Loisystävät ja raha

Onko kellään sellaista ystävää, joka harvoin kutsuu kotiinsa ketään kylään? Ei anna lahjoja juuri koskaan, vaikka itse ostaisit hänelle. Hän kutsuu viettämään syntymäpäivään ravintolaan ja otaksuu, että hänelle joku neruoat maksaa. Liäsksi hän saa kaikilta osallistujilta lahjan. Hän myös miellään haluaa yhteislahjoihin oman nimensä, mutta ei koskaan sijoita niihin lahjoihin rahaa. He myös ovat jtakuvasti pa, mutta sijoittavat kaiken tulonsa itseensä, kuten kynsiin, ripsiin, ihonhoitoon, kosmetiikkaa jne. He ovat myös hauskaa seuraa ja ovat aina parhaimmissa bileissä mukana, mutta toisten kustantamana. Heistä voi aluksi tuntua, että voi olla hyväkin kaveri ja heidän kanssaan voi jakaa pahimmatkin hetkensä. Tietysti siten, että sinä kuuntelet heidän murheitaan ja he sitten vaihtelevasti jaksavat kuunnella sinun murheitasi. Heidän lauseensa alkavat yleensä minä-muodossa.

Kun pitää mennä mökille tai muuhun reissuun, niin sinä olet yleensä se, joka järjestää kaiken. Hommaat liput ja saat lainaamasi rahat sitten joskus. Mökillä sinä lämmität saunan ja teet loppusiivouksen. Tiskaat. Kustannat "yhteisestä" ruokapussista kalleimmat tuotteet ja yleensä sinä ajat yhteiset matkat autollasi ja bensallasi.

Sinä päivänä kun laitat rahahanat kiinni ja alat tiedostamaan, miten paljon häneen sijoitat saamatta häneltä mitään vastinetta, niin ystävyys alkaakin yllättäen rakoilla. Ystävä pyytää lainaan rahaa ja tiedät, että se lainaamasi 20 piti säästää viikonlopun ruokia varten, niin hän ei jostain ihan ihmeen pankin mokaamasta syystä voi juuri ennen viikonloppua sitä maksaakaan takaisin. Hänestä tulee hiljainen, koska hänellä on yllättäen kova työkiire tai muuta mummon hautajaista. Tässä kohtaa ystävän tarpeesta ei tulekaan hänelle enää yhtä tärkeä.

Ulkona liikkuessa pienet kioskiostokset ja drinksut maksat sinä. "Mä maksan seuraavan" tarkoittaakin sitä, että se joko unohtuu tai sitten teille tuleekin yllättäen ohjelmamuutosta ja se oma osuus jää saamatta. Tilaat itsellesi naksuja, jotka hän jakaa kanssasi mielellään, mutta ei tee sitä koskaan itse. Jos omistat varakkaan miespuolisen tuttavan, niin hän yllättäen kiinnostuu tästä ja haluaa hänen mukaan rientoihin. Pyydä se Tomppa mukaan. Se on tosi kiva (lue: varakas) tyyppi.

Näitä kavereita yhdistää parhaiten se, että heidän ystävyyssuhteet kestävät sen pari vuotta vuorollaan. Hauskaa on, mutta vain toisen rahallisella ja henkisellä kustannuksella. Heitä yhdistää myös se, että he haluavat someystäväksi jopa sinun entiset heilasi ja nykyiset tuttavasi. Jos esittelet heidät jollekin niin ei mene kauaa, kun loisystäväsi pyytää sinun vanhan kaverin ystäväkseen. He eivät edes tunne juurikaan muuten, kuin kädenpuristuksen verran.

Itselläni ollut tälläisiä ystäviä vuosien varrella 3. Erikoista on, että kaikilla oli sama kaava ystävyyden alussa ja lopussa. Kaikki kestäneet n. 2 vuotta ja homma päätyy riitaan, vaikket koskaan muiden ystäviesi kanssa riitele.

Tulipa pitkästi, sori.