Erotilanne ja lasten (3) omat huoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan samaa, että pääsisikö tässä oikeasti omilleen näin? Miten hoituisi alkuperäisen kodin kulut lasten asuessa siellä ja myynti vuosia eron jälkeen? Ja uudet kumppanit olisi vaikea tuoda tähän kuvioon, exän kanssa yhteiseen kotiin. Monta muttaa.

Ap

miksi niitä uusia kumppaneita pitää heti saada? Eikö voisi hetkeksi keskittyä lapsiin ja omaan itseensä?

Riippuen lasten iästä. Tuohan voi toiselle tarkoittaa 17 vuotta ja toiselle yhtä. Varmasti hyvä vetää henkeä yksin hetken aikaa ja selvitellä tunteitaan ja toimintaansa, mutta jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, ja kun ikää tulee lisää kumppaniehdokkaat ei varsinaisesti lisäänny yleensä. Yksinäinen vanhuus on aika tyly.

Kun omat vanhempani erosivat (me lapset olimme teini-ikäisiä), me lapset jäimme isän kanssa tuttuun kotiimme, jossa kaikilla oli omat huoneet. Äiti muutti muutaman kilometrin päähän isoon yksiöön, jossa vierailimme päiväseltään ja välillä olimme (yksi tai useampi lapsi) yökylässä patjalla nukkuen. Oli hyvä ratkaisu, näimme äitiä vapaasti (asunnon sijainti oli hyvä, lähellä kouluja, hengailupaikkojamme jne. ja meillä oli sinne avaimet) mutta saimme asua tutussa paikassa. Olisi ollut kauheaa joutua raahaamaan tavaroitaan asunnosta toiseen joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko erota?

Mikä se teidän pakko on?

Itse jäin avioliittoon juurikin lasten vuoksi. Pettäjän se mies joo, mutta vaakakupissa oli lasten hyvinvointi ja talous. Jos mies olisi ollut hakkaajaksi , alkoholisti tai rahanhölvääjä niin sitten olisi lähtenyt. Ei liiton tarvitse perustua rakkauteen, vanhemmiten alkaa arvostaa muitakin asioita.

Täytyy sanoa näin vastaeronneena ja nuorempaa lasta vuoroasumiseen totuttelevana, että eron syyt on aina jokaisen punnittava ihan itse. Meillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa ja tällä hetkellä helpotus molemmilla on suuri. Olen iloinen, tasapainoinen, jaksan siivota, laittaa kotia, ulkoilla lapsen kanssa,retkeillä, käydä töissä....Lapset huomaavat eron. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ei olisi kannattanut erota.

Omalle perheelle paras ratkaisu löytyy oikeasti vain kokeilemalla. Ei ole mitään yhtä hyvää patenttiratkaisua joka sopii jokaiseen eroperheeseen.

Meillä lapset on vielä pienempiä, alakouluikäisiä. Haluavat olla samassa huoneessa (ennen oli omat). On kuulemma pelottavaa nukkua yksin. Eli minun luona heillä on yhteinen lastenhuone, kerrossänky ja huone jaettu puoliksi että on sitä omaa tilaa kuitenkin. Isän luona nukkuvat toistaiseksi kaikki samassa huoneessa ja sekin on kuulemma hyvä ja kiva nukkua isin kanssa. Kun kasvavat niin minun luona on mahdollisuus omiin huoneisiin, niin että minä siirryn olohuoneeseen nukkumaan.

Ja isän kanssa asutaan parin kilsan päässä toisistamme, lapset vaihtaa kotia neljän päivän välein- koska tahtovat. Mennään hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Ja isällä on uusi kumppani, minulla ei, mutta homma toimii. Suurin ongelma tuntuu olevan aina meidän perheen ulkopuolisilla joita asiat ei edes kosketa.

Meidän taloyhtiö on eroperheiden keidas. Talo on rakennettu 50 luvulla ja asumistiiviys sen mukainen. Kolmion koko on 55 neliötä.

Järjestely menee niin, että lapsilla on ne makuuhuoneet. Kaksi pienintä tai samaa sukupuolta olevat samassa. Vanhemmalla on nukkumapaikka olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Omalle perheelle paras ratkaisu löytyy oikeasti vain kokeilemalla. Ei ole mitään yhtä hyvää patenttiratkaisua joka sopii jokaiseen eroperheeseen.

Meillä lapset on vielä pienempiä, alakouluikäisiä. Haluavat olla samassa huoneessa (ennen oli omat). On kuulemma pelottavaa nukkua yksin. Eli minun luona heillä on yhteinen lastenhuone, kerrossänky ja huone jaettu puoliksi että on sitä omaa tilaa kuitenkin. Isän luona nukkuvat toistaiseksi kaikki samassa huoneessa ja sekin on kuulemma hyvä ja kiva nukkua isin kanssa. Kun kasvavat niin minun luona on mahdollisuus omiin huoneisiin, niin että minä siirryn olohuoneeseen nukkumaan.

Ja isän kanssa asutaan parin kilsan päässä toisistamme, lapset vaihtaa kotia neljän päivän välein- koska tahtovat. Mennään hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Ja isällä on uusi kumppani, minulla ei, mutta homma toimii. Suurin ongelma tuntuu olevan aina meidän perheen ulkopuolisilla joita asiat ei edes kosketa.

Kuulostaa kivalta. Ero on useimmiten shokki ja surullista, erään aikakauden päätös. Mutta on rehellisesti myönnettävä, että hyvin usein lapset myös saavat eron jälkeen rikkautta elämään. Meillä on hiukan samantyyppisesti kuin teillä ja ainakin kaksi isoa asiaa lapsille on mahdollistunut eron jälkeen. Perhe on aina kompromissi. Ja kun perhe purkautuu vanhoja kompromisseja katoaa ja tietenkin uusia tulee tilalle. Mutta kaikki ei todella ole negatiivista.

En ymmärrä mikä "ihmisen perusoikeus" tämä oma huone oikein on - lapsille tai sitten sille vanhemmalle, etteikö voisi nukkua vaikka olkkarissa. Jos ei ole rahaa riittävästi, niin ei ole. Ja on aivan luonnollista, että erotessa rahat vähenee. Ja kyllä, monella varmasti on vaikea hankkia kahta ns. isoa perheasuntoa. 

Sitten vaan mennään sillä mitä on ja priorisoidaan mikä on tärkeää - esim. se oma huone kaikille (lapset + vanhempi), jos se olisi saatavilla muuttamalla edullisempaan paikkaan tai sitten esim. se, että koulut/päiväkodit/tuttu asuinpaikka ei vaihdu Tai mitä toteutettavissa olevia vaihtoehtoja nyt kenelläkin on, ottaen esim. huomioon vanhempien välit.

Huvittavaa kun tuolla joku lateli rivarikaksioiden ja omakotitalojen hintoja. Huutonaurua täällä pääkaupunkiseudulla. Mutta valintojahan ne on. Itse juuri eronneena, ainakin toistaiseksi, arvostan koulun ja päiväkodin pysyvyyttä ja lyhyitä matkoja, mutta kyllä, tällä joudumme luopumaan omista huoneista (minä+kaksi lasta) ja sumplimaan kolmiossa, että jokaiselle löytyy joku kolo. Jos vaihtaisimme maisemaa, niin riippuen kuinka kauas lähtisimme, saisimme kyllä huoneita ihan riittävästi itselle ja naapureillekin, mutta koko elinpiiri vaihtuisi lennosta.

Itse juuri eronneena. Henkistä väkivaltaa exän puolelta -> kaikkien mielenterveyden takia pakko erota, vaikka ei juoppu tai varsinainen hakkaaja ollutkaan. Ja koska näin ja koska riitaa kaikista arkisistakin asioista koko ajan, niin missään nimessä ei olisi toiminut se, että lapset pysyvät yhdessä paikassa ja vanhemmat muuttavat. Pakko päästä niin irti kuin mahdollista. 

 

Itsellä tilanne, että kaksi lasta ja 65m2 kolmio. Lapsilla omat huoneet, itselleni olen irrottanut olohuoneeseen kirjahyllyllä sängylle tilan. Exä jauhaa ko ajan, että onpa ärsyttävää, kun rahat ei riitä siihen, että kaikilla (hän + molemmat lapset) olisi oma huone, että pitäisikö muuttaa sitten reilusti kauemmaksi. No, se on hänen oma valintansa, lapset pysyy kuitenkin tässä, koska koulut. Eli jos hän arvostaa tilaa enemmän kuin sitä, että lapset olisivat enemmän hänen luonaan, niin vaihtoehto sekin. Ymmärrän toki tämänkin, hänellä räjähtää pää pienissä neliöissä helpommin kuin minulla. 

Kukin tyylillään ja käytettävissä olevan rahallisen ja henkisen kapasiteetin mukaan ja rankasti priorisoiden. 

Samahan se on, että "miten te ihmiset pystytte lomailemaan ulkomailla niin paljon"? No jotkut pystyy, koska omaisuutta / hyvä palkka, jotkut pystyy, koskaa asuu halvassa paikassa, jotkut pystyy, koska pihistelee hulluna arjessa.