Muistutuksena näin kesänkorvalla: suvun teini ei ole ilmainen lapsenvahti
Älä siis oleta, että voit jatkuvasti tuupata lapsesi teinin vastuulle sukujuhlissa ja sukumökillä. Teini ei välttämättä itse uskalla sanoa sinulle, ettei halua vahtia lapsiasi, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun teinin vanhempi sanoo, että teini haluaisi nyt varmasti olla rauhassa tai teini yrittää vetäytyä omaan rauhaansa, on sinun vastuullasi vahtia lapsiasi. Et voi myöskään päästää (usuttaa) lapsiasi koko ajaksi teinin perään, koska ne nyt vaan tykkäävät koko ajan roikkua teinissä.
Kommentit (26)
Jos teinillä ei ole töitä, niin miksi hän ei auttaisi sukulaisiaan? Kummallinen asenne. Elämässä joutuu välillä paitsi auttamaan muita ihmisiä, myös tekemään asioita joita ei haluaisi.
Teininä koin kaikki sukujuhlat yms. -tapaamiset ahdistaviksi juuri sen takia, että sukulaiset kuvittelivat, että minä teininä joten haluan viettää aikaa 10 vuotta nuorempien serkkujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne teinit eivät myöskään ole ilmaisia keittiöapulaisia joilla voi teettää siivousta ja kattamista suvun juhlissa. Tosin eipä tänä kesänä taideta juhlia ollenkaan.
Ihmeellisiä asenteita. Onneksi en ole sun sukua. Lapsena oli just kivaa kun oli paljon porukkaa. Naiset ja tytöt kerääntyivät luonnostaan keittiöön ja ruokaa laittamaan. Siinä juteltiin ja tehtiin yhdessä. Miesväki teki omia juttujaan.
Sukulaisten kanssa oli kivaa, kaikki oli iloisia, rupattelua riitti.
Erityisen kivaa oli mökillä tai maalla.Toinen kommentoija saapuu tähän.
Minä inhosin jo pienenä juuri tuota jakoa keittiöön ja muualle. Kun yritin liittyä miesten joukkoon, sain hetken olla kuuntelemassa, mutta ennen pitkää minua yritettiin vaivihkaa lähettää keittiöön; veljiäni taas ohjattiin toiseen suuntaan. Teininä sain jo kieltäytyä osallistumasta kokoontumisiin, enkä nyt viisikymppisenäkään lähde mihinkään, missä naiset istuvat keittiössä, laittavat ja tarjoilevat ruoan, siivoavat muiden jäljet ja viettävät loppuillan nukuttamassa lapsia, ja missä miesväki "tekee omia juttujaan" ulkosalla tai autotallissa, tulee valmiiseen pöytään, häipyy tyhjentämästään pöydästä, "lämmittää saunaa" ja saunoo loppuillan. Nämä kaksi heimoa pitävät kummallisen tiukasti kiinni siitä, ettei yksikään paikallaolija harhaudu väärän heimon seuraan, ja ryhmäpaine on raskas.
Ajattelinkin, että eiköhän joku keksi vääntää mukavan muistoni negatiiviseksi.
Ähäkutti, eipä ollut tuollaista kummallista
heimojakoa. Lapset juoksi osallistumassa mihin huvitti. Ilmeisesti meillä oli sen verran näppärämpää väkeä ettei kenenkään tarvinnut kärsiä. Luultavasti jokainen hoiti pääsääntöisesti omat pikkulapsensa, koska en muista siinäkään ongelmaa.
Saanko arvata? Ankeat muistosi ovat pohjanmaalta. Mä olen eteläkarjalasta. Siellä oli aina kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Teininä koin kaikki sukujuhlat yms. -tapaamiset ahdistaviksi juuri sen takia, että sukulaiset kuvittelivat, että minä teininä joten haluan viettää aikaa 10 vuotta nuorempien serkkujen kanssa.
Sama juttu. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta lapsiin, ja tiesin muutenkin hyvin varhain, etten halunnut lapsia ollenkaan. Vieläkin inhottaa, kun muistan, kuinka juhlijoiden lasten vahtimista perusteltiin sillä, että kyllä sinun pitää harjoitella, kun sitten sinullakin on omia lapsia. Naiset hymyilivät tietäväisinä ja miehet virnuilivat vielä tietäväisempinä, mitä lie sitten ajatelleetkaan. En ole edelleenkään suostunut lastenvahdiksi - enkä muuten tehnyt lapsia, enkä 50+ ikävuosistani päätellen teekään. (Hyi hitto niitä tietäväisiä virneitä...puistattaa.) Lastentekoon ei ole hoputettu pitkään aikaan, mutta nyt on uusi ääni kellossa: nyt pitäisi taas olla kiinnostunut lastenvahtimisesta, kun ei niitä omia lastenlapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne teinit eivät myöskään ole ilmaisia keittiöapulaisia joilla voi teettää siivousta ja kattamista suvun juhlissa. Tosin eipä tänä kesänä taideta juhlia ollenkaan.
Ihmeellisiä asenteita. Onneksi en ole sun sukua. Lapsena oli just kivaa kun oli paljon porukkaa. Naiset ja tytöt kerääntyivät luonnostaan keittiöön ja ruokaa laittamaan. Siinä juteltiin ja tehtiin yhdessä. Miesväki teki omia juttujaan.
Sukulaisten kanssa oli kivaa, kaikki oli iloisia, rupattelua riitti.
Erityisen kivaa oli mökillä tai maalla.Toinen kommentoija saapuu tähän.
Minä inhosin jo pienenä juuri tuota jakoa keittiöön ja muualle. Kun yritin liittyä miesten joukkoon, sain hetken olla kuuntelemassa, mutta ennen pitkää minua yritettiin vaivihkaa lähettää keittiöön; veljiäni taas ohjattiin toiseen suuntaan. Teininä sain jo kieltäytyä osallistumasta kokoontumisiin, enkä nyt viisikymppisenäkään lähde mihinkään, missä naiset istuvat keittiössä, laittavat ja tarjoilevat ruoan, siivoavat muiden jäljet ja viettävät loppuillan nukuttamassa lapsia, ja missä miesväki "tekee omia juttujaan" ulkosalla tai autotallissa, tulee valmiiseen pöytään, häipyy tyhjentämästään pöydästä, "lämmittää saunaa" ja saunoo loppuillan. Nämä kaksi heimoa pitävät kummallisen tiukasti kiinni siitä, ettei yksikään paikallaolija harhaudu väärän heimon seuraan, ja ryhmäpaine on raskas.
Ajattelinkin, että eiköhän joku keksi vääntää mukavan muistoni negatiiviseksi.
Ähäkutti, eipä ollut tuollaista kummallista
heimojakoa. Lapset juoksi osallistumassa mihin huvitti. Ilmeisesti meillä oli sen verran näppärämpää väkeä ettei kenenkään tarvinnut kärsiä. Luultavasti jokainen hoiti pääsääntöisesti omat pikkulapsensa, koska en muista siinäkään ongelmaa.Saanko arvata? Ankeat muistosi ovat pohjanmaalta. Mä olen eteläkarjalasta. Siellä oli aina kivaa.
En kertonut sinun muistoistasi vaan omistani. Ilmeisesti sinulle kuuluminen keittiöväkeen on niin luontaista, ettet huomannut sitä, minkä minä huomasin.
Näppärämpää väkeäkö olitte mielestäsi? Huomautuksestasi päätellen ainakin vähästä loukkaantuvaa sorttia.
En ole Pohjanmaalta vaan Etelä-Karjalasta.
Toinen kommentoija saapuu tähän.
Minä inhosin jo pienenä juuri tuota jakoa keittiöön ja muualle. Kun yritin liittyä miesten joukkoon, sain hetken olla kuuntelemassa, mutta ennen pitkää minua yritettiin vaivihkaa lähettää keittiöön; veljiäni taas ohjattiin toiseen suuntaan. Teininä sain jo kieltäytyä osallistumasta kokoontumisiin, enkä nyt viisikymppisenäkään lähde mihinkään, missä naiset istuvat keittiössä, laittavat ja tarjoilevat ruoan, siivoavat muiden jäljet ja viettävät loppuillan nukuttamassa lapsia, ja missä miesväki "tekee omia juttujaan" ulkosalla tai autotallissa, tulee valmiiseen pöytään, häipyy tyhjentämästään pöydästä, "lämmittää saunaa" ja saunoo loppuillan. Nämä kaksi heimoa pitävät kummallisen tiukasti kiinni siitä, ettei yksikään paikallaolija harhaudu väärän heimon seuraan, ja ryhmäpaine on raskas.