Lue keskustelun säännöt.
Ystävä raskaana ja käyttäytyy kamalasti - vinkkejä?
25.05.2020 |
Ystäväni on raskaana, lapsi syntyy alkusyksystä. Hänellä on taustallaan useita keskenmenoja ja yksi kuollut lapsi, joten ymmärrän ystävän olevan raskauden suhteen herkillä. Ystävä käyttäytyy kuitenkin aivan kamalasti. Muiden kysyessä hänen kuulumisiaan tai kysyessä, onko odotusaika mennyt hyvin, ystävä raivostuu näistä kysymyksistä. Hän kokee kysymykset pessimistisinä ja raskautensa onnistumisen kyseenalaistavina. Ei ole väliä, kuka vointia kysyy, suuttuu kaikille kysymyksistä. Ystävä on myös kevään aikana kritisoinut ystäviään/sukulaisiaan heidän käyttäytymisestään koronatilanteen keskellä. Ystävä on avoimesti kuvaillut, kuinka edesvastuuttomia ennen koronarajoitusten voimaantuloa hiihtolomalla matkailleet olivat/ystäviään kasvotusten näkevät ja muut sosiaalistelijat ovat. Ystävä ei ymmärrettävästi ole halunnut tavata kasvotusten ketään korona-aikana ja täytyy myöntää, ettei ryöpytyksen kuunteleminen kasvotusten houkuttele. Ennen korona-aikaa näimme viikottain ystäväni kanssa, nyt soittelemme ja viestittelemme toistaiseksi. Ymmärrän, että menetyksiä kokenut ystäväni on raskauden hormonimyrskyn ja tunteiden keskellä vaikeassa tilanteessa, mutta kaipaisin vinkkejä, miten jaksaisin ystäväni kanssa? Mitä sanoa/tehdä, kun ystävä tuntuu suuttuvan kaikesta? Miten sinä olet selvinnyt ystävän hankalista tunteista raskausaikana? Haluaisin olla hänen tukenaan, mutta olo alkaa olla aika kädetön.
Ap
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskauden varjollahan saa tehdä mitä vaan ku ne hormoonit, feromonit, tsoromonit, tsägämonit ja mitkä vaan jyllää.
miksi haluat olla tuollaisen ihmisen ystävä? ei raskaus ole tekosyy käyttäytyä kusipäisesti.
Vierailija kirjoitti:
miksi haluat olla tuollaisen ihmisen ystävä? ei raskaus ole tekosyy käyttäytyä kusipäisesti.
Hormonit ei ole tekosyy vaan syy.
Vaikutat empaattiselta ystävältä ap :) Ehkä ystäväsi on nyt raskauden myötä niin herkillä ettei kykene toimimaan fiksusti? Jos itse olisin tilanteessasi niin antaisin ystävälle tilaa ja pitäisin vähemmän yhteyttä. Tosiystävä kyllä laittaa viestiä jos haluaa. Ehkä tilanne helpottaa lapsen syntymän jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähän annoit tietoa tai konkreettisia esimerkkejä. Jos tiedät, ettei pidä voinnin kysymisestä, kysele muita juttuja? Miten valmistautunut vauvan tuloon, onko sisustanut huonetta, minkälaisia toiveita synnytykseen (riippuen ystävyyden tasosta) jne.? Aika monet tuomitsevat korona-aikana ylisosiaalisesta käytöksestä. En minäkään ymmärrä, miksi pitää koko ajan nähdä kaikkia ja järkätä juhlia isolle porukalle, kun eletään poikkeusaikaa. Ehkä olette vaan liian erilaisia ja katsotte maailmaa erilaisin silmin. Äitiys voi muuttaa ihmistä ja hän voi olla suojeleva lastaan kohtaan. Voi olla, ettei tämä käytös muutu synnytyksen jälkeen.
Ap on tehnyt kärpäsestä härkäsen sekä kuulostaa hieman tunnekylmältä ja itsekkäältä. Kaverin käytös kuulostaa täysin normaalilta ja moni muukin panikoi koronan takia. Raskaushormonit tekevät ihmisestä herkemmän sekä herkemmin ärtyvän. Anna kaverisi olla. Ehkä muiden kanssa hän tulee paremmin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat empaattiselta ystävältä ap :) Ehkä ystäväsi on nyt raskauden myötä niin herkillä ettei kykene toimimaan fiksusti? Jos itse olisin tilanteessasi niin antaisin ystävälle tilaa ja pitäisin vähemmän yhteyttä. Tosiystävä kyllä laittaa viestiä jos haluaa. Ehkä tilanne helpottaa lapsen syntymän jälkeen?
Ap ei kuulosta pätkääkään empaattiselta, kun täällä valittaa kaveristaan, jonka käytös on ollut kuitenkin ihan normaalia.
Mä suosittelen että neuvot puhumaan neuvolassa noista tunteista, vaikka hän varmasti tulee suuttumaan asiasta. Mutta näillä äideillä joilla on ollut vaikeita raskauksia ja synnytyksiä on hyvin herkästi ongelmia oman mielenterveyden kanssa raskauden aikana ja hyvin usein myös synnytyksen jälkeinen masennus. Vaikka vauva on toivottu, niin traumat estävät olemasta aidosti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä haluaisi olla teidän kaveri, jotka koette raskauden olevan hyvä syy käyttäytyä toisia kohtaan ilkeästi ja ajattelemaan vain "minäminäminäjavauvani".
Tuollaiset ystävät ---> menneisyyteen. Muuten kehottaisin kärsivällisyyteen ja antamaan vielä tilaisuuden, mutta vanhemmaksi tuleminen johtaa muutenkin hyvin suurella todennäköisyydellä ystävyyden loppuun. Jos ystäväsi on sellainen yksisarvinen, joka ei kokonaan muutu ihmisenä vanhemmaksi tultuaan, tai muuttuu mutta pysyy silti hyvänä tyyppinä, hän osaa kyllä itse sitten etsiä sut käsiinsä kun tuo vaihe on mennyt häneltä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei raskaana olevaa tarvitse nostaa millekään jalustalle. Tottakai raskaus on iso juttu ja hormonit heittelee, mutta eivät kaikki odottavat äidit käyttäydy noin. Oma siskoni p'rseili koko raskausaikansa, kitisi jatkuvasti kaikesta ja suuttui ihan olemattomista jutuista. Säälin hänen miestään, joka oli koko ajan tulilinjalla, kun pelkkä vääränlainen ilme saattoi aiheuttaa suuttumisen. Synnytyksen jälkeen vähän helpotti, mutta sitten elämään ei mitään muuta mahtunutkaan kuin Jannica-Nicodemuksen kuulumiset.
Miksi se kaveri käyttäytyy kamalasti? Ei tuossa käytöksessä ole mitään kamalaa. Ehkä hän on kypsä niihin vointikyselyihin. Miksi hän ei saisi käyttäytyä siten? Miksi et pohdi sitä, miten itse voisit käyttäytyä toisin?
Vahva veikkaus: aloitus on jälleen provo. Kun siis eihän koko aloituksessa ole mitään järkeä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on huolissaan omasta ja vauvansa terveydestä, mikä saa hänet käyttäytymään noin. Minusta ei ole mitenkään ylimitoitettua olla varovainen fyysisten kontaktien suhteen näinä aikoina - varsinkaan, kun ottaa huomioon ystäväsi aikaisemmat kokemukset. Tilanne on kaikille täysin uusi ja ystäväsi elää nyt valtavan stressin kanssa. Kunnioita niitä rajoja, jotka hän on asettanut ja tyydy olemaan puhelinyhteyden päässä kunnes ystäväsi itse päättää toisin. Jos hän haluaa nähdä sinua, muista itse hyvä hygienia ja turvaväli, sekä nähkää mieluiten pihalla. Näin osoitat hänelle, että otat hänen pelkonsa vakavasti.
Jos hän vaikuttaa kovin ärtyisältä, anna hänelle enemmän tilaa. Soitteleeko hän sinulle usein itse vai kyseletkö sinä jatkuvasti hänen kuulumisiaan? Raskauteen kuuluu tietty sisäänpäinkääntyneisyys, kun ajatukset ovat yhä tiukemmin kiinni syntyvässä lapsessa ja pesänrakennuksessa.
Hänelle voi tehdä hyvää puhua välillä myös muusta kuin raskaudesta - hänen takaraivossaan asia on varmasti joka hetki jo valmiiksi ja hänestä voi tuntua, etteivät muut osaa muusta puhuakaan. Jos olet lukenut viime aikoina jotain mielenkiintoista, kerro siitä hänelle. Anna hänelle vinkkejä uusista leffoista tai podcasteista, hyvästä musiikista tai resepteistä. Kerro omista kuulumisistasi. Kuuntele häntä, jos hän haluaa kertoa omista asioistaan mutta älä aloita keskustelua utelemalla raskaudesta.
Kuten täällä on moni sanonut, vauvan syntymän jälkeen voi moni asia olla toisin. Olet hyvä ystävä, kun tuet häntä vaikeassa elämäntilanteessa! :)
Tee "kaverillesi" palvelus ja pysy hänestä erossa.
Ystäväsi rankka tausta ja nyt vielä korona päälle. Huhhuh. Anna huutaa ja raivota. Ei mikään ihme, että pelkää.
Anna jutella mistä haluaa ja kysele jotain muuta. Ihan vaan lause mitä kuuluu voi toimia. Älä erittele.
Oma suojeluvaisto oli herkillä raskauden aikana ja se jatkui vauva-ajan. En kyllä kiukutellut kysyjille, mutta Hänen taustallaan... voin vain kuvitella hänen paniikkinsa. Pidä etisyyttä ja anna ottaa yhteyttä. Kerro vaikka omista asioistasi tai puhu jostain ihan muusta.
Pohjattoman itsekeskeinen ap taitaa vieläpä olla kateellinen raskaudestakin?
Minä jätin tuollaisen "ystävän". Oli raskausaikanaan aivan mahdoton, kaiken olisi pitänyt mennä hänen haluamallaan tavalla ja muiden pyöriä hänen ympärillään. Luulin tilanteen helpottavan synnytyksen jälkeen, mutta kaiken olisi pitänyt nyt pyöriä hänen lapsensa ympärillä. En jaksanut ja lakkasin pitämästä yhteyttä.
Minulla on muitakin äitiystäviä ja he eivät ole kadonneet tuollaiseen minäminämaahan.
Hormonit tekivät minut raskaanaollessa hulluksi. Kaverillasi kuulostaa olevan vielä traumat ja stressit siinä kaupan päällä. Yritä suhtautua häneen neutraalisti. Anna tilaa ja älä ota mitään itseesi. Joku yllä sanoikin, että raskaanaollessa sitä myös vetäytyy sellaiseen omaan kuplaan ja tämä piti minullakin paikkaansa.
jjsap