Lue keskustelun säännöt.
IL: Älä painosta lasta syömään - tutkimus osoitti, että nirsoilu ei vähene pakottamalla
28.05.2020 |
Tässä monelle aikuiselle muistutus.
Itsellä kokemus lapsesta, joka söi vain kurkkua ja keitettyjä perunoita. Satunnaisesti kinkkusiivuja (leikkelettä).
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/e68c4e34-41c9-4c14-9f5c-a2f0…
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Se ettei anna lapselle ruokaa kun hänellä on nälkä, on vakavaa laiminlyöntiä, olkoonkin että sen tarkoitus on saada lapsi syömään myöhemmin. Siinähän evätään lapselta perustarpeen tyydyttäminen, ja asia on myös psykologinen.
Lapsen pitää oppia että perheessä/päiväkodissa/koulussa on tietyt ruoka-ajat jolloin syödään. Ei se ipana voi koulussa kieltäytyä syömästä ja saada ruokaa sitten tunnin kuluttua.
Lapsen pitää oppia, että elämässä on myös velvollisuuksia ja rajoitteita, ei pelkkiä oikeuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin nirso lapsi. Mitään selitystä tälle ei ollut, isosisko ja pikkuveli olivat kohtuullisen kaikkiruokaisia ja sitten olin minä, joka elin 2-5 vuotiaana käytännössä riisimuroilla ja mandariineilla. Kouluiässä aloin syödä hiukan enemmän mutta hyvin valikoiva olin yhä.
En ole koskaan pystynyt syömään tiettyjä ruokia, joko maun tai koostumuksen takia. Syön muuten monipuolisesti, esim. kasviksia päivittäin ja lisäksi melko usein kanaa tai lohta (muita kaloja tai punaista lihaa en ole koskaan sietänyt, jostain syystä ällöttää minua jo ihan ajatuksen tasolla). Pelkkä maito juomana on myös sellainen asia, joka saa minulla aikaan inhonväristykset.
Olen aina ollut sellainen, että olen mieluummin nälässä kuin söisin ruokaa josta en pidä. Pisin aika, jonka olen ollut syömättä on n. 5-6 vuorokautta. Tämä teini-ikäisenä sairaalassa, kun en vaan millään saanut sitä sairaalaruokaa alas (ja vaikka olisin ollut sairaalassa pidempään, niin tuota ruokaa en silti olisi suostunut syömään).
Muistan, miten peruskoulussa (ihan 2000-luvulla, pieni kyläkoulu) minua yritettiin pakottaa syömään kouluruokaa, jota oikeasti inhosin. Ala-asteella varsinkin jouduin usein istumaan ruokalassa siihen asti, että koulu loppui, koska en oikeasti millään saanut syödyksi sitä ruokaa. Itkua vääntäen yritin, mutta ei, ei onnistunut, ja tästä opettajat syyttivät minua.
No, 15-vuotiaana minulla diagnosoitiin asperger, johon kuuluvat erilaiset aistiyliherkkyydet mm. tiettyjen ruokien makua tai koostumusta kohtaan. Vasta myöhemmin olen tajunnut, miten kamalaa on oikeasti pakottaa lapsi syömään jotain sellaista, minkä syöminen oikeasti tuottaa ihan fyysistä kipua. Jos joskus saan omia lapsia, niin en ainakaan pakota heitä syömään mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pystynyt syömään tiettyjä ruokia, joko maun tai koostumuksen takia. Syön muuten monipuolisesti, esim. kasviksia päivittäin ja lisäksi melko usein kanaa tai lohta (muita kaloja tai punaista lihaa en ole koskaan sietänyt, jostain syystä ällöttää minua jo ihan ajatuksen tasolla). Pelkkä maito juomana on myös sellainen asia, joka saa minulla aikaan inhonväristykset.
Olen aina ollut sellainen, että olen mieluummin nälässä kuin söisin ruokaa josta en pidä. Pisin aika, jonka olen ollut syömättä on n. 5-6 vuorokautta. Tämä teini-ikäisenä sairaalassa, kun en vaan millään saanut sitä sairaalaruokaa alas (ja vaikka olisin ollut sairaalassa pidempään, niin tuota ruokaa en silti olisi suostunut syömään).
Muistan, miten peruskoulussa (ihan 2000-luvulla, pieni kyläkoulu) minua yritettiin pakottaa syömään kouluruokaa, jota oikeasti inhosin. Ala-asteella varsinkin jouduin usein istumaan ruokalassa siihen asti, että koulu loppui, koska en oikeasti millään saanut syödyksi sitä ruokaa. Itkua vääntäen yritin, mutta ei, ei onnistunut, ja tästä opettajat syyttivät minua.
No, 15-vuotiaana minulla diagnosoitiin asperger, johon kuuluvat erilaiset aistiyliherkkyydet mm. tiettyjen ruokien makua tai koostumusta kohtaan. Vasta myöhemmin olen tajunnut, miten kamalaa on oikeasti pakottaa lapsi syömään jotain sellaista, minkä syöminen oikeasti tuottaa ihan fyysistä kipua. Jos joskus saan omia lapsia, niin en ainakaan pakota heitä syömään mitään.
Ja näin päästiin ”minä olen erikoistapaus ja eritysherkkä”- korttiin. Yllättävän kauan meni ennenkuin joku sitä kiirehti toitottamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pystynyt syömään tiettyjä ruokia, joko maun tai koostumuksen takia. Syön muuten monipuolisesti, esim. kasviksia päivittäin ja lisäksi melko usein kanaa tai lohta (muita kaloja tai punaista lihaa en ole koskaan sietänyt, jostain syystä ällöttää minua jo ihan ajatuksen tasolla). Pelkkä maito juomana on myös sellainen asia, joka saa minulla aikaan inhonväristykset.
Olen aina ollut sellainen, että olen mieluummin nälässä kuin söisin ruokaa josta en pidä. Pisin aika, jonka olen ollut syömättä on n. 5-6 vuorokautta. Tämä teini-ikäisenä sairaalassa, kun en vaan millään saanut sitä sairaalaruokaa alas (ja vaikka olisin ollut sairaalassa pidempään, niin tuota ruokaa en silti olisi suostunut syömään).
Muistan, miten peruskoulussa (ihan 2000-luvulla, pieni kyläkoulu) minua yritettiin pakottaa syömään kouluruokaa, jota oikeasti inhosin. Ala-asteella varsinkin jouduin usein istumaan ruokalassa siihen asti, että koulu loppui, koska en oikeasti millään saanut syödyksi sitä ruokaa. Itkua vääntäen yritin, mutta ei, ei onnistunut, ja tästä opettajat syyttivät minua.
No, 15-vuotiaana minulla diagnosoitiin asperger, johon kuuluvat erilaiset aistiyliherkkyydet mm. tiettyjen ruokien makua tai koostumusta kohtaan. Vasta myöhemmin olen tajunnut, miten kamalaa on oikeasti pakottaa lapsi syömään jotain sellaista, minkä syöminen oikeasti tuottaa ihan fyysistä kipua. Jos joskus saan omia lapsia, niin en ainakaan pakota heitä syömään mitään.
Ja näin päästiin ”minä olen erikoistapaus ja eritysherkkä”- korttiin. Yllättävän kauan meni ennenkuin joku sitä kiirehti toitottamaan
Toitottamaan? Oletko niitä ihmisiä, jotka vihastuvat jos laitan kädet korville työmaan lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on erityisherkkiä lapsia. Pääsääntöisesti kuitenkin lapsen nirsous on luokkaa "näyttää hassulta - hyi!", "Se on pehmeää!". Jolloin tottakai lapsen pitää maistaa eikä määrätä 3vuotiaasta asti mitä haluaa syödä jos huvittaa. Tässä tietenkin pitää erottaa kuka oikeasti on erityisherkkä ja kuka nirsoilee vain päästäkseen pompottamaan - itse olin jälkimmäinen lapsena ja vanhempani pitivät kiinni maistamisesta ja siihen sitten oppi. Pakko ei ollut syödä jos ei tykkää, mutta maistaa piti - ja näin se kuuluu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaikilla ollut tiedossa jo vuosia. Ja päivähoidossa ja kouluissakin on jo suositus ettei saa pakottaa.
Mutta hepä sanovat hymyssä suin, etteivät pakota; oikeasti he painostavat ja manipuloivat niin voimakkaasti, että se on käytännössä pakottamista. Pakko ottaa kaikkea - ja pakko syödä, kun sen otti..!
Pakko toistuvasti "maistaa" eli syödä pieni pala, vaikka se oksettaisi, ja tulisikin aina kurkusta ylös, niin että ruokahalu menee loppupäiväksi. Eivät välitä!
Osa lapsista ei myöskään saa nousta lautasen ääreltä, ennen kuin ruoka-aika kulunut minuutilleen umpeen. Pakotetaan istumaan ja odottamaan, sanotaan: "olet hidas syöjä" vaikka lapsi on moneen kertaan sanonut, ettei pysty syömään jotain tiettyä ruokaa.
Ruokien maistaminen ja aikatauluista pitäminen kuuluvat ihan perus kasvatukseen.
Ystäväni on narsisti ja tämä on lähtöisin hänen lapsuudestaan (tiivistän), vanhemmat erosi, vanhemmat pelasi ja antoivat kaiken periksi lapselle ollakseen mieliksi, lapsi alkoi pikkuhiljaa pomottamaan eri asioissa kuten syöminen, aikataulut vaatteet (oli 5v ja muistan itse tuon hyvin...) Ja siitä se lähti että kaikki tehtävä hänen mukaansa, hän on ainut oikeassa, hän on paras etc etc. Lapsilla tämä lähtee useimmiten juurikin yhdestä asiasta ja se leviää jos sen annetaan levitä. Joko se lähtee tästä ruoalla nirsoilulla ja siten pomottamisella ja leviää muualle - tai se lähtee nukkumaanmenoaikojen muuttamisesta etc etc.
U get The point.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä ole saanut niin paljon tukkapöllyä kuin ruokapöydässä, jopa silloin kun lopetin ruuasta puhumisen: pelkkä ilme riitti.
Lautasen tyhjentäminen on ajanut siihen, etten kodin ulkopuolella maistele ollenkaan siinä pelossa, että se jäisi lautaselle. Ja jos näin on sattunut käymään esimerkiksi koulun ruokalassa, olen usein jäänyt istumaan paikalleni ja epäsuorasti kysynyt kavereiltani lupaa jättää syömättä.
Alakoulussa piilotin ruokaa paperin sisään. Kaikki ruuat, joita pakotettiin syömään, ei mene vieläkään. Ne ”haluatko maistaa?” ruuat on osittain päässyt osaksi ruokavaliotani, mutta ikuisena nirsona olen iloinen, että aikuisena saa tehdä juuri niitä ruokia joita haluaa.
Kotona syödessä on mukavaa, mutta toisten ihmisten seurassa, olen kuin häkissä.
Siis mitä ihmettä, miksi annoit tuon tapahtua? Turha syyttää appivanhempia kun itse tuon mahdollistit. Yhen kerran toki voi syyttää appivanhempia, mutta sen jälkeenhän tuollaista tilannetta ei pitäisi edes päästä syntymään..
Mun vanhemmat on eronneet. Isän ja uuden vaimonsa tyyli oli antaa mahdollisimman epämiellyttävää ruokaa. He myös annostelivat lautaselle ja pöydässä istuttiin niin kauan kunnes oli syönyt, ihan sama vaikka sitä samaa lihanpalaa olisi niellyt ja oksentanut 10 kertaa. Mulla on yksi sisarus ja tällä uudella vaimolla oli kaksi lasta. 2 meistä inhosi einesmaksalaatikkoa ja 2 inhosi lihaperunasoselaatikkoa, ja pidimme näistä siis ristiin. Siispä ostettiin kumpaakin laatikkoa ja annettiin jokaiselle sitä inhokkiruokaansa.
Heidän suosikkinsa oli myös jänteiset ja rustoiset lihat. Kun emme halunneet syödä niitä, syyttivät he aina äitiä kuinka äiti oli tehnyt meistä nirsoja.
Muistan kun sitten 18-vuotiaana silloisen poikaystäväni vanhemmat pyysivät minua syömään ja tarjolla oli lihaa. Sanoin etten oikeen pidä rustoista ja jänteistä niin en voi syödä. Vanhemmat olivat ihan kauhuissaan että ei kai niitä nyt missään kuulukaan syödä.