Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta vahvasta intuitiosta?
Onko teillä kokemuksia vahvasta intuitiosta? Jos on niin millaisia? Onko osoittautunut oikeiksi. Itselläni on muutamia, olen aavistanut täysin oikein, mutta välillä on mennyt kyllä aivan toisinkin, kuin mitä ennakkoaavistus on. Yksi on vahva tunne, että saan vielä poikalapsen, ja edelleen on, vaikka iän ja muiden asioiden puolesta on jo äärimmäisen epätodennäköistä ja se jäi toteutumatta. Lähinnä olen aavistanut/ennakoinut oikein mm. toisten raskauksia tai elämänmuutoksia.
Kommentit (84)
On ollut intuition hetkiä. Olen ollut myös väärässä, mutta ihmisistä en. Joskus en ymmärrä intuition sanomaa tai mietin, että kuvittelenko vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta on vaatinut opettelua erottaa toisistaan intuitio, tunne ja halu. Ennen kuin näiden eron opin, niin sain väärää informaatiota.
Siis ootko oppinu myös sen mikä on ajatuksen luoma tunne harha eikä puhdas tunne joka tulee ilman ajatustakin?
Minä teen päätökset intuitiolla. Tunne on vieraampi juttu, eli ehkä olen väärä ihminen vastaamaan.
Mutta tärkeää on tyhjentää ajatukset ensin, jos tietoisesti etsii päätöksentekoa. Meditoimalla sitä voi harjoittaa. Eli pää tyhjäksi, ja sitten kysyy itseltään sitä, mitä haluaa tietää. Kannattaa toistaa useaan kertaan.
Toisaalta on hyvä muistaa, että toistuvat ajatukset luovat uskomuksia, jotka vaikuttavat tunteeseen. Onkin hyvä kysymys, miten nämä alitajuiset uskomukset voidaan ohittaa.
Mut eikös tuokin ole ajatus että pitää pää tyhjentää ja sitten pinnistää se vastaus mitä jos se vastaus onkin ajatuksen luoma harha eikä intuitio? Eikös intuitiossa ole niin että ei etsi tietoisesti?
Se onkin se opeteltava juttu, ettei pinnistä vastausta ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostamassa asuntoa: kumpi on intuitio vai tunne, mitä tehdä
Tunne on tunne, miltä tuntuu. Tuntuu hyvältä tai pahalta, yksinkertaisimmillaan siis.
Intuitio ei tunnu miltään. Tunne on neutraali. Sisäinen tieto tulee sekunnissa, ilman että osaa sanoa, miksi on sitä mieltä kuin on.
Tiettyjen jaottelun mukaan ihmiset on jaoteltavissa kolmeen ryhmään, miten tekevät päätöksiä. Yhdet tekevät intuitiolla, toiset tunteella ja kolmannet järkipäättelyllä.
Tämä oli hyvä kuvaus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen intuitiivisena ihmisenä, en ole sen tarkemmin miettinyt halunnut intuition merkitystä.
Hyvä esimerkki intuitiosta on parin kesän takainen mökkireissu. Olin menossa viemään saunaan puita ja käännyin ystäväni puoleen ja kysyin, onko kyykäärmeitä näkynyt. Ystäväni vastasi, ei moneen vuoteen. Olin nousemassa saunan rappusia ylös, kun huomasin metriä aikaisemmin kyyn hyökkäysasennossa portaiden vieressä. Jos olisin ehtinyt astua rappusille, olisi pistänyt nilkkaan.
Toimin usein intuition varassa. Valitettavan usein muut ihmiset sotkevat sisäisen ääneni, kun kommentoivat jotain mielestään järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisiä voi lukea väärin, valitettavasti
Nimenomaan. Me näemme toiset sellaisina kuin itse olemme.
ihminen osoittautuu ittumaiseksi, vaikka aluksi intuitio sanoi muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio on aina ollut oikeassa, aina.
Sitten toisinaan on ollut impulsseja, pelkoja, haluja ja ties mitä minkä voi tavallaan äkkiseltään sekoittaa intuitioon ja niissä arviointi saattaa mennä pieleenkin. Aito, vahva intuitio ei ole pettänyt koskaan.
Millain tää vahva intuitio on? Kun mulla se on sellanen nopee hetki ja sit täytän sen ajatuksilla ja se eka vapaa intuitio hämärtyy.
Minulla intuitio on tunne jostain asiasta. Välttämättä en keksi järkisyytä innostukselleni. Myöhemmin asia on osoittautunut hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostamassa asuntoa: kumpi on intuitio vai tunne, mitä tehdä
Tunne on tunne, miltä tuntuu. Tuntuu hyvältä tai pahalta, yksinkertaisimmillaan siis.
Intuitio ei tunnu miltään. Tunne on neutraali. Sisäinen tieto tulee sekunnissa, ilman että osaa sanoa, miksi on sitä mieltä kuin on.
Tiettyjen jaottelun mukaan ihmiset on jaoteltavissa kolmeen ryhmään, miten tekevät päätöksiä. Yhdet tekevät intuitiolla, toiset tunteella ja kolmannet järkipäättelyllä.
Tämä oli hyvä kuvaus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen intuitiivisena ihmisenä, en ole sen tarkemmin miettinyt halunnut intuition merkitystä.
Hyvä esimerkki intuitiosta on parin kesän takainen mökkireissu. Olin menossa viemään saunaan puita ja käännyin ystäväni puoleen ja kysyin, onko kyykäärmeitä näkynyt. Ystäväni vastasi, ei moneen vuoteen. Olin nousemassa saunan rappusia ylös, kun huomasin metriä aikaisemmin kyyn hyökkäysasennossa portaiden vieressä. Jos olisin ehtinyt astua rappusille, olisi pistänyt nilkkaan.
Toimin usein intuition varassa. Valitettavan usein muut ihmiset sotkevat sisäisen ääneni, kun kommentoivat jotain mielestään järkevää.
Siksi intuitiota harrastaessa hiljaisuus on valttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljaisuudessa mietitään/ajatellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitio on aina ollut oikeassa, aina.
Sitten toisinaan on ollut impulsseja, pelkoja, haluja ja ties mitä minkä voi tavallaan äkkiseltään sekoittaa intuitioon ja niissä arviointi saattaa mennä pieleenkin. Aito, vahva intuitio ei ole pettänyt koskaan.
Millain tää vahva intuitio on? Kun mulla se on sellanen nopee hetki ja sit täytän sen ajatuksilla ja se eka vapaa intuitio hämärtyy.
Sitä että sisimässään tietää jonkin asian, kerta kaikkiaan vaan tietää. Intuitio on väkevä, vahva, vakaa - sä vaan tiedät. Vahva sisäinen tieto, että näin tämä on.
Muutaman kerran elämäni aikana on tullut niin vahva intutitio, ettei sitä ole voinut jättää huomiotta, riippumatta siitä että ratkaisulle/päätökselle/tekemiselle ei ehkä järjellä ajateltuna ole niin vahvoja perusteita. Mutta olen vaan tiennyt, että näin minun on pakko toimia, ja se ratkaisu/päätös/tekeminen on osoittautunut oikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta on vaatinut opettelua erottaa toisistaan intuitio, tunne ja halu. Ennen kuin näiden eron opin, niin sain väärää informaatiota.
Siis ootko oppinu myös sen mikä on ajatuksen luoma tunne harha eikä puhdas tunne joka tulee ilman ajatustakin?
Minä teen päätökset intuitiolla. Tunne on vieraampi juttu, eli ehkä olen väärä ihminen vastaamaan.
Mutta tärkeää on tyhjentää ajatukset ensin, jos tietoisesti etsii päätöksentekoa. Meditoimalla sitä voi harjoittaa. Eli pää tyhjäksi, ja sitten kysyy itseltään sitä, mitä haluaa tietää. Kannattaa toistaa useaan kertaan.
Toisaalta on hyvä muistaa, että toistuvat ajatukset luovat uskomuksia, jotka vaikuttavat tunteeseen. Onkin hyvä kysymys, miten nämä alitajuiset uskomukset voidaan ohittaa.
Mut eikös tuokin ole ajatus että pitää pää tyhjentää ja sitten pinnistää se vastaus mitä jos se vastaus onkin ajatuksen luoma harha eikä intuitio? Eikös intuitiossa ole niin että ei etsi tietoisesti?
Se onkin se opeteltava juttu, ettei pinnistä vastausta ajatuksesta.
Ja miten erotat intuitio vastauksen ajatuksesta?. Siis kun mulle ne muuttui ääniksi ni sekosin mikä oli puhdasta ja mikä ajatuksesta tulevaa sekosin lukemattomiin ääniin. Kuuntelin liikaa. Miten sä teit ettei ajatukset luo häiriöö intuitiolle? Ja koetko paljon vaikka päivässä intuitioita ja sulla pää selkeenä?
Vierailija kirjoitti:
On saattanut tulla intuitio ihmisestä. Tavallaan varoitus. Ja aina se on pitänyt paikkansa. Tosin sellaisissa tilanteissa intuitio on pohjautunut tietoon. Nonverbaaliseen viestintään, ristiriitaan sanojen ja vivahteiden välillä jne. Olen kehittynyt koko ajan taitavammaksi lukemaan ihmisiä, valitettavasti huonojen kokemusten kautta.
Sama täällä. Minusta on ehkä helpompi lukea ihmisiä television kautta kuin livenä, en tiedä mistä se johtuu. Ja ihminen saattaa vaikuttaa neutraalilta, jotkut muut saattavat jopa hurmaantua, mutta minun intuitioni sanoo, että tuossa ihmisessä on jotain häikkää. Ja aina olen ollut oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostamassa asuntoa: kumpi on intuitio vai tunne, mitä tehdä
Tunne on tunne, miltä tuntuu. Tuntuu hyvältä tai pahalta, yksinkertaisimmillaan siis.
Intuitio ei tunnu miltään. Tunne on neutraali. Sisäinen tieto tulee sekunnissa, ilman että osaa sanoa, miksi on sitä mieltä kuin on.
Tiettyjen jaottelun mukaan ihmiset on jaoteltavissa kolmeen ryhmään, miten tekevät päätöksiä. Yhdet tekevät intuitiolla, toiset tunteella ja kolmannet järkipäättelyllä.
Tämä oli hyvä kuvaus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen intuitiivisena ihmisenä, en ole sen tarkemmin miettinyt halunnut intuition merkitystä.
Hyvä esimerkki intuitiosta on parin kesän takainen mökkireissu. Olin menossa viemään saunaan puita ja käännyin ystäväni puoleen ja kysyin, onko kyykäärmeitä näkynyt. Ystäväni vastasi, ei moneen vuoteen. Olin nousemassa saunan rappusia ylös, kun huomasin metriä aikaisemmin kyyn hyökkäysasennossa portaiden vieressä. Jos olisin ehtinyt astua rappusille, olisi pistänyt nilkkaan.
Toimin usein intuition varassa. Valitettavan usein muut ihmiset sotkevat sisäisen ääneni, kun kommentoivat jotain mielestään järkevää.
Taisi olla vaan vaistoa.
Kun tuntematon pyytää face kaveriksi, käytätkö siihen intuitiota vai järkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostamassa asuntoa: kumpi on intuitio vai tunne, mitä tehdä
Tunne on tunne, miltä tuntuu. Tuntuu hyvältä tai pahalta, yksinkertaisimmillaan siis.
Intuitio ei tunnu miltään. Tunne on neutraali. Sisäinen tieto tulee sekunnissa, ilman että osaa sanoa, miksi on sitä mieltä kuin on.
Tiettyjen jaottelun mukaan ihmiset on jaoteltavissa kolmeen ryhmään, miten tekevät päätöksiä. Yhdet tekevät intuitiolla, toiset tunteella ja kolmannet järkipäättelyllä.
Tämä oli hyvä kuvaus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen intuitiivisena ihmisenä, en ole sen tarkemmin miettinyt halunnut intuition merkitystä.
Hyvä esimerkki intuitiosta on parin kesän takainen mökkireissu. Olin menossa viemään saunaan puita ja käännyin ystäväni puoleen ja kysyin, onko kyykäärmeitä näkynyt. Ystäväni vastasi, ei moneen vuoteen. Olin nousemassa saunan rappusia ylös, kun huomasin metriä aikaisemmin kyyn hyökkäysasennossa portaiden vieressä. Jos olisin ehtinyt astua rappusille, olisi pistänyt nilkkaan.
Toimin usein intuition varassa. Valitettavan usein muut ihmiset sotkevat sisäisen ääneni, kun kommentoivat jotain mielestään järkevää.
Mitä tarkoitat et muut häiritsee. Kuuletko "muiden" ääniä pään sisällä vai ulkoinen häiriö?. Onko sulla jatkuva selkee yhteys sisäiseen ääneesi jos muita ihmisiä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta on vaatinut opettelua erottaa toisistaan intuitio, tunne ja halu. Ennen kuin näiden eron opin, niin sain väärää informaatiota.
Siis ootko oppinu myös sen mikä on ajatuksen luoma tunne harha eikä puhdas tunne joka tulee ilman ajatustakin?
Minä teen päätökset intuitiolla. Tunne on vieraampi juttu, eli ehkä olen väärä ihminen vastaamaan.
Mutta tärkeää on tyhjentää ajatukset ensin, jos tietoisesti etsii päätöksentekoa. Meditoimalla sitä voi harjoittaa. Eli pää tyhjäksi, ja sitten kysyy itseltään sitä, mitä haluaa tietää. Kannattaa toistaa useaan kertaan.
Toisaalta on hyvä muistaa, että toistuvat ajatukset luovat uskomuksia, jotka vaikuttavat tunteeseen. Onkin hyvä kysymys, miten nämä alitajuiset uskomukset voidaan ohittaa.
Mut eikös tuokin ole ajatus että pitää pää tyhjentää ja sitten pinnistää se vastaus mitä jos se vastaus onkin ajatuksen luoma harha eikä intuitio? Eikös intuitiossa ole niin että ei etsi tietoisesti?
Se onkin se opeteltava juttu, ettei pinnistä vastausta ajatuksesta.
Ja miten erotat intuitio vastauksen ajatuksesta?. Siis kun mulle ne muuttui ääniksi ni sekosin mikä oli puhdasta ja mikä ajatuksesta tulevaa sekosin lukemattomiin ääniin. Kuuntelin liikaa. Miten sä teit ettei ajatukset luo häiriöö intuitiolle? Ja koetko paljon vaikka päivässä intuitioita ja sulla pää selkeenä?
Intuitio ei selittele, ei perustele eikä ”puhu” pitkään. Tyyliin: kysyt ”käännynkö oikealle vai vasemmalle?” Vastaus ”vasemmalle”. Ajatukset lähtevät rönsyilemään tyyliin ”en mä oikeasti jaksa kävellä niin pitkään jos tuota kautta menen ja...”.
Kuuntele, mikä on se ensimmäinen ajatus, mikä tulee. Toista. Toista huomenna. Taas ylihuomenna.
Nyt on kyllä epäselvä ketju. Konkreettiset esimerkit puuttuu lähes kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostamassa asuntoa: kumpi on intuitio vai tunne, mitä tehdä
Tunne on tunne, miltä tuntuu. Tuntuu hyvältä tai pahalta, yksinkertaisimmillaan siis.
Intuitio ei tunnu miltään. Tunne on neutraali. Sisäinen tieto tulee sekunnissa, ilman että osaa sanoa, miksi on sitä mieltä kuin on.
Tiettyjen jaottelun mukaan ihmiset on jaoteltavissa kolmeen ryhmään, miten tekevät päätöksiä. Yhdet tekevät intuitiolla, toiset tunteella ja kolmannet järkipäättelyllä.
Tämä oli hyvä kuvaus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen intuitiivisena ihmisenä, en ole sen tarkemmin miettinyt halunnut intuition merkitystä.
Hyvä esimerkki intuitiosta on parin kesän takainen mökkireissu. Olin menossa viemään saunaan puita ja käännyin ystäväni puoleen ja kysyin, onko kyykäärmeitä näkynyt. Ystäväni vastasi, ei moneen vuoteen. Olin nousemassa saunan rappusia ylös, kun huomasin metriä aikaisemmin kyyn hyökkäysasennossa portaiden vieressä. Jos olisin ehtinyt astua rappusille, olisi pistänyt nilkkaan.
Toimin usein intuition varassa. Valitettavan usein muut ihmiset sotkevat sisäisen ääneni, kun kommentoivat jotain mielestään järkevää.Taisi olla vaan vaistoa.
Intuitio on vaistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostamassa asuntoa: kumpi on intuitio vai tunne, mitä tehdä
Tunne on tunne, miltä tuntuu. Tuntuu hyvältä tai pahalta, yksinkertaisimmillaan siis.
Intuitio ei tunnu miltään. Tunne on neutraali. Sisäinen tieto tulee sekunnissa, ilman että osaa sanoa, miksi on sitä mieltä kuin on.
Tiettyjen jaottelun mukaan ihmiset on jaoteltavissa kolmeen ryhmään, miten tekevät päätöksiä. Yhdet tekevät intuitiolla, toiset tunteella ja kolmannet järkipäättelyllä.
Tämä oli hyvä kuvaus. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen intuitiivisena ihmisenä, en ole sen tarkemmin miettinyt halunnut intuition merkitystä.
Hyvä esimerkki intuitiosta on parin kesän takainen mökkireissu. Olin menossa viemään saunaan puita ja käännyin ystäväni puoleen ja kysyin, onko kyykäärmeitä näkynyt. Ystäväni vastasi, ei moneen vuoteen. Olin nousemassa saunan rappusia ylös, kun huomasin metriä aikaisemmin kyyn hyökkäysasennossa portaiden vieressä. Jos olisin ehtinyt astua rappusille, olisi pistänyt nilkkaan.
Toimin usein intuition varassa. Valitettavan usein muut ihmiset sotkevat sisäisen ääneni, kun kommentoivat jotain mielestään järkevää.
Tämä ei ole intuitiota vaan ihan vain vaistoa. Muutenkin ihmiset sekoittavat intution helposti muihin asioihin kuten just tavallisen vaiston lisäksi esim. ja pelkoihinsa ja haluihinsa.
Intuitio 2015 raiskarilastista osui oikeaan. Kts. Tilastot. Lisäksi päitä irrotettu.
Millain tää vahva intuitio on? Kun mulla se on sellanen nopee hetki ja sit täytän sen ajatuksilla ja se eka vapaa intuitio hämärtyy.