Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsen elintaso ei saisi laskea vanhempien eron vuoksi, niin mites muut tilanteet?
24.05.2020 |
Jos esim. lapsen elintaso laskee vanhempien sairauden tai työttömyyden vuoksi, niin pitäisikö silloinkin yhteiskunnan varmistaa, ettei lapsen elintaso muutu? Jos kerran se elintaso on niin olennainen osa ja lähestulkoon saavutettu ihmisoikeus. Eli jos lapsi joutuisi luopumaan harrastuksesta, niin miksi hänelle ei makseta sitä harrastusta vaikka yhteiskunnan taholta? Kun taas erovanhempien kohdalla ollaan tarkkoja siitä, että lapsi saa edelleen harrastaa yms.
Ja sitten toiseksi, miksi toimeentulotuessa lapsen riittäväksi elatukseksi lasketaan joku 250 euroa, kun taas elatusmaksuista päätettäessä elatuksen tarve onkin yhtäkkiä kaksinkertainen?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi muistan kuulleeni/lukeneeni tällaisesta, että esimerkiksi etävanhemman elatusapua ei välttämättä suostuta laskemaan (tai lähivanhempi voi kieltäytyä siitä), jos syy on esim. se, että etävanhempi haluaisi jäädä vaikka vanhempainvapaalle, opintovapaalle, vuorotteluvapaalle, tms. Tämäkin kuulostaa erikoiselta. Koska me kaikki pitäisimme törkeänä vaikka sitä, jos parisuhteessa toinen osapuoli estäisi toista vaikka aloittamasta opiskeluja, niin perin erikoista, jos eron jälkeen lähivanhempi voi tuolla lailla sanella toisen elämää. Tai siis niin, että elatusmaksut automaattisesti pitäisi tarkistaa, jos etävanhemman elämäntilanne muuttuu. Koska nythän etävanhempi ei välttämättä voi tehdä kaikki ratkaisuja elämässään itse, koska hänellä ei sitten elatusmaksujen vuoksi olisi niihin varaa. Miten esim. jäät hoitamaan lasta hoitovapaalle, jos samaan aikaan pitää maksaa niin isoja elatusmaksuja, joihin ei enää olisi hoitovapaalla varaa? Ydinperheessähän se vaan hyväksyttäisiin faktana, että hoitovapaan aikana tulot ja sen myötä lapsilekin liikenevät rahat pienenevät.
Lähivanhempana, jonka lasten isä heittäytyi omasta tahdostaan (lue laiskuuttaan) työttömäksi kolme vuotta sitten, olen kyllä sitä mieltä, että olisi perin erikoista, jos minun pitäisi kantaa kaikki taloudellinen vastuu lapsistamme sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Et ole vissiin eronnut.
Annas kun täti selittää.
Minkä verran hyvänsä varaa oli, sitä on eron jälkeen vähemmän. Nääs kun yhden kodin ja kodinkonearsenaalin sijasta kaikkea on kahdet.
Olet varmaan kuullut joskus köyhistä yksinhuoltajista.
Tottakai varallisuus muuttuu tilanteen mukana.
Mitä nurinaa tämä on, ettei tajuta sitä?
Rikkailla on varaa kalliisiin asioihin, köyhillä ei ole.
Jos vanhemmat asuvat yhdessä, elatusvelvollisuus on heidän yhteinen. Eli katsotaan vanhempien yhteenlasketut tulot, ja sen perusteella päätetään, onko tarvetta maksaa tukia. Erossa asuvien kohdalla elatusvelvollisuus on kummallakin erikseen. Eli kummankin tulot katsotaan erikseen, joten tukia maksetaan sen köyhemmän vanhemman tulotason mukaan. Tukinimike riippuu siitä, onko se etä- vai lähivanhempi, jonka tulotaso ei riitä elatuksen maksamiseen.
Lähtökohtainen oletus on, että eri osoitteissa asuvan lapsen elinkustannukset ovat suuremmat kuin kahden yhdessä asuvan vanhemman perheessä asuvan lapsen elinkustannukset (-> lapsilisän yh-korotus). Alun perin sen on ollut tarkoitus korvata puuttuvan vanhemman osuutta elatuksesta.Mutta jos etävanhempi maksaa elatusmaksia, mitään "puuttuvaa vanhempaa" ei taloudellisessa mielessä edes ole. Jos taas etävanhempaa ei ole tai hän on maksukyvytän, on olemassa elatustuki, johon sen lapsilisän th-korotuksen voisi aivan hyvin sisällyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.
Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?
Ei, koska ensijaisesti vanhemmilla on vastuu omista lapsistaan. Ei voida edellyttää yhteiskunnan tarjoavan hulppeaa elämää, mutta oman vanhemman voidaan jos rahaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.
Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?
Ajatukseni sisältää varsin loogisen idean siitä, että lapsella on juuri sellainen elintaso kuin minkä hänen vanhempansa kykenevät antamaan. Toimeentulotukiasiakkaan lapsi saa elatuksensa yhteiskunnalta eli niiltä, jotka jo maksavat oman lapsensa elatuksen. MInusta on aika julmaa ajatella niin, että osa aikuisista saa päättää jättäytymisensä pois työelämästä, mutta minun pitää taata heidän lapsilleen sama elintaso kuin omilla lapsillani on, koska minä käyn töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi muistan kuulleeni/lukeneeni tällaisesta, että esimerkiksi etävanhemman elatusapua ei välttämättä suostuta laskemaan (tai lähivanhempi voi kieltäytyä siitä), jos syy on esim. se, että etävanhempi haluaisi jäädä vaikka vanhempainvapaalle, opintovapaalle, vuorotteluvapaalle, tms. Tämäkin kuulostaa erikoiselta. Koska me kaikki pitäisimme törkeänä vaikka sitä, jos parisuhteessa toinen osapuoli estäisi toista vaikka aloittamasta opiskeluja, niin perin erikoista, jos eron jälkeen lähivanhempi voi tuolla lailla sanella toisen elämää. Tai siis niin, että elatusmaksut automaattisesti pitäisi tarkistaa, jos etävanhemman elämäntilanne muuttuu. Koska nythän etävanhempi ei välttämättä voi tehdä kaikki ratkaisuja elämässään itse, koska hänellä ei sitten elatusmaksujen vuoksi olisi niihin varaa. Miten esim. jäät hoitamaan lasta hoitovapaalle, jos samaan aikaan pitää maksaa niin isoja elatusmaksuja, joihin ei enää olisi hoitovapaalla varaa? Ydinperheessähän se vaan hyväksyttäisiin faktana, että hoitovapaan aikana tulot ja sen myötä lapsilekin liikenevät rahat pienenevät.
Lähivanhempana, jonka lasten isä heittäytyi omasta tahdostaan (lue laiskuuttaan) työttömäksi kolme vuotta sitten, olen kyllä sitä mieltä, että olisi perin erikoista, jos minun pitäisi kantaa kaikki taloudellinen vastuu lapsistamme sen vuoksi.
No mitäpä, jos lähivanhempi olisi ryhtynyt vaikka päätoimiseksi taiteilijaksi - saanut apurahaa sen verran, että just ja just pärjää itse, mutta joutuu itsekin elämään tosi minibudjetilla? Suostuisitko elatusavun tarkistamiseen, vai pitäisikö sinusta etävanhemman pysyä paremmin palkatussa työssä?
Ymmärrän näkökulmasi, mutta eikö kuitenkin lähtökohtaisesti kummankin vanhemman pidä voida tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset, ja sitten se vaan joskus vaikuttaa lapsen elatukseen. Onhan sekin vähän epäreilua, että lähivanhempi voi kyllä itse heittäytyä työttömäksi oamsta tahdostaan, jolloin hänen elatuskykynsä laskee, minkä vuoksi etävanhemmalla on parempi elatuskyky, ja tällöin elatusmaksukin voi nousta.
Jos ajatellaan asiaa niin kärjistetysti että lapsen vanhemmat ovat tuloiltaan hyvin erilaisia. Lapsi jäisi näin stereotyyppisesti asumaan pienipalkkaisen äitinsä luokse. Äiti muuttaa lapsen kanssa kerrostalokaksioon kun muuhun ei rahat riitä, kaupassa lasketaan senttejä, rakkaat harrastukset jää, sitä kautta myös kaverit. Samaan aikaan hyväpalkkainen isä ostaa ison omakotitalon, käy lomalla ja syö ulkona. Tosiaankin tällaisessa tilanteessa isän tulee tukea lapsensa äitiä taloudellisesti. Ei nyt välttämättä niin että ostaisi myös heille ison hienon omakotitalon ja ulkomaanmatkan, vaan esim juuri ruoka- ja harrastuskuluihin osallistumalla. Kyllähän tällaisessa erossa lapsen elintaso väkisinkin laskee, ei ne elatusmaksut nyt niin huikeita suurimmassa osaa tapauksia ole... Lapsia on hankittu yhdessä, niin tulee heistä huolehtia yhdessä ja joskus se huolenpito on vain taloudellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.
Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?
Ajatukseni sisältää varsin loogisen idean siitä, että lapsella on juuri sellainen elintaso kuin minkä hänen vanhempansa kykenevät antamaan. Toimeentulotukiasiakkaan lapsi saa elatuksensa yhteiskunnalta eli niiltä, jotka jo maksavat oman lapsensa elatuksen. MInusta on aika julmaa ajatella niin, että osa aikuisista saa päättää jättäytymisensä pois työelämästä, mutta minun pitää taata heidän lapsilleen sama elintaso kuin omilla lapsillani on, koska minä käyn töissä.
Ei sama kuin omillasi, tietysti. Mutta eikö sinusta ole ristiriitaista, että elatusmaksuissa välttämättömäksi elatukseksi katsotaan 500 euroa, mutta sitten maassa elää lapsia, joiden kohdalla välttämätön elatus on puolta pienempi? Minusta se on julmaa ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan asiaa niin kärjistetysti että lapsen vanhemmat ovat tuloiltaan hyvin erilaisia. Lapsi jäisi näin stereotyyppisesti asumaan pienipalkkaisen äitinsä luokse. Äiti muuttaa lapsen kanssa kerrostalokaksioon kun muuhun ei rahat riitä, kaupassa lasketaan senttejä, rakkaat harrastukset jää, sitä kautta myös kaverit. Samaan aikaan hyväpalkkainen isä ostaa ison omakotitalon, käy lomalla ja syö ulkona. Tosiaankin tällaisessa tilanteessa isän tulee tukea lapsensa äitiä taloudellisesti. Ei nyt välttämättä niin että ostaisi myös heille ison hienon omakotitalon ja ulkomaanmatkan, vaan esim juuri ruoka- ja harrastuskuluihin osallistumalla. Kyllähän tällaisessa erossa lapsen elintaso väkisinkin laskee, ei ne elatusmaksut nyt niin huikeita suurimmassa osaa tapauksia ole... Lapsia on hankittu yhdessä, niin tulee heistä huolehtia yhdessä ja joskus se huolenpito on vain taloudellista.
Tästä en olekaan eri mieltä - tottahan vanhempien on huolehdittava lapsistaan. Mutta miksi meitä kiinnostaa lähinnä hyväosaisten lasten hyvinvointi? Jos lapsella vähintään toinen vanhempi on hyvätuloinen, on lapsi taloudellisessa mielessä hyväosainen. Miksi juuri tämän lapsen elintaso on tärkeä, mutta pääsääntöisesti ihmiset eivät koe ongelmaksi - tai ainakaan yhteiskunta ei koe ongelmaksi - sitä, että osa lapsista elää hyvin köyhinä koko lapsuutensa, eivät voi harrastaa, eivät saa ikinä mitään, eivät voi tehdä samoja asioita kuin ikätoverit, jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että se toimeentulotukea saava vanhempihan ei välttämättä ole työtön. Hän voi olla sairaseläkkeellä tai pitkäaikaisesti sairas, tai hän voi olla esimerkiksi pienituloinen, osa-aikatyössä, silpputyössä tai vaikka opiskelija. Ja työttömänäkin hän voi olla vasten tahtoaan. Kaikki toimeentulotuen saajat eivät suinkaan ole työttömiä eivätkä elämäntapatyöttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan asiaa niin kärjistetysti että lapsen vanhemmat ovat tuloiltaan hyvin erilaisia. Lapsi jäisi näin stereotyyppisesti asumaan pienipalkkaisen äitinsä luokse. Äiti muuttaa lapsen kanssa kerrostalokaksioon kun muuhun ei rahat riitä, kaupassa lasketaan senttejä, rakkaat harrastukset jää, sitä kautta myös kaverit. Samaan aikaan hyväpalkkainen isä ostaa ison omakotitalon, käy lomalla ja syö ulkona. Tosiaankin tällaisessa tilanteessa isän tulee tukea lapsensa äitiä taloudellisesti. Ei nyt välttämättä niin että ostaisi myös heille ison hienon omakotitalon ja ulkomaanmatkan, vaan esim juuri ruoka- ja harrastuskuluihin osallistumalla. Kyllähän tällaisessa erossa lapsen elintaso väkisinkin laskee, ei ne elatusmaksut nyt niin huikeita suurimmassa osaa tapauksia ole... Lapsia on hankittu yhdessä, niin tulee heistä huolehtia yhdessä ja joskus se huolenpito on vain taloudellista.
Tästä en olekaan eri mieltä - tottahan vanhempien on huolehdittava lapsistaan. Mutta miksi meitä kiinnostaa lähinnä hyväosaisten lasten hyvinvointi? Jos lapsella vähintään toinen vanhempi on hyvätuloinen, on lapsi taloudellisessa mielessä hyväosainen. Miksi juuri tämän lapsen elintaso on tärkeä, mutta pääsääntöisesti ihmiset eivät koe ongelmaksi - tai ainakaan yhteiskunta ei koe ongelmaksi - sitä, että osa lapsista elää hyvin köyhinä koko lapsuutensa, eivät voi harrastaa, eivät saa ikinä mitään, eivät voi tehdä samoja asioita kuin ikätoverit, jne?
Tämän takia köyhille perheille korvataan esim. lasten harrastuskuluja sosiaalisin perustein. Jos lapsen jommalla kummalla vanhemmalla on sen sijaan varaa mahdollistaa nämä asiat lapselleen, tietenkin vanhemman tulee se tehdä. Jos perheen koko elanto tulee yhteiskunnalta, tietenkin silloin korvataan vain minimitaso. Ensisijaisesti elatusvelvollisuus on vanhemmilla, jolloin vanhemman elintaso heijastuu luonnollisesti lapsen elintasoon. Pitäisin hyvin itsekkäänä vanhempaa, joka ei kustanna lapselleen harrastuksia, vaikka varaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.
Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?
Ajatukseni sisältää varsin loogisen idean siitä, että lapsella on juuri sellainen elintaso kuin minkä hänen vanhempansa kykenevät antamaan. Toimeentulotukiasiakkaan lapsi saa elatuksensa yhteiskunnalta eli niiltä, jotka jo maksavat oman lapsensa elatuksen. MInusta on aika julmaa ajatella niin, että osa aikuisista saa päättää jättäytymisensä pois työelämästä, mutta minun pitää taata heidän lapsilleen sama elintaso kuin omilla lapsillani on, koska minä käyn töissä.
Entäpä, jos lapsen vanhempi ei ole päättänyt jättäytyä pois työelämästä, vaan on esimerkiksi menettänyt työkykynsä vaikka liikenneonnettomuudessa? Lapsen elintaso ei edelleenkään kiinnosta ketään, ja hänelle yhä katsotaan riittäväksi se 250 euroa elatukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.
Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?
Ajatukseni sisältää varsin loogisen idean siitä, että lapsella on juuri sellainen elintaso kuin minkä hänen vanhempansa kykenevät antamaan. Toimeentulotukiasiakkaan lapsi saa elatuksensa yhteiskunnalta eli niiltä, jotka jo maksavat oman lapsensa elatuksen. MInusta on aika julmaa ajatella niin, että osa aikuisista saa päättää jättäytymisensä pois työelämästä, mutta minun pitää taata heidän lapsilleen sama elintaso kuin omilla lapsillani on, koska minä käyn töissä.
Ei sama kuin omillasi, tietysti. Mutta eikö sinusta ole ristiriitaista, että elatusmaksuissa välttämättömäksi elatukseksi katsotaan 500 euroa, mutta sitten maassa elää lapsia, joiden kohdalla välttämätön elatus on puolta pienempi? Minusta se on julmaa ajattelua.
Et ymmärrä että elarit ovat tuloista riippuvaisia...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan asiaa niin kärjistetysti että lapsen vanhemmat ovat tuloiltaan hyvin erilaisia. Lapsi jäisi näin stereotyyppisesti asumaan pienipalkkaisen äitinsä luokse. Äiti muuttaa lapsen kanssa kerrostalokaksioon kun muuhun ei rahat riitä, kaupassa lasketaan senttejä, rakkaat harrastukset jää, sitä kautta myös kaverit. Samaan aikaan hyväpalkkainen isä ostaa ison omakotitalon, käy lomalla ja syö ulkona. Tosiaankin tällaisessa tilanteessa isän tulee tukea lapsensa äitiä taloudellisesti. Ei nyt välttämättä niin että ostaisi myös heille ison hienon omakotitalon ja ulkomaanmatkan, vaan esim juuri ruoka- ja harrastuskuluihin osallistumalla. Kyllähän tällaisessa erossa lapsen elintaso väkisinkin laskee, ei ne elatusmaksut nyt niin huikeita suurimmassa osaa tapauksia ole... Lapsia on hankittu yhdessä, niin tulee heistä huolehtia yhdessä ja joskus se huolenpito on vain taloudellista.
Tästä en olekaan eri mieltä - tottahan vanhempien on huolehdittava lapsistaan. Mutta miksi meitä kiinnostaa lähinnä hyväosaisten lasten hyvinvointi? Jos lapsella vähintään toinen vanhempi on hyvätuloinen, on lapsi taloudellisessa mielessä hyväosainen. Miksi juuri tämän lapsen elintaso on tärkeä, mutta pääsääntöisesti ihmiset eivät koe ongelmaksi - tai ainakaan yhteiskunta ei koe ongelmaksi - sitä, että osa lapsista elää hyvin köyhinä koko lapsuutensa, eivät voi harrastaa, eivät saa ikinä mitään, eivät voi tehdä samoja asioita kuin ikätoverit, jne?
Tämän takia köyhille perheille korvataan esim. lasten harrastuskuluja sosiaalisin perustein. Jos lapsen jommalla kummalla vanhemmalla on sen sijaan varaa mahdollistaa nämä asiat lapselleen, tietenkin vanhemman tulee se tehdä. Jos perheen koko elanto tulee yhteiskunnalta, tietenkin silloin korvataan vain minimitaso. Ensisijaisesti elatusvelvollisuus on vanhemmilla, jolloin vanhemman elintaso heijastuu luonnollisesti lapsen elintasoon. Pitäisin hyvin itsekkäänä vanhempaa, joka ei kustanna lapselleen harrastuksia, vaikka varaa olisi.
Tuo sosiaalisin perustein taitaa tarkoittaa lastensuojeluasiakkuutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa se laskee!
Vai meinaatko että puissa kasvaa rahaa?En tiedä. Olen vaan aika usein kuullut sen perustelun, että jos lapsella oli ennen eroa perheessä tietty elintaso, se sama elintaso pitäisi taata hänelle lähivanhemman luona myös eron jälkeen. Eli toisin sanoen jos etävanhempi on huomattavasti varakkaampi, hänen täytyisi maksaa niin isoa elatusmaksua, että köyhemmän lähivanhemman luona olisi samanlainen elintaso. Lisäksi olen kuullut sellaisia perusteluja, että on ongelma, jos lapsen eri vanhempien luona lapsella on erilainen elintaso.
Niin ihmettelen vaan, että miksi se elintaso ei sitten ole tärkeä esim. vaikka silloin, jos lapselta vaikka kuolee toinen vanhempi tai vanhemmat joutuvat työttömiksi.
Ja miksi ollaan huolissaan vain siitä, ettei varmasti hyvään elintasoon tottuneen lapsen elintaso laske yhtään - samoja ihmisiä ei tunnu huolestuttavan se, että joidenkin lasten elintaso on aina vielä paljon huonompi.
Ja tosiaan se ristiriita, että lastenvalvojan luona laskelmissa käytetty lapsen elatuksen suuruus on kaksinkertainen verrattuna esim. toimeentulotuessa laskettuun lapsen elatuksen suuruuteen. Tässähän on selkeä ristiriita, joka pitäisi korjata joko suuntaan tai toiseen.
Ristiriita tulee siitä, että osa vanhemmista elättää lapsensa, toimeentulotukiasiakas ei niin tee, vaan elättäjänä on yhteiskunta. Me emme voi vaatia tällaiselle lapselle kuin minimin, koska eihän se oma vanhempikaan lapselleen enempää anna. Sen sijaan hyvätuloisen tehtävänä on taata lapselleen samanlainen elintaso kuin tällä oli ennen eroa. Vanhemman kuollessahan lapsi saa perhe-eläkettä, joka on riippuvainen kuolleen vainajan tuloista eli näin on pidetty huolta siitä, että elämä jatkuu talouden kannalta ennallaan.
Kyse on sen lapsen elintasosta, ei lapsen lähivanhemman elintasosta. Jostain kummallisesta syystä edelleen moni etävanhempi ajattelee, että lapsi ei ansaitse hyvää elämää, koska hänen lähivanhempansa ei sitä ansaitse.
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?
Ajatukseni sisältää varsin loogisen idean siitä, että lapsella on juuri sellainen elintaso kuin minkä hänen vanhempansa kykenevät antamaan. Toimeentulotukiasiakkaan lapsi saa elatuksensa yhteiskunnalta eli niiltä, jotka jo maksavat oman lapsensa elatuksen. MInusta on aika julmaa ajatella niin, että osa aikuisista saa päättää jättäytymisensä pois työelämästä, mutta minun pitää taata heidän lapsilleen sama elintaso kuin omilla lapsillani on, koska minä käyn töissä.
Ei sama kuin omillasi, tietysti. Mutta eikö sinusta ole ristiriitaista, että elatusmaksuissa välttämättömäksi elatukseksi katsotaan 500 euroa, mutta sitten maassa elää lapsia, joiden kohdalla välttämätön elatus on puolta pienempi? Minusta se on julmaa ajattelua.
Et ymmärrä että elarit ovat tuloista riippuvaisia...?
Ymmärrän. Mutta niissä lastenvalvojan laskelmissa käytetään laskennallisena elatuksena 500 euroa. Kun taas toimeentulotuessa vastaava on 250 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan asiaa niin kärjistetysti että lapsen vanhemmat ovat tuloiltaan hyvin erilaisia. Lapsi jäisi näin stereotyyppisesti asumaan pienipalkkaisen äitinsä luokse. Äiti muuttaa lapsen kanssa kerrostalokaksioon kun muuhun ei rahat riitä, kaupassa lasketaan senttejä, rakkaat harrastukset jää, sitä kautta myös kaverit. Samaan aikaan hyväpalkkainen isä ostaa ison omakotitalon, käy lomalla ja syö ulkona. Tosiaankin tällaisessa tilanteessa isän tulee tukea lapsensa äitiä taloudellisesti. Ei nyt välttämättä niin että ostaisi myös heille ison hienon omakotitalon ja ulkomaanmatkan, vaan esim juuri ruoka- ja harrastuskuluihin osallistumalla. Kyllähän tällaisessa erossa lapsen elintaso väkisinkin laskee, ei ne elatusmaksut nyt niin huikeita suurimmassa osaa tapauksia ole... Lapsia on hankittu yhdessä, niin tulee heistä huolehtia yhdessä ja joskus se huolenpito on vain taloudellista.
Miksi pitäisi tukea lapsen äitiä. Hehän ovat jo eronneet ja heillä ei ole enää elatusvelvollisuutta, kuten aviopuolisoilla. Lastaan hänen täytyy tujea,ei ex puolisoa
Mutta eikö tuohon sinun ajatukseesi sisälly täsmälleen sama periaate: että toimeentulotukiperheen lapsi ei ansaitse minimiä parempaa elintasoa, koska hänen vanhempansa eivät sitä ansaitse?