Työnhaku-uupumus

Eikö kenelläkään ole tähän mitään hyvää ajatusta?

I feel you. Itken juuri kotisohvalla. Olen hakrnut varmaan sataa paikkaa tänä keväänä enkä ole saanut töitä. Olen opettaja ja tehnyt kaikki mahdolliset sivuaineet ja opiskrllut ulkomailla yms. Olen vaan niin paska ihminen. Ja huono tyyppi. Muillekaan aloille en pääse koska ei ole koulutusta. Haluaisin vaan opettaa lapsia. Olen hiljainen ja tunnollinen,riskyvöt ja iloiset menee haastatteluissa ohi. Halaus!

Hirvittävintä on se että elää niin pienillä rahoilla, en paljon vaadi mutta kyllä enemmän raha olisi ihan tervetullut lisä. Yritän tilanteelle tehdä jotain tuloksetta :,(  Minä kun olen aina uskonut siihen että pitää ottaa vastuuta omasta elämästä. Tämä on todella rankkaa, vielä rankempi on kun työttömiä pidetään laiskoina.

Minä syön tervellisesti, on laaja sosiaalinen piiri, olen hyvässä kunnossa, herään aamulla ja teen paljon kaikkea.

Kyllä minä syvällä rintaäänellä sanoisin että Suomen työmarkkinat ovat vain todella huonoja. Lähipiirissäkin ainoastaan hoitoalan ihmisillä on varmat työpaikat.

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Itken juuri kotisohvalla. Olen hakrnut varmaan sataa paikkaa tänä keväänä enkä ole saanut töitä. Olen opettaja ja tehnyt kaikki mahdolliset sivuaineet ja opiskrllut ulkomailla yms. Olen vaan niin paska ihminen. Ja huono tyyppi. Muillekaan aloille en pääse koska ei ole koulutusta. Haluaisin vaan opettaa lapsia. Olen hiljainen ja tunnollinen,riskyvöt ja iloiset menee haastatteluissa ohi. Halaus!

Voimia, tuo on rankka tilanne.

I feel you. Itsellä vielä se tilanne että joudun hakemaan töitä alalta joka ei juuri kiinnosta aidosti. Yhtä teeskentelyä koko työnhaku. Alan vaihto kovasti pyörii mielessä ja työvoimapula-alalta, jotta saisi vakituisen ja pysyvän työpaikan. Eipä tähän muuta voi sanoa kuin että nykypäivän työelämä määräaikaisuuksineen ja työnantajan markkinoineen on p*rseestä.

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Itsellä vielä se tilanne että joudun hakemaan töitä alalta joka ei juuri kiinnosta aidosti. Yhtä teeskentelyä koko työnhaku. Alan vaihto kovasti pyörii mielessä ja työvoimapula-alalta, jotta saisi vakituisen ja pysyvän työpaikan. Eipä tähän muuta voi sanoa kuin että nykypäivän työelämä määräaikaisuuksineen ja työnantajan markkinoineen on p*rseestä.

Apua. Tuo on vielä pahempi kun joutuu laittamaan itsensä täysillä peliin, vaikkei oikeasti kiinnosta. Jaksamista sinulle, sitä tarvitaan.

Alussa olin optimistisempi, mutta nykyään jo haastatteluun mennessä on vaikea välttää sitä ajatusta, ettei tästä taida mitään tulla.

Kun vielä päälle lisätään te-byrokraattien harjoittama kyykytys ja kaiken maailman näennäistoiminnot uravalmentajineen, Spring Houset ja muut pellefirmat.

Olen jo luovuttanut itseni kohdalla, niin ei toivoa tuovaa sanottavaa ole.

Pääsisinpä edes haastatteluihin. Antaisi edes vähän itseluottamusta siihen, että ainakin kiinnostan työnantajia. Toisaalta, mitäpä haen sellaisiin toimistotöihin mihin hakee se sata muutakin samanlaista. Erotu nyt siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Pääsisinpä edes haastatteluihin. Antaisi edes vähän itseluottamusta siihen, että ainakin kiinnostan työnantajia. Toisaalta, mitäpä haen sellaisiin toimistotöihin mihin hakee se sata muutakin samanlaista. Erotu nyt siinä sitten.

Minä olen haastatteluiden jälkeen kuullut jo niin monta kertaa olleeni vahva kakkonen tehtävään, että olen alkanut epäillä että näin sanotaan automaattisesti kaikille haastattelussa rannalle jääneille, jottei heille tulisi paha mieli.

Hakekaa ulkomailta töitä

Tällä palstalla on viime viikkoina ollut nyt monta viestiketjua saman aihepiirin sisällä, siis siitä miten jaksaa työnhakupettymyksiä ja miten työnhaku on nykyään ihan pelleilyä yms.

Sattumaako, vai onko tämä työnhaku mennyt viime aikoina yhä hölmömmäksi ja turhauttavammaksi hommaksi? Varmaan tietysti hakijoitakin on nyt enemmän turhautumassa, kun moni on lomautettuna tai irtisanottu koronan takia.

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa ulkomailta töitä

Minne maahan suomalaiset päästetään tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa ulkomailta töitä

En halua.

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa ulkomailta töitä

Mielenterveys on alkanut heittää jo yksinään kotimaassa vieraalla paikkakunnalla työn vuoksi asuessa. Jätän ulkomaille muuttamisen välistä.

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa ulkomailta töitä

Ehkä sinkkuna onnistuu, mutta moni ei halua ulkomaille muuttaa varsinkin jos puoliso on hyvässä työssä täällä Suomessa ja lapset koulussa. Sitä paitsi eiköhän siellä ulkomaillakin ole myyjiä ihan omasta takaa, työttömiäkin. Miksi ne ottaisi minut, jonkun kieltä osaamattoman, vaikka Prahaan kaupan kassalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa ulkomailta töitä

Ehkä sinkkuna onnistuu, mutta moni ei halua ulkomaille muuttaa varsinkin jos puoliso on hyvässä työssä täällä Suomessa ja lapset koulussa. Sitä paitsi eiköhän siellä ulkomaillakin ole myyjiä ihan omasta takaa, työttömiäkin. Miksi ne ottaisi minut, jonkun kieltä osaamattoman, vaikka Prahaan kaupan kassalle?

Näin. Suomi on kallis maa. Esimerkiksi Ukrainan palkoilla ei täällä olevan asunnon lainaa lyhennetä.

Mä oon hakenut 45 paikkaa, päässyt 19 kertaa jatkoon. Osa ollut sisäisiä, ja niissä näköjään haastatellaan aina kaikki sisäiset hakijat.

Kolmeen on tehty ja lähetetty video, vähintään kaksi kierrosta sisältäviä haastatteluja on ollut ainakin 10, kolme kertaa olen ollut (netti)testeissä, yhteen oli ennakkotehtävät. Muutaman kerran minut on otettu haastatteluun mielialalla "haluamme tavata kaikki hyvät tyypit, ja sinä sellainen olet, mutta meillä ei ole mitään sinulle sopiva nyt" tai paremmin kriteerit täyttäneitä on ollut useita. Olisiko haastatteluissa tarkoitus kertoa "joo toisin kuin mun CV:ssä lukee, osaan kyllä tämän asian x ja y ja z" vai mitä ihmettä on odotettu??

En viitsi edes miettiä kuinka monta kymmentä tuntia olen käyttänyt tähän aikaa.

Mikä on se kuuluisa ulkomaa josta saa töitä? Tarviiko sinne olla kuinka kielitaitoinen ja haittaako aukot cv:ssä? Pääseekö pelkällä tutkinnolla vai vaaditaanko alan kokemusta?