juttelevat ja tekevät ongelmia. Selvisi, että olen äkykäs. Huomattavan älykäs.
No en minä kyllä sitten jaksanut sitä muiden älykkäidenkään seuraa, oli sellaista itsensä muiden yläpuolelle nostamista, että luovutin.
Ja en ole itrovertti, olen ambivertti, kyllästyn vaan nopeasti ihmisiin ja tyhjänpäiväisiin aiheisiin. Täällä pyörin tylsistyneenä viihdemielessä toisinaan.
Millä perusteella olet ambi- etkä introvertti? Toteat, että et viihdy minkäänlaisten ihmisten seurassa kauan. Kuulostaa mahdottomalta, että olet samalla semiseurallinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pähkin koko elämäni, miksi en vaan juuri jaksa jutella ihmisten kanssa. Tuntui niin typeriltä ja yhdentekeviltä ne asiat, mistä juttelevat ja tekevät ongelmia. Selvisi, että olen äkykäs. Huomattavan älykäs.
No en minä kyllä sitten jaksanut sitä muiden älykkäidenkään seuraa, oli sellaista itsensä muiden yläpuolelle nostamista, että luovutin.
Ja en ole itrovertti, olen ambivertti, kyllästyn vaan nopeasti ihmisiin ja tyhjänpäiväisiin aiheisiin. Täällä pyörin tylsistyneenä viihdemielessä toisinaan.
Millä perusteella olet ambi- etkä introvertti? Toteat, että et viihdy minkäänlaisten ihmisten seurassa kauan. Kuulostaa mahdottomalta, että olet samalla semiseurallinen. Ap
No tässä ambivertin piirteitä. Eli viihdyn kyllä seurassa, mutta en pitkään.
1. Pystyn työskentelemään hyvin sekä ryhmässä että yksin, en oikeastaan pidä kumpaakaan toista parempana.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
2. Oloni ei ole epämukava sosiaalisissa tilanteissa, mutta väsähdän, jos olen jatkuvasti ihmisten keskellä.
3. Olen mielelläni huomion keskipisteenä, mutta en halua, että huomio jatkuu pitkään.
4. Jotkut pitävät minua hiljaisena, toiset todella sosiaalisena.
5. Minulla ei ole jatkuvaa tarvetta touhuta ja edetä elämässä, mutta kun olen jatkuvasti toimeton, kyllästyn.
6. Uppoudun yhtä helposti omiin ajatuksiini kuin hyvään keskusteluun.
7. Small talk ei tee olostani epämukavaa, mutta pidemmän päälle se käy tylsäksi.
8. Luottamukseni muihin ihmisiin vaihtelee. Toisinaan olen epäileväinen, joskus sukellan sen enempää ajattelematta.
9. Jos olen liian pitkään yksin, tylsistyn. Toisaalta väsähdän, jos olen liian paljon muiden seurassa.
En minä kyllä halua siipeillä yhtään mihinkään. Tylsistyn ihmisten kanssa. Olen hyvin tyytyväinen jos minuun ei erityisemmin kiinnytä, kuten en minäkään muihin. Jos sinulla on kiinnostavaa asiaa, minusta on mukava kuunnella ja keskustella. Silti olen kiinnostunut vain asiasta, en sinusta.
Ajatteletko myös, että älykkyyskäyrän toisessa päässä on sitten myös paljon introverttejä? Minä olen luonnostani introvertti, ja tuntuu siltä että alhainen älykkyysosamääräni on tehnyt minusta entistä sisäänpäinkääntyneemmän. En pysy mukana muiden jutuissa enkä ole fiksu enkä sanavalmis. Vetäydyn siis entistä enemmän pois muiden seurasta, koska minulla ei ole heille älyllistä seuraa tarjottavana ja muutenkin viihdyn hyvin vain omassa seurassani ja ajatuksissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pähkin koko elämäni, miksi en vaan juuri jaksa jutella ihmisten kanssa. Tuntui niin typeriltä ja yhdentekeviltä ne asiat, mistä juttelevat ja tekevät ongelmia. Selvisi, että olen äkykäs. Huomattavan älykäs.
No en minä kyllä sitten jaksanut sitä muiden älykkäidenkään seuraa, oli sellaista itsensä muiden yläpuolelle nostamista, että luovutin.
Ja en ole itrovertti, olen ambivertti, kyllästyn vaan nopeasti ihmisiin ja tyhjänpäiväisiin aiheisiin. Täällä pyörin tylsistyneenä viihdemielessä toisinaan.
Millä perusteella olet ambi- etkä introvertti? Toteat, että et viihdy minkäänlaisten ihmisten seurassa kauan. Kuulostaa mahdottomalta, että olet samalla semiseurallinen. Ap
No tässä ambivertin piirteitä. Eli viihdyn kyllä seurassa, mutta en pitkään.
1. Pystyn työskentelemään hyvin sekä ryhmässä että yksin, en oikeastaan pidä kumpaakaan toista parempana.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
2. Oloni ei ole epämukava sosiaalisissa tilanteissa, mutta väsähdän, jos olen jatkuvasti ihmisten keskellä.3. Olen mielelläni huomion keskipisteenä, mutta en halua, että huomio jatkuu pitkään.
4. Jotkut pitävät minua hiljaisena, toiset todella sosiaalisena.
5. Minulla ei ole jatkuvaa tarvetta touhuta ja edetä elämässä, mutta kun olen jatkuvasti toimeton, kyllästyn.
6. Uppoudun yhtä helposti omiin ajatuksiini kuin hyvään keskusteluun.
7. Small talk ei tee olostani epämukavaa, mutta pidemmän päälle se käy tylsäksi.
8. Luottamukseni muihin ihmisiin vaihtelee. Toisinaan olen epäileväinen, joskus sukellan sen enempää ajattelematta.
9. Jos olen liian pitkään yksin, tylsistyn. Toisaalta väsähdän, jos olen liian paljon muiden seurassa.
Kuulostaa introvertilta, jolla ei ole sosiaalista pelkoa, ja on ehkä add.
Sinusta tulisi hyvä horoskooppien laatija tosin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko myös, että älykkyyskäyrän toisessa päässä on sitten myös paljon introverttejä? Minä olen luonnostani introvertti, ja tuntuu siltä että alhainen älykkyysosamääräni on tehnyt minusta entistä sisäänpäinkääntyneemmän. En pysy mukana muiden jutuissa enkä ole fiksu enkä sanavalmis. Vetäydyn siis entistä enemmän pois muiden seurasta, koska minulla ei ole heille älyllistä seuraa tarjottavana ja muutenkin viihdyn hyvin vain omassa seurassani ja ajatuksissani.
En välttämättä, että käyrän siellä toisessa päässä on erityisen paljon introverttejä, mutta että ne introvertin ominaisuudet korostuu ja vahvistuu, kun ei pääse tavallisempien mukaan. Ap
...