Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen koronaa oli sairaan stressaavaa, kumpa ei koskaan tarvitsisi palata normaaliin
26.05.2020 |
Vihdoin pystyn elämään elämää, josta olen haaveillut, ja pystyn nauttimaan siitä mitä on. Aiemmin en ehtinyt pysähtymään ja havannoimaan pieniä asioita, koska oli niin kiire aina jonnekin, töihin, harrastuksiin, ja oli koko ajan ties mitä tarpeita täytettävänä. Nyt saa olla kotona ja tuijotella lintulaudalla vierailevia lintuja ja oravia, istua puutarhakeinussa ja höpötellä lasten kanssa. Työpäivän saa aloittaa ulkona nautitun aamukaffen jälkeen, ja päivälläkin saa virkistyshetkiä puutarhassa. Ei tarvii enää olla ajoittain ikävässä ilmapiirissä työpaikalla, ja etänä ristiriidatkin jää etäälle, ja pystyy paremmin keskittymään itsessään kivoihin töihin. Lomallakaan ei ole paineita lähteä mihinkään eikä tarvii kokea alemmuutta siitä, että jää vaan kotiin lomailemaan. Mä rakastan tätä yksinkertaisempaa elämää ja olen onnellisempi kuin ehkä koskaan aiemmin. Jopa rajut pms-oireet ovat kadonneet, kai nekin olivat vaan sitten stressisidonnaisia. Lapsetkin jutteli eilen, että ovat tajunneet miten kivaa on vaan olla kotona. 11-vuotias on alkanut taas leikkimään, ja ollut paljon aiempaa enemmän ulkona. Nyt kun on saanut maistaa tätä hyvää elämää, ja tajunnut että se on täysin mahdollista, niin pelottaa tavallisen arjen koittaminen, jossa kaikki vaan hautautuu ruutujen ääreen kun ei jakseta muutakaan, kun kaikki energia suuntautuu kodin ulkopuolelle.
Kommentit (45)
Ymmärrän hyvin aloittajaa ja hänen kanssaan samoin ajattelevia. Elämä menee yllättävän helposti sellaiseksi, että kun aikatauluihin mahtuu vielä jotain siihen lisätään jotain. Ehkä siksi, että koetaan velvollisuudeksi tehdä jotain tai siksi, että alussa uusi juttu on tuntunut ihan mukavaltakin. Vähän sama kuin rahan kanssa: kymppi johonkin ei tunnu paljolta, mutta kun niitä kymppejä alkaa mennä vähän sinne ja tänne, lopulta onkin jo isosta summasta kyse. Ja se alkaa tuntumaan.
Kun vuosia sitten aloin tehdä etätöitä, huomasin hyvin nopeasti, miten 10 tuntia lisää vapaa-aikaa viikossa vaikutti elämääni. Se kun on enemmän kuin yksi työpäivä. Aamuista jäi myös pois kellon katsominen, että ehtii ajoissa bussipysäkille. Samoin jäi pois töissä kellon katsominen, pitääkö jo lähteä kotiin vai onko ilmoitettava kotiväelle, että on pakko jäädä ylitöihin. Etätyön ansiosta hävisi aamuihin liittyvä stressi ja myös ylitöihin jäämiseen liittyvä stressi.
Etätyössä työkaverit eivät tule kysymään mitään eivätkä ehdottamaan kahville tai lounaalle lähtöä. Työkaverit eivät tule puhumaan jotain työhön liittymätöntä. Etätyössä saa keskittyä omaan työhönsä ja viesteihin voi vastata sitten, kun vastaamiselle on sopiva hetki. Saa hallita itse omaa työaikaansa. Tämä tehostaa työtä, koska saa tehdä asiat loppuun ilman keskeytyksiä.
Kun elämäni "leppoistui" etätyön ansioista, aloin miettiä vapaa-aikanikin "leppoistamista". Mietin, pidinkiö ihan oikeasti vielä jostain asiasta, jonka olin ottanut tavaksi. Tai olinko ottanut jossain elämäni varrella tavaksi jotain, josta en erityisemmin edes pitänyt. Luin silloin kirjan, jonka nimeä en nyt enää muista. Kirjassa oli neljän portaan elämänmuutos: 1. Luovu haitallisista uskomuksista. 2. Luovu haitallisista asenteista. 3. Luovu haitallisista tavoista. 4. Luovu haitallisista ihmissuhteista. Toteutin nuo neljä kohtaa ja sen jälkeen elämäni on ollut paljon mukavampaa ja rennompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Elämästä on karsittu turhuudet pois, on aikaa olla perheen kesken ja tutustu itseensäkin paremmin. Hoitaa terveyttään ja urheilla. Mulla oli vuosia liikaa töitä ja stressiä ja kamala oravanpyörä, ja tää lomautus oli tavallaan helpotus. En nyt ikuisesti työttömäksi haluais jäädä mutta sanotaanko että tämä tuli vähän tarpeeseen.
Suorittaminen ja kulutus on vähentynyt ja on aikaa nauttia hetkestä.Tätähän ei ääneen saa tällä palstalla sanoa, mutta korona on tuonut hyviä asioita monen elämään.
Mielestäni ei ole "sairasta" että joku löytää hyviäkin puolia tästä kriisistä, ei se ole keneltäkään muulta pois..
Paitsi tietysti kulutus saattaa vähentyä pysyvästi joidenkin asioiden suhteen, mutta eiköhän siihen sopeuduta.
Eivät olleet varmaan kovin oleellisia asioita muutenkaan. Tietyt kuplat puhkeaa.
Eikö sulla käy ollenkaan mielessä, miten törkeää on antaa ymmärtää (kuten teet, vaikket ehkä huomaa) että ne ihmiset, jotka edelleen käy töissä, joiden on ollut vaikea järjestää lastensa etäkoulua, joilla on riskiryhmäläisiä läheisiä stresinaiheena tai joiden on vaikea eristäytyä, on jotenkin kuplassa? Irti ”tärkeistä asioista”.
Hitsi vieköön, kuulostat yhtä vieraantuneelta ja entitled kuin Dominc Cummings, joka oli sitä mieltä että HÄN teki kuten jokainen isä ja ne isät, jotka on noudattaneet lakia eristäytymisestä, on jotenkin huonompia.
Ihana aloitus. Vaikka korona sinänsä on kamala asia, etätyöt ja etäopetus ovat tuoneet monen elämään myös hyvää. Joku kuvasikin että on saanut olla ilman työpaikan toksisia ihmissuhteita.
Monella koululaisella on varmasti ollut sama tilanne, ovat saaneet olla ilman koulussa vallitsevaa sosiaalista painetta. Olen lukenut kommentteja että osa on päättänyt jättää lapsensa pysyvästi kotiopetukseen. Upeita oivalluksia.
Itse käyn vielä ajoittain työpaikalla. Välillä olen etänä. On kyllä ihanaa käydä työpaikalla töissä, olisi kamalaa olla aina vain kotona. Myös lapsi ollut tosi onnellinen kun pääsi taas hetkeksi kouluun.
Mitään hirmurumbaa meillä ei ole koskaan harrastettu.
Todellakin!
Täytyy olla aivoton ihminen jos elää vapaaehtoisesti niin vastenmielisellä tavalla että tappava pandemia tuntuu taivaalta.