erilaisuuden hyväksyminen parisuhteessa!!!

Välillä on aika rankkaa...huh kun saisimme hiottua näitä särmiä enemmän...

Mieti mitä voit oppia mieheltäsi, mitä mies voi oppia sinulta? Ei aina tarvitse riehua tai olla raivokkaan spontaani, jos rakastat miestäsi rakastat häntä juuri sellaisenaan.

Meillä myös tämä että minä olen se ajoittain räiskähtelevä osapuoli, ja arvostan miestäsi ainakin siinä jos kykenee hyväksymään sinut tuollaisenaan! Oman mieheni nimittäin vaikea sietää/ymmärtää/hyväksyä voimakkaita tunteen ym. ilmauksiani tai vomakkaampia mielenliikkeitäni. Jos sinun on vaikea hyväksyä miestäsi, niin lupaan, että hissukan on huomattavasti vaikeampi sopeutua voimakkaisiin tulisiin purkauksiin ym. temperamenttiin.



teilläkin on varmasti syynne, miksi olette toisenne aikoinaan valinneet. Palatkaa sine ja miettikää asioita syvällisemmin. Sillä johonkin persoonalliseen tarpeeseemme puolison otamme. Oletko itse kärsinyt lapsuudessa raivokkaista tunteenpurkauksista ym. tilanteista?

Kaksi räiskyvää ihmistä ottaa niin kovaa yhteen että suhde ei kestä, kaksi myhäilijää ei saisi koskaan mitään aikaiseksi. Minäkinj olen päätynyt tosi erilaisen tyypin kanssa naimisiin. Musta on tosi hyvä merkki että olette tajunneet erilaisuutenne, sillä pääsee jo aika pitkälle. Me suhtaudutaan nykyään välillä tosi huvittuneesti omiin ja toistemme " omituisuuksiin" ja kyllä sillä voi vitsaillakin. Tärkeintä on huomata ettei se oma tapa elää ole ainoa oikea ja osata nauraa myös itselleen.



Me ollaan ainakin ihan itsestään vuosien mittaa muututtu samaan suuntaan ja opittu arvostaan toisissamme just niitä ominaisuuksia mitä itsestä puuttuu.

mies rauhallinen ja mina raiskyva... hyvin toimii... ma tartten just vahan tasapainoitusta ja jarkea mun elamaan...

mutta hän on se erakko. emme käy koskaan missään yhdessä. ja sitä paitsi, olen tuon miehen mykkämäisyyden vauhdittamana välillä masentunut itsekin, joten en osaa enää ilmaista itseäni kuten haluaisin. enkä uskalla.



ap

Pelaa niillä korteilla mitkä on jaettu. Itse lähden usein ilman puolisoani, vaikka esim sukulaiset sitä ainakin alkuun kummastelikin. Tämän tyypin kanssa aion elää loppuelämäni enkä häntä yritäkään muuttaa.

Kun on näin kaksi äärilaitaa olevaan tapausta niin on yritettävä etsiä se keskitie. Molempien on hiottava särmiään...mutta vain omiaan.

Eli sinä joka olet tempperamenttinen otat askeleen taakse eli annat miehellesi tilaa toimia omalla tavallaan. Tällöin mies ei koe sinua hyökkäävänä. Luultavasti tempperamenttisi " ajaa" hänet enemmän kuoreen kun hänellä on siihen taipumusta muutenkin. Tämä ei ole missään nimessä sinun syysi. Kukaan ei ole syyllinen vaan te olette vain erilaisia. Kun annat miehesi olla oma hiljainen itsensä voi hän vapautua kuorestaan ja tulla vastaan. Mutta jommankumman on otettava ensi askel. Luulen, että sinulle sosiaalisempana se voi olla helpompaa. Ymmärsitkö mitä ajan takaa?

Askeleen taakse ottamisella tarkoitan sitä, että kun esim. haluat mieheltäsi jotain vaikkapa vastausta eikä hän osaa sitä antaa. Hän luultavasti menee entistä hiljaisemmaksi. Sinä puolestaan ehkä tykität häntä ja alat kaivaa asiaa yhä kiihkeämmin, eikö vain???

Eli älä kaiva! Anna hänen olla vastaamatta vai mistä nyt onkaan kyse. Älä hyökkää. Se laittaa jarrut päälle jo ennestään kuoreenvetäytyvälle. Kyllä se sieltä kuorestaan vielä ulos tulee kunhan odottelet rauhassa. :)

ap