Mitä olet voittanut? Kerro paras ja surkein palkintosi!
Surkein taisi olla alle kouluikäisenä pilkkikilpailusta voittamani veitsenterotin (olin niin pettynyt) ja paras on varmaan kun voitin yläasteikäisenä piirustuskilpailun ja sain palkinnoksi matkan Legolandiin.
Kommentit (56)
Voitin lapsena jostain kilpailusta liput vesipuisto Serenaan. Liput jäuivät käyttämättä, emme koskaan käyneet vesipuistoissa tms eikä meillä ollut edes autoa millä olisimme paikanpäälle päässeet.
Voitin lapsena paikallisen kirjaston arvonnasta kirjan, jonka sain valita muutamasta vaihtoehdosta. Valitsin paksun opuksen, jossa kerrottiin hindulaisten jumalista ja jumalattarista - niitä oli niin hengästyttävän paljon, etten jaksanut lukea montaa sivua. Kirjassa oli myös hyvin kauniita kuvia. Minulla on se vieläkin 30 vuoden jälkeen :)
En juuri mitään, mulla surkea arpaonni. Yhden kerran firman pikkujouluissa, missä jokainen arpa voitti.
Voitin sähköhammasharjan vaihtopääharjoja, mutta mulla ei edes ollut sähköhammasharjaa. :/
Vierailija kirjoitti:
Surkein on hymynaamapatsas. Paras varmaan 5 numeroinen rahasumma Veikkaukselta.
Voi että minä olisin tuosta hymytytöstä ollut onnellinen! Sen saivat ne suositut tytöt aina, ne jotka olivat hyvinkin ilkeitä sen hovinsa valitsemisessa.
Tai siis toivoin edes muutamaa ääntä, kun olin kaverina aina ensimmäisenä niille joita syrjittiin. Vaan eipä saanut. Kaikki äänet julkistettiin.
Paras oli suuri kalalampi vanhempien pihalle karppeja varten. Olin joku 8v ja voitin sen piirustuskilpailussa johonkin eläinlehteen. Se kaivettiinkin ilmaiseksi ja pohjustettiin ja asiaan kuuluvat laitteet asennettiin ilmaiseksi ja koristelut, saimme muistaakseni vuoden ruuatkin. Lahjan arvoa en muista, mutta sisäakvaariossa asuneet karpit olivat silminnähden onnellisia kun pääsivät sinne kesä-kevätkaudeksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkein on hymynaamapatsas. Paras varmaan 5 numeroinen rahasumma Veikkaukselta.
Voi että minä olisin tuosta hymytytöstä ollut onnellinen! Sen saivat ne suositut tytöt aina, ne jotka olivat hyvinkin ilkeitä sen hovinsa valitsemisessa.
Tai siis toivoin edes muutamaa ääntä, kun olin kaverina aina ensimmäisenä niille joita syrjittiin. Vaan eipä saanut. Kaikki äänet julkistettiin.
Minulla on sekä omasta että lasteni kouluajasta jäänyt vankka käsitys, että hymypatsaat menee lähes aina pahimmille kiusaajille tai ainakin "luokkapoliiseille". Niille johtohahmoille, joita ei uskalleta uhmata.
Kerran voitin sellaisen palkinnon, että sai kerätä ruokakaupasta korin niin täyteen tavaraa, kun sai mahtumaan ja pysymään korissa. Silloinen poikaystävä masteroi ostoskoriin myynnissä olevista mooinvarsista pystytuet, ja sitten kerättiin. Oli tosi kiva juttu kyllä. Ja hymypatsaan olen mäkin koulussa saanut. Tuli kuulemma "hiljaisesta hymyilystä".
Paskin oli ehkä lapsen fair play -kortista tullut hevi-alennus kauppaan, vaikka ei kai tuostakaan voi valittaa.
Osallistuin risteilyllä laivan Bulgarin (kalliita koruja) liikkeen arvontaan, jossa yllättäen voitin pääpalkinnon. Palkinto oli liikkeen keskelle tuodussa kassakaapissa, joten tyhmänä luulin hetken, että voittaisin jonkin korun. Pettymys oli suuri, kun kassakaapin ovi avattiin ja siellä olleesta lahjakassista paljastui suihkusaippua ja palasaippua (kyseistä merkkiä sentään). Täytyy sanoa, että otti pattiin! Olisi ollut parempi olla voittamatta mitään, turhaan ehdin ilahtua, että kerrankin onni suosi.
Lotossa huonoin voitto vähän yli euron ja paras sekin Lotossa lähes 300 € (5 oikein).
Jos voitan jotain, se on aina kassi joita on kaapit pullollaan. Paras voitto on 100 e sanaristikosta.
Vierailija kirjoitti:
Osallistuin risteilyllä laivan Bulgarin (kalliita koruja) liikkeen arvontaan, jossa yllättäen voitin pääpalkinnon. Palkinto oli liikkeen keskelle tuodussa kassakaapissa, joten tyhmänä luulin hetken, että voittaisin jonkin korun. Pettymys oli suuri, kun kassakaapin ovi avattiin ja siellä olleesta lahjakassista paljastui suihkusaippua ja palasaippua (kyseistä merkkiä sentään). Täytyy sanoa, että otti pattiin! Olisi ollut parempi olla voittamatta mitään, turhaan ehdin ilahtua, että kerrankin onni suosi.
😀 Ei jessus. Saippuaa kassakaapissa. Ymmärrän hyvin pettymyksen. Noloa merkille.
Jossain myyjäisarvonnassa karseat muoviset korvikset. Paras on tämä iPad jolla kirjoittelen, työnantajan kilpailun arvontavoitto.
Vierailija kirjoitti:
Paras on ollut lapsena Kultapossukerhon lehden kirjoituskilpailun voitto. Sain Kimble-pelin, josta olin seitsemänvuotiaana tosi innoissani. Olin siis oikeasti riemuissani ja iloinen voitosta ja palkinnosta.
Surkein oli lukiossa ruotsin kielen stipendinä jaettu kirja. Ei siis rahaa, vaan pehmeäkantinen Harlekiini-tyyppinen kirja ruotsiksi. En koskaan lukenut sitä, joten oli kyllä täysin turha voitto.
Minäkin voitin tuollaisen kirjan ja jätin sen lukematta. Se oli yläasteen ruotsin stipendi. Lukiossa sain stipendeinä rahaa.
Parhaat palkinnot ovat suomenmestaruusmitalini.
Huonoin on ehdottomasti Suomen Luonnonsuojeluliiton collegepaita, jossa on norpan kuva edessä. Paita oli aivan ihana, mutta minä olin lukiolainen ja paita oli lasten kokoa. Sain paidan palkaksi paikalliselta Lions Clubilta, jonka kesäjuhlissa olin kokonaisen päivän eläinpuvun sisällä viihdyttämässä yleisöä. Puvussa oli hirveän kuuma, ja omasta mielestään vitsikkäät lionsclubilaiset yllyttivät röhönaurun säestyksellä lapsia repimään pukuani ja kiipeilemään minun päälleni. Sama röhönauru kuului päivän päätteeksi, kun minulle annettiin paita ja käskettiin pukemaan se ylle.
Huonoin palkinto palkitsi vielä jälkeenpäinkin, kun kuulin, että tuossa eläinpuvussa sai olla korkeintaan puoli tuntia kerrallaan, ja taukojen oli oltava samanpituisia. Minua pidettiin puvussa kahdeksan tuntia. Tuosta on todella kauan, mutta vieläkin kirpaisee, kun muistuu mieleen.
Huonoin palkinto oli työllisyyskurssin retkellä tietokilpailusta voittamani pihviveitsisetti.
Paras 11 000 markan matkalahjakortti Hartwallin arvonnasta. Silloin oli vielä arvontoja kaupoissa, sellaisia lipukkeita ja pahvilaatikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on ollut lapsena Kultapossukerhon lehden kirjoituskilpailun voitto. Sain Kimble-pelin, josta olin seitsemänvuotiaana tosi innoissani. Olin siis oikeasti riemuissani ja iloinen voitosta ja palkinnosta.
Surkein oli lukiossa ruotsin kielen stipendinä jaettu kirja. Ei siis rahaa, vaan pehmeäkantinen Harlekiini-tyyppinen kirja ruotsiksi. En koskaan lukenut sitä, joten oli kyllä täysin turha voitto.
Minäkin voitin tuollaisen kirjan ja jätin sen lukematta. Se oli yläasteen ruotsin stipendi. Lukiossa sain stipendeinä rahaa.
Kohtalotoveri! Mikähän järki on jakaa tuollainen palkinto? Stipendin kai kuuluisi olla jotakin ilahduttavaa, ei täysin turhaa roskaa. Ja kai sillä jokin motivoivakin tarkoitus pitäisi olla.
Olisin itse ottanut suklaalevynkin ennemmin kuin jonkin hömppäläpyskän, jollaista en lue edes suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on ollut lapsena Kultapossukerhon lehden kirjoituskilpailun voitto. Sain Kimble-pelin, josta olin seitsemänvuotiaana tosi innoissani. Olin siis oikeasti riemuissani ja iloinen voitosta ja palkinnosta.
Surkein oli lukiossa ruotsin kielen stipendinä jaettu kirja. Ei siis rahaa, vaan pehmeäkantinen Harlekiini-tyyppinen kirja ruotsiksi. En koskaan lukenut sitä, joten oli kyllä täysin turha voitto.
Minäkin voitin tuollaisen kirjan ja jätin sen lukematta. Se oli yläasteen ruotsin stipendi. Lukiossa sain stipendeinä rahaa.
Kohtalotoveri! Mikähän järki on jakaa tuollainen palkinto? Stipendin kai kuuluisi olla jotakin ilahduttavaa, ei täysin turhaa roskaa. Ja kai sillä jokin motivoivakin tarkoitus pitäisi olla.
Olisin itse ottanut suklaalevynkin ennemmin kuin jonkin hömppäläpyskän, jollaista en lue edes suomeksi.
Mullekin tullut ruotsin kirjapalkinto, ehdottomasti pskin, olin ihan unohtanut! Sivust
Voitin 90-luvulla Yhdyspankin haarakonttorin jouluaiheisen piirustuskilpailun. Palkintona oli musta Scott -merkkinen reppu.
Muistan tämän vieläkin hyvin, koska se on ainoa kerta kun olen mitään voittanut.
Olen voittanut vain kerran, joten se oli mielestäni se paras, ei missään nimessä huonoin. Voitin tokmannilta 2 kiloa irtokarkkeja ja silloin oli vielä syntymäpäiväni. Vieläkin hymyilyttää kun tuli niin iloinen fiilis :)
Minä niin toivoisin, että olisin nähnyt syvän 70-luvun neukkuajan Tallinnassa. Priceless. Kertoi sitko, millaista siellä sinusta oli? Vai menitkö edes?