Lue keskustelun säännöt.
Vähän ilkeä ystävä?
Minävain
21.05.2020 |
Eli mulla on yksi ystävä ja meillä on yleensä hauskaa, mutta MINÄ olen usein se vitsin aiheena. Ja nauran mukana vaikka oikeasti mua tyyliin haukutaan. Sitten tätä olen ihmetellyt jo pitkään: ollaan jossain kaveri ringissä ja yhtäkkiä tämä mun ystävä alkaa puhumaan mun asioista ihmisille, joita en edes tunne kunnolla mutta hän tuntee. Jotain ihan noloja ja yksityisiäkin asioita. Lisäksi monet kerrat on haukkunu mua läskiksi, tyhmäksi, idiootiksi yms. Ja ei edes ole ikinä kuulostanut vitsiltä ja oon vähän pahoittanut mieleni. Lisäksi musta tuntuu, että hän pitää itseään mua parempana ihmisenä ja ylivertaisena muihinkin ihmisiin nähden joissain asioissa. Aika sekava teksti, sori siitä. Ollaan oltu n. 10 vuotta jo hyviä ystäviä, mutta nyt viime vuosina käytös on ollu tätä. Voitteko kertoa, mitä mun kannattaisi tehä ja onko teillä ollu vastaavaa.
Kommentit (28)
Tuttua juttua.
Mikähän siinä on ettei sitä tajua ennenkuin on liian myöhäistä.
Hyvällä omalla tunnolla katkaise välit.
Älä pidä yhteyttä ja jos on yhteyksissä, vastaa ns. normaalisti, et kuitenkaan "avaudu" mistään äläkä ehdota tapaamista. Niin juttu kuivuu omia aikoja kokoon.
Jos alat keskustelemaan asiasta kuten aikuiset, saat vaan hirmu ryöpyn niskaasi ja kuulet olevasi vainoharhainen.
Katso ketju Oletko katkaissut välisi / onko joku katkaissut välit niin siellä on lukematon määrä kohtalotovereita.
Parempia saat tilalle aikaa myöten kun usko ihmisyyteen palaa. Anna itsellesi aikaa toipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! On vain ongelmana vielä se, että meidän perheet on perhetuttuja ja vanhemmat on jo nyt kyselleet missä hän on kun ei olla oltu kovin aktiivisesti yhteyksissä.
Itselläkin on ollut piikitteleviä kavereita jotka on suoraan tai epäsuoraan haukkuneet ulkonäköäni, kotiani, työtäni. On aina tuntunut jotenkin pahalta katkaista välit, mutta kertaakaan en ole katunut. Ystävän kanssa pitää voida hyvin etkä ole kenellekään velkaa mitään. Kyllä sitä on kivojakin ihmisiä!
Oon samaa mieltä, että ystävän kanssa pitäisi pystyä olemaan rennosti ilman mitään paineita. Lisäksi hyvän ystävän ei pitäisi ilkeillä tms. Oon siis tämän keskustelun aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että ystäväsi lapsuus on ollut jollain tapaa poikkeava. Se, että hän ei ole päässyt käsittelemään niitä vääristyneitä malleja mitä on kotoa oppinut.
Voi sitten purkautua ton tapaisena käytöksenä.
Hän ei ehkä itsekkään huomaa ajatella.. ymmärrä miltä hänen käytöksensä tuntuu toisista.
Niin tuttua. Itse olen myös laittanut välit poikki, kun en enää jaksanut. Ehdottaisin kyllä, että aluksi voisit ihan tyynesti ja rauhallisesti todeta ikävän kommentin perään ettei ollut ihan asiallista. Siis tyyliin "no, oho, toi ei ollut kovin kauniisti sanottu". Ilman sen isompaa draamaa. Jos toinen pillastuu tästä (niin kuin tällaiset tyypit usein tekevät, koska eivät halua nähdä itsessään vikaa, saati myöntää virheitään) voit suosiolla vähentää yhteydenpitoa. Jos sen sijaan hiljenee/pyytää anteeksi tai näyttää edes jollain tapaa reagoivan asiallisesti, voi tilanne olla vielä korjattavissa.
Välttäisin tosiaan suoraa voimakasta konfrontaatiota, koska tuo ihmistyyppi ei sitä kestä.
Jos taas asiaan ei lainkaan puutu ja nauraa vain lampaana mukana vaikka kärsii, oman kokemukseni mukaan tilanne vain pahenee, kun toinen ikäänkuin testaa kuinka pitkälle voi mennä, eikä itse osaa lopettaa käytöstään vaikka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että ystäväsi lapsuus on ollut jollain tapaa poikkeava. Se, että hän ei ole päässyt käsittelemään niitä vääristyneitä malleja mitä on kotoa oppinut.
Voi sitten purkautua ton tapaisena käytöksenä.
Hän ei ehkä itsekkään huomaa ajatella.. ymmärrä miltä hänen käytöksensä tuntuu toisista.
Joo. Musta tuntuu että hänellä on ollut ihan normaali lapsuus, mutta asiahan on tosiaan niin ettei hän itse ajattele miltä sen käytös tuntuu muista ihmisistä. Kiitos viestistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Itse olen myös laittanut välit poikki, kun en enää jaksanut. Ehdottaisin kyllä, että aluksi voisit ihan tyynesti ja rauhallisesti todeta ikävän kommentin perään ettei ollut ihan asiallista. Siis tyyliin "no, oho, toi ei ollut kovin kauniisti sanottu". Ilman sen isompaa draamaa. Jos toinen pillastuu tästä (niin kuin tällaiset tyypit usein tekevät, koska eivät halua nähdä itsessään vikaa, saati myöntää virheitään) voit suosiolla vähentää yhteydenpitoa. Jos sen sijaan hiljenee/pyytää anteeksi tai näyttää edes jollain tapaa reagoivan asiallisesti, voi tilanne olla vielä korjattavissa.
Välttäisin tosiaan suoraa voimakasta konfrontaatiota, koska tuo ihmistyyppi ei sitä kestä.
Jos taas asiaan ei lainkaan puutu ja nauraa vain lampaana mukana vaikka kärsii, oman kokemukseni mukaan tilanne vain pahenee, kun toinen ikäänkuin testaa kuinka pitkälle voi mennä, eikä itse osaa lopettaa käytöstään vaikka haluaisi.
Kiitos todella hyvästä vastauksesta ja vinkeistä. Aijon kokeilla nyt että en vaan naura ikään kuin lampaana kiltisti vieressä. Mutta tosiaan en haluaisi luopua ystävästä kovin kevein perustein, hän on mulle kuitenkin tosi tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo mikään ystävä ole, vaan kiusaaja, joka on saanut otollisen uhrin itselleen. Et uskalla puolustautua etkä arvosta itseäsi. Hän nauttii siitä, että saa sinulle pahan mielen.
Välit poikki kokonaan. Jos tulee jotain ihmettelyä perheen suunnalta, voit kertoa, että ystäväsi nöyryyttää sinua muiden läsnä ollessa, haukkuu sinua ja kertoo yksityiset asiasi eteenpäin, etkä kaipaa sellaisia ihmisiä elämääsi.
Käyttäjä34300 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Itse olen myös laittanut välit poikki, kun en enää jaksanut. Ehdottaisin kyllä, että aluksi voisit ihan tyynesti ja rauhallisesti todeta ikävän kommentin perään ettei ollut ihan asiallista. Siis tyyliin "no, oho, toi ei ollut kovin kauniisti sanottu". Ilman sen isompaa draamaa. Jos toinen pillastuu tästä (niin kuin tällaiset tyypit usein tekevät, koska eivät halua nähdä itsessään vikaa, saati myöntää virheitään) voit suosiolla vähentää yhteydenpitoa. Jos sen sijaan hiljenee/pyytää anteeksi tai näyttää edes jollain tapaa reagoivan asiallisesti, voi tilanne olla vielä korjattavissa.
Välttäisin tosiaan suoraa voimakasta konfrontaatiota, koska tuo ihmistyyppi ei sitä kestä.
Jos taas asiaan ei lainkaan puutu ja nauraa vain lampaana mukana vaikka kärsii, oman kokemukseni mukaan tilanne vain pahenee, kun toinen ikäänkuin testaa kuinka pitkälle voi mennä, eikä itse osaa lopettaa käytöstään vaikka haluaisi.
Kiitos todella hyvästä vastauksesta ja vinkeistä. Aijon kokeilla nyt että en vaan naura ikään kuin lampaana kiltisti vieressä. Mutta tosiaan en haluaisi luopua ystävästä kovin kevein perustein, hän on mulle kuitenkin tosi tärkeä.
Millä tavalla ihminen, joka tekee sinusta naurun aiheen seurassa sekä kertoilee yksityisiä asioitasi kuultesi (luultavasti siis myös silloin kun et ole paikalla), on sinulle niin tärkeä, että saa sietämään mokomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajaton tyyppi. Nyt asetat rajoja ja pysyt niissä. Ei ole ok vitsailla "vioistasi". Voit esim sanoa että "Minä saan vitsailla vioistani, mutta tuo ei ole kivaa jos sinä teet niin. Tuntuu kuin haluaisit olla ilkeä."
Järkevät tyypit pyytää anteeksi, rajattomat/narsistit eivät näe itsessään mitään vikaa. Joten teet lopulta itsellesi palveluksen jos katkaiset välit, koska rajat tulevat venymään entisestään.
Mulla oli myös tuollainen ystävä. Oli. Teki juuri tuota, että hänen omille tutuilleen kertoi noloja juttuja minusta tai esim. isästäni muka hyvänäkin vitsinä. Hah hah. Kuulen vieläkin hänen naurunsa päässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla ihminen, joka tekee sinusta naurun aiheen seurassa sekä kertoilee yksityisiä asioitasi kuultesi (luultavasti siis myös silloin kun et ole paikalla), on sinulle niin tärkeä, että saa sietämään mokomaa?[/quote]
Mä en tiedä. Mulla on vaan muutama ystävä, niin tuntuisi vaikeeta päästää irti. Lisäksi hän ei siis aina ole ollut tuollainen (tai sitten en ole ennen sitä älynnyt, koska oon liiankin kiltti)
Se tekee tuota ihan tarkoituksella että vitsailee susta muiden edessä ja kertoo asioitasi se saa siitä kicksit
Varmaan sekin on sun kans koska vanhempanne on kavereita ja ne on puhunut tai ne on sanonu sille että sen olis hyvä olla sun kans
On monia muitakin asioita. Hän ei esim. Ollut iloinen kun mun tosi kovasti toivoma asia tuli toteen sittenkin. Hän toivoi oikein että mulla ois paska fiilis ja naureskeli ja ylpeili että hänelläpäs on paremmin asiat. Kaivelee vanhoja, jo sovittuja asioita. Lisää löytyy, mutta tuskin ketään täällä niin paljoa kiinnostaa.
Hyvä että purat tätä. Hyvä ystäväni on hyvin samanlaisessa tilanteessa, toivottavasti sinullakin on joku läheinen ystävä, jolle voit kertoa näistä.
Mitä tekee vihollisilla, jos on tuollainen "ystävä"? Oikeasti, välit poikki. Myöhemmin toivot, että olisit tehnyt niin jo aiemmin. Elämäsi helpottuu huomattavasti, kun tuollainen taakka putoaa harteilta
Vai saatko sinä jotain kiksejä itsekin tuosta nöyryytyksestä? Mieti asiaa...
Jos toisella ihmisellä ei ole käsitystä rajoista, ja itse sietää ja yliymmärtää tätä huonoa käytöstä, niin se tulee pahenemaan. Jossain vaiheessa räjähdät, kun homma menee liian pitkälle.
Olet kiltti ihminen, muista että jos annat hänen käyttäytyä noin niin et kohtele itseäsi hyvin. Sanot silloin itsellesi ei, jos tuollaiselle (käytökselle) sanot kyllä sen hyväksyessäsi.
Olen itse samassa tilanteessa ja minulle kävi niin että menetin hermoni. Ja nyt olen tutkaillut itseäni ja rajojani, vielä täytyy opetella käytännössä niitä asettamaan.
Harkitsisin ystävyyssuhteen lopettamista. Itsellä oli 2 hauskaa ystävää, kunnes tajusin, että tekevät pilkkaa kustannuksellani. Heillä oli myös tapana loisia lompakollani. Alussa harmitti, mutta pidemmän päälle se on vapauttanut minussa positiivista energiaa. Olen saanut uusia ystäviä tilalle työn ja harrastusten kautta.