Lue keskustelun säännöt.
Olen onneton kun mies on kotona
22.05.2020 |
Mies oli viikon muualla ja nyt kun reissu päättyi huomasin mikä vaikutus hänellä on minuun. Kun olen yksin kotona olen iloinen, huoleton, energinen ja stressitön. Koti pysyy siistinä, huolehdin vain itsestäni (ruuanlaitto, pyykit yms.). Ajattelin tavallisia asioita enkä parisuhdetta ja sen aiheuttamia paineita... Kun mies soitti ajavansa kotiin päin ahdistuin välittömästi. Mies on pahalla päällä, riidanhaluinen ja inhottava. Hänen tavaransa ovat levällään ja mies kyselee mitä meillä on lounaaksi, ilman aiettakaan osallistua sen tekemiseen.
Miehellä oli huono reissu ja kuuntelin pitkään hänen tilitystään aiheesta. Lopulta kun mies vain paasasi totesin että hänellä on vain negatiivista asiaa. Mies suuttui. Ei saa tukea ja minä vain v*ttuilen. Tämä on avioliiton irvikuva. No siinä hän on kyllä oikeassa...
Kommentit (9)
Juuri tuon takia en ikinä halua enää parisuhdetta, koska huomasin aikoinaan täysin saman. Heräsin kuin eloon kun mies lähti pois muutamaksi päiväksi. Sitten kun mies tuli kotiin niin menetin elämänhaluni. Eikä se edes parane vaihtamalla. Aina käy samoin. Sitä kuin kuolee kun mies tulee kotiin ja alistuu orjan rooliinsa. Ei kiitos enää ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miehet eivät ole noin negatiivisia, trust me. Itse en jaksaisi tuota kauaa.
Mutta kannattaa keskustella suoraan, ei kuitenkaan syyllistävästi. Jos tuntee jatkuvasti noin, ei saa tilanteen antaa jatkua samanlaisena. Vaihtoehtoja on kyllä.
Tässäpä syy, miksi en halua muuttaa yhteen. Meillä on kivaa yhdessä yhteisen merkeissä kodin ulkopuolella, mutta arjessa olen mieluummin yksin.
Minä onnistuin pääsemään eroon miehestä jo 15 vuotta sitten. En ole ottanut uutta tilalle vaan olen kasvattanut lapset yksin aikuisuuden kynnykselle. En ole katunut päivääkään. Kohta lapset lentävät pesästä ja jää aikaa vain itselleni ja tulevaisuudessa lapsenlapsille. Isänsä ri ole pitänyt yhteyksiä lapsiinsa, joten hän jää paitsi lastensa ja lastenlastensa elämästä ihan omasta tahdostaan.
Kokenut saman. No eka suhde olikin liiton irvikuva, mutta toinen mies oli jopa ihan hieno ihminen, mutta ei minulle vain sovi asua toisen aikuisen kanssa. Lapsen kanssa kaksin kaikki on hyvin, näin mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja juttu. Voihan koittaa puhua kun mies rauhoittuu.
Otsikosta ensin ilahduin että Ammattivalittaja palasi palstalle. Mutta ei.
Olen huomannut saman. Olen kodin hengetär, ja mulla on ihan omat juttuni kotona, jotka tuottaa ihan älyttömästi iloa. Ahdistun jos joku rikkoo balanssin ja sen tunnelman mikä kotona vallitsee. Vaikea selittää, mutta onnen tunne ilman miestä on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut parisuhteen tuomasta paineen tunteesta terapiassa ja siellä nostettiin esiin se, että suhteen pitäisi tuoda jotain lisää elämään eikä olla taakka. Nyt kun mietin elämääni, niin en koe miehen tuovan mitään positiivista elämääni vaan olevan pelkkä rasite. Minulta ei puutu mitään kun olen yksin. Saan hoidettua kaiken ilman miestä. Tienaan hyvin, olen kätevä käsistäni, minulla on harrastuksia ja kiva perhe... Mies vie energiaani ja olettaa minun siivoavan ja kokkaavat hänelle. Minun pitää auttaa häntä hänen töissään. Lisäksi pitäisi olla innokas seksipeto enkä saisi "ottaa itseeni" hänen käytöstään. Seksiäkään en siis jää kaipaamaan hänen kanssaan, sillä mies on pilannut koko asian painostuksella, syyllistämisellä ja viettelemättömyydellä. Sitten kun minulla on vaikeaa tukea on turha odottaa... Silloin saan kuulla miten muilla on asiat huonommin ja valitan turhasta.
Eiköhän tämä ole tässä.
AP
Ps. Muutun kyllä Ammattivalittajaksi jos jään tähän suhteeseen
Juuri tuon takia en ikinä halua enää parisuhdetta, koska huomasin aikoinaan täysin saman. Heräsin kuin eloon kun mies lähti pois muutamaksi päiväksi. Sitten kun mies tuli kotiin niin menetin elämänhaluni. Eikä se edes parane vaihtamalla. Aina käy samoin. Sitä kuin kuolee kun mies tulee kotiin ja alistuu orjan rooliinsa. Ei kiitos enää ikinä!