Jos lapsen elintaso ei saisi laskea vanhempien eron vuoksi, niin mites muut tilanteet?

Se on ihan hyvä kysymys, että miksi yhteiskunta ei tue köyhiä lapsiperheitä rahallisesti. 

Totta hitossa se laskee!

Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan hyvä kysymys, että miksi yhteiskunta ei tue köyhiä lapsiperheitä rahallisesti. 

Miten niin ei tue? Mikä on ihmisen oma vastuu?

Harva saa elatusmaksuja yli 250 kuussa! Mitä ihmeen kermaperseilyä taas ??

Ap kuulostaa kyllä idiootilta pullamössöltä. Hei, avaa silmäs oikeelle elämälle... Ei mee ku saduissa.

Siis jos toisella vanhemmalla on VARAA maksaa lapselle sama elintaso, niin silloin se pidetään. Ei tietenkään jos varaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Totta hitossa se laskee!

Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?

En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.

Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.

Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.

Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos toisella vanhemmalla on VARAA maksaa lapselle sama elintaso, niin silloin se pidetään. Ei tietenkään jos varaa ei ole.

Mitä tämä muuten käytännössä tarkoittaa? Jos etävanhemmalla on iso omakotitalo ja useita sijoitusasuntoja, mutta lähivanhemman luona lapsen pitäisi asua kerrostalokaksiossa, niin katsotaanko kohtuulliseksi siis, että etävanhempi myy osan sijoitusasunnoistaan, jotta voi maksaa lähivanhemmalle yhtä ison omakotitalon kuin itsellään? Vai mitenkä toimitaan?

Tai sitten jos vain toisella vanhemmalla on varaa matkustella lasten kanssa, niin täytyisikö hänen siis maksaa matkat myös sille toiselle vanhemmalle?

Vierailija kirjoitti:

Harva saa elatusmaksuja yli 250 kuussa! Mitä ihmeen kermaperseilyä taas ??

Ap kuulostaa kyllä idiootilta pullamössöltä. Hei, avaa silmäs oikeelle elämälle... Ei mee ku saduissa.

Ihan olen itse lastenvalvojan luona ollut tekemässä elatussopimusta lapsen isän kanssa, ja laskelmissa käytettiin 500 lapsen elatuksen tarpeena. Se ei tietenkään tarkoita 250 euron elatusmaksuja, koska siitä 500 eurostahan vähennetään lapselle maksettu lapsilisä yksinhuoltajakorotuksineen, ja periaatteessa se jäljelle jäävä osuus jaetaan elatuskyvyn mukaan vanhempien kesken. Kyllähän elatusmaksu voi olla vaikka 0 euroa.

Pointtini ei olekaan tässä ketjussa se, että elatusmaksujen pitäisi olla enemmän, vaan pointtini on se, että eri lapsiin suhtaudutaan yhteiskunnassa lähtökohtaisesti eri tavoin. Toimeentulotukiasikkaan lapselle riittäväksi elatukseksi katsotaan n. 250 euroa (summa tosin vaihtelee lapsen iän mukaan), kun taas sitten muuten lapsen elatuksen suuruuden katsotaan olevan 500 euroa plus harrastuskulut. Niin, sen toimeentulotukiasiakkaan lapsen harrastuskuluihinhan ei saa mitään lisätukea, eli nekin menevät tuosta 250 eurosta - pois lukien tosin lastensuojeluasiakkaat, käsittääkseni, mutta perhe, jolla ei ole lastensuojelullista ongelmaa, saavat lapsen elatukseksi vain puolet siitä, mikä yleisesti on laskettu riittäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos toisella vanhemmalla on VARAA maksaa lapselle sama elintaso, niin silloin se pidetään. Ei tietenkään jos varaa ei ole.

Mitä tämä muuten käytännössä tarkoittaa? Jos etävanhemmalla on iso omakotitalo ja useita sijoitusasuntoja, mutta lähivanhemman luona lapsen pitäisi asua kerrostalokaksiossa, niin katsotaanko kohtuulliseksi siis, että etävanhempi myy osan sijoitusasunnoistaan, jotta voi maksaa lähivanhemmalle yhtä ison omakotitalon kuin itsellään? Vai mitenkä toimitaan?

Tai sitten jos vain toisella vanhemmalla on varaa matkustella lasten kanssa, niin täytyisikö hänen siis maksaa matkat myös sille toiselle vanhemmalle?

Lapsen elintaso säilyy samana ainakin siten, että sijoitetaan lapsi asumaan sen vanhemman luo, joka siinä omakotitalossa asuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan hyvä kysymys, että miksi yhteiskunta ei tue köyhiä lapsiperheitä rahallisesti. 

Miten niin ei tue? Mikä on ihmisen oma vastuu?

Koskeeko se ihmisen oma vastuu sitten vain köyhiä vanhempia? Ihan yhtä hyvinhän voisit huudella tuota omaa vastuuta niille eronneille vanhemmille.

Toisaalta kun kyse on lapsen elatuksesta, niin eikö siitä kuitenkin kärsi ensisijassa lapsi, jos hänen elatuksensa tarve lasketaan puolta pienemmäksi kuin jonkun toisen lapsen elatuksen tarve? Emme varmaan voi ajatella, että vaikkapa alakouluikäisellä lapsella olisi itsellään jokin vastuu elatuksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos toisella vanhemmalla on VARAA maksaa lapselle sama elintaso, niin silloin se pidetään. Ei tietenkään jos varaa ei ole.

Mitä tämä muuten käytännössä tarkoittaa? Jos etävanhemmalla on iso omakotitalo ja useita sijoitusasuntoja, mutta lähivanhemman luona lapsen pitäisi asua kerrostalokaksiossa, niin katsotaanko kohtuulliseksi siis, että etävanhempi myy osan sijoitusasunnoistaan, jotta voi maksaa lähivanhemmalle yhtä ison omakotitalon kuin itsellään? Vai mitenkä toimitaan?

Tai sitten jos vain toisella vanhemmalla on varaa matkustella lasten kanssa, niin täytyisikö hänen siis maksaa matkat myös sille toiselle vanhemmalle?

Lapsen elintaso säilyy samana ainakin siten, että sijoitetaan lapsi asumaan sen vanhemman luo, joka siinä omakotitalossa asuu.

Näinkö sitten toimitaan? Lapsi määrätään aina varakkaamman vanhemman luo asumaan? Ja onko tosiaan elintaso se merkittävin asia, jonka perusteella lapsen kohtalo kuuluu ratkaista?

Ja jos tämä ei ole käytäntö, niin kertokaa sitten, kuinka se lapsen elintason muuttumattomuus taataan eron jälkeen, jos lapsi asuu köyhemmän vanhemman luona? Ja kertokaa myös, miksi elintason muuttumattomuus on tärkeää?

Lapsen arjen elintaso määräytyy lähivanhemman elintason ja arvojen mukaisesti. Jos aineellinen hyvyys on tärkeää, lapsi sijoitetaan rikkaamman ja avokätisemmän vanhemman luokse. 

Vanhemmallahan on oikeus antaa rahaa ja lahjoja elatusavun ulkopuoleltakin. 

Lähtökohtaisesti lapsen elintasopotentiaalin säilyminen ei voi olla huolenaihe kuin sille rikkaalle vanhemmalle ja hän saa kenekään estämättä ylläpitää sitä (köyhempi vanhempi voi toki yskiä vastaan, ettei lasta saa lahjoa...). 

Sinänsä ihan hyviä pointteja ap:lla. Vanha viidakon sanalasku sanoo että laki on miten se luetaan, pätee varmasti tässäkin.

väite ettei köyhiä lapsiperheitä tuettaisi ei pidä paikkaansa. Toisinaan liikaakin, sillä jokaisella loppuviimeksi on vastuu omata elämästään. Tasapuolista tuki ei ole ollut koskaan.

Sairaudet, työttömyys yms on harvemmin tietoisia valintoja. Ero on.

Jokainen normaali vanhempi tekee kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen niistä lähtökohdista, jotka sillä hetkellä ovat. Tottakai erossa elintaso laskee, koska yksi asunto on halvempi kuin kaksi. Ei kukaan silti halua, että lapsen elintaso laskee enempää kuin on välttämätöntä. Hyvät vanhemmat pyrkivät pitämään lapsella saman asuinalueen, koulun tai päiväkodin, kaveripiirin ja harrastukset. Pelkkä ero itsessään jo on lapselle tosi rankkaa.

Lisäksi muistan kuulleeni/lukeneeni tällaisesta, että esimerkiksi etävanhemman elatusapua ei välttämättä suostuta laskemaan (tai lähivanhempi voi kieltäytyä siitä), jos syy on esim. se, että etävanhempi haluaisi jäädä vaikka vanhempainvapaalle, opintovapaalle, vuorotteluvapaalle, tms. Tämäkin kuulostaa erikoiselta. Koska me kaikki pitäisimme törkeänä vaikka sitä, jos parisuhteessa toinen osapuoli estäisi toista vaikka aloittamasta opiskeluja, niin perin erikoista, jos eron jälkeen lähivanhempi voi tuolla lailla sanella toisen elämää. Tai siis niin, että elatusmaksut automaattisesti pitäisi tarkistaa, jos etävanhemman elämäntilanne muuttuu. Koska nythän etävanhempi ei välttämättä voi tehdä kaikki ratkaisuja elämässään itse, koska hänellä ei sitten elatusmaksujen vuoksi olisi niihin varaa. Miten esim. jäät hoitamaan lasta hoitovapaalle, jos samaan aikaan pitää maksaa niin isoja elatusmaksuja, joihin ei enää olisi hoitovapaalla varaa? Ydinperheessähän se vaan hyväksyttäisiin faktana, että hoitovapaan aikana tulot ja sen myötä lapsilekin liikenevät rahat pienenevät.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen normaali vanhempi tekee kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen niistä lähtökohdista, jotka sillä hetkellä ovat. Tottakai erossa elintaso laskee, koska yksi asunto on halvempi kuin kaksi. Ei kukaan silti halua, että lapsen elintaso laskee enempää kuin on välttämätöntä. Hyvät vanhemmat pyrkivät pitämään lapsella saman asuinalueen, koulun tai päiväkodin, kaveripiirin ja harrastukset. Pelkkä ero itsessään jo on lapselle tosi rankkaa.

Muuttumattomat olosuhteet on tosi tärkeä juttu, esim. se, että koulu, päiväkoti, kaverit ja harrastukset pysyvät samoina. Osaisiko joku selittää, miksi kuitenkin esim. toimeentulotukiasiakkaan kohdalla tätä ei pidetä hyväksyttävänä syynä vaikka siihen, ettei perhe halua muuttaa tietyltä asuinalueelta tai tietystä osasta kaupunkia kauemmas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hitossa se laskee!

Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?

En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.

Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.

Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.

Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.

Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.

Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos toisella vanhemmalla on VARAA maksaa lapselle sama elintaso, niin silloin se pidetään. Ei tietenkään jos varaa ei ole.

Mitä tämä muuten käytännössä tarkoittaa? Jos etävanhemmalla on iso omakotitalo ja useita sijoitusasuntoja, mutta lähivanhemman luona lapsen pitäisi asua kerrostalokaksiossa, niin katsotaanko kohtuulliseksi siis, että etävanhempi myy osan sijoitusasunnoistaan, jotta voi maksaa lähivanhemmalle yhtä ison omakotitalon kuin itsellään? Vai mitenkä toimitaan?

Tai sitten jos vain toisella vanhemmalla on varaa matkustella lasten kanssa, niin täytyisikö hänen siis maksaa matkat myös sille toiselle vanhemmalle?

Tuskin ihan näin, mutta jos etä on noin varakas niin hyvin hänellä on varaa maksaa useampi satanen elatusta, ei tarvi minimillä mennä.

Lähtökohtaisesti elatusmaksut määräytyvät maksukyvyn mukaan. Lastenvalvojalla lasketaan suunta elatusmaksuille, molempien vanhempien toimittamien tulojen ja menojen mukaan. Asioista voidaan myös keskustella. Kaikkia menoja ei esimerkiksi etävanhemmalta huomioida. Mutta voi tarvittaessa perustella. Mutta itsellä on ainakin kokemus, että mitään summaa ei vain lätkäistä. Sopimus vaatii molempien osapuolien hyväksynnän ennen lastenvalvojan vahvistusta. Elatusvelvollisen työttömyyden jne vuoksi täällä on ainakin riittänyt, että ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja sovitaan uusi aika jossa tehdään uudet laskelmat ja uusi sopimus. Tuossa tilaisuudessa ei lähivanhemnan tuloja ja menoja edes laskettu. Vaan todettiin etävanhemman työttömyydestä johtuen elatuskyvyn alentuneen. Ja asia sovittiin vuodeksi eteenpäin alennetulla maksulla.