Sain selville, että uudella ystävälläni on välit poikki molempiin lapsiinsa

Minulla ja sisaruksellani on välit poikki äitiin ihan syystä. Ja hän on aina yrittänyt vierittää syyn jo KUOLLEEN isäni hartioille. Hän menetti lähtiessään ( ennen isän kuolemaa) myös kaikki entiset ystävänsä ja aloitti ihan uudessa kaupungissa uuden elämän uudella identiteetillä jonka itse on keksinyt itselleen. Ne ystävät jotka hän siellä on tavannut eivät koskaan ole tavanneet meitä lapsia tai isääni mutta kun kymmenisen vuotta sitten yritin pitää yhteyttä äitiini niin niiden ystävien jutuista selvisi kyllä että äiti on heille valehdellut ihan kaikesta. Et sellainen juttu. Loppui sekin yhteydenpito lyhyeen. 

Mutta jos tää sun uus tuttavuus on hyvä ystävä sinulle niin mitä hänen menneisyytensä sinua haittaa. Ne lapset eivät vain kuulu hänen elämään. 

Up

Juoruihin ei kannata liiemmin luottaa, mutta jos välit lapsiin ovat menneet niin voi olla joku vaikea asia taustalla kuten lasten huumeongelma tai äidin päihdeongelma.

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän äidin, joka yritti käännyttää lapsia isää vastaan. Aikuisena lapset eivät halua pitää yhteyttä äitiinsä, mutta isäänsä kyllä. Aloittajan tapauksessa tosin tuskin tästä kyse.

Mulle taas tuli mieleen, että juuri siitä voisi olla kyse. Persoonallisuushäiriöisten tarinoissa hyvin usein totuus muuttuu täsmälleen päinvastaiseksi eli puoliso on lapsena vieraannuttanut, mutta lapset eivät enää aikuisena tätä uskokaan ja panneet välit poikki, koska ovat katkeria manipuloinnista. 

Mahdoton tietää, mutta se on aika varmaa, että välit eivät ihan pienistä syistä katkea. Persoonallisuushäiriöt ovat aika yleisiä. Sellaisiin ei voi pitää yhteyttä juuri siksi, että he kääntävät aina asiat päälaelleen, manipuloivat ja esiintyvät uhrina, koska ovat niin itsekeskeisiä.

Sinuna kysyisin ystävältä. Kovin inhottavaa on ystäviltäkin juoruilla tuollaista, jos se vaikka ei pidäkään paikkansa.

Narskuäiti. Hovinkin olet jo tavannut. Niin mukava ja kiva... Juokse.

Minun lapsellani on välit poikki isäänsä. Isä väittää, että syy on minun, mutta ei todellakaan ole. En ole eläessäni puhunut isästä pahaa lapsille. Lapsi ei voin kestä, kunnisä valittaa ja kritisoi kaikkea.

Eli älä usko, jos joku väittää, että toinen vanhempi voi katkaista välit toiseen vanhempaan.

Aikuisena sitä näkee vanhempien käytöksen ihan toisin kuin lapsena ja alkaa nähdä millainen vanhempi on ihmisenä. Ei mene läpi kaikki jutut, mitä on aiemmin ottanut itsestäänselvinä totuuksina. Jostain tuollaisesta ehkä kyse, mutta miettisin myös miksi ystävät puhuvat tuollaisia selän takana. Aika outoa sekin, mutta ystävistäkin voi vähän päätellä millainen uusi tuttavuus on todellisuudessa. Sinuna olisin varovainen ja en kertoisi ainakaan mitään henkilökohtaisia tälle tuttavalle.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsellani on välit poikki isäänsä. Isä väittää, että syy on minun, mutta ei todellakaan ole. En ole eläessäni puhunut isästä pahaa lapsille. Lapsi ei voin kestä, kunnisä valittaa ja kritisoi kaikkea.

Eli älä usko, jos joku väittää, että toinen vanhempi voi katkaista välit toiseen vanhempaan.

Lapsena välit voi katkaista, mutta aikuisena se kääntyy usein vieraannuttajaa vastaan niin kuin kaikki valheet pitkän päälle. Jos jollakulla ei ole pysyviä ystävyyssuhteita, vaan lyhytaikaisia pelkästään ja alkuun on oikein hurmaava, niin ihmistyypistä kannattaa pysyä kaukana.

Äitini ei juurikaan ole väleissä edellisen liiton lapsiensa kanssa. Ja jos rehellisiä ollaan niin ihan ymmärrettävästä syystä. Äitini käytännössä hylkäsi lapset isälleen, joka käytti henkistä väkivaltaa. Lisäksi äitini on alkoholisoitunut ja soittelee heille humalassa. Äidin alkoholismi on ongelma meillekin, ulospäin se ei juuri näy.

Täytyy tunnustaa, että itsekin olisin varovainen. Mulla on ystävä, jolla on välit poikki molempiin sisaruksiin ja hän puhuu heistä rumasti. En halua olla läheisissä väleissä, jotenkin tuollainen ihminen pelottaa. Itse olen noudattanut äidin ohjetta: parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.

Ok eli ex-vaimosi oli oikeassa luonteestasi.

No kylläpä täällä on pyhät äidit taas tohinoissaan. Mitä lapselle kostamista tuossa on, jos ei jätä perintöä käytännössä ventovieraalle ihmiselle? Jos AIKUINEN lapsi ei vaivaudu yrittämään ymmärtämään myös toisen liitossa olleen näkemystä, ei hänelle kukaan ole mitään velkaa.

Mulla on itselläni ollut koko ikäni vaikea suhde äitiini. Hän on mielestäni hankala ihminen, itsekeskeinen ja naiivi. Tiedän myös itse olevani hankala, jyrkkä ja liian ehdoton mielipiteissäni. Kaksi kertaa elämäni aikana meillä on ollut välit poikki kokonaan, useita vuosia kerrallaan. Jos äiti olisi silloin kuollut, olisi kyllä v***nut, jos veli olisi saanut kaiken, mutta olisin kyllä ymmärtänyt. 

Biologisen isäni kanssa en ole ollut käytännössä missään tekemisissä sen jälkeen, kun erosi äidistäni, kun olin ihan pieni. En odota häneltäkään mitään perintöä. Verisukua ollaan joo, mutta mua ei ole kiinnostanut yhteydenpito alkoholistiin. Hänellä on minua muutaman vuoden nuorempi poika toisen kanssa ja ovat kuulemma tekemisissä vaikka tästäkin naisesta isä erosi pian lapsen syntymän jälkeen. On mielestäni ihan ok, jos velipuoleni perii ns. kaiken, kun on jaksanut sitä ukkoa elämässään pitää.

En usko, että molemmat lapset katkaisevat välejä, jos äiti on edes suurin piirtein normaali ollut lapsuudessa. Yksi lapsi jos katkaisee, niin se vielä voisi olla selitettävissä, mutta jos molemmat, niin täytyy olla jotain vähän enemmän pielessä. Ja jos syyttää tilanteesta ex-miestään, niin vielä epäilyttävämpää mielestäni. Aikuiset osaavat itse päätellä millainen äitinsä on ja päättää suhteen katkosta.

Mutta voihan naisen kanssa silti olla ystävä. Jos on vaikka ollut lasten nuoruudessa alkoholisti, mutta nyt raittiina, niin lasten vihottelu on varmaan raskas asia.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolme lasta, joista yksi on jo aikuinen ja en voisi kuvitellakaan tilannetta, että välini olisivat heihin poikki täysin. Siinä olisi silloin takana jotain todella sairasta varsinkin jos lapset kerran ovat jo aikuisia itsenäisiä ihmisiä. Silloin kyse ei ole enää mistään lapsuusajan hankaluuksista, vaan mukana on jo vahvasti ikävää.

Tunnen aika monta erilaista perhettä ja lapsen yhden koulukaverin perheessä oli/on samanlainen tilanne. Lapset olivat isällään ja äitiä ei pitänyt heihin mitään yhteyttä. Äiti kyllä asui kymmenen kilsan päässä perheestään, mutta hänellä oli niin pahat mt-ongelmat, että äitiydestä ei tullut mitään. Näin tämän mamman muutaman kerran ja periaatteessa hän oli ihan tavallisen tuntuinen hyvinä aikoinaan, mutta huonoina aikoina hän oli ihan mitä sattuu ja täysin arvaamaton. Bipolaarihäiriöinen mamma oli siis täydellinen yllätyspakkaus, josta ei ollut äidiksi tai oikeastaan mihinkään muuhinkaan. Onneksi lapsilla on hyvä isä ja isovanhemmat sekä ystävänsä.

Vois jestas, että olet lapsellinen. Vaikka olisit omasta mielestäsi ollut kuinka hyvä ja ihana äiti, voi lapsesi siitä huolimatta kasvaa ihan minkälaiseksi tahansa. Oletko tosissasi niin omahyväinen, että kuvittelet kaikkien narkomaanien, väkivaltaisten, narsistien ym. vanhempien tehneen jotain väärää? Välit meneäv tpoikki monesta syystä ja se syy voi ihan yhtä hyvin olla lapsessa kuin vanhemmassa. Onpa sellaisiakin tapauksia, että yksi lapsista katkaisee välinsä vanhempiinsa tai vaikka vaan toiseen ja muut sisarukset ovat normaaleissa väleissä. Ihan tavallisia juttuja noi on, ei todellakaan tarvitse olla mitään sairasta. Ja huom. tavallisella en nyt tarkoita yleistä vaan nimenomaan tuon sairaan vastakohtaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että molemmat lapset katkaisevat välejä, jos äiti on edes suurin piirtein normaali ollut lapsuudessa. Yksi lapsi jos katkaisee, niin se vielä voisi olla selitettävissä, mutta jos molemmat, niin täytyy olla jotain vähän enemmän pielessä. Ja jos syyttää tilanteesta ex-miestään, niin vielä epäilyttävämpää mielestäni. Aikuiset osaavat itse päätellä millainen äitinsä on ja päättää suhteen katkosta.

Mutta voihan naisen kanssa silti olla ystävä. Jos on vaikka ollut lasten nuoruudessa alkoholisti, mutta nyt raittiina, niin lasten vihottelu on varmaan raskas asia.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.

Ok eli ex-vaimosi oli oikeassa luonteestasi.

No kylläpä täällä on pyhät äidit taas tohinoissaan. Mitä lapselle kostamista tuossa on, jos ei jätä perintöä käytännössä ventovieraalle ihmiselle? Jos AIKUINEN lapsi ei vaivaudu yrittämään ymmärtämään myös toisen liitossa olleen näkemystä, ei hänelle kukaan ole mitään velkaa.

Mulla on itselläni ollut koko ikäni vaikea suhde äitiini. Hän on mielestäni hankala ihminen, itsekeskeinen ja naiivi. Tiedän myös itse olevani hankala, jyrkkä ja liian ehdoton mielipiteissäni. Kaksi kertaa elämäni aikana meillä on ollut välit poikki kokonaan, useita vuosia kerrallaan. Jos äiti olisi silloin kuollut, olisi kyllä v***nut, jos veli olisi saanut kaiken, mutta olisin kyllä ymmärtänyt. 

Biologisen isäni kanssa en ole ollut käytännössä missään tekemisissä sen jälkeen, kun erosi äidistäni, kun olin ihan pieni. En odota häneltäkään mitään perintöä. Verisukua ollaan joo, mutta mua ei ole kiinnostanut yhteydenpito alkoholistiin. Hänellä on minua muutaman vuoden nuorempi poika toisen kanssa ja ovat kuulemma tekemisissä vaikka tästäkin naisesta isä erosi pian lapsen syntymän jälkeen. On mielestäni ihan ok, jos velipuoleni perii ns. kaiken, kun on jaksanut sitä ukkoa elämässään pitää.

En tunne sinua, mutta ei se välttämättä ole hankaluutta, jyrkkyyttä tai ehdottomuutta, jos panee välit poikki hankaliin ihmisiin. Hankaluus, itsekeskeisyys ja naiivius ovat mahdollisimman huonoja ominaisuuksia kasvattajalle, joten ehkä hankaluutta on vain se, että olet oppinut pitämään puolesi. Koko ikäänsä ei tarvitse sietää mitään pazkaa vanhemmilta, vaikka lapsena oli pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.

Eli sinulla on lapsi johon on kohdistettu henkistä väkivaltaa (vieraannuttaminen on todistetusti traumaattista) ja haluat sen vielä haudan takaa kostaa sen tälle lapselle?

Onkohan ystäväsi meidän äiti? On niin maireaa ja positiivista mutta huutaa ja haukkuu kuin mielipuoli kotona. Rikkoi ja heitti pois tavaroita kun oltiin poissa kotoa ja kyräili ja haukkui omat lapsensa hulluiksi, epäonnistuneiksi ja h-oriksi/h-oraajiksi. Eka aviomies (meidän isämme) teki itsemurhan, sen jälkeinen miesystävä kuoli, nyt en edes tiedä mitä viimeisimmälle uhrille kuuluu. Pysyn mahdollisimman kaukana moisesta mustasta leskestä. Jos molemmat lapset ovat katkaisseet välit, niin pakko siellä on olla jotain vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolme lasta, joista yksi on jo aikuinen ja en voisi kuvitellakaan tilannetta, että välini olisivat heihin poikki täysin. Siinä olisi silloin takana jotain todella sairasta varsinkin jos lapset kerran ovat jo aikuisia itsenäisiä ihmisiä. Silloin kyse ei ole enää mistään lapsuusajan hankaluuksista, vaan mukana on jo vahvasti ikävää.

Tunnen aika monta erilaista perhettä ja lapsen yhden koulukaverin perheessä oli/on samanlainen tilanne. Lapset olivat isällään ja äitiä ei pitänyt heihin mitään yhteyttä. Äiti kyllä asui kymmenen kilsan päässä perheestään, mutta hänellä oli niin pahat mt-ongelmat, että äitiydestä ei tullut mitään. Näin tämän mamman muutaman kerran ja periaatteessa hän oli ihan tavallisen tuntuinen hyvinä aikoinaan, mutta huonoina aikoina hän oli ihan mitä sattuu ja täysin arvaamaton. Bipolaarihäiriöinen mamma oli siis täydellinen yllätyspakkaus, josta ei ollut äidiksi tai oikeastaan mihinkään muuhinkaan. Onneksi lapsilla on hyvä isä ja isovanhemmat sekä ystävänsä.

Vois jestas, että olet lapsellinen. Vaikka olisit omasta mielestäsi ollut kuinka hyvä ja ihana äiti, voi lapsesi siitä huolimatta kasvaa ihan minkälaiseksi tahansa. Oletko tosissasi niin omahyväinen, että kuvittelet kaikkien narkomaanien, väkivaltaisten, narsistien ym. vanhempien tehneen jotain väärää? Välit meneäv tpoikki monesta syystä ja se syy voi ihan yhtä hyvin olla lapsessa kuin vanhemmassa. Onpa sellaisiakin tapauksia, että yksi lapsista katkaisee välinsä vanhempiinsa tai vaikka vaan toiseen ja muut sisarukset ovat normaaleissa väleissä. Ihan tavallisia juttuja noi on, ei todellakaan tarvitse olla mitään sairasta. Ja huom. tavallisella en nyt tarkoita yleistä vaan nimenomaan tuon sairaan vastakohtaa.

No ei siitäkään omahyväisyys ole kaukana, jos väittää olevansa hyvä ja ihana äiti, vaikka välit ovat poikki. Ylipäätään tuollainen ajattelu, että itsessä ei ole mitään vikaa ja vika on muissa on minusta osoitus häiriöstä. Kukaan äiti ei ole täydellinen ja ellei yhtään pysty näkemään miten lapsi asiat koki, on ihan jotain muuta kuin hyvä ja ihana äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. On minullakin poikki lapseeni äitinsä takia. Keksi tarinoita ja kosti. Lapsi uskonu tietenkin aina eikä halua nähdä minua,vaikka kuinka aikani selitin ettei asiat noin ole edes. Minkäs teen. Nyt aikuinen ja uskoo edelleen äitinsä puheisiin. Exä sai mitä halusi ja toiv tyytyväinen. En ole nähnyt lastani 13 vuoteen valheiden takia. Sattu aikansa, mutta annoin olla, koska en vaa voinut asialle mitään enkä voi edelleenkään. Nykyisestä liitosta yksi lapsi ja hän tulee perimään kaiken. Eka lapsi tulee saamaan sen lakiosuuden, joka on varmaan joskus sen 500e. Kaikki on toisen lapsen omistuksessa. Ainoa mistä eka saa on tililtä rahaa joskus ja se ei ole paljoa. Miksi jätän yhtään mitään, koska ei halua nähdä edes minua. Käytännössä minulla on vain yksi lapsi.

Ok eli ex-vaimosi oli oikeassa luonteestasi.

No kylläpä täällä on pyhät äidit taas tohinoissaan. Mitä lapselle kostamista tuossa on, jos ei jätä perintöä käytännössä ventovieraalle ihmiselle? Jos AIKUINEN lapsi ei vaivaudu yrittämään ymmärtämään myös toisen liitossa olleen näkemystä, ei hänelle kukaan ole mitään velkaa.

Mulla on itselläni ollut koko ikäni vaikea suhde äitiini. Hän on mielestäni hankala ihminen, itsekeskeinen ja naiivi. Tiedän myös itse olevani hankala, jyrkkä ja liian ehdoton mielipiteissäni. Kaksi kertaa elämäni aikana meillä on ollut välit poikki kokonaan, useita vuosia kerrallaan. Jos äiti olisi silloin kuollut, olisi kyllä v***nut, jos veli olisi saanut kaiken, mutta olisin kyllä ymmärtänyt. 

Biologisen isäni kanssa en ole ollut käytännössä missään tekemisissä sen jälkeen, kun erosi äidistäni, kun olin ihan pieni. En odota häneltäkään mitään perintöä. Verisukua ollaan joo, mutta mua ei ole kiinnostanut yhteydenpito alkoholistiin. Hänellä on minua muutaman vuoden nuorempi poika toisen kanssa ja ovat kuulemma tekemisissä vaikka tästäkin naisesta isä erosi pian lapsen syntymän jälkeen. On mielestäni ihan ok, jos velipuoleni perii ns. kaiken, kun on jaksanut sitä ukkoa elämässään pitää.

Lasteni isä, johon lapsillani on välit poikki, on myös jyrkkä ja mielipiteissään ehdoton. Siis kriittisyyden lisäksi. Kuten lapseni sanoo: v*tun hankala ihminen.

Molemmat lapseni ovat siis katkaisseet välit isäänsä teineinä. Vanhempi on vähän leppynyt, mutta oli pari vuotta puhumatta.

26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolme lasta, joista yksi on jo aikuinen ja en voisi kuvitellakaan tilannetta, että välini olisivat heihin poikki täysin. Siinä olisi silloin takana jotain todella sairasta varsinkin jos lapset kerran ovat jo aikuisia itsenäisiä ihmisiä. Silloin kyse ei ole enää mistään lapsuusajan hankaluuksista, vaan mukana on jo vahvasti ikävää.

Tunnen aika monta erilaista perhettä ja lapsen yhden koulukaverin perheessä oli/on samanlainen tilanne. Lapset olivat isällään ja äitiä ei pitänyt heihin mitään yhteyttä. Äiti kyllä asui kymmenen kilsan päässä perheestään, mutta hänellä oli niin pahat mt-ongelmat, että äitiydestä ei tullut mitään. Näin tämän mamman muutaman kerran ja periaatteessa hän oli ihan tavallisen tuntuinen hyvinä aikoinaan, mutta huonoina aikoina hän oli ihan mitä sattuu ja täysin arvaamaton. Bipolaarihäiriöinen mamma oli siis täydellinen yllätyspakkaus, josta ei ollut äidiksi tai oikeastaan mihinkään muuhinkaan. Onneksi lapsilla on hyvä isä ja isovanhemmat sekä ystävänsä.

Vois jestas, että olet lapsellinen. Vaikka olisit omasta mielestäsi ollut kuinka hyvä ja ihana äiti, voi lapsesi siitä huolimatta kasvaa ihan minkälaiseksi tahansa. Oletko tosissasi niin omahyväinen, että kuvittelet kaikkien narkomaanien, väkivaltaisten, narsistien ym. vanhempien tehneen jotain väärää? Välit meneäv tpoikki monesta syystä ja se syy voi ihan yhtä hyvin olla lapsessa kuin vanhemmassa. Onpa sellaisiakin tapauksia, että yksi lapsista katkaisee välinsä vanhempiinsa tai vaikka vaan toiseen ja muut sisarukset ovat normaaleissa väleissä. Ihan tavallisia juttuja noi on, ei todellakaan tarvitse olla mitään sairasta. Ja huom. tavallisella en nyt tarkoita yleistä vaan nimenomaan tuon sairaan vastakohtaa.

Ai sulle on ihan tavallista, että lapset katkaisevat välit vanhempiinsa kokonaan? Minä en tunne yhtään sellaista tapausta, joten ei se nyt niin kovin tavallista voi olla. Sellaisia tiedän muutaman, jossa juopot vanhemmat on aika lailla jätetty yksinään, mutta ei ole heihinkään täysin katkaistu välejä. Täysin ymmärrettävää, että lapsia ei halua altistaa alkoholisteille, jos koko lapsuutensa on vanhemmistaan kärsinyt.