Muita nelikymppisiä, joiden elämä meni huonosti. Ja nyt on enää puolet elämästä jäljellä eikä mahdollisuuksia korjata sitä

Ei sulla enää puoltakaan oo jäljellä.

Kunkin elämää voi olla jäljellä vaikka 15 sekuntia.

Eikä koronakaan muistuta siitä?

Tavalliselta keski-iän kriisiltä kuulostaa.

Ainahan voit tehdä irtiottoja ja tempoilla pari vuotta sinne tänne. Ei se mitään muuta, mutta voi olla hauskojakin vuosia.

Niin ja jos nyt 40 vuotta onnistut olemaan hengissä niin kunto on vain murto-osa siitä mitä oli tähän asti.

eiku saunan taakse vaan

No lähe matkustaa

No juu ja ei. Ei mennyt ihan putkeen, mutta kyllä minä aion vielä korjata sen, mitä korjattavissa on. 

Kyllä tuollaisia ihmisiä on paljon. Mustakin tulee sellainen vajaan vuosikymmenen päästä. Asiasta on vaikea sanoa mitään rakentavaa ja useimmat kai pärjää välttämällä asian ajattelemista.

Kyllähän sitä väkisinkin miettii.

Pahinta on kuitenkin omalla kohdalla ollut vertaaminen muihin ( Jota tosin tulee palautteenakin, "kiitos" näiden jotka eivät edes oikeasti sinua tunne eli olettavat / luulevat asioita).

Harmittaa, masentaa kun ei oikeasti mahdu muottiin eikä ole kuitenkaan esim. sairaudesta johtuen voi sille mitään ( että esim. joutui jäämään työelämästä yms.).

Työ varsinkin on edelleen hyvin keskeinen "oikeutus" olla edes olemassa...

Kerro vähän mikä meni pieleen ja mitä olisit halunnut? Ehkä palstalla joku voi auttaa sinua. Myöhemmälläkin iällä voi luoda kokonaan uuden uran.

Mihin sun mahdollisuudet meni, puuttuuko raajat vai pää?

Useimpien ihmisten elämä on ihan turhanaikaista reuhtomista. Sitä elää minkä elää, sitten painuu unholaan ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän mikä meni pieleen ja mitä olisit halunnut? Ehkä palstalla joku voi auttaa sinua. Myöhemmälläkin iällä voi luoda kokonaan uuden uran.

ei voi. Ei ainakaan Suomessa voi. Tää on nuorten valtakunta.

Pelkuri kuolee tuhat kertaa, rohkea vain kerran. Mulle riittää yksi kerta.

En mä ainakaan surkuttele mennyttä vaan pyrin elämään täysillä just nyt. onnea vaan ton asenteen kanssa.

Jokainen elämä on vähän epäonnistunut. Eniten minua ahdisti se vaihe kun elin keskiluokkaista ”normaalia” elämää eikä tulevaisuudessa näkynyt muuta horisontissa kuin hauta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sulla enää puoltakaan oo jäljellä.

Toisaalta jos laskee puolet neljästäkympistä, niin 20 vuottahan voi olla hyvinkin mahdollinen skenaario. Kuusikymppiseksi asti siis kärvistelyä jäljellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän mikä meni pieleen ja mitä olisit halunnut? Ehkä palstalla joku voi auttaa sinua. Myöhemmälläkin iällä voi luoda kokonaan uuden uran.

ei voi. Ei ainakaan Suomessa voi. Tää on nuorten valtakunta.

Hah, väestön mediaani-ikä on 42,9 vuotta ja sä oot alle sen. Kääkkänät täällä rulettaa.

Itsesääli ei kyllä ainakaan auta, nelikymppinen on vielä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Ei sulla enää puoltakaan oo jäljellä.

Voi olla ylikin puolet jäljellä. Jopa kevyesti.

No eihän se mun elämä mennyt hyvin, linnaa ei ole vielä tullut, että kai se korjausliike vielä on mahdollinen.

Pahinta oli se ettei ollut toivoa, joten korjausliikettä ei edes halunnut tehdä, vaan ajatteli jotenkin niin, että antaa mennä vaan, ketä muka kiinnostaa. Omia vanhempia toki, ja muutamaa ystävää, mutta suurin osa olisi luultavasti ajatellut, että nähtävissähän se oli, alkoholismi ja itsetuho.

Onnekseni toivo on palannut elämääni, ja korjausliikettä teen parhaimmillaan - ei todellakaan ole vielä peräsin kääntynyt 180 astetta, enkä ole ihan varma tarvitseekokaan. Jollei parempaa löydy voisi lähteä yrittämään koulunpenkille.