Isosisko tylyttää pikkuveljeä jatkuvasti!

Pikkusieluiset eivät kestä edes leikkiä.

Muilla vastaavaa?

Anna kun arvaan. Isä ei ole kuvoissa.

Vetele ko*ville sitä oks*ttavaa pikkupa*kiasta siis siskoa.

Minkä ikäisiä lapset ovat? Eikö pikkuveli koskaan aloita naljailua? Tytölle kannattaisi puhua siitä, miten oma veli voi olla apuna ja kaverina koko elämän ajan, mikäli häntä kohtelee hyvin. Olisiko lähipiirissä aikuisia sisaruksia, joita voisi käyttää siitä esimerkkinä? Siis sellaisia, jotka tulevat keskenään toimeen.

Minun 6v tyttö ohjeistaa 3v. Minä ja mieheni olemme ohjeistaneet muksuja eikä huudettu, joten he ohjeistavat myös.

Haluat ongelmasta eroon, joten voisit ohjeistaa tyttöäsi, miten oikeasti ohjeistetaan toisia. On asioita, joissa sisarukset saavat ohjeistaa nuorempia ja asioita joissa vanhempien täytyy ohjeistaa.

Se ei auta vain kauhistella vierestä, saaperin nulikat. Teidän täytyy tehdä asialle jotain. Täytyy käyttää järkeä.

Meillä sama mutta naljaileva ja haukkuva pomottaja on puoli vuotta vanhempi naapurin tyttö, jonka kanssa olleet kavereita vauvasta saakka. Nyt 9-vuotiaana on alkanut poika (viimein, tähän on kannustettu) pitämään puoliaan, sanomaan vastaan ja lopettamaan leikin, jos siitä ei saada sovittua ja se ei miellytä. Ja tyttö on täysin joustamaton ja kohtuuton edelleen.

Ps. Miten isättömyys tähän vaikuttaa?

Ap, sinun tehtävä on lopettaa tuo tytön toiminta heti. Miksi katsot tuollaista käytöstä hetkeäkään? Se on todella vahingollista pojan kehitykselle. Sinä olet aikuinen, ota komento itsellesi ja toimi!

Tyttö on 16 ja poika 14 ja tottakai aina puututaan kun vaan kuullaan tylytystä! Mutta tuntuu että se on jatkuvaa naureskelua pikkuveljelle, joskus kavereiden kanssa jopa. Tuntuu että asiasta on puhuttu ja puhuttu, mutta muutosta ei tapahdu. Varmaan täytyy joku terapeutti palkata, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama mutta naljaileva ja haukkuva pomottaja on puoli vuotta vanhempi naapurin tyttö, jonka kanssa olleet kavereita vauvasta saakka. Nyt 9-vuotiaana on alkanut poika (viimein, tähän on kannustettu) pitämään puoliaan, sanomaan vastaan ja lopettamaan leikin, jos siitä ei saada sovittua ja se ei miellytä. Ja tyttö on täysin joustamaton ja kohtuuton edelleen.

Ps. Miten isättömyys tähän vaikuttaa?

Olet siis nähnyt ongelman, mutta et ole koskaan puuttunut tytön käytökseen vaan antanut pojan kärsiä? Tälläistä en ymmärrä.

Naapureilla ei ole valtaa sinun elämääsi, ei ainakaan minun järjen mukaan. Miksi et ole opettanut pojallesi aikaisemmin, että täytyy sanoa vastaan heille, keillä ei ole valtaa sinun elämääsi? Miksi et ole itse mennyt sanomaan tytölle tai hänen vanhemmillensa mitään?

En ymmärrä. Tämä on yhtä vahingollista kuin jos oma sisarus pomottaisi mennen tullen. Hyvä kuitenkin, että poikasi oppi viimein.

Menethän kuitenkin kertomaan hänen vanhemmille?

Vai että peruskiltti ja hyvätapainen, joka jatkuvasti naljailee ja mollaa? Tullut ap:seen?

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on 16 ja poika 14 ja tottakai aina puututaan kun vaan kuullaan tylytystä! Mutta tuntuu että se on jatkuvaa naureskelua pikkuveljelle, joskus kavereiden kanssa jopa. Tuntuu että asiasta on puhuttu ja puhuttu, mutta muutosta ei tapahdu. Varmaan täytyy joku terapeutti palkata, en tiedä.

Jos olette jatkuvasti puhuneet ja puhuneet, eikä se auta, täytyy ottaa kovemmat keinot käyttöön. Tälläinen ei ole hyväksyttävää, että naureskellaan ja tylytetään jollekkin pitkäaikaisesti. Kuinka kauan tätä on jatkunut?

Ehdotan, että kokoonnutte johonkin. Sitten olette koko perhe siinä. Keskustelette asioista ja pidätte rehellisyyden lipun, että voi kertoa rehellisesti. Esim. Miksi tyttö on aina tylyttänyt ja naureskellut ja miten poika on siihen sitten aina reagoinut.. Voi olla, että asioita on käymättä tarpeeksi läpi.

Tylytin itse pikkusiskoani teini-ikäisenä. Syyt oli monimutkaisia ja liittyi perheen dynamiikkaan. Osasyy oli se, että sisko muistutti liikaa itseäni ja ärsytti nähdä omat, mielestäni huonot piirteet toisessa enkä osannut nähdä siskossa mitään hyvää.

Silti vanhempieni olisi pitänyt puuttua siihen ja tämä vaikuttaa edelleen minun ja siskoni väleihin. Ikävä kyllä.

Jaa-a, arvaapa millainen se kympin tyttösi on koulussa luokkakavereilleen. Luuletko, että se vittuilu rajoittuu vain pikkuveljeen? Minä lyttäisin mokoman eukon täysin ja hyväksyisin vasta, kun polvillaan itkisi olevansa pohjattoman paska ihminen.

Anna Jokipuro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama mutta naljaileva ja haukkuva pomottaja on puoli vuotta vanhempi naapurin tyttö, jonka kanssa olleet kavereita vauvasta saakka. Nyt 9-vuotiaana on alkanut poika (viimein, tähän on kannustettu) pitämään puoliaan, sanomaan vastaan ja lopettamaan leikin, jos siitä ei saada sovittua ja se ei miellytä. Ja tyttö on täysin joustamaton ja kohtuuton edelleen.

Ps. Miten isättömyys tähän vaikuttaa?

Olet siis nähnyt ongelman, mutta et ole koskaan puuttunut tytön käytökseen vaan antanut pojan kärsiä? Tälläistä en ymmärrä.

Naapureilla ei ole valtaa sinun elämääsi, ei ainakaan minun järjen mukaan. Miksi et ole opettanut pojallesi aikaisemmin, että täytyy sanoa vastaan heille, keillä ei ole valtaa sinun elämääsi? Miksi et ole itse mennyt sanomaan tytölle tai hänen vanhemmillensa mitään?

En ymmärrä. Tämä on yhtä vahingollista kuin jos oma sisarus pomottaisi mennen tullen. Hyvä kuitenkin, että poikasi oppi viimein.

Menethän kuitenkin kertomaan hänen vanhemmille?

Asiaan on puututtu. Kiitos huolenpidosta.

Vierailija kirjoitti:

Tylytin itse pikkusiskoani teini-ikäisenä. Syyt oli monimutkaisia ja liittyi perheen dynamiikkaan. Osasyy oli se, että sisko muistutti liikaa itseäni ja ärsytti nähdä omat, mielestäni huonot piirteet toisessa enkä osannut nähdä siskossa mitään hyvää.

Silti vanhempieni olisi pitänyt puuttua siihen ja tämä vaikuttaa edelleen minun ja siskoni väleihin. Ikävä kyllä.

Mulla oli just tollanen isosisko. Tuntui etten kelpaa ikinä hänelle. Siksi tein kaiken mitä pyysi (kannoin repun kotiin, kun sai itse tarakkakyydin eikä reppua kuulemma pystynyt siinä samalla viemään...). Aikuisiän kynnyksellä välit meni lopullisesti, kun kyllästyin lopullisesti yhä räikeämpään hyväksikäyttöön. Enää näemme joskus ja jouluna, ja silloinkin hän on kuin en olisi olemassakaan. Harmi sinänsä, sillä haluaisin vahvemmin olla hänen lapsensa elämässä, mutta siskoa ei ole ikävä. Löysin itseni ja omat vahvuuteni vasta kun välejä häneen ei enää ollut.

Joku alistamisen halu se on, joka varmaan jossain määrin kaikissa ihmisissä ja eläimissä on, ja joka toisissa on sitten voimakkaampi. Alistaa kun pystyy. Stoppi tuolle on laitettava, on henkisistä kiusaamista ja vielä lapsen omassa kodissaan kokemaa.

Anna Jokipuro kirjoitti:

Minun 6v tyttö ohjeistaa 3v. Minä ja mieheni olemme ohjeistaneet muksuja eikä huudettu, joten he ohjeistavat myös.

Haluat ongelmasta eroon, joten voisit ohjeistaa tyttöäsi, miten oikeasti ohjeistetaan toisia. On asioita, joissa sisarukset saavat ohjeistaa nuorempia ja asioita joissa vanhempien täytyy ohjeistaa.

Se ei auta vain kauhistella vierestä, saaperin nulikat. Teidän täytyy tehdä asialle jotain. Täytyy käyttää järkeä.

Vinkkinä tulevaa varten (omat jo teinejä), opeta ihmeessä myös lapsellesi, että ei ole ns. hänen paikkansa mennä aina ohjeistamaan sitä pienempää sisarusta. Isosisarusten on tärkeää oppia myös se puoli, että vanhempien silmissä ollaan tasavertaisia, eikä isosisarus ole ikään kuin ylempänä sitä pienempää, ja mene aina neuvomaan ja pätemään kun toinen ei luonnollisesti osaa vielä niin paljon kuin isompi. On tilanteita, jolloin vanhempi ohjaa eikä sisarus. Samoin kuin on tilanteita joissa ei mennä viereen ohjaamaan vaan annetaan ensin yrittää rauhassa itse omalla tavallaan.

Kyllä sekin nimittäin tulee käymään itsetunnon päälle, että toiset neuvovat ennen kuin kerkeät edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vai että peruskiltti ja hyvätapainen, joka jatkuvasti naljailee ja mollaa? Tullut ap:seen?

Kysyi #11 naljaillen...

Ettei tyttöä kiusata koulussa ja hän sitten pistää vahingon kiertämään kotona edelleen johonkuhun, joka on helppo kohde?

Purkaa näin patoumiaan? Juttele ja kysy!

Voi olla myös sisaruskateutta. Jos poika on ollut aina helppo ja tyttö hankala ja joustamaton luonne, niin huomaamattaan vanhempi kohtelee sitä mukavampaa lasta ystävällisemmin... lapset ovat tarkkoja.