Ilkeät työkaverit?

Onneksi varsinaisesti ilkeitä työkavereita ei just nyt oo.

Ehkä vähän omituisesti ja ylimielisesti käyttäytyvä kylläkin. Hän yrittää olla mukava mutta on varsin kova määräilemään, puhuu hyvin napakalla äänellä nopeasti ja jakaa töitä kun joku pomo konsanaan. Ei selkeästi tajua itse asemaansa esim minuun nähden, olen hänen kollega en alainen jolle voi nakittaa omia ikäviä töitä mitä ei itse huvita tehdä.

Hän myös ryntää helposti puhumaan päälle, sanoo meille muille pitkän linjan ammattilaisille itsestään selvyyksiä muka jotenkin ihan omina uusina ideoina. Hirmuinen pätemisen tarve! Siis ihan ku me ei tiedettäs noita juttuja kun 15 v on pyöritelty näitä asioita. Ihan hassu ja pidän häntä vähän yksinkertaisena kun ei tajua itse omaa käyttäytymistään.

Työkaverit menee ja jos joku on ilkeä ni pamautan takas. Olen ehkä sellanen persoona ettei mulle kukaan uskalla kettuilla.

Mut pomo (johtaja) on kyllä varsin sairas persoona. Ilkeä ja ihan tyypillinen työpaikkakiusaaja (n) joka harrastaa lähes kaikenlaista henkistä pahoinpitelyä mitä nyt sivistyneesti voi työyhteisössä "kulisseissa" ja kahden kesken (tietenkin) harrastaa.

Voi kumpa joku tajuaisi antaa sille kenkää ennenku se nujertaa taas jonkun puolikuoliaaks.

Ei oo ilkeä, mut kiero seläntakana juoruaja ja selkään puukottaja on kyllä. Henkilö tukiyksiköstä joka esittää kauheen kilttiä ja auttavaista mutta ei osaa pitää päätään kiinni vaan levittää ympäriinsä kaiken kuulemansa ja varsinkin negatiiviset asiat supattaa sen seitsemälle ihmiselle.

Ja toistuvasti kuitenkin sanoo, että hänelle voi kyllä sanoa asioita hän haluaa olla luottamuksen arvoinen.

Ja saakeli mä menin taas tähän lankaan.

Mulla on kivat työkaverit mut julkishallinnon toimija firmassa sekä oma edihenkilö että hlö johtaja ovat ilkeitä kusi...tä jotka ei ymmärrä eriäviä näkökulmia, ovat olleet iät ja ajat samassa duunissa, ehkä jo itsekin leipääntyneitä työhönsä. Pitävät toistensa puolta ja asettuvat konfliktitilanteessa mitään kysymättä toisen puolelle. Siis mitä hit...oo? Eikö oo sen verran älyä, kokemusta, koulutusta, naisenlogiikkaa....jotain sivistystä, etteivät tuossa asemassa voi olla niin yksille napeille tehtyjä että eivät osaa ottaa muiden näkökulmia huomioon, selvittää asioiden oikeaa tilaa ja huomata sitä että joku systemaattisesti yrittää mustamaalata tiimissä omaa kollegaa. Vit...u mitä amatöörejä täällä landella on johtotehtävissä.

Back to business..... toivottavasti pian.

Kuulostaa kammottavalta. Työskentelen miesten kanssa ja samanlaisia käytöstä. Äijät on kuin ilkeitä naisia...kotutkin on jo valmiina ei puutu kuin mekko. Onneksi en ole vakkari. Hae sieltä päästyäsi heti uusi työ. Muuten menee terveys.

Koita jaksella

Tuollaista se työelämä nykyään on monessa paikassa. Sitten ihmetellään työvoimapulaa. AP saa olla iloinen siitä, että on vain määräaikainen ja pääsee siitä pois, vaikka ei olisi uutta työpaikkaa.

Onko naisvaltainen työ kaupassa vai hoitoalalla? Jaa, tähän olikin jo vastaus. On miesvaltaisissakin ongelmia, mutta ne ovat erilaisia.

YHYY TYÖPAIKALLA OLLAAN ILKEITÄ YHYY MAMMAAAA😩😫

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miesvaltaisella alalla on ihana työskennellä. Pelkää ruusuilla tanssimista koko ajan. Joopa joo. Niinpä niin.

Ruikuttajalla ei ole koskaan missään hyvä.

Vierailija kirjoitti:

YHYY TYÖPAIKALLA OLLAAN ILKEITÄ YHYY MAMMAAAA😩😫

Mene koklaamaan, jotain muuta kuin sitä kakkatyötä.

Jatketaan vain samaa peliä kuin koulussa. Toisinsanoen ei paljon henkisesti kehitytä siitä murroiästä

Elämässä täytyy olla joku muu motivoija kuin työ koska muuten on pulassa. Työyhteisöt on nimittäin usein melko ankeita.

Valitettavasti tämä aloitus on niin totta. Monella työpaikalla on juuri tuollaista pa*kaa. Oiva läpileikkaus pienten kuntien hoitohenkilökunnan käytöksestä uutta, varsinkin fiksumpaa työntekijää kohtaan.

Samantyyppistä kohtelua olen kohdannut kun työskentelin päiväkodeissa. Päiviteltiin kokemattomuutta vaikka oli monen vuoden kokemus ja etsimällä etsittiin vikoja. Ei kiitos enää.

N26

Ja sitten ihmetellään, kuinka koulukiusaaminen ei lopu. Vieläpä nämä pahimmat työpaikkakiusaajat sitä suuresti ihmettelevät!!!

Meillä oli tilapäisjohtaja joka nostettu yhden yksikön päällikköroolista johtajaksi. Voi kiesus, eikö kukaan hänet tunteneena tajunnut että hän ei todellakaan, siis toistan ei todellakaan ole persoonaltaan pätevä tuolaiseeen tehtävään kun ei ole minkäänlaista paineensietokykyä ja heti kun paine kasvaa alkaa riehua, huutaa, syyttää, uhkailee, hyökkää aina tietyn henkilön kimppuun sanallisesti ym ym. Siis ihan järkkyä käytöstä. Hän rikkoi kaikkia firman julkikuvaan kuuluvia henkilöstöpolitiikan sääntöjä.

Hitto mikä moukka.

Mutta eipä hänestä kukaan uskaltanut valittaa koska, siedettiin vaan, olis varmaan tullu seuraavissa yt ssä kenkää jos ois uskaltanu tehdä esim työsuojelupäällikölle ilmotuksen hänen räikeästä käyttäytymisestä.

En voi tajuta miten hänen johtamistaitojaan kehutaan....tai no, henkilöstökyselyssä saa hyvät arvosanat koska kukaan ei uskalla olla muuta mieltä, annetaan arvosanaksi 5 (eli paras) ettei jouduta edesvastuuseen ja silmätikuksi.

Olen nähnyt monta johtajaa, mutta hän oli kyllä pohjanoteeraus.

Tää duunipaikka on ku joku saa...nan yläaste jossa pikkuprinsessat kipittää nillittämään millon mistäkin rehtorin kansliaan ja sit ne haukutut kutsutaan sinne  puhutteluun.

Johto lähtee joka lillukanvarteen mukaan ruotimaan kuka sano mitä ja miksi ja kenelle ja asettuvat jopa ennakkoasenteellisedti puolueelliseksi näissä keskusteluissa.

Ja se joka kerkee ekaks haukkua toisen on tietty oikeassa. Kukaan ei sano toisileen päin naamaa mitään mut takanapäin haukutaan oikein urakalla.

Vaikka tämä on vanha ketju, niin voin samoa kokeneeni vähän tuota kaikkea, vaikka olenkin kokenut konkari, 25 v työelämässä ollut ja viimeisimmänkin vuosikymmenen jo isoissa firmoissa päällikkötasolla.

Tulin uuteen työpaikkaan niin täällä puolet porukkaa hermostuu heti jos kysyn jotain vaikka toiseen kertaan tai vähän eri kantilta, eräs (ilmeisen heikkoitsetuntoinen) kiirehtii aina sanomaan hyvin napakkaan että "siitähän oli kyllä jo puhetta"... joo siis ehkä oli jossain sivulauseessa ensimmäisen viikon aikana, mutta ei kukaan voi kaikkea diiba daabaa muistaa siinä stressitilanteessa kun joka sekunti tulee uutta tietoa. Kun kysyn ihan vaan ymmärtääkseni jonkun käytännön, minulle vastataan ja jos vaan esitän yhtään jatkokysymystä tai jään pohtimaan miten tämä näin tehdään niin saan ihan tyrmistyttäviä reaktioita aikaan. Ihmiset suuttuu ihan silmittömästi, koska ilmeisesti kokevat kysymykseni heihin itseensä tai yritykseen (jossa ovat olleet 15v) kohdistuvana arvosteluna. Olen joutunut näiden ihan tuiki tavallisten kysymysten takia ihan absurdeihin tilanteisiin kun kimppuuni hyökätään sanallisesti ja eräs nuorempi naishenkilö tuli ihan fyysisesti pari askelta kohti sähistessään minulle, että minähän sanoin sinulle jo mettä se asia menee niin ja näin.... jouduin hiukan perääntymään jopa kun tuli niin lähelle. Olisin voinut tehdä tästä vaikka minkälaisen "uhkaavan tilanteen ilmoituksen" mutta katsoin tilannetta läpi sormien koska olin vielä koeajalla, onneksi siinä oli eräs muukin henkilö mukana, että jos tämä henkilö vielä joskus tekee tätä niin nostan syytteen häntä vastaan. 

Talossa on myös selvästi tapana se että jos joku ärsyttää tai ei mene mieleen niin ei sanota asian omaisille vaan rynnätään esihenkilölle haukkumaan ko ihminen tai ihmiset. Edessäpäin ollaan kohteliaita, mukavia mutta takanapäin sitten haukutaan ja sitten asiakin selvitetään siellä ihan muissa pöydissä muiden kanssa kuin sen joka alun perin on haukkunut toisen. Ihan älytöntä lastentarhatouhua. 

Tulee mieleen tilanne jossa Jussipetteri leikkii hiekkalaatikolla kiltisti Suvikukkamaarian kanssa ja Suvikukkamaaria tarvitseisi Jussipetterin lapion lainaan jotta saa oman hiekkalinnansa valmiiksi. Jussipetteri ei haluaisi antaa lapiota mutta Suvikukkamaaria topakkana tyttönä pyytää useampaan kertaan koska on kiire saada hiekkalinnan valmiiksi enne päiväunia.  Jussipetteri antaa lapionsa lainaan ystävällisesti mutta hiukan pitkin hampain, mutta kipaisee välittömästi kertomaan äidille, että Suvikukkamaaria kiusaa ja on inhottava. Sitten äiti tulee ja höykkyyttä Suvikukkamaariaan ja parhaassa tapauksessa Suvikukkamaaria saa kotiarestia kun on loukannut Jussipetteriä, pyytämällä tämän lapion jotta saa oman työnsä valmiiksi.

 Kuulostaako tutulta?

Tuohan on juuri sellainen tuulinen työpaikkameininki missä vaihtuvuutta on koska kuppikunta ja vanhat työntekijät kiusaa uusia. Olen nähnyt keikkatöissä monia tuollaisia koulukiusausyhteisöjä.  Meininki on kuin yläasteella ja henkisesti vajaata porukkaa ja keskusteluiden tasotkin sen mukaisia. Itse olin yhdessä tuollaisessa paikassa missä kollegat puhui kahvitauolla vaan krapulasta ja ryyppäämisestä ja sen lisäksi pahaa muista. Olivat iältään 30-55 vuotiaita. Itse en ottanut osaa juoruihin ja olin ystävällinen kaikille niin olin pian silmätikkuna sen takia. Lähdin toiseen paikkaan onneksi pian. Mikähän ihme noilla ärsyttää ystävällisissä ihmisissä

Minäkin kärsinyt paljon ulkopuolisuudesta ja kiusaamisesta. Teen työni niin hyvin kuin pystyn. En töissä kyttää enkä hauku toisten yekemisiä. Olen iloinen, ystävällinen ja avulias. En puhu pahaa kenestäkään enkä kehua retostele itselläni. Olen kahvitauoilla ja lounastauoilla yleensä hiljainen ja kuuntelijan roolissa. En puhu omista yksityisasioistani ja kysele tai juorua toisten asioita. Silti minua aletaan inhoamaan ja syömään työstä pois. On haukuttu tekemisiäni ja keksitty höpöjuttuja , että olen haukkunut muita ja kehua retostellut itselläni jne. Olen huomannut juorut siitä että mukavat työkaverit on alkaneet yhtäkkiä vältellä ja ovat olleet töykeitä.  Olen jo neljässä eri työpaikassa joutunut kiusatuksi ja minulle on alettu ilkeilemään ja piikittelemään erinäisillä asioilla. Työporukoissa ei selkeesti pidetä ystävällisistä ja mukavista persoonista??? Miten muut mukavat pärjäätte??

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä on vanha ketju, niin voin samoa kokeneeni vähän tuota kaikkea, vaikka olenkin kokenut konkari, 25 v työelämässä ollut ja viimeisimmänkin vuosikymmenen jo isoissa firmoissa päällikkötasolla.

Tulin uuteen työpaikkaan niin täällä puolet porukkaa hermostuu heti jos kysyn jotain vaikka toiseen kertaan tai vähän eri kantilta, eräs (ilmeisen heikkoitsetuntoinen) kiirehtii aina sanomaan hyvin napakkaan että "siitähän oli kyllä jo puhetta"... joo siis ehkä oli jossain sivulauseessa ensimmäisen viikon aikana, mutta ei kukaan voi kaikkea diiba daabaa muistaa siinä stressitilanteessa kun joka sekunti tulee uutta tietoa. Kun kysyn ihan vaan ymmärtääkseni jonkun käytännön, minulle vastataan ja jos vaan esitän yhtään jatkokysymystä tai jään pohtimaan miten tämä näin tehdään niin saan ihan tyrmistyttäviä reaktioita aikaan. Ihmiset suuttuu ihan silmittömästi, koska ilmeisesti kokevat kysymykseni heihin itseensä tai yritykseen (jos

Loistava esimerkki ja usein vielä se viaton ystävällinen tyyppi saa lastentarhan niskaansa