Täytin tänä vuonna 40 ja olen kokematon

Kokemattoman määritelmä on minun mielestäni se ettei ole tehnyt naisen/miehen kanssa mitään intiimiä eikä ole ollut seurustelusuhteessa. Treffeillä käyntejä ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Kokemattoman määritelmä on minun mielestäni se ettei ole tehnyt naisen/miehen kanssa mitään intiimiä eikä ole ollut seurustelusuhteessa. Treffeillä käyntejä ei lasketa.

Ei lasketa, koska vain onnistuminen lasketaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että sun ei kannattaisi luovuttaa vielä. Tee tili kaikkiin nettideitteihin ja tinderiin ja pysy sinnikkäänä. 35-45v naisiin on hyvät saumat.

Kunhan en kerro?

ap

Voit kertoa, mutta älä avaa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että sun ei kannattaisi luovuttaa vielä. Tee tili kaikkiin nettideitteihin ja tinderiin ja pysy sinnikkäänä. 35-45v naisiin on hyvät saumat.

Kunhan en kerro?

ap

Voit kertoa, mutta älä avaa sillä.

Yleensä avaan kättelyllä tai halauksella. Ei tuo kertominen muutenkaan ole edes mun top-10 avauksien joukossa.

ap

Horoskooppimerkkisi?

Vierailija kirjoitti:

Horoskooppimerkkisi?

En usko horoskooppeihin.

ap

Olet poikkeus, mutta onko sillä väliä? Jos et itse pidä sitä ongelmana niin ei se ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Horoskooppimerkkisi?

Nyt vasta tajusin, että tähän olisi pitänyt vastata, että neitsyt.

ap

Olen yli 40 ja kokematon, eli kyllä meitä on. En myöskään ole ruma, köyhä tai tyhmä, joten aika harvinaisuus kuitenkin. Ei mulla ole kysyttävää, halusin vain kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 40 ja kokematon, eli kyllä meitä on. En myöskään ole ruma, köyhä tai tyhmä, joten aika harvinaisuus kuitenkin. Ei mulla ole kysyttävää, halusin vain kertoa.

Tilastojen mukaan ei kuitenkaan montaa. Normaaliudesta olen samaa mieltä. Vaikka meillä saattaa olla pään sisällä hieman poikkeavia ajatuksia ja kokemattomuuden mukanaan tuomaa painolastia niin harvaa meistä silti mitenkään erilaisena kadulta tai keskustellessa erottaa. En usko, että sellaisia stereotypisia kokemattomia miehiä on oikeastt montaakaan.

ap

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Täälläkin jokunen kertoo olevansa kokematon ja heti seuraavassa lauseessa kirjoittaa, että joskus teininä on antanut.

Mitä helvettiä! Jos on reitensä levittänyt niin sitten on eikä sen jälkeen enää mikään neitsyt ole. Ei se immenkalvo umpeen kasva koskaan vaikka pillu muuten kipsaantuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Yksi sana: terapia. Kai tajuatte että jos on vakavasti elämää haittaavia mt-ongelmia ei se parisuhdekaan todennäköisesti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Yksi sana: terapia. Kai tajuatte että jos on vakavasti elämää haittaavia mt-ongelmia ei se parisuhdekaan todennäköisesti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista.

En koe, että mainitsemani huonot itsetunto ja itseluottamus ovat asioita, jotka terapiaa vaativiksi mielenterveydellisiksi ongelmiksi lasketaan. Ymmärrän kyllä, että suurimmalla osalla on stereotypinen ja luultavasti täysin kuvitelmiin perustuva kuva kokemattomista miehistä terapiaa vaativina outolintuina ja tätä taustaa vasten on melko luonnollinen reaktio tyrkyttää ammattiapua ensimmäisenä, vaikka ei asiasta tai ihmisestä mitään tietäisikään. Sen verran kuitenkin tiedän oman kuntani mielenterveyspalveluista, että ei sinne huonon itsetunnon tai seurustelukokemuksen puutteen perusteella todellakaan pääse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Yksi sana: terapia. Kai tajuatte että jos on vakavasti elämää haittaavia mt-ongelmia ei se parisuhdekaan todennäköisesti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista.

En koe, että mainitsemani huonot itsetunto ja itseluottamus ovat asioita, jotka terapiaa vaativiksi mielenterveydellisiksi ongelmiksi lasketaan. Ymmärrän kyllä, että suurimmalla osalla on stereotypinen ja luultavasti täysin kuvitelmiin perustuva kuva kokemattomista miehistä terapiaa vaativina outolintuina ja tätä taustaa vasten on melko luonnollinen reaktio tyrkyttää ammattiapua ensimmäisenä, vaikka ei asiasta tai ihmisestä mitään tietäisikään. Sen verran kuitenkin tiedän oman kuntani mielenterveyspalveluista, että ei sinne huonon itsetunnon tai seurustelukokemuksen puutteen perusteella todellakaan pääse.

ap

Voin sanoa, että olet väärässä. Elät kuplassasi etkä tajua miten erilainen olet etkä syitä sille. Ei tuollaiseen tilanteeseen päädy, jos on normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Kyllä mä tiedän ettei kukaan tule kotoa hakemaan. Naisia ei kiinnosta peruskoulun käynyt elämäntapatyötön, ja se on ihan fine. Olen aseksuaali, minulla on persoonallisuushäiriö ja hyväksyn kohtaloni.

Jos on jo 40-v mittarissa, voisi jo ehkä unohtaa naisten jahtaamiset. Yhteiselo naisen kanssa on ikävä kyllä kivaa vain ekat 2 kk, ja sen jälkeen siitä ihastuksesta yleensä kuoriutuu se kaikesta kitisevä ja nalkuttava pirttihirmu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Kyllä mä tiedän ettei kukaan tule kotoa hakemaan. Naisia ei kiinnosta peruskoulun käynyt elämäntapatyötön, ja se on ihan fine. Olen aseksuaali, minulla on persoonallisuushäiriö ja hyväksyn kohtaloni.

Jos on jo 40-v mittarissa, voisi jo ehkä unohtaa naisten jahtaamiset. Yhteiselo naisen kanssa on ikävä kyllä kivaa vain ekat 2 kk, ja sen jälkeen siitä ihastuksesta yleensä kuoriutuu se kaikesta kitisevä ja nalkuttava pirttihirmu.

Hyvä sulle. Jos ei koe, että ei ole mitään annettavaa niin turha kai sitä on toisten aikaa tuhlata. Monet 40 v kokee toisin, mutta he ovat paremmassa asemassa ja heillä on annettavaa. Paitsi, jos jahtaa 40 v ekaa kertaa niin sit olen samaa mieltä, että turha enää yrittää. Vaikka ei olisikaan sinut kohtalonsa kanssa.

Olen 34v mies ja poikuus on visusti tallessa, ja myös pysyy jos saan itse päättää. Mulla ei oo mikään kiire päästä poikuudestani eroon.

Mulle on tärkeempää se että mies ja nainen rakastaa toisiaan ennen kun mä alan makkarissa leikkimään, jos ainoastaan toinen osapuoli rakastaa niin en suostu seksiin. Hetken on oltava myös oikea, en mene sänkyyn hetken mielijohteesta.

Olen ollut treffeillä yhden kerran, ja tämä nainen tiesi että en ole saanut ennen. Ja hän olisi minulle antanut mutta kun nainen sanoi ettei hän tunne mitään mua kohtaan kieltäydyin seksistä, en halua menettää mun ekaa kertaa säälistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perästä tullaan. t. 33-v mies.

Normaali päiväni: makaan sohvalla tai istun tietokoneen ääressä. En koskaan käy juuri missään muualla kuin kaupassa.

Tässä toteutuu se mullekin usein toitotettu klisee: kotoa ei tule kukaan hakemaan. Yleensä näissä (tai ainakin mulla) on myös se toinenkin puoli, jossa se kotiinsa jäänti on joko seurausta huonoista kokemuksista ja pettymyksistä tai sitten vain niin kova itseluottamuksen ja -tunnon puute, että ei vain näe mitään syytä edes antaa itselleen sitä pienintäkään mahdollisuutta löytää onni ja suhde.

ap

Yksi sana: terapia. Kai tajuatte että jos on vakavasti elämää haittaavia mt-ongelmia ei se parisuhdekaan todennäköisesti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista.

En koe, että mainitsemani huonot itsetunto ja itseluottamus ovat asioita, jotka terapiaa vaativiksi mielenterveydellisiksi ongelmiksi lasketaan. Ymmärrän kyllä, että suurimmalla osalla on stereotypinen ja luultavasti täysin kuvitelmiin perustuva kuva kokemattomista miehistä terapiaa vaativina outolintuina ja tätä taustaa vasten on melko luonnollinen reaktio tyrkyttää ammattiapua ensimmäisenä, vaikka ei asiasta tai ihmisestä mitään tietäisikään. Sen verran kuitenkin tiedän oman kuntani mielenterveyspalveluista, että ei sinne huonon itsetunnon tai seurustelukokemuksen puutteen perusteella todellakaan pääse.

ap

Voin sanoa, että olet väärässä. Elät kuplassasi etkä tajua miten erilainen olet etkä syitä sille. Ei tuollaiseen tilanteeseen päädy, jos on normaali.

Olen melkein samanlainen kuin ap. Erilainen olen normaali ihmisiin verrattuna jotka ovat seurustelleet. Syy on varmaan erakkomainen luonteeni joka tekee sen etten oikein viihdy ihmisten kanssa. Enkä osaa kunnolla seuraelämän tapoja. Yläkoulu iässä mulla oli vielä kavereita mutta sen jälkeen olen ollut aina yksin. Ei siinä seurustelu kokemuksia kertynyt. Ei mulla mielestäni päässä vikaa ole vaan tämä yksinäisyyden tuoma "outous". Liikun mä kuitenkin paljonkin eri paikoissa ja usein mietin jossain puistossa tms. että tänne mä toisin tyttöystävän jos mulla sellainen olisi.