Miehen lapset haukkuvat ruokiani

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa jos lapset narisee ruoasta?. Itse olen täysin zen ja teen parempaa ruokaa seuraavalla kerralla.

Zen ei todellakaan tarkoita että alistuu marisioden tahtoon, tuo on jotain omaa kykenemättömyyttäsi asettaa rajoja ja perustella se miten parhaaksi keksit, skarppaa.

Vierailija kirjoitti:

On varmasti ikäjuttukin tämä. Myös mieheni teinit ovat nirsoja. Mies saa laittaa heille tai laittavat itse, minulla ei hermo kestä. Useimmat lihat, kanat he silppuavat lautaselle, närppivät jotain pieniä paloja suuhunsa ja sitten kipataan lautasellinen ruokaa biojätteeseen. Jos ruuassa on vaikka mustapippuria, se kaavitaan ruuasta pois näyttävästi ja suunnilleen loput kipataan silputtuna taas biojätteeseen. Suvun joulupöydässä, johon oli siis useampi henkilö tehnyt ruokia ja oli paljon valikoimaa, söivät yhden keitetyn perunan kumpikin. Onhan se ärsyttävää, mutta paras on vaan olla kuin ei huomaisi ja keskittyä omaan syömiseen. Eiköhän tuo ikä mene ohi. 

Voi helekutti!! Nyt ootte tehnyt molemmat hiton väärin!

Kun lapsi kaataa biojätteeseen, sinä vaan oot siinä vieressä sillein "Hyvä, hyvä" Voi jumakauta!

Tämän takia mies ei ole hyvä huoltaja, koska lapset oppivat nirsoilijoiksi ja sitten ongelmat vaan perkule kasaantuvat sen päälle!! Onko se ratkaisu!??!!

ARGHT Minä teen ruoan! Silloin saatte syödä sitä nirsoilematta tai ette syö MITÄÄN!! Saaperi!

Niinhän minäkin teen, kun annan lapseni kokata aina HARVOIN! En jumakauta nirsoilla vaan syön kitisemättä tai näännyn nälkään!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Minä laitan lapsille eväät, kun menevät isän luokse. On energiapatukoita, pähkinöitä, nuudeleita jne. Syövät sitten niitä, kun ruoka on pilattu jollain omituisella ainesosalla. Kotona menee niin wokit kuin lihakeitto tai moussaka, mutta lasten isän myxän ruuat ei maita.

Lapsistasi saattaa tulla hieman päästään sairaita noin mutta pääasia että saa heihin istutettua vihan exän perhettä kohtaan.

Meillä on omilla lapsillani ollut jotain ruoastavalittamiskausia. Olen silloin sanonut, että jos ei tiedä, tykkääkö ruoasta, voi ottaa ihan vähän, ja jos tykkää, voi ottaa lisää. Jos ei tykkää, ei tarvitse lisää ottaa. Minä näen, milloin ruoka maistuu ja milloin ei, joten sitä ei tarvitse erikseen ääneen sanoa.

P.S. En ole kokki, mutta kokkiohjelmia seuranneena olen oppinut, että jos kanaa kypsentää liian kauan, siitä tulee kuivaa. Olen sitten kokeillut sitä, että kypsennän kanaa sen aikaa, kun ohjeissa sanotaan, ja kyllä se vaan paremmalta maistuu, kun ei ole liian kuivaksi kypsennetty.

Omien lasten kanssa olen pyrkinyt olemaan huomioimatta narinaa. Haukkua ei tarvitse, mutta jos pidä, niin ei ole pakko syödä. Saa laittaa itselleen jotain muuta kotoa löytyvistä aineista, mutta herkkuja ei toki ruoka-aikaan oteta. Neutraali linja on auttanut siinä, että pahimmat nirsoilukaudet on menneet ohi, ja myös siinä, ettei itseä ole erityisen paljon nirsoilu haittanut.

Ymmärrän, että on hankalampaa, kun lapset eivät ole omia ja ovat toisessa kodissa syömässä eri ruokia osan viikosta. Mutta toimisiko silti teilläkin?

Niin, tottumus on toinen luonne.

Ap:n tapauksessa on hyvin tärkeää se, miten kauan lapset elivät oman äitinsä kanssa, ja millaiseen ruokaan ja perhe-elämään he silloin tottuivat.

Ja jos muutos toisenlaiseen perhe-elämään ja ruokaan on vielä tuore, kaikenlaisia ongelmia saattaa esiintyä.  Ja selvähän se, että kaikille ei maistu ei kaikki ruoka.

Ei tarvitse olla allerginen tai  muuta sellaista, jotkut maut eivät sovi kaikille ihmiselle. Mutta sellaista ihmistä tuskin on, jolle mikään ruoka ei kelpaisi, jos todella on nälkä.

Yksi ratkaisu voisi olla, ettei mausta ruokaa voimakkaasti. Voi ostaa erilaisia mauseita ja yrttejä ja laittaa niitä pöytään tarjolle. Se joka tarvitsee enemmän suolaa, erialisia mausteita, sinappia tai ketsuppia ja muuta sellaista lisää ne itse ruokaan.

Ja totta on se, josta yksi kirjoittaja jo täällä mainitsikin: Peruskeitetty riisi, ilman mitään mausteita on täysin mauton ruoka. On itseasiassa todettu se, että jotkun voivat riisiä juuri siksi, kun se ei maistu miltään ja on siis täysin neutraali maultaan.

Koska kaikki tarvitsemme joka päivä ruokaa, että jaksaisimme, ruoka on todella vakava asia.

Jos siksi, että siitä tulee saada vitamiinit ja hiven-ja kivennäisaineet ja tietty määrä proteiinia ja rasvaa jotta ihmiset pärjää.  Ja erityisen tärkeää oikea ravinto on kasvaville lapsille ja nuorille.

Taas kerran lapsista pelkkää haittaa. Jätä se sika ja sen sian porsaat.

Minun ruokiani saa haukkua. Kertoo vain sanoja huonosta mausta... ja kyllähän minäkin joskus epäonnistun, eikä silloin tarvi kehua.

Jos tuo ruoan kritisoiminen sattuu noin pahasti, niin pitää mennä itseensä ja miettiä, miksi näin on.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, mutta ihan oman teinini kanssa.

Kaikki mitä laitan on kuulemma hirveetä paskaa, no, mä olen sanonut, ettei ole pakko syödä ja aina se sitten syö.

Teinillä tuo liittyy jotenkin murrosiän myrskyihin, ettei kannata tehdä isoa numeroa ja loukkaantua, parin vuoden päästä arvostaa kotiruokaa.

No jos minun ruoasta sanotaan, että ei ole hyvää, niin nipotan. Koetan kuitenkin tehdä.ruokaa, josta teini tykkää. Jos teini sanois, että on paskaa, niin todella tiukan palautteem saisi. Jos sanois toisen kerran, niin läppäri tai kännykkä lähtisi jäähylle. Meillä ei teinit perseile tietyn rajan yli.

Täällä on hyviä vinkkejä jo, mutta mitä, jos kokkaisitte lasten kanssa yhdessä? Voisitte yhdessä myös ideoida ruokia, valita reseptilehdistä ruokia ja käydä ruokaostoksilla. Hankalaa toki, kun en tiedä, että onko ruoka ainoa ongelma teillä vai onko muutenkin vaikeuksia yhteensopimisessa ja -sopeutumisessa, mutta normaalisti tällainen auttaa.

Minä väitän, että te, joiden ruokia haukutaan - te teette oikeasti pahaa ruokaa.

Toki aina on ruokia, joista yksi tykkää ja toinen ei, mutta toiset vain eivät osaa maustaa.

Hyvä puoli on, että heidän lapsistaan tulee sitten hyviä ruoanlaittajia. Meillä kävin näin. Äitini tekee tosi tylsää ruokaa, vieläkin 80-vuotiaana, mutta me lapset olemme kaikki ravintolakokkitasoa. Oli nääs pakko opetella.

Jättäisin heidät ilman ruokaa ja tekisin vain itselleni, ruokkikoon mies itsensä ja kiittämättömät kakaransa