Lue keskustelun säännöt.
Olenko hirviö jos en hanki 7v:lle kännykkää?
23.05.2020 |
Tässä kun mietin, niin keksin kännykättömyydestä lähinnä vaan positiivisia puolia:
- ei kännykkäriippuvaisuutta
- enemmän ns. oikeaa tekemistä
- säästyy ihan tuntuva summa rahaa
- ei tappelua kännykän käytöstä
- lapsi oppii paremmin ottamaan vastuuta kellonaikojen noudattamisesta (ml. kotiintuloaika)
- ei bakteeripesää jota ulkona kosketellaan likaisin käsin ja kotona puhtain käsin
- ei hajonnutta kännykän lasia
- yksi tavara vähemmän minkä akkua tarvitsee ladata
Kommentit (75)
Vanhempainillassa luomuäiti valittaa, kun kännykätön lapsi jätetään porukasta ja velvoittaa muita vanhempia seuraamaan, että hänen lapsensa haetaan varmasti kotoa ovelta ja hänelle käy joku erikseen tuomassa sairasläksyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olet myös luopunut omasta älypuhelimestasi ja hankkinut puhelimen, jolla voi vain soittaa ja lähettää viestejä?
Mielestäni 7-vuotiaalle voi hyvin hankkia puhelimen. Et saa 80- tai 90-lukua takaisin, vaikka kieltäisit lapseltasi nykyajan. Suurimmalla osalla tuon ikäisistä on oma puhelin ja kyllä senkin käyttö opettaa vastuuta. Lapset opettelevat koulussakin tablettien käyttöä jo esikoulussa ja niitä käytetään oppimisen tukena. Niillä voidaan tehdä kouluprojekteja ja kuvata videoita.
Mielestäni kuulostaa enemmän siltä, että sinä itse et osaa opettaa kännykän asianmukaista käyttöä ja siksi olet päättänyt kieltää lapseltasi nykyajan teknologian. Kuvittelet pääseväsi helpomalla, kun yhdessä keskustelun ja sääntöjen oppimisen sijaan kiellät.
Ei kyse ole mistään nykyajan teknologian kieltämisestä. Kyse on siitä, että miten sen käyttö pysyy järkevänä ja oikeissa mittasuhteissa.
Keskiverron ala-astelaisen kännykän käyttö ei ole järkevää eikä varsinkaan pysy oikeissa mittasuhteissa vaan täyttää riippuvaisuuden kriteerit. Ja sitten ei vähiten on se tappelu ja kiukuttelu mikä siitä seuraa, kun se kännykän käyttö on lähtenyt käsistä.
Jos eskariin haluat verrata, niin siellä tablettia käytetään harvoissa tilanteissa, ne korjataan pois, kun suunniteltu tehtävä tai vastaava on tehty.
MIKSI ihmiset tappelee lastensa kanssa tällaisista asioista? Kun lapset on varsin oppivaisia, jos vanhemmat on johdonmukaisia. Minäpä neuvon:
1. Kun lapselle ollaan hankkimassa kännykkää, istuvat vanhemmat ja lapsi alas, ja sopivat kännykän käyttöön liittyvät säännöt. Sovitaan, että vanhemmilla on oikeus katsoa lapsen kännykkää koska haluaa, ja selata sosiaalisen median palvelut, ( esim. Whatsapp, mitä sieltä löytyy). Sovitaan, millaisia käyttöä rajoittavia sovelluksia kännykkään asennetaan. Jos nämä eivät käy lapselle, kännykkää ei tule.
2. Sovitaan sääntöjen rikkomisesta seuraavat rangaistukset. Jos kännykkää ei esim. luovuteta nätisti yöksi pois, niin sen jälkeen kännykkä otetaan kokonaan pois kolmeksi päiväksi. Jos toistuu, niin viikoksi, jos toisuu vielä, niin kännykkä lähtee kokonaan.
JA SITTEN PIDETÄÄN NÄISTÄ KIINNI.
Kyllä mäkin tiedän tapauksen, jossa 12-vuotiasta tyttöä roudattiin johonkin saatanan sosiaalipäivystykseen, kun isänsä ei saanut lapselta kännykkää pois. Miten helvetin vaikeaa on sanoa lapselle, että sulla on 5 minuuttia aikaa tuoda se puhelin, sen jälkeen suljen sun liittymäsi, ja uudelleen se aukeaa sinun kustannuksellasi aikaisintaan kahden viikon päästä. JA PITÄÄ KIINNI SIITÄ.
Meillä on tasan yhdeltä kolmesta lapsesta tarvinnut kerran ottaa kolmeksi päiväksi kännykkä pois. Sen jälkeen ovat kaikki tienneet, että jos perseillään, niin seuraamukset toteutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Me hankittiin rannekellopuhelin. Voidaan soittaa että tuu kotiin pihalta / puistosta
Melkoinen mötikkä tuo tuollainen:
https://teknavi.fi/elektroniikka/arvostelussa-lasten-rannekellopuhelin-…
Vaikka mm. tuo paikannusominaisuus kyllä olisi kieltämättä kätevä. Ainakin jollei lapsi sitten ala ottaa sitä pois ranteesta, jos menee kiellettyihin paikkoihin.
Paikannus on kiva ja pysyy ranteessa nii ei huku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olet myös luopunut omasta älypuhelimestasi ja hankkinut puhelimen, jolla voi vain soittaa ja lähettää viestejä?
Mielestäni 7-vuotiaalle voi hyvin hankkia puhelimen. Et saa 80- tai 90-lukua takaisin, vaikka kieltäisit lapseltasi nykyajan. Suurimmalla osalla tuon ikäisistä on oma puhelin ja kyllä senkin käyttö opettaa vastuuta. Lapset opettelevat koulussakin tablettien käyttöä jo esikoulussa ja niitä käytetään oppimisen tukena. Niillä voidaan tehdä kouluprojekteja ja kuvata videoita.
Mielestäni kuulostaa enemmän siltä, että sinä itse et osaa opettaa kännykän asianmukaista käyttöä ja siksi olet päättänyt kieltää lapseltasi nykyajan teknologian. Kuvittelet pääseväsi helpomalla, kun yhdessä keskustelun ja sääntöjen oppimisen sijaan kiellät.
Ei kyse ole mistään nykyajan teknologian kieltämisestä. Kyse on siitä, että miten sen käyttö pysyy järkevänä ja oikeissa mittasuhteissa.
Keskiverron ala-astelaisen kännykän käyttö ei ole järkevää eikä varsinkaan pysy oikeissa mittasuhteissa vaan täyttää riippuvaisuuden kriteerit. Ja sitten ei vähiten on se tappelu ja kiukuttelu mikä siitä seuraa, kun se kännykän käyttö on lähtenyt käsistä.
Jos eskariin haluat verrata, niin siellä tablettia käytetään harvoissa tilanteissa, ne korjataan pois, kun suunniteltu tehtävä tai vastaava on tehty.
MIKSI ihmiset tappelee lastensa kanssa tällaisista asioista? Kun lapset on varsin oppivaisia, jos vanhemmat on johdonmukaisia. Minäpä neuvon:
1. Kun lapselle ollaan hankkimassa kännykkää, istuvat vanhemmat ja lapsi alas, ja sopivat kännykän käyttöön liittyvät säännöt. Sovitaan, että vanhemmilla on oikeus katsoa lapsen kännykkää koska haluaa, ja selata sosiaalisen median palvelut, ( esim. Whatsapp, mitä sieltä löytyy). Sovitaan, millaisia käyttöä rajoittavia sovelluksia kännykkään asennetaan. Jos nämä eivät käy lapselle, kännykkää ei tule.
2. Sovitaan sääntöjen rikkomisesta seuraavat rangaistukset. Jos kännykkää ei esim. luovuteta nätisti yöksi pois, niin sen jälkeen kännykkä otetaan kokonaan pois kolmeksi päiväksi. Jos toistuu, niin viikoksi, jos toisuu vielä, niin kännykkä lähtee kokonaan.
JA SITTEN PIDETÄÄN NÄISTÄ KIINNI.
Kyllä mäkin tiedän tapauksen, jossa 12-vuotiasta tyttöä roudattiin johonkin saatanan sosiaalipäivystykseen, kun isänsä ei saanut lapselta kännykkää pois. Miten helvetin vaikeaa on sanoa lapselle, että sulla on 5 minuuttia aikaa tuoda se puhelin, sen jälkeen suljen sun liittymäsi, ja uudelleen se aukeaa sinun kustannuksellasi aikaisintaan kahden viikon päästä. JA PITÄÄ KIINNI SIITÄ.
Meillä on tasan yhdeltä kolmesta lapsesta tarvinnut kerran ottaa kolmeksi päiväksi kännykkä pois. Sen jälkeen ovat kaikki tienneet, että jos perseillään, niin seuraamukset toteutetaan.
Jos se on lapselle kamala rangaistus olla kolme päivää ilman kännykkää, niin kyllä se minusta viittaa aika pahasti kännykkäriippuvaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me hankittiin rannekellopuhelin. Voidaan soittaa että tuu kotiin pihalta / puistosta
Olin juuri aikeissa suositella rannekellopuhelinta (esim. Xplora)! Siitä on riisuttu kaikki turha ja vanhemman on mahdollista seurata lapsensa sijaintia tai saada ilmoitus kun lapsi poistuu vanhemman asettamalta turvavyöhykkeeltä.
”XPLORA on turvallinen ensilaite mobiilimaailmaan. Se on turvallinen ja helppokäyttöinen. Ei pääsyä sosiaaliseen mediaan, ei internetiä, sovelluksia tai pääsyä sopimattomaan sisältöön. Olemme keskittyneet sen sijaan siihen, mikä on lapsen kannalta tärkeintä – pitää yhteyttä läheisiinsä.”
https://www.xplora.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kännykkä on vain iso osa sosiaalista yhteydenpitoa ja arjen tärkeimpiä työvälineitä, sieltä löytyy bussiaikataulut ja aukioloajat ja hätätilanteessa saa apua. Kouluikäisen olisi hyvä oppia jo pikkuhiljaa käyttämään
Ihmeen hyvin vaan pärjää ilmankin. Bussiaikataulut ja aukioloajat eivät ole täällä päin ainakaan lasten huolena, ja toisaalta ne löytyvät pysäkiltä ja kaupan ovesta, tai kotoa tietokoneelta. Hätätilanteissa kyllä hätä keinot keksii. Itse en ole 35v ikään mennessä kertaakaan joutunut soittamaan 112:een.
Onnittelut, jos elämäsi on ollut niin helppoa ja mukavaa ettet ole joutunut soittamaan. Vai oletko kuitenkin se tyyppi, joka ajattelee, että kyllä joku muu sitten soittaa häkeen.
Itse olen 26v ja joutunut soittamaan ehkä kymmenisen kertaa, sekä omista asioista että muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me hankittiin rannekellopuhelin. Voidaan soittaa että tuu kotiin pihalta / puistosta
Melkoinen mötikkä tuo tuollainen:
https://teknavi.fi/elektroniikka/arvostelussa-lasten-rannekellopuhelin-…Vaikka mm. tuo paikannusominaisuus kyllä olisi kieltämättä kätevä. Ainakin jollei lapsi sitten ala ottaa sitä pois ranteesta, jos menee kiellettyihin paikkoihin.
Paikannusominaisuudesta ei tarvitse kertoa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kännykkä on vain iso osa sosiaalista yhteydenpitoa ja arjen tärkeimpiä työvälineitä, sieltä löytyy bussiaikataulut ja aukioloajat ja hätätilanteessa saa apua. Kouluikäisen olisi hyvä oppia jo pikkuhiljaa käyttämään
Matkapuhelimet tyhmentävät ihmisiä. Kaiken pitää tulla valmiina vastauksena puhelimeen/tietokoneeseen jne. Päässälaskutaito laskee koko ajan, monilla on asenne että mitään ei tarvitse tietää kun kaiken voi tarkistaa netistä. Linja-autopysäkillä ei osata katsoa aikataulua.
Karttaa ei tunneta, ei osata vastaanottaa suullisia ohjeita esimerkiksi jonkin paikan löytämiseen vaan pitää seurata karttaa puhelimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni sai ekan kännykän 5-vuotiaana, sellainen simpukkamalli jolla pystyi vain soittamaan tai vastaamaan puheluihin. Mulle se oli tärkeä väline että sain lapseni aina kiinni koska vaikka asuttiin silloin suht turvallisessa ympäristössä niin minulla ei ollut näköyhteyttä pihalle missä leikkivät muiden lasten kanssa. Ja kun hiukan kasvoi sai sitten jo älypuhelimenkin, ja sekin on hyvä olla, sillä paikantaa lapsen (tai no kännykän sijainnin) jos jotain tapahtuu, ihan ehdoton juttu tänä päivänä. Nyt on jo teini, eikä hänellä ole koskaan ollut käytön kanssa mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me hankittiin rannekellopuhelin. Voidaan soittaa että tuu kotiin pihalta / puistosta
Melkoinen mötikkä tuo tuollainen:
https://teknavi.fi/elektroniikka/arvostelussa-lasten-rannekellopuhelin-…Vaikka mm. tuo paikannusominaisuus kyllä olisi kieltämättä kätevä. Ainakin jollei lapsi sitten ala ottaa sitä pois ranteesta, jos menee kiellettyihin paikkoihin.
56x42x14 mm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me hankittiin rannekellopuhelin. Voidaan soittaa että tuu kotiin pihalta / puistosta
Melkoinen mötikkä tuo tuollainen:
https://teknavi.fi/elektroniikka/arvostelussa-lasten-rannekellopuhelin-…Vaikka mm. tuo paikannusominaisuus kyllä olisi kieltämättä kätevä. Ainakin jollei lapsi sitten ala ottaa sitä pois ranteesta, jos menee kiellettyihin paikkoihin.
Paikannusominaisuudesta ei tarvitse kertoa lapselle.
Tuskin se kovin kauaa pysyy salaisuutena. Joku kertoo kuitenkin. Tai sitten lapsi ihan itse rupeaa miettimään, että mistä äiti tiesi hänen käyneen ilman lupaa paikassa X, kun istuu arestissa em. rikkeen johdosta.
Et ole. Jos joskus hankit, älä ainakaan älypuhelinta hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hankittiin 5-vuotiaalle adhd:lle rannekellopuhelin, jolla/johon voi soittaa, lähettää teksti ja kuvaviestejä, ottaa valokuvia ja jossa on gps. Yhteydenotot voi rajata tiettyjen henkilöiden kesken. Maksoi parisataa euroa. Lapsi voi opetella kännykän käyttöä kellolla mutta ei pääse esimerkiksi nettiin. Lämpimästi voin suositella. GPS oli ehdoton, koska lapsi karkailee välillä pihasta ilman lähtölupaa.
Kukaan 7v ei tarvi minkäälaista puhelinta. 7v on pikkulapsi=aikuiset huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jota opetellaan yhdessä käyttämään asiallisesti.
Mielenkiintoista olisi kuulla perheistä jotka ovat tässä asiallisen käytön opettamisessa onnistuneet.
Meillä ainakin sujuu aika hyvin. Poika 7v, ekalla luokalla. Sai oman puhelimen viime syksynä mennessään kouluun. Tässä yksityiskohdat: Nokia 2.2, maksoi 129 euroa. Siinä 2 SIM-korttipaikkaa, joista ensimmäisessä on prepaid numero, johon hänelle voi soittaa. Siitä kustannus on 10 euroa per vuosi. Toisessa korttipaikassa on DNA:n "riistakamera" laitenetti. Syksyllä sen sai viideksi vuodeksi hintaan 0.9 euroa per kuukausi (meillä on yksi DNA:n normaali liittymä perheessä joten se tuli keskittämishintaan). Sillä saa 0.128 megan internetin, joka riittää whatsappiin.
Poika soittaa whatsappilla minulle kun lähtee kävelemään koulusta kotiin. Korona-aikana koulutehtävät tulivat myöskin whatsappilla opettajalta pojan kännykkään. Hän myös lähettelee sillä kuvia mummolle ja puhuu kavereidensa kanssa.
Hänen android tilinsä on tyyppiä lasten google-tunnus eli Family Link. Jos hän haluaa esimerkiksi asentaa uuden sovelluksen kännykkäänsä, niin hän ei voi tehdä sitä itse, vaan minun kännykkäni piippaa ja minun pitää hyväksyä asennus omasta kännykästäni. Näen myös hänen kännykkänsä sijainnin omasta puhelimestani. Lapselle se luo turvallisuuden tunnetta, kun hän tietää, että iskä näkee missä hän on, eikä voi eksyä tai mennä hukkaan. Lisäksi näen mitä sovelluksia hän käyttää (siis montako minuuttia päivässä) ja voin etälukita ja etäavata puhelimen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan 7v ei tarvi minkäälaista puhelinta. 7v on pikkulapsi=aikuiset huolehtii.
Kyllä 7-vuotiaan pitää jo osata olla yksin kotona vaikka vanhempien kauppareissujen ajan. Jos vanhemmille sattuu jotain, että kotiinpaluu viivästyy, niin vanhempien pitää saada lapsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan 7v ei tarvi minkäälaista puhelinta. 7v on pikkulapsi=aikuiset huolehtii.
Kyllä 7-vuotiaan pitää jo osata olla yksin kotona vaikka vanhempien kauppareissujen ajan. Jos vanhemmille sattuu jotain, että kotiinpaluu viivästyy, niin vanhempien pitää saada lapsi kiinni.
Ihan hyvin ennen pärjättiin vaikka ei saatu tuollaisessa tilanteessa lapsi kiinni. Silloin lapsetkin ymmärsivät, ettei kaikki aina mene niin kuin on suunniteltu eikä tarvitse olla täydellistä tilannetietoisuutta.
Eiköhän tämä ole vähän samanlainen kysymys kuin ennen vanhaan se, että pitääkö lapsella olla rannekello. Ja vastaus on, että ei pidä, mutta jos sitä ei ole, niin pitää olla valmis tekemään tietyt asiat eri tavalla ja tietyissä tilanteissa hommat voivat mennä hankaliksi.
Niin, kun muut laittaa whatsappiin viestin, että nähdään koulun pihalla ja pelataan futista niin
ihan varmaan joku lähtee erikseen hakemaan kännykätöntä anteroa kotiovelta. Ei, hän vaan jää porukasta.