Lue keskustelun säännöt.
Palstasykolokit, kertokaa miksi tunnen näin
26.05.2020 |
Aloitin yksinasumisurani vuokrayksiössä. 34 neliötä. Monesti tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Ahdisti se tilan puute. Se, että koko asunto oli yksi huone. Asuin siellä vain 3 vuotta, kunnes muutin ekaan omistusasuntooni. Yli 60 neliötä. Täydellisen kokoinen minulle.
No sitten myin sen ja ostin erillistalon. Ja tämä on vielä isompi kuin aiempi koti. En olisi ostanut näin isoa, jos olisi ollut vaihtoehtona vaikka samankokoinen kuin se aiempi koti. Mutta koska halusin ehdottomasti omaan rauhaan, kerrostalohelvetistä, niin päätin tarttua tilaisuuteen.
Nykyään minulla on jotenkin huono fiilis. En tiedä mistä se johtuu, en tajua. Minulla on tyylikäs asunto, saan aina kehuja sisustusmaustani. Mutta olen jotenkin havahtunut, että elän ihan megaleveästi opiskelijana. Perintö mahdollisti sen.
Joskus tunnen huonoa omatuntoa, kun monet ovat tyytyväisiä, tai ainakin vaikuttavat tyytyväisiltä jossain kerrostaloyksiöissään, ilman autoa ja melko vaatimattomasti elellen. Minä olen aina sellainen, että tarvitsen tilaa, ostan tavarat ja huonekalut uusina. Ja nyt minulla on ylimääräistä tilaa, jolle en ole vieläkään keksinyt käyttöä.
Melkein toivon ihmisten sanovan, ettei taloni ole iso, vaan ihan normaali. Mutta silti, ei opiskelijan "kuuluisi" asua näin.
Erästä miestä jopa hieman kadehdin, koska hän vaikutti aina niin tyytyväiseltä kaikkeen. Hän asui suoraan sanoen aika kamalassa opiskelijaboksissa, alivuokralaisena. Mutta hän vaikutti olevan aina tyytyväinen kaikkeen, autottomuuteen, käytettyihin tavaroihin... Toisaalta hän pukeutuu aina pelkkiin merkkivaatteisiin, joista merkin myös näkee... Eli voi olla, että sisimmässään hän häpeää jotain ja haluaa näyttää ulospäin tosi rikkaalta.
Kait tässä on sitten joku juttu, että on niin paljon kaikkea, että tulee huono omatunto, ja sitten se heijastuu kaikkeen ja yrittää uskotella, että ei minulla nyt niin paljon ole, eikä kotini nyt niiiin iso ole.
Mikä minua vaivaa!? Se huono omatuntoko?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Kautta aikojen ihmiset on nostattaneet sitä omaa egoaan talojen, autojen, vaatteiden, jne avulla. Sisältö on aina raameja tärkeämpi.
Mutta mites kun en pahemmin edes esittele kotiani kenellekään? Kyllä täällä ihmisiä käy ja instassa on pari kuvaa, mutta vältän liiallista hehkutusta. Autonkin kuvan poistin.
Tässä ei nyt yksin puhuta SINUSTA vaan ihan yleisellä tasolla rupatellaan ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Luuletko ihan oikeasti, että kaikki on sinulle kateellisia ja nyt sinun pitää piilotella sitä, että satuit olemaan onnekas?
Ai minun aloittamassani ketjussa ei puhuta MINUSTA? 😆
Enkä sanoisi perintöä onnekkuudeksi.
Vaikka teet aloituksen itsestäsi tämä ei ole sinun henkilökohtainen päiväkirjasi ja me muut emme keskity vain sinuun ja vain sinuun vaan tuomme keskusteluun niitä omia mielipiteitämme miten näemme se ympäröivän maailman. Ehkä sinunkin pitäsi laajentaa sitä omaa maailmaasi? Maailma kun ei pyöri sinun navan ja asumisen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että voisin olla aidosti onnellinen vuokrayksiössä. Huonekaluihin ei menisi rahaa, koska millekään ei olisi tilaa. Se raha menisi sitten joko autoon, tai jos olisin autoton niin ruokaan ja vaatteisiin. Mutta vaatteet kuluvat nopeasti ja muuttuvat 'vanhoiksi.' Ruuasta on hetken aikaa iloa, sitten sekin katoaa. Tavallaan en koe, että voisin olla onnellinen sellaisella elämäntyylillä. Sitä paitsi tavaroiden omistaminen tuo myös turvaa. Hätätilanteessa voi yrittää myydä jotain, eikä siltikään jää tyhjin käsin.
Ap
Jonkinlainen addiktio se tuokin on.
dimtsi kirjoitti:
Sun on vaikea sijoittaa omaa taustaasi tämän hetkiseen lähimpään viitekehykseen eli opiskelijuuteen. Ihmisryhmät leimataan nopeasti muutaman piirteen perusteella- opiskelijat elävät niukkuudessa, hyvin toimeentuleva keskiluokka ei koe puutetta, etc- joiden odotetaan oleman jokaisen ryhmään kuuluvan henkilökohtainen piirre. Jokainen porukka koostuu kuitenkin yksilöistä ja kaikilla on mitä ristiriitaisempia piirteitä itsessään. Et ole yhtään "huonompi" opiskelijana tai nuorena aikuisena koska sinulla on turvattu toimentulo ja voit nauttia elämästä ehkä enemmän kuin keskiverohenkilö tämänhetkisessä viiteryhmässäsi. Sinulla on oikeus elää omannäköistä elämää ja tehdä niitä asioita jotka tuntuvat oikeilta. Itsensä "pienentäminen" tai omien ominaisuuksien kätkeminen on tosi tyypillistä kun yrittää sulautua joukkoon, saada hyväksyntää ja ennen kaikkea vältellä kateutta. Kateus on inhottavaa, ja muitten hyväosaisuus herättää aina joissain negatiiviisia tunteita mutta se ei ole sinun vikasi. Kuulostat kivalta tyypiltä, et ollenaa pröystäilevältä, ja suurin osa ihmisistä hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Kivaa kesää!
:33 Kiitos. En pidä pröystäilystä. Minut on kuitenkin kasvatettu arvostamaan rahaa ja ymmärtämään, että olen onnekas joissain asioissa, mutta töitä pitää tehdä ja käyttää rahaa fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vauvana asuin puoli vuotta rivarissa, kun omakotitaloamme rakennettiin. Kävimme ulkomailla, söimme aina hyvin, mistään ei ollut puutetta. Tuntuisi jotenkin tosi oudolta ja hullulta nyt aikuisiällä asua jossain slummissa vuokralla ja pihistää kaikesta. Kun vauvasta asti on ollut hyväosainen.
Ap
V***u mikä m****u :D
Vierailija kirjoitti:
dimtsi kirjoitti:
Sun on vaikea sijoittaa omaa taustaasi tämän hetkiseen lähimpään viitekehykseen eli opiskelijuuteen. Ihmisryhmät leimataan nopeasti muutaman piirteen perusteella- opiskelijat elävät niukkuudessa, hyvin toimeentuleva keskiluokka ei koe puutetta, etc- joiden odotetaan oleman jokaisen ryhmään kuuluvan henkilökohtainen piirre. Jokainen porukka koostuu kuitenkin yksilöistä ja kaikilla on mitä ristiriitaisempia piirteitä itsessään. Et ole yhtään "huonompi" opiskelijana tai nuorena aikuisena koska sinulla on turvattu toimentulo ja voit nauttia elämästä ehkä enemmän kuin keskiverohenkilö tämänhetkisessä viiteryhmässäsi. Sinulla on oikeus elää omannäköistä elämää ja tehdä niitä asioita jotka tuntuvat oikeilta. Itsensä "pienentäminen" tai omien ominaisuuksien kätkeminen on tosi tyypillistä kun yrittää sulautua joukkoon, saada hyväksyntää ja ennen kaikkea vältellä kateutta. Kateus on inhottavaa, ja muitten hyväosaisuus herättää aina joissain negatiiviisia tunteita mutta se ei ole sinun vikasi. Kuulostat kivalta tyypiltä, et ollenaa pröystäilevältä, ja suurin osa ihmisistä hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Kivaa kesää!
:33 Kiitos. En pidä pröystäilystä. Minut on kuitenkin kasvatettu arvostamaan rahaa ja ymmärtämään, että olen onnekas joissain asioissa, mutta töitä pitää tehdä ja käyttää rahaa fiksusti.
Kuitenkin pröystäilet katsomalla esim vuokra-asumista lempeästi hymyillen nenän varttasi pitkin? Huonosti piilotettu itsekorostus on paljon tympeämpi piirre kuin se että sen ilmaisi suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran olet noin varakas, miksi ihmeessä et mene terapiaan pohtimaan tätä?
Ei tarvitse edes B-lausuntoa ja kela-tukien anomista, otat vaan ja testailet itsellesi sopivan tyypin ja otat itsestäsi todella selvää, jos kerran varakas olet.
Toinen, nopeampi keino on lähteä Amsterdamiin ja syödä sieniä jossain hyvämaineisessa headshopissa, mutta enpä tiedä miten onnistuu nyt. Ehkä sitten syssymmällä tämä?
Jos minun ei tarvitsisi maksaa tästä asunnosta, menisin oitis johonkin vuokrayksiöön asustelemaan hetkeksi. Ihan vain, että saisin perspektiiviä😆 Oppisin olemaan tyytyväinen myös jossain nuhjuisessa kopissa, koska minulla olisi sentään katto pään päällä.