IL: Älä painosta lasta syömään - tutkimus osoitti, että nirsoilu ei vähene pakottamalla

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaikilla ollut tiedossa jo vuosia. Ja päivähoidossa ja kouluissakin on jo suositus ettei saa pakottaa.

Tää on keskustelupalsta ja kaikenlaiset aiheet sopivaisuuden rajoissa on tervetulleita.

Tän lyhyempää aloitusta tuskin aiheesta saa ja lainaus siitä  "Tässä monelle aikuiselle muistutus".

Mutta kuitenkin kaikki ei tiedä sitä mitä sinä tiedät ja sinä et tiedä kaikkea.

Mä olin nirso lapsi. Söin kurkkua ja jogurttia ja satunnaisesti leipää. Nyt aikuisena oon ymmärtänyt, että ruuan mauttomuus oli mulle se juttu, mikä teki ruuasta vastenmielisen. En vieläkään halua syödä äitini tekemää ruokaa, koska hän ei käytä mitään mausteita ruuassa, ei edes ripaustakaan suolaa.

Olisin varmaan syönyt eksoottisia hedelmiä ja mausteisia curryja jos niitä olisi 70-luvulla ollut tarjolla. Joo, tiedän, ettei silloin ollu tarjolla, mutta nykyäänkin oon oksu kurkussa jos joudun äidin mauttomia ruokia syömään.

Minä olen aina sanonut meidän nyt 7v tytölle, että äiti rakastaa enemmän, kun kiltisti syö kaiken mitä tarjotaan. Ei nirsoile tai närpi ruokia enää juurikaan. Avokado ja sinihomejuusto on melkeinpä ainoita, mitä ei suostu syömään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina sanonut meidän nyt 7v tytölle, että äiti rakastaa enemmän, kun kiltisti syö kaiken mitä tarjotaan. Ei nirsoile tai närpi ruokia enää juurikaan. Avokado ja sinihomejuusto on melkeinpä ainoita, mitä ei suostu syömään.

Kaikenlaisia pissipäitä se leipä elättääkin.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas, millä konsteilla te saatte lapsistanne tuollaisia nirsoilijoita?

Outoa pitää nirsoilua "normaalina", jota pitäisi kaiken kukkuraksi vielä tukea kaikin mahdollisin tavoin.

Täytyy sanoa, että en tiedä.

Se tämä minun nirsoni on vihannut syömistä 3kk 3 vko iästä. Eli ensimmäisestä lusikallisesta asti. Jokuhan se vissiin meni siinä ennen kiinteiden aloitusta pieleen.

Hengissä on onneksi pysynyt, täyttää kohta 20v.

Jos ei ruoka kiinnosta, on syömättä. Ja ongelma oli siis mikä? Darwin Award odottaa jos pikku nirsokkia ei kiinnosta ottaa järkeä käteen, valintahan on ihan oma 😂

Kyllä se lapsi syö, kun nälkä tulee!

Olen yhden supernirson lapsen äiti ja sitä mieltä, että nirsoilusta on tehty liian iso ongelma. 

Jos lapsi nirsoilee, entäs sitten? Syökööt tai olkoot syömättä. Sama homma aikuisen kohdalla. Kaikki meistä eivät nauti ruoasta tai eivät voi/osaa arvostaa eri makumaailmoja, koostumuksia jne. Mitä väliä? Ruoasta tai syömisestä ei pitäisi ikinä tehdä ongelmaa, altistaa vaan turhaan syömishäiriöille. 

Kun suunnittelen viikon ruokalistaa, laitan sinne 1-2 nirson lempiruokaa, loput on sitten mitä me muut haluamme syödä. Kummasti hän on hengissä pysynyt, ja löytää aina jotain syötävää pöydästä (vaikka sitten vaan kasviksia ja leipää). 

Ehkä nirsoilu näillä leveysasteilla on myös vuosituhansien sopeutumista olosuhteisiin. Ravinto on ollut todella yksipuolista,  kun jossain etelämpänä ei ole tarvinut kuin nostaa käsi ylös, niin siihen on pudonnut viisi eri hedelmää. Ennemminkin on ihme, että pystymme vaivatta syömään appelsiineja ja kiivejä, jotka eivät ole kasvaneet täällä koskaan luonnonvaraisina. 

Minut ja sisarukseni kyllä pakotettiin lapsena syömään joskus. Jotain välipaloja ei tarvinnut kuin maistaa, mutta pääaterialla piti syödä lautanen tyhjäksi, vaikkei olisi yhtään tykännyt ruoasta. 

Joku mainitsi ensimmäisellä sivulla kesäkeiton, se oli omakin inhokkiruokani, mutta niin vain söin kesäkeittoa silloin tällöin koko lautasellisen. Onneksi minulla oli inhokkiruokia vain vähän. Kesäkeiton lisäksi nyt tulee mieleen vain perunalaatikko (= perunasiivuja, munamaito, siankylkiviipaleita).

Nyt aikuisena en vieläkään tykkää noista enkä tietenkään ole koskaan niitä tehnyt itse.

Jos ruoka ei kelpaa, on vika kokissa.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisevaa on se, millaisia kokemuksia lapsella on ruokailusta vauvana. Niitä ei oikein voi pakottamalla muuttaa - päinvastoin ruokailusta voi tulla ahdistavaa, jos siihen liittyy vielä aggressiivisuutta. Jokainen lapsi syö monipuolisemmin vanhempana, paitsi jos syömisestä on tehty asia, jota hän ei saa itse yhtään hallita.

Meidän lapsiin, varsinkin ensimmäiseen joka asialle eniten altistui, appivanhempien hallitseva ja vahtiva, tiukan suvaitsematon asenne lapsen syömisiin vaikutti paljon. Ruoasta ei saanut sanoa ettei tykkää, ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Iso numero nostettiin milloin mistäkin mauista, joista lapsi ei innostunut niin paljon. Ruokailut olivat mielestäni itseasiassa hallitsemista, vallankäyttöä. Ei ihme, jos ruokailutilanteet eivät olleet niitä kohokohtia enää missään, missä oli ihmisiä tiukasti pöydän ympärillä vahtimassa.

Päiväkodit ja koulut voivat tehdä samalla tavalla hallaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitäminen nälässä on lastensuojelurikos.

Väkisin syöttö ja pidetään nokasta kiinni on sitten parempi vai?

Vähän pakko painostaa, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon kasvuun ja kehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas, millä konsteilla te saatte lapsistanne tuollaisia nirsoilijoita?

Outoa pitää nirsoilua "normaalina", jota pitäisi kaiken kukkuraksi vielä tukea kaikin mahdollisin tavoin.

Täytyy sanoa, että en tiedä.

Se tämä minun nirsoni on vihannut syömistä 3kk 3 vko iästä. Eli ensimmäisestä lusikallisesta asti. Jokuhan se vissiin meni siinä ennen kiinteiden aloitusta pieleen.

Hengissä on onneksi pysynyt, täyttää kohta 20v.

Olen joskus miettinyt sellaista teoriaa, että mikäli vastasyntyneen saa sairaalassa muiden äitien "vieraan makuista" ja ehkä mshaväänteitä aiheuttavaa maitoa, voisi se vaikuttaa paitsi siihen, ettei tykkää maidosta ruokajuomana myös nirsoiluun. Kuulostiko pähkähullulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisevaa on se, millaisia kokemuksia lapsella on ruokailusta vauvana. Niitä ei oikein voi pakottamalla muuttaa - päinvastoin ruokailusta voi tulla ahdistavaa, jos siihen liittyy vielä aggressiivisuutta. Jokainen lapsi syö monipuolisemmin vanhempana, paitsi jos syömisestä on tehty asia, jota hän ei saa itse yhtään hallita.

Meidän lapsiin, varsinkin ensimmäiseen joka asialle eniten altistui, appivanhempien hallitseva ja vahtiva, tiukan suvaitsematon asenne lapsen syömisiin vaikutti paljon. Ruoasta ei saanut sanoa ettei tykkää, ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Iso numero nostettiin milloin mistäkin mauista, joista lapsi ei innostunut niin paljon. Ruokailut olivat mielestäni itseasiassa hallitsemista, vallankäyttöä. Ei ihme, jos ruokailutilanteet eivät olleet niitä kohokohtia enää missään, missä oli ihmisiä tiukasti pöydän ympärillä vahtimassa.

Päiväkodit ja koulut voivat tehdä samalla tavalla hallaa.

Ja sinä annoit tämän kaiken tapahtua kaikille lapsillesi, etkä pistänyt appivanhemmille vastaan lainkaan? 

Olet varmaan ylpeä itsestäsi.

Nirson lapsen, nyt nuoren äitinä lopetin jossakin vaiheessa stressaamisen kokonaan, koska siitä tuli paha mieli kaikille. Lapsi eli yhden talven käytännössä mandariineilla ja muutenkin syöminen oli kausittaista. Annoin sitä mikä milloinkin maistui. Ruoan laitoin lautaselle, sai syödä tai olla syömättä. Leipää ja hedelmiä sekä kasviksia sai ottaa aina. Syömisen kanssa oli ongelmia ensimmäisestä kiinteästä ruokalusikallisesta alkaen.

Edelleen lapsi on hyvin valikoiva. Jotain on mennyt pieleen kuitenkin jossakin kohtaa, koska lapsi yrittää käyttää syömättömyyttään manipulointikeinona, vaikka yritin välttää sellaisen kuvion muodostumista. Toki nuoret ovat teräviä ja havaitsevat välittömästi heikot kohdat.

Toinen lapsi syö lähes kaikkea aistipoikkeavuuksista huolimatta.

Etenkin kouluissa ruokailuun pakottaminen on hirveää. Ei se painostaminen auta, päinvastoin tekee ruokailusta entistä inhottavampaa. Jokainen aikuisena syö kuitenkin omien mieltymysten mukaan. Jos aikuiset söisivät monipuolisesti ja terveellisesti ei olisi tätä ylipaino-ongelmaa... No nirsoilu ei heillä ole ongelma :D.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se lapsi syö, kun nälkä tulee!

Ei muuten vältämättä syö jos vauvalla tai lapsella aistisäätelynvaikeuksia.

Ruokailuväliä kannattaa lyhentää, ei pidentää.