Mistä olet ollut vahingoniloinen?

Entinen työkaveri aina pilkkanauroi kun tulin väsyneenä ja kiireessä tehneeksi virheitä. Hän kuulemma osaisi kaiken paremmin kuin minä. Hän sai sitten vastuuaseman kun minä olin pois. Luoja sitä virheiden määrää, ihan perusasiat aivan päin metsää. Ja Luoja sitä selittelyjen määrää. Oli naurussa pitelemistä.

Toinen tapaus kun exäni aina naureskeli miten olen muka väsynyt uhmaikäisen hoitamisesta. Jätin hänet sitten päiväksi hoitamaan ja oli jo parin tunnin päästä joutunut menemään ulos jäähylle ettei hermot menisi. Itselläni hermot kesti kyllä 3 ensimmäistä vuotta aika hyvin, hänellä ne meni päivässä.

Kun minua pitkään kiusanneen tytön suuri ihastus olikin minuun ihastunut.

Naapurissa asui rahoillaan pröystäilevä yrittäjäpariskunta. Eräänä päivänä heidät haettiin kesken töiden kahdella poliisiautolla. Veropetoksia.

Kohta tuun olemaan, kun eräs v-mäinen pariskunta menee konkurssiin.

Ja sitten erään työkaverin jutun takia, jota en viitsi kertoa ;)

Ajelin tänään Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle, vanhaa tietä kun ei ollut kiire. Ajoin rajoituksen mukaan, tai siis pikkuisen yli, vakkarilla, 80 alueella. Takaa tuli kovaa joku, heittämällä ohi vaikka oli keltainen viiva. Väistin tietysti pikkuisen. Poliisiauto tuli vastaan, ja kaveri pysähtyi.

Jostain kumman syystä tuli hyvä mieli, vaikka itsekin joskus ajan reilumminkin yli rajoitusten.

Kun pettäjä tuli petetyksi ja jätetyksi. Näistä uutisista ilahdun aina älyttömästi 😁

Nauran aina ääneen, kun edelläni ajava kaahaa pahaa aavistamatta peltipoliisiin. Aina parempi, jos kaahari on juuri tehnyt varomattoman ohituksen.

Vahingon ilo, paras ilo... Aaettä...

Töissä on ns. johtoryhmä, joka luulee osaavansa ja tietävänsä kaiken, lisäksi nopeus ja tehokkuus on viety huippuunsa, muka. Sitten ollaan me tavikset. Jos jollekin meistä sattuu virhe tai vaikka myöhästyminen, sitä paheksutaan kovaan ääneen ja tehdään kauhea numero. Vaan annas olla, kun johtoryhmäläiselle sattuu jotain, niin asia yritetään salamyhkäisesti korjata ja vaieta kuoliaaksi.

On kivaa ottaa tällainen asia muina miehinä esiin osastopalaverissa. On kiva katsoa kireitä ilmeitä, kun esimies alkaa tivata mitä tapahtui ja miksi. Sitten alkaa selittely ja asian vähättely. Ai että kosto on suloinen.

Up!

Miehen ystävä erosi lähiaikoina tyttöystävästään. Miehen ystävä oli kännissä puristanut minua rinnasta mieheni edessä. Sen jälkeen alkoi tällä "ystävällä" alamäki parisuhteessa.

Meinasin vain nauraa kun kuulin, mutta hillitsin itseni.

Odottelen tässä sitä hetkeä kun exääksi rakastunut entinen ystäväni tajuaa, millainen mies kyseessä oikeasti on. Sitten naurattaa!

Muutin varhaisteininä maalta kaupunkiin ja päädyin yhden tyypin hampaisiin. Aina sai varoa, ettei se tullut kadulla vastaan ja taas joutui juoksemaan, ettei tullut hakatuksi.

Reilu vuosikymmen myöhemmin se oli kärrypoikana lähimarketissa, kun käytiin avovaimon kanssa ostoksilla. Ei edes yrittänyt peittää vahingoniloista hymyäni.

En ole ollut koskaan. 

Tulin kristukseksi ollessani viisivuotias. Siitä lähtien olen elänyt täysin synnitöntä elämää ja ohjannut muita ihmisiä ongelmissaan.

Voidaan sanoa että valaistuin viisivuotiaana.

Toisilta se voi viedä yli viisikymmentävuottakin, mutta minä sain sen eräänlaisena kirouksena.

Jos kerron siitä, niin muut on heti kivittämässä minua ja kutsuvat minua retostelijaksi.

Enkä voi oikein elää Jumalana ihmisenkään elämää. Se olisi valhetta ja teeskentelyä.

Siksi leikin teidän mukananne ja teen elämästänne viihtyisämpää.

Joskus tälläisiä ketjuja lukiessa tulee olo, että en minä täysin turhakaan ole. Voin auttaa kaikkia.

Keskustan menestys viime eduskuntavaaleissa ilahdutti kovasti!

No aika vahingoniloinen olin kun selvisi että Central Parkissa mustan miehen varta vasten maalittanut koiranulkoiluttaja sai potkut ja koirakin vietiin pois.