Kumppanin henkinen romahdus, minun järkytys. Ero vai ei?

Tee niin kuin vaistosi sanovat. Älä tee päätöstä hätiköiden, mutta älä kuuntele itseäsi ja omaa tunnettasi asiasta.

Nämä pääkopan sairaudet hyvin harvoin paranee, ikuinen riesa.

Kaksi vuotta ei ole aika eikä mikään. Tuolloin alkaa ensihuuma laskemaan ja oikeat "karvat" näkymään. Eroa. Vaikka mies on päässyt avun piiriin tuota tulee kestämään useampia vuosia ennen kuin tasapaino tulee takaisin.

Mietin että miten saatoin erehtyä niin pahasti että pidin miestä tasapainoisena. Onko dissosiaatio niin hämäävä että näin voi luulla? Olen ajatellut olevani ihan hyvä ihmistuntija. Huomasin kyllä miehessä heti alkuun jotain outoa mm. suhtautumisessa läheisyyteen. Mutta eniten mua järkyttää miten pidin häntä henkisesti vakaana ja nyt onkin täydellinen vastakohta.

Ap

Kannattaa miettiä myös tältä kantilta; ethän edellytä puolisolta niin paljon vahvuutta ja ylimääräistä tasapainoisuutta, että vain vahvasti ylikompensoiva persoona (joka lopulta sairastuu vahvuuteensa) kelpaa?

Ihmiselle on normaalia olla joskus vähän heikko.

Jos tuntuu siltä että mies ei sovi niin sitten ei sovi.

Mitä jos miehesi koki sinut niin turvalliseksi, että antoi itsensä romahtaa?

Et selvästikään välitä miehestä muuten kuin välineellisesti, etkä pysty antamaan hänelle tarvitsemaansa rakkautta ja arvostusta. Ero on molemmille parempi.

Sinulle lienee parasta olla joko kokonaan ilman parisuhdetta, tai etsiytyä molemminpuoliseen hyväksikäyttösuhteeseen, jossa kumpikin tietää, että ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa toinen lähtee kuin hauki rannasta.

Juokse. Maailma on täynnä täyspäisiä miehiä, älä tuhlaa aikaasi hullujen hoitamiseen.

Ei ollut toiveidesi mies

Vierailija kirjoitti:

Et selvästikään välitä miehestä muuten kuin välineellisesti, etkä pysty antamaan hänelle tarvitsemaansa rakkautta ja arvostusta. Ero on molemmille parempi.

Sinulle lienee parasta olla joko kokonaan ilman parisuhdetta, tai etsiytyä molemminpuoliseen hyväksikäyttösuhteeseen, jossa kumpikin tietää, että ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa toinen lähtee kuin hauki rannasta.

Ei tuo ole vastoinkäyminen vaan pitkäaikaisen ongelman piilottamista. Vastoinkäyminen on vaikka työpaikan lähteminen alta, ei miljoonavelkojen paljastuminen.

Ei jatkoon tuota  miestä. Ei mt-ongelmat tule salamana kirkkaalta taivaalta, joten jos olet mieheltäsi asiaa kysynyt ja hän on vastannut ettei ole  mitään mt-ongelmia, niin hän on kyllä valehdellut, ja valehtelusta ei saa jatkopaikkaa. Mä olen samoilla spekseillä jättänyt velkahevlettiläisen, alkoholistin ja peliriippuvaisen. Jokainen valehteli ettei ole tällaisia ongelmia ikinä ollutkaan.

Eli pidätkö ihmisen omana vikana sitä, että on joutunut väkivallan kohteeksi?

Juuri sun kaltaisten ihmisten vuoksi en enää puhu traumaattisista kokemuksistani.

Tilanteessasi on vain oikeita ratkaisuja. Yhdessä pysyminen voi johtaa onnelliseen parisuhteeseen ihanan miehen kanssa tai opit tuntemaan, millaiset asiat haittaavat sinua. Eroamalla pääsisit eroon ongelmasta, mutta voisit kokea vähän aikaa syyllisyyttä, joka osoittautuu melko pian turhaksi. Älä stressaa, toimi intuition varassa.

no jos 2 v olet nähnyt miehen normaalina, niin eikai se dissosiaatio voi kovin paha hänellä olla. SIis kai se olisi tullut jo esiin, heti tai aika pian tapaamisestanne. Siis jos mies muuttuu persoonana edessäsi ja alkaa puhua pikkulapsen äänellä, ja sanoo hei mä olen Jaakko 4v. jne...jos tällaista ei ole sattunut koskaan niin epäilen koko diagnoosia. Odottelehan nyt vielä, mun mielestä nuo diagnoosit ei aina ole niin helppoja tehdä, dissosiaatiota kuulemma kähes kaikki käyttää joskus.eli ei ole välttämättä aina se pahin  mitä mediassa joskus näytetään et jolain on 100 poersoonaa ja kokoajan persoona vaihtuu....näin olen lukenut, että se ei ole niin harvinaista .

Siis se ettei muista joitain tapahtumia menneisyydestään jo voi saada dissosisaatio -diagnoosin kkäsittääkseni. Ylihoitoa, yli diagnosointia. 

Tietty jos alkaa vaihtamaan persoonaa edessäsi ja ei tule mistään asioiden hoidosta mitään kun yks kaksi lapsipersoona ottaa vaallan, niin ehkei se toimi....mut joillain voi toimiakin.

Vaiha se sitten näihin 40+ eronneisiin juoppoihin. Täydellistä et enää 40+ löydä. Ne täydelliset on naimisissa. Ei oo kuin eronneita ja karanneita, juoppoja ja pettäjiä, hupiveikkoja....

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi koki sinut niin turvalliseksi, että antoi itsensä romahtaa?

Tämä minullekin tuli mieleen.

ymmärrä että kun olet itse eronnut, niin vapaana on vain niitä samanlaisia JOISTA sinä tai muu OTTI eron. Eli ne hylkypalat. Näistä se on valittava, onko tuo pahempi kuin se josta erosit? 

Mistä keksitte että ekan vastoinkäymisen jälkeen olisin hylkäämässä? Tämä on ties miten mones. Esim. olen elänyt lähes selibaatissa koko suhteen, kun mies on ollut haluton, selitellyt asiaa milloin milläkin. No oon ollut kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Kun on paljastunut valheita, oon koittanut antaa anteeksi ja uuden mahdollisuuden. Mutta joo, nyt mietin että onko tässä järkeä. Ja olen nimenomaan kannustanut häntä käsittelemään traumansa.

Alussa kysyin suhteen alkoholiin ja muihin päihteisiin, mt-taustan, käsitykset uskollisuudesta, seksistä yms. Voin sanoa et jokaisen suhteen puhui eri asiaa kuin mitkä on teot.

Ap

Ap kuvaa tilannettaan samaan tapaan kuin narsistit puhuvat. Miksi väkivallan uhriksi joutuminen on joku häpeä? Kuulostaa ihan arabimaiden logiikalta, jossa raiskattu nainen on se, jota rangaistaan ja joka on suvulleen häpeä. Ilmeisesti ap:lla ei ole mitään empatiaa miehen vaikeuksia kohtaan, vaan hän haluaisi pitää vain omista illuusioistaan kiinni ja paistatella muiden sädekehässä.

ei olemahdollista että hänellä olisi ollut 2 v ajan multippeli persoonallisuus jos olet seurustellut kanssaan, mutta et olisi huomannut. Väärä diagnoosi sanoisin. Tai jos on oikea, niin tuskin pahimmasta päästä, joitain muistivaikeuksia, esim. ei muista lapsuuttaan,ei sen kummempaaa. Ota chill pill.