Lue keskustelun säännöt.
Ystävä raskaana ja käyttäytyy kamalasti - vinkkejä?
25.05.2020 |
Ystäväni on raskaana, lapsi syntyy alkusyksystä. Hänellä on taustallaan useita keskenmenoja ja yksi kuollut lapsi, joten ymmärrän ystävän olevan raskauden suhteen herkillä. Ystävä käyttäytyy kuitenkin aivan kamalasti. Muiden kysyessä hänen kuulumisiaan tai kysyessä, onko odotusaika mennyt hyvin, ystävä raivostuu näistä kysymyksistä. Hän kokee kysymykset pessimistisinä ja raskautensa onnistumisen kyseenalaistavina. Ei ole väliä, kuka vointia kysyy, suuttuu kaikille kysymyksistä. Ystävä on myös kevään aikana kritisoinut ystäviään/sukulaisiaan heidän käyttäytymisestään koronatilanteen keskellä. Ystävä on avoimesti kuvaillut, kuinka edesvastuuttomia ennen koronarajoitusten voimaantuloa hiihtolomalla matkailleet olivat/ystäviään kasvotusten näkevät ja muut sosiaalistelijat ovat. Ystävä ei ymmärrettävästi ole halunnut tavata kasvotusten ketään korona-aikana ja täytyy myöntää, ettei ryöpytyksen kuunteleminen kasvotusten houkuttele. Ennen korona-aikaa näimme viikottain ystäväni kanssa, nyt soittelemme ja viestittelemme toistaiseksi. Ymmärrän, että menetyksiä kokenut ystäväni on raskauden hormonimyrskyn ja tunteiden keskellä vaikeassa tilanteessa, mutta kaipaisin vinkkejä, miten jaksaisin ystäväni kanssa? Mitä sanoa/tehdä, kun ystävä tuntuu suuttuvan kaikesta? Miten sinä olet selvinnyt ystävän hankalista tunteista raskausaikana? Haluaisin olla hänen tukenaan, mutta olo alkaa olla aika kädetön.
Ap
Kommentit (35)
Ymmärrän ystävääsi stressaavan ja raskauden takia pinna ei ole kovin pitkä, ei ainakaan itsellä ollut.
Et tee väärin, kun kysyt kuulumisia, vaikka ystäväsi siitä pahastuu. Voisitko kuitenkin puhua jostain muusta, jos kuulumisten kysyminenkin tekee jo tiukkaa? Kerro vaikka omista kuulumisistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko te kaikki aaveemammat täällä raskaana vai miksi puolustelette tuollaista käytöstä? :D
Raskaana oleva ihminen on muutakin kuin se raskaus. Voinnin kyseleminen kuuluu neuvolan terveydenhoitajalle ja muulle hoitohenkilöäkunnalle, joita raskauden aikana tapaan. Ystävien kanssa olisi kiva puhua jostain sellaisesta, mikä vie ajatukset edes hetkeksi pois raskaudesta, koska siihen raskauteen liittyy niin paljon huolia, epävarmuutta ja pelkoja.
t. monta keskenmenoa kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te kaikki aaveemammat täällä raskaana vai miksi puolustelette tuollaista käytöstä? :D
Joillakin on laajempi ymmärrys elämästä ja osaa asettua sen toisenkin kenkiin.
Mulla se minäminämkäytös liittyi siihen, että olin aina ollut se joka oli tukena ja tsemppaajana. Menin yli rajojeni tuossa eikä rajojani kunnioitettu. Synntytyksen jälkeen kaverin vaatimukset pysyivät samalla tasolla, vaikka voimani eivät riittäneet kaikkeen. Opin huolehtimaan itsestäni ja laittamaan hyvinvoinitini (ja vauvani) ykköseksi. Sen raskaus ja vauva-aika minulle opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se menettämisen pelko voi olla todella kova. Meillä kesti yritys n. 2,5 vuotta. Väliin mahtui yksi kerta, kun testissä oli haalea positiivinen. Pari päivää myöhemmin alkoi vuoto ja kaikki oli ohi. Oli todella musertavaa, silloin oli jo yritetty melkein kaksi vuotta.
Kun seuraava raskaus alkoi, niin olin ihan varma, että jotain kuitenkin käy. Ettei kannata mitään hankkia, kuitenkin menee kesken. Uskalsin luottaa vasta kun rv 30 tuli täyteen.
Sitä ei vaan voi ymmärtää, jos itse on saanut lapset heti ja yrittämättä.
Raskaana ollessani ja synnytyksen jälkeen kaikki kysyivät vain noista asioista. Ihan kuin mitään muuta ei olisi. Varsinkin vauvan synnyttyä tuo ärsytti. Yritin yhden kaverin kanssa puhua muustakin ja hänen asioistaan, mutta aina jossain välissä kyseli taas vauvan asioista.
Minua syytettiin kuplaan katoamisesta, vaikka kaverin puheet liittyivät vauvan kehitykseen ja "mitä se syö" tyyppisiin kysymyksiin. Varsinkin raskausaikana halusin puhua kaikesta muusta, koska jännitin kaikkea hirveästi. Kaveri jauhoi siitä, miten elämässäni on isoja asioita menossa ja kyseli jatkuvasti joko hiukseni lähtevät ym. muuta stereotypioita. Raskauden jälkeenkin. Minulla oli mielessä muitakin asioita, esim opiskelun aloittaminen jossakin vaiheessa, mutta noista asioista ei koskaan kysellyt, vaikka olin niistä maininnut. Mielummin olisin kuullut hänen kuulumisiaan. Hänen asenteensa minua kohtaan muuttui jo raskauden aikana ja se jatkui ja jatkui.
Eli puhu jostakin muusta. Joillakin hormonit valitettavasti vievät voiton ja hänen taustallaan en yhtään ihmettele käytöstä. Ei kenellekään saa olla ilkeä niiden varjolla, mutta luulen, että pelko määrää tuossa enemmän kuin hormonit. Korona-valitus on aika lailla normaalia kaikkialla. Samanlaista ihmettelyä on nettikin täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyse sukulaisesta tai ystävästä, niin en ole rasittavien ihmisten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Oli kyse sukulaisesta tai ystävästä, niin en ole rasittavien ihmisten kanssa tekemisissä.
Eli jos ihmiselle tulee kriisi tai muu vastaava, jonka takia on jonkin aikaa pois tolaltaan, niin välit vaan poikki?
Että ystävyys jatkuu vain niin kauan kuin on kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystävä on kohtuuton, sinä voit olla lempeän jämäkästi vierellä muistuttamassa kohtuudesta, jos jaksat.
On ihan ok pitää etäisyyttä oman voinnin mukaan.
Mutta ei ole ok kutsua ystäväksi ihmistä jonka kipuilun tuomitsee huonoksi käytökseksi, ja jonka harkitsee hylkäävänsä.
Tällaisina aikoina joillekin ihmisille kertyy enemmän kuormittavia tekijöitä, ja he eivät jaksa niin hyvin ylläpitää sosiaalista ulkokuortaan.
Se mitä alta löytyy voi tulla yllätyksenä monelle. Ap:stä esimerkiksi on kuoriutunjt jonkinlainen etikettiin takertuja joks ei ymmärrä että poikkeustiloissa on poikkeuksellista.
Itseään ei tarvitse ajaa piippuun kenenkään takia, mutta ei myöskään ole ok kutsua ystäväksi ihmisiä jotka harlitsee hylkäävänsä vaikeuksien tullen.
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleva ihminen on muutakin kuin se raskaus. Voinnin kyseleminen kuuluu neuvolan terveydenhoitajalle ja muulle hoitohenkilöäkunnalle, joita raskauden aikana tapaan. Ystävien kanssa olisi kiva puhua jostain sellaisesta, mikä vie ajatukset edes hetkeksi pois raskaudesta, koska siihen raskauteen liittyy niin paljon huolia, epävarmuutta ja pelkoja.
t. monta keskenmenoa kokenut.
Tämäpä. Kun se raskaus ei aina ole onnen ja ilon aikaa, vaan voi pelkojen takia olla hyvin synkkää. Jos menetyksiä jo on, niin varmasti on päällimmäisinä ajatuksina pelko, että menetän tämänkin.
Jatkuva raskaudesta puhuminen voi tuoda niitä pelkoja jatkuvasti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ystävä on kohtuuton, sinä voit olla lempeän jämäkästi vierellä muistuttamassa kohtuudesta, jos jaksat.
On ihan ok pitää etäisyyttä oman voinnin mukaan.
Mutta ei ole ok kutsua ystäväksi ihmistä jonka kipuilun tuomitsee huonoksi käytökseksi, ja jonka harkitsee hylkäävänsä.
Tällaisina aikoina joillekin ihmisille kertyy enemmän kuormittavia tekijöitä, ja he eivät jaksa niin hyvin ylläpitää sosiaalista ulkokuortaan.
Se mitä alta löytyy voi tulla yllätyksenä monelle. Ap:stä esimerkiksi on kuoriutunjt jonkinlainen etikettiin takertuja joks ei ymmärrä että poikkeustiloissa on poikkeuksellista.
Itseään ei tarvitse ajaa piippuun kenenkään takia, mutta ei myöskään ole ok kutsua ystäväksi ihmisiä jotka harlitsee hylkäävänsä vaikeuksien tullen.
Ihanaa, kiitos tästä. Todella hyvin sanottu.
Odotahan kun vauva syntyy.
Kannattaa valmistautua välirikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kyse sukulaisesta tai ystävästä, niin en ole rasittavien ihmisten kanssa tekemisissä.
Eli jos ihmiselle tulee kriisi tai muu vastaava, jonka takia on jonkin aikaa pois tolaltaan, niin välit vaan poikki?
Että ystävyys jatkuu vain niin kauan kuin on kivaa?
Niinpä. Tai valitetaan kuinka käyttäydyt noin ja olet muuttunut ikävämmäksi. Kaikkea ei tietenkään tarvitse kestää ja etäisyyden ottaminen on varmaan hyvästä kummallekin. Oletko ollut hänen tukenaan aikaisemmissa tilanteissa? Miten niihin on suhtautunut? Onko saanut ammattiapua? Onko hän ollut enemmän sinun tukenasi?
Tietenkin on ikävää, jos hyvän ystävän käytös muuttuu yhtä äkkiä.
Kaikki eivät ymmärrä mielentoimintaa ja pysty olemaan tukena. Se vaatii todella paljon empatiaakin.
Muutenkaan arvot eivät välttämättä kohtaa (koronaan suhtautuminen). Jos puhe on liian negatiivista, kyllähän siitä voi kysyä. Mielummin niin, että onko hän huomannut itsessään negatiivista asennetta tai jotenkin hienovaraisemmin. En lähtisi syyttelemään ja tuossa tilanteessa sen saa kuulostamaan helposti niin. Muuten sinä voit muuttua (hänen mielessä) siksi itsekkääksi valittajaksi, joka ei ymmärrä mistään mitään.
Normaalia raskausajan käytöstä, ei kannata liikaa miettiä. Pidä etäisyyttä jos et jaksa jutella tai kuunnella kiukuttelua.