Miehen lapset haukkuvat ruokiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että jos ei kelpaa, voi poistua pöydästä, mutta että toisen tekemää ruokaa ei haukuta.

Haukkua ei saa, mutta saa sanoa, miten olisi voinut tehdä paremmin. Esimerkiksi lihapullat lihapullina ja porkkanat porkkanoina. Broileri on vähän vaikea saada meneväksi, jos ei liota sitä jossakin kastikkeessa.

"Tehkää itse parempaa, jos ei kelpaa" on meidän ruokapöydässä usein kuultu komento. Ja kyllä ne ovat oppineet ruokaa tekemään. Täytyy tunnustaa, että paremmin kuin vanhempansa.

Tästä tulee uusi av-legenda: menevä liotettu broileri.

Lapset ovat 12 ja 15. Ja siis asuvat täällä meillä, käyvät äitinsä luona ehkä kerran kuussa. Lasten äidillä on uusi perhe jo.

Eivät he suostu mukaan keittiöhommiin. Ja on näistä keskusteltu. Olen vähän liian kiltti kai.

Ja olen kysynyt useinkin, mikä ruoka maistuisi. Ja mitkä mausteet. Ja joskus ovat sanoneet, ettei missään nimessä saa laittaa sipulia ja sitten kun en ole laittanut, sanovat, että olisi sitä voinut maun vuoksi vähän edes laittaa.

Olenkin ruvennut nyt enemmän lämmittämään heille eineslihapullia, pakastepizzoja, lihapiirakoita yms. Lihotkoon sitten. Itselleni teen edelleen kotiruokaa.

-Ap.

Ruokaa oppii laittamaan, vain tekemällä sitä usein.

Taito kehittyy, kun valmistaa ensin itse perusruokia, kuten perunoita ja jauhelihakastiketta.

Perunoita uunissa kerman myötä, kuten esim. kinkkukiusaus ja muut.

Riisi on täysin mauton ruoka-aine, ei maistu kenellekään, saati sitten lapsille ja kana on helppo pilata, jos ei osaa maustaa sitä oikein, eikä kypsennä tarpeeksi, tai kypsentää sitä liikaa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, vanha sananlasku tarkoittaa sitä, että vain harjoittelemalla ja opetelemalla tulee osaajaksi.

Etkö sinä ap, tee arkena ruokaa miehellesi ollenkaan? Johan siinäkin jo oppii valmistamaan erilaisia ja monenlaisia salatteineen, lisukkeineen ja jälkiruokineen.

Eikö teillä,koskaan ap, edes vkonloppuina ole jotain hyvää itse tehtyä ruokaa joko lounaaksi tai päivälliseksi?

Sellainen käytös, että haukutaan toista tai vaikka hänen tekemäänsä ruokaa, ei käy ja sellaisesta pitää oppia pois. Hyvä oppii aikuisuuttakin varten. Se että lapset eivät ole sopeutuneet, tai halua sopeutua, vanhempiensa eroon ja näiden uusiin puolisoihin ei ole hyväksyttävä syy huonoon käytökseen.

Sinun ruokasi voivat toki olla erilaisia ja heiltä ehkä menee aikaa tottua niihin, mutta haukkuminen ei käy. Jos ruoissasi on jotain vikaa, esim. kana/broileri on kuivaa, kehitä ruoanlaittotaitoasi (esim. pilko vaikka broileri pienemmiksi paloiksi, niin se kypsyy tasaisesti, äläkä kypsennä liikaa eli kuivaksi). Lapset mukaan ruoanlaittoon, aika pienikin osaa tehdä jo jotain (toki sotkuakin), mutta ruokakin todennäköisesti maistuu paremmin kun sitä itse on ollut tekemässä. Se voi olla myös luonteva tapa teidän oppia olemaan yhdessä ja samalla opettaa, että ketään ei palvella ja ruokaa pitää arvostaa.

Sisarukset ottavat mallia toisistaan, joten siksikin on tärkeää puuttua huonoon käytökseen. Uskaltavatko lapset moittia ruokiasi isänsä kuullen ja jos niin miten hän haukkumiseen suhtautuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne lihapullataikinaan piti väen vängällä raastaa porkkana? Se on paras tapa varmistaa, että ruoka ei maistu vähänkään nirsolle lapselle. Kahden kilon taikinassa yhdellä porkkanalla ei ole edes mitään terveydellistä merkitystä, mutta maun sillä saa kyllä muutettua lapselle vieraaksi.

Tee ruokaa ihan perusohjeilla ja säästä temppuilut niihin kertoihin, kun olette miehen kanssa kahden.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että porkkanaa ei ole pakko laittaa lihapulliin.

Mutta missasit nyt sen pääpointin ja se on siis epäkohteliaden lasten kasvattaminen. Mukana voi olla myös ihan laskelmoitua äitipuolen kiusaamista, ei pelkkää kasvatuksen puutetta.

Nyt ap voi miettiä, miten toimisi, jos hänen oma lapsensa tokaisisi tuollaisia "en syö, pahaa" -kommentteja. Minusta asiasta kannattaa ensin alkuun sanoa kauniisti pari kertaa, eikä heti hyökätä kimppuun kuin yleinen syyttäjä tai komentaa lapsia pois pöydästä.

"En ole mestarikokki, mutta tein teille ruokaa hyvää hyvyyttäni, koska isänne ei ehdi. On todella aika epäkohteliasta alkaa nyrpistellä ruualle, joka kumminkin on ihan normia perusruokaa. Se loukkaa minua. Sovitaanko, että jatkossa syötte, mitä syötte, ja pidätte kommentit omana tietona, isältänne voitte sitten pyytää illalla lisää ruokaa, jos jäi nälkä." ---- jotakin tähän tyyliin.

Meillä saa sanoa, jos ei tykkää jostakin. Yhdessä mietimme, mikä meni ruokaa laittaessa pieleen ja mitä voisi seuraavalla kerralla tehdä toisin. Rakastamme miehen kanssa ruuanlaittoa ja olemme siinä hyviä ja kokeilunhaluisia, ja lapsemme osaavat arvostaa hyvää ruokaa. MUTTA meilläkään ei nyrpistellä, vaan pyritään maistamaan kaikkea ja sanomaan kritiikki asiallisesti ja kohteliaasti KYSYTTÄESSÄ. Kylässä ei kritisoida ollenkaan.

Eli eri perheissä voi olla aidostikin vähän eri suhtautuminen ruokaan ja ruuan kritisointiin. Ilkeä ei silti saa olla eikä yökötellä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu fiilis. Naiseni lapset haukku aina ruokiani ja olen kokki. Hyi mitä tää on hyi hyi hyi. Kuuntelin monta kuukautta samaa sontaa ja sanoin suoraan, että jos olette tottuneet syömään paskaa niin syökää, mutta teette itse sen. Enkä ole tehnyt enää. Mulle on ihan sama mitä syövät. Naistani vaan vtuttaa duunien jälkeen alkaa kokkaamaan, mutta minkä sille voin.

Mitä kokkailut, ja mitä kokkaa naisesi?

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa oppii laittamaan, vain tekemällä sitä usein.

Taito kehittyy, kun valmistaa ensin itse perusruokia, kuten perunoita ja jauhelihakastiketta.

Perunoita uunissa kerman myötä, kuten esim. kinkkukiusaus ja muut.

Riisi on täysin mauton ruoka-aine, ei maistu kenellekään, saati sitten lapsille ja kana on helppo pilata, jos ei osaa maustaa sitä oikein, eikä kypsennä tarpeeksi, tai kypsentää sitä liikaa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, vanha sananlasku tarkoittaa sitä, että vain harjoittelemalla ja opetelemalla tulee osaajaksi.

Etkö sinä ap, tee arkena ruokaa miehellesi ollenkaan? Johan siinäkin jo oppii valmistamaan erilaisia ja monenlaisia salatteineen, lisukkeineen ja jälkiruokineen.

Eikö teillä,koskaan ap, edes vkonloppuina ole jotain hyvää itse tehtyä ruokaa joko lounaaksi tai päivälliseksi?

Ei jumankauta! Aikuinen nirsoilija!

Kyllä riisi maistuu ja kana kelpaa ainakin minun mukuloille! Tykkäävät erityisesti aasialaisesta riisistä.

Jos lapseni nirsoilee jostain, sanon "Syö ja ole hiljaa tai mene pois!"

Kuitenkin nirsoilun jälkeen teen parempaa ruokaa, mutta en jaksa kuunnella sitä ärsyttävää nipotusta "tämä sitä ja surkeaa ja teit väärin" Perkule.

SYÖ TAI ÄLÄ SYÖ

Ruuanlaiton kanssa on ihan sama kuin vaikka nyt vaatteiden ompelun tai talon nikkaroinnin. Asiallista palautetta saa antaa kysyttäessä. Miten sitä muuten kehittyy hommassa, jos kukaan ei uskalla esittää muutostoiveita?!

Mutta tietenkään ei aleta heti kettuilla ja nyrpistellä, kun on istuttu pöytään. Ja maistaa pitää ensin, eikä yökötellä.

Apua, minä olin aivan hirveä teini-iässä, mikään ei oikein kelvannut ruuaksi. Ja ihan ydinperhe kysymyksessä. Nyt aikuisena osaa jo arvosta kun pääse äidin lihapatojen ääreen.

Minä pistäisin pystyyn perhekokokouksen. Pitää uskaltaa selvittää ongelmakohdat.

Kaikki läsnä, ap, lasten isä ja lapset.

Puhutaan kaikki asiat.

Merkitystä on silläkin, millaiseen ruokaan ja elämään lapset ovat tottuneet silloin, kun heillä oli vielä oma äitinsä aina läsnä heidän elämässään !

Kotiruokaa suosittelen kaikesta huolimatta nyt ja aina. Eineksiä toki voi syödä aina silloin tällöin, eikä niissä nykyisin enää ole mielettömiä määriä lisäaineita, mutta laadultaan ne eivät koskaan korvaa itsetehtyä kotiruokaa.

Ovatko lapset jo aikaisemmin tottuneet noihin eineksiin ja kaikkeen pikaruokaan?

Miksi muuten heille ei maistuisi itse tehty kotiruoka?

Jos olisin sinä ap, en enää kuuntelisi valituksia, vaan ottaisin tietynlaisen komennon ruokapuolella, ja opettelisin tekemään hyvää laadukasta ja maistuvaa kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat 12 ja 15. Ja siis asuvat täällä meillä, käyvät äitinsä luona ehkä kerran kuussa. Lasten äidillä on uusi perhe jo.

Eivät he suostu mukaan keittiöhommiin. Ja on näistä keskusteltu. Olen vähän liian kiltti kai.

Ja olen kysynyt useinkin, mikä ruoka maistuisi. Ja mitkä mausteet. Ja joskus ovat sanoneet, ettei missään nimessä saa laittaa sipulia ja sitten kun en ole laittanut, sanovat, että olisi sitä voinut maun vuoksi vähän edes laittaa.

Olenkin ruvennut nyt enemmän lämmittämään heille eineslihapullia, pakastepizzoja, lihapiirakoita yms. Lihotkoon sitten. Itselleni teen edelleen kotiruokaa.

-Ap.

Tuon ikäiset ovat täysin kykeneviä tekemään itse ruokansa. Ostatte aineet valmiiksi ja lapset hommiin. Jos eivät ala hommiin, tilaat itsellesi ruokaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa oppii laittamaan, vain tekemällä sitä usein.

Taito kehittyy, kun valmistaa ensin itse perusruokia, kuten perunoita ja jauhelihakastiketta.

Perunoita uunissa kerman myötä, kuten esim. kinkkukiusaus ja muut.

Riisi on täysin mauton ruoka-aine, ei maistu kenellekään, saati sitten lapsille ja kana on helppo pilata, jos ei osaa maustaa sitä oikein, eikä kypsennä tarpeeksi, tai kypsentää sitä liikaa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, vanha sananlasku tarkoittaa sitä, että vain harjoittelemalla ja opetelemalla tulee osaajaksi.

Etkö sinä ap, tee arkena ruokaa miehellesi ollenkaan? Johan siinäkin jo oppii valmistamaan erilaisia ja monenlaisia salatteineen, lisukkeineen ja jälkiruokineen.

Eikö teillä,koskaan ap, edes vkonloppuina ole jotain hyvää itse tehtyä ruokaa joko lounaaksi tai päivälliseksi?

Ei jumankauta! Aikuinen nirsoilija!

Kyllä riisi maistuu ja kana kelpaa ainakin minun mukuloille! Tykkäävät erityisesti aasialaisesta riisistä.

Jos lapseni nirsoilee jostain, sanon "Syö ja ole hiljaa tai mene pois!"

Kuitenkin nirsoilun jälkeen teen parempaa ruokaa, mutta en jaksa kuunnella sitä ärsyttävää nipotusta "tämä sitä ja surkeaa ja teit väärin" Perkule.

SYÖ TAI ÄLÄ SYÖ

Kuulostat kyllä siltä mainiolta äidiltä, joka ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Huoh.

Sama ongelma täällä, mutta ihan oman teinini kanssa.

Kaikki mitä laitan on kuulemma hirveetä paskaa, no, mä olen sanonut, ettei ole pakko syödä ja aina se sitten syö.

Teinillä tuo liittyy jotenkin murrosiän myrskyihin, ettei kannata tehdä isoa numeroa ja loukkaantua, parin vuoden päästä arvostaa kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pistäisin pystyyn perhekokokouksen. Pitää uskaltaa selvittää ongelmakohdat.

Kaikki läsnä, ap, lasten isä ja lapset.

Puhutaan kaikki asiat.

Merkitystä on silläkin, millaiseen ruokaan ja elämään lapset ovat tottuneet silloin, kun heillä oli vielä oma äitinsä aina läsnä heidän elämässään !

Kotiruokaa suosittelen kaikesta huolimatta nyt ja aina. Eineksiä toki voi syödä aina silloin tällöin, eikä niissä nykyisin enää ole mielettömiä määriä lisäaineita, mutta laadultaan ne eivät koskaan korvaa itsetehtyä kotiruokaa.

Ovatko lapset jo aikaisemmin tottuneet noihin eineksiin ja kaikkeen pikaruokaan?

Miksi muuten heille ei maistuisi itse tehty kotiruoka?

Jos olisin sinä ap, en enää kuuntelisi valituksia, vaan ottaisin tietynlaisen komennon ruokapuolella, ja opettelisin tekemään hyvää laadukasta ja maistuvaa kotiruokaa.

Perkule ei mitään perhekokouksia!

Minä ja isä päätämme meidän lukijoiden asioista eivätkä he omistaan! Kuka heille opettaa, jos me emme? Päiväkodintädit mitään opeta, koulussa varsinkaan.

Hankkikaa nyt jo jotain vastuuta.. ! Mun mukuloille kelpaa kaikki, koska nuorin on vasta kolme! Minä mitään perhekokouksia nirsoilijoiden kanssa ota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat 12 ja 15. Ja siis asuvat täällä meillä, käyvät äitinsä luona ehkä kerran kuussa. Lasten äidillä on uusi perhe jo.

Eivät he suostu mukaan keittiöhommiin. Ja on näistä keskusteltu. Olen vähän liian kiltti kai.

Ja olen kysynyt useinkin, mikä ruoka maistuisi. Ja mitkä mausteet. Ja joskus ovat sanoneet, ettei missään nimessä saa laittaa sipulia ja sitten kun en ole laittanut, sanovat, että olisi sitä voinut maun vuoksi vähän edes laittaa.

Olenkin ruvennut nyt enemmän lämmittämään heille eineslihapullia, pakastepizzoja, lihapiirakoita yms. Lihotkoon sitten. Itselleni teen edelleen kotiruokaa.

-Ap.

Tuon ikäiset ovat täysin kykeneviä tekemään itse ruokansa. Ostatte aineet valmiiksi ja lapset hommiin. Jos eivät ala hommiin, tilaat itsellesi ruokaa kotiin.

Voi veljet tuo mikään ratkaisu ole, että kun joku nirsoilee niin pistetään kokonaan hanttiin!!!

Se ruokaa tehdään, mutta nirsoilijoille ei tipu! Kyllä se nälkä tulee, kun ruoan haistaa. Perkule, hiton nirsoilijat.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, mutta ihan oman teinini kanssa.

Kaikki mitä laitan on kuulemma hirveetä paskaa, no, mä olen sanonut, ettei ole pakko syödä ja aina se sitten syö.

Teinillä tuo liittyy jotenkin murrosiän myrskyihin, ettei kannata tehdä isoa numeroa ja loukkaantua, parin vuoden päästä arvostaa kotiruokaa.

Voi saaperi mikä nulikka! Etkö ole opettanut tota käytöstavoille??

Se ruoka syödään vikisemättä perkule tai ei syödä olleenkaan!!

On varmasti ikäjuttukin tämä. Myös mieheni teinit ovat nirsoja. Mies saa laittaa heille tai laittavat itse, minulla ei hermo kestä. Useimmat lihat, kanat he silppuavat lautaselle, närppivät jotain pieniä paloja suuhunsa ja sitten kipataan lautasellinen ruokaa biojätteeseen. Jos ruuassa on vaikka mustapippuria, se kaavitaan ruuasta pois näyttävästi ja suunnilleen loput kipataan silputtuna taas biojätteeseen. Suvun joulupöydässä, johon oli siis useampi henkilö tehnyt ruokia ja oli paljon valikoimaa, söivät yhden keitetyn perunan kumpikin. Onhan se ärsyttävää, mutta paras on vaan olla kuin ei huomaisi ja keskittyä omaan syömiseen. Eiköhän tuo ikä mene ohi. 

Hm..

Oman lapseni saa ilmaista mielipiteensä. Sanoo jos ei tykkää ja sanoo jos tykkää. Ei kaikesta voi tykätä. Viimeksi sanoi hummuksesta, ei hyvää, eikä sitä syönyt. Hän kokkaa usein kanssani ja tykkää siitä. On melkein 3v.

Ehkä vieraan lapsen nirsoilun ottaisi eri tavalla. En tiedä. Lapsi on kuitenkin lapsi, muistakaa se.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat 12 ja 15. Ja siis asuvat täällä meillä, käyvät äitinsä luona ehkä kerran kuussa. Lasten äidillä on uusi perhe jo.

Eivät he suostu mukaan keittiöhommiin. Ja on näistä keskusteltu. Olen vähän liian kiltti kai.

Ja olen kysynyt useinkin, mikä ruoka maistuisi. Ja mitkä mausteet. Ja joskus ovat sanoneet, ettei missään nimessä saa laittaa sipulia ja sitten kun en ole laittanut, sanovat, että olisi sitä voinut maun vuoksi vähän edes laittaa.

Olenkin ruvennut nyt enemmän lämmittämään heille eineslihapullia, pakastepizzoja, lihapiirakoita yms. Lihotkoon sitten. Itselleni teen edelleen kotiruokaa.

-Ap.

Aikuinen ihminen on avuton! Ei ole ensimmäinen kerta.

Sano niille nulikoille, että se ruoka syödään vikisemättä tai ei syödä MITÄÄN!!

Eihän tosta voi tulla hevonpersustakaan! Kyllä ne penikat oppii arvostamaan, kun nälässä haistavat sen ruoan!!

Vierailija kirjoitti:

Minä pistäisin pystyyn perhekokokouksen. Pitää uskaltaa selvittää ongelmakohdat.

Kaikki läsnä, ap, lasten isä ja lapset.

Puhutaan kaikki asiat.

Merkitystä on silläkin, millaiseen ruokaan ja elämään lapset ovat tottuneet silloin, kun heillä oli vielä oma äitinsä aina läsnä heidän elämässään !

Kotiruokaa suosittelen kaikesta huolimatta nyt ja aina. Eineksiä toki voi syödä aina silloin tällöin, eikä niissä nykyisin enää ole mielettömiä määriä lisäaineita, mutta laadultaan ne eivät koskaan korvaa itsetehtyä kotiruokaa.

Ovatko lapset jo aikaisemmin tottuneet noihin eineksiin ja kaikkeen pikaruokaan?

Miksi muuten heille ei maistuisi itse tehty kotiruoka?

Jos olisin sinä ap, en enää kuuntelisi valituksia, vaan ottaisin tietynlaisen komennon ruokapuolella, ja opettelisin tekemään hyvää laadukasta ja maistuvaa kotiruokaa.

Ei ole olemassa "maistuvaa kotiruokaa" joka maistuu kaikille. Meillä esim. toisen lapsen mielestä maistuvaa on ruoka jossa on mausteena tasan suola eikä varmasti mitään muuta kuin kiinteitä, toisistaan eroteltavia tai mieluiten valmiiksi erillään olevia osia, kasviksia syö paljon mutta vain raakana. Toinen sitten syö monipuolisesti mitä vain. Ja ihan samojen patojen ääressä on kasvatettu.

Olennaista on se että 1) ruokaa ei haukuta, 2) kenenkään mieltymyksiä tai rajoitteita ei pilkata, 3) jokainen saa riittävästi ravintoa ja 4) myös sitä ei-omaa-lempparia osataan syödä ja ateriaa täydentää niin että pärjää seuraavaan ruokaan.