Lue keskustelun säännöt.
Sain selville, että uudella ystävälläni on välit poikki molempiin lapsiinsa
22.05.2020 |
Olen harrastuksen kautta tutustunut uuteen mukavaan ihmiseen, jonka kanssa olen viihtynyt hyvin. Nyt olen kuitenkin alkanut tutustua myös hänen muihin ystäviinsä, ja sain heidän kauttaan selville, että hänellä on ollut jo vuosia välit poikki molempiin aikuisiin lapsiinsa. Kuulemma ex-mies käänsi heidät äitiään vastaan. Ystävät ovat täysin hänen puolellaan. En tiedä itse tästä mitään, mutta hälytyskellot alkoivat soida: voikohan tässä olla taustalla jotain muutakin, esim. alkoholismia tai mielenterveyden ongelmia. Vai voiko näin todella käydä ihan normaalille täysjärkiselle ihmiselle? Mitä itse ajattelisit tällaisesta henkilöstä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.
Eli sinulla on lapsi johon on kohdistettu henkistä väkivaltaa (vieraannuttaminen on todistetusti traumaattista) ja haluat sen vielä haudan takaa kostaa sen tälle lapselle?
Voi vitsit mitä jeesustelua taas. Asia olisi varmaan erilainen, jos kyseessä olisi todellakin edelleen pieni lapsi. Mutta kun mun käsittääkseni kyseessä on jo aikuinen ihminen, niin jos ei edelleenkään halua olla tekemisissä toisen vanhempansa kanssa, se on ihan oma valinta. Silloin lienee tosi turhaa itkeä perinnönkään perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän äidin, joka yritti käännyttää lapsia isää vastaan. Aikuisena lapset eivät halua pitää yhteyttä äitiinsä, mutta isäänsä kyllä. Aloittajan tapauksessa tosin tuskin tästä kyse.
Tiedän isän, joka käännytti yhden lapsistaan eron yhteydessä äitiään vastaan. Sen nuorimman, henkisesti kehittymättömän, jonka maaperä oli otollinen manipuloinnille ja valheille. Toinen oli jo aikuisempi ja ymmärsi mistä kysymys. Äiti ei ole katkera, mutta suree elämänaä loppuun asti lasta.
Mäkin tiedän tapauksen, jossa yritys manipuloida lapsia oli aivan valtava, ja lähellä oli, ettei onnistunut. Hyvä asia oli ehkä se, että esikoinen oli jo sen verran iso, ettei enää isänsä yritykset menneet läpi, ja kun muut lapset näkivät miten isä alkoi kohdella tuota esikoista sen takia, sai heidänkin silmänsä aukeamaan.
Ehkä sanomattakin selvää, että isä ei ole ihan terve päästään, mutta ei niin sairaskaan, että olisi joutunut esim. pakkohoitoon. Kuitenkaan hänen toimensa eivät ole terveen ihmisen toimintaa. Mukana tietysti klassinen kuvio, jossa nainen oli alistettuna kotiäitinä yli vuosikymmenen ilman koulutusta tai työpaikkaa, mies menestyvä oman firman pyörittäjä.
Ihan vaan, että kyllä näitä on. Siinä eron jälkeen muutenkin tuollaiseen asemaan päätynyt nainen voi olla henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti niin heikoilla, että ei vaan pysty pitämään puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.
Eli sinulla on lapsi johon on kohdistettu henkistä väkivaltaa (vieraannuttaminen on todistetusti traumaattista) ja haluat sen vielä haudan takaa kostaa sen tälle lapselle?
Voi vitsit mitä jeesustelua taas. Asia olisi varmaan erilainen, jos kyseessä olisi todellakin edelleen pieni lapsi. Mutta kun mun käsittääkseni kyseessä on jo aikuinen ihminen, niin jos ei edelleenkään halua olla tekemisissä toisen vanhempansa kanssa, se on ihan oma valinta. Silloin lienee tosi turhaa itkeä perinnönkään perään.
Tiedätkö, että se voi silti olla lapsellesi todella kipeä paikka, vaikka hän on aikuinen. Kyllä minulla on ikuiset arvet siitä, että isä jätti minut. Se on aiheuttanut psykosomaattisia sairauksia, burn outia työelämässä (koska en oikein hahmota mitä minulta voi vaatia ja mihin kohtaan voi piirtää omat rajansa), pelkoa sitoutua toisiin ihmisiin ja traumakohtauksia parisuhteissa, tahatonta lapsettomuutta sitoutumiskammon vuoksi jne.
Ja todellakin toivon, että jossain vaiheessa saisin isäni perinnön. Se olisi tapa, millä hän voisi paikata tekemänsä vahingon. Voisin jäädä pois työelämästä ja antaa itselleni lepoa ja hoivaa. Isäni kuolemaa sen sijaan en toivo.
Tänne onkin tullut paljon kommentteja, niin en ehdi kaikkiin reagoimaan. En kuitenkaan näytä olevan ainoa, joka pitää tilannetta outona. Taidan nyt tehdä niin, että en ala kaivelemaan tätä ystävän tilannetta itse enempää, ellei hän siitä ala itse puhua. En halua myöskään osallistua ystävien juorupiiriin, vaikka he eivät pahassa sävyssä ystävästä puhuneet. Jos tässä nimittäin on taustalla jotain pahempaa kuten mt-ongelmia, niin en missään nimessä halua sekaantua. Pidän siis varovaista etäisyyttä. Olen ennenkin pärjännyt hyvin luottamalla vaistooni, ja kuten joku sanoi, parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ystävälläni kuitenkin näyttää riittävän noita muita läheisiä ystäviä, niin ehkä hän ei yhtä lisää tarvitse.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.
Eli sinulla on lapsi johon on kohdistettu henkistä väkivaltaa (vieraannuttaminen on todistetusti traumaattista) ja haluat sen vielä haudan takaa kostaa sen tälle lapselle?
Voi vitsit mitä jeesustelua taas. Asia olisi varmaan erilainen, jos kyseessä olisi todellakin edelleen pieni lapsi. Mutta kun mun käsittääkseni kyseessä on jo aikuinen ihminen, niin jos ei edelleenkään halua olla tekemisissä toisen vanhempansa kanssa, se on ihan oma valinta. Silloin lienee tosi turhaa itkeä perinnönkään perään.
Tiedätkö, että se voi silti olla lapsellesi todella kipeä paikka, vaikka hän on aikuinen. Kyllä minulla on ikuiset arvet siitä, että isä jätti minut. Se on aiheuttanut psykosomaattisia sairauksia, burn outia työelämässä (koska en oikein hahmota mitä minulta voi vaatia ja mihin kohtaan voi piirtää omat rajansa), pelkoa sitoutua toisiin ihmisiin ja traumakohtauksia parisuhteissa, tahatonta lapsettomuutta sitoutumiskammon vuoksi jne.
Ja todellakin toivon, että jossain vaiheessa saisin isäni perinnön. Se olisi tapa, millä hän voisi paikata tekemänsä vahingon. Voisin jäädä pois työelämästä ja antaa itselleni lepoa ja hoivaa. Isäni kuolemaa sen sijaan en toivo.
MInusta on selvää, että perinnöttä jättämiseen ja välien katkomiseen voi olla hyvin monenlaisia reaktiota lapsen puolelta riippuen persoonasta ja tapahtuneista asioista. Kaikki ovat ymmärrettäviä ja oikeutettuja, koska tilanteet ja persoonatkin poikkeavat toisistaan.
No, itse asiassa olisin voinut laittaa tuohon edelliseen kommenttiin tämän vastauksen. Ei nimittäin ole minusta asiallista nimittää toisen reaktiota tällaiseen jeesusteluksi, koska isättömyys tai äidittömyys on kuitenkin monille aika iso asia käsitellä. Siitä huolimatta, vaikka itse en pidä toisen puolen suvun puuttumista mitenkään traumaattisena omalla kohdalla. Se on vain ymmärrettävä asia ja thats it. Luulen, että se on ollut hyvä, ettei toista puolta ole ollut, tietäen mitä siellä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.
Jos toinen lapsesi riitauttaa jaon voidaan, ja yleensä tullaan aiemmin siirretyt omaisuudet katsomaan ennakkoperinnöksi. Omaisuutta on hyvin vaikea "hävittää" ja lait on tehty juuri rintaperillisten oikeuksien suojaamiseksi keplottelusta ja suhteista riippumatta.
Toki sinulla voi olla jokin keinoarsenaali, mutta ettei tulisi yllätyksiä joista sinä et tietenkään enää ole kuulemassa kylläkään.
Jos kaikki lapset ottavat etäisyyttä, niin tuskinpa se ex-puolison syytä on, kun on aikuisista kyse.
Monesti ongelmallisten, hankalien ihmisten suhteet ovat huonot tai kokonaan poikki sukulaisiin ja ex-kumppaneihin ja ystävyydet koostuvat pinnallisista ja nopeasti vaihtuvista tuttavuuksista, joille nämä uhriutumistarinat menevät läpi jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä lopettaiasin juorujen kuuntelun ja ottaisin ihmisen edelleen ihmisenä. Hän varmaan jossain vaiheessa kertoo sullekin syyt, miksei ole väleissä.
Itse en ole omaan äitiini juurikaan väleissä. Mä en vaan jaksa sitä jatkuvaa puuttumista ja "huolenpitoa". Toiset pitää tuota ihan normaalina äityyteen liittyvänä asiana, mutta mä viilensin välit. Ei sen äidinkään tarvii kaikesta enää aikuista tytärtään ojentaa. Hänellä on vielä kolme aikuista lasta komennettavana ja haukuttavana.
On kyllä kuvottavan sukupuolistunutta (=tekopyhää) kuinka äidin olematon suhde lapsiinsa tekee hänestä paarian ja kelvottoman, vähintään epäilyttävän ihmisen. Miehillä toisin, ei epäilytä yhtään, parempi vaan uudelle kumppanille jos ei entisen elämän lapset roiku jaloissa... persoonallisuushäiriöistä ei juuri tällöin puhuta. Logiikan puute hämmästyttää jälleen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kuvottavan sukupuolistunutta (=tekopyhää) kuinka äidin olematon suhde lapsiinsa tekee hänestä paarian ja kelvottoman, vähintään epäilyttävän ihmisen. Miehillä toisin, ei epäilytä yhtään, parempi vaan uudelle kumppanille jos ei entisen elämän lapset roiku jaloissa... persoonallisuushäiriöistä ei juuri tällöin puhuta. Logiikan puute hämmästyttää jälleen kerran.
Ei ole miehillä yhtään toisin. Mistä sellaista päättelet? Minä ainakin suhtaudun vastaavaan mieheen yhtä epäillen tai ehkä vieläkin epäilevämmin, koska useammin ne miehet kuitenkin lapsensa hylkäävät ja silti haukkuvat ex-kumppaneitaan. Sellainen mies on todella epäilyttävä, joka ei pidä lapsiin yhteyttä, haukkuu heidän äitiään ja todennäköisesti on elaritkin maksamatta.
Olipa hölmö tuo ensimmäinen lause, mitä ihmettä oikein tarkoitat? Sitäkö, että kloonin kanssa säilyvät välit?
Ja pikkukonfliktien takia ei vanhempiinsa kyllä välejä katkaista. Jos taas lapset olisivat jossain uskonlahkossa, niin tuo ystävä olisi sanonut sen ensimmäisenä syynä välirikkoon. Sen sijaan hän antoi syyn, missä kaikki vieritetään ex-puolison niskoille. Ei hyvältä vaikuta.