Lue keskustelun säännöt.
Pistätkö aikuisiällä ystäväsi paremmuusjärjestykseen?
21.05.2020 |
Minua ihmetyttää, jos aikuinen ihminen (okei, naisia nyt lähinnä tässä ajattelen) julistaa facessa ja muualla jonkun olevan paras ystävänsä. Kyse ei siis ole ainoasta ystävästä vaan ystäviä on ihan useita. Miltä se muista tuntuu, kun se yksi korotetaan ylitse muiden?
Ja onko joku sitten toiseksi paras jne. Mihin itse sijoitun ranking-listalla?
Jotenkin tuo tuntuu nololta. Itsellä ystävien arvottaminen, paremmuusjärjestykseen laittaminen on jäänyt jonnekin teini-ikään.
Eri asia tietysti, jos ystäväksi kutsuttavia on vain yksi.
Itselläni on muutama ystävä, mutta en osaa arvottaa heitä paremmiksi tai huonommiksi. Ystävä on ystävä ja kaverit sekä tuttavat erikseen.
Kommentit (35)
No miltä niistä sinun kavereista ja tuttavista mahtaa tuntua, jos itse pitävät sinua ystävänään ja sinä vaan kaverina tai tuttavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä oli paras ystävä ja sama ystävä on edelleen yksi ystävistäni. Tuntuu että muut kaveripiiristä "parittaa" meidät koska olemme tunteneet toisemme pisimpään. Kumppanini kuitenkin sanoi kerran yhden toisen olevan paras ystäväni (en ollut hänelle arvottanut kavereitani). Ehkä niin tosiaan on. Tämän toisen kanssa hengaamme joka viikko ja hän tietää nykyään eniten asioistani. Meillä on myös sama huumorintaju. En kuitenkaan sano tätä kenellekään, miksipä sitä alleviivaamaan.
Jos onkin olemassa joku paremmuusjärjestys, niin ei sitä kannata ääneen julistaa. Voi loukata aivan turhaan ihmisiä. Itse en ole sitten teini-iän edes miettinyt moisia.
"Ystävän kanssa täällä"
"Parhaan ystäväni kanssa täällä"
"Hyvässä seurassa täällä"
jne.
Noloa.
Vierailija kirjoitti:
No miltä niistä sinun kavereista ja tuttavista mahtaa tuntua, jos itse pitävät sinua ystävänään ja sinä vaan kaverina tai tuttavana?
En tiedä, keneltä kysyit, mutta mun kohdallani he eivät pidä. Vain täysin rajaton ihminen kertoo itsestään ja elämästään ihan kaiken kaikille, jotka vaan vitsivät kuunnella. Tällaisen ihmisen tunnistaa kuitenkin hyvin helposti, koska hän vuodattaa koko elämäntarinansa suunnilleeen jo ensimmäisellä tapaamisella. Ystävyys syntyy vähitellen. Se alkaa kaveruudesta ja syvenee ystävyydeksi, jos on syventyäkseen. Helpoin tapa arvioida, pitääkö toinen minua ystävänään vai kaverina, on kysyä itseltäni, mitä oikeasti tiedän tästä toisesta ihmisestä. Tiedänkö hänestä vain asioita, jotka voisivat lukea hänen "siiviilielämän CV:ssä"? Vai tiedänkö jotain hänen tunteistaan, tavoistaan käsitellä asioita, syistä miksi hän ajattelee jostain asiasta tietyllä tavalla, tiedätkö etukäteen, miten hän reagoi, jos tapahtuu asia x jne.
Mulla on noin 30 kaveria, mutta vain 5 ystävää. Kukaan kavereistani ei ole käynyt kotonani enkä minä heidän kodeissaan, mutta kaikki ystäväni ovat käyneet kotonani ja minä heidän kodeissaan. Ystävyydessä toinen ihminen päästetään myös henkisesti lähemmäksi kuin kaveruudessa. Ystävän tuntee melkein yhtä hyvin kuin itsensä. Jos tulee jokin omasta mielestä kiva juttu, ystävästä tietää kysymättäkin, onko juttu ystävän mielestä kiva vai ei. Sen vuoksi ystävälle ei edes ehdota kivaa juttua, jos tietää, ettei se ole hänen mielestään yhtään kiva. Kavereista tätä ei tiedä, koska kavereitaan ei tunne niin hyvin. Sen vuoksi kaverilta täytyy kysyä.
En tiedä, saitko pointistani kiinni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Toisten ystävien kanssa pidän enemmän yhteyttä ja toisten kanssa vähemmän. Ehkäpä jotkut määrittelee sen "parhauden" sen mukaan, kenen kanssa viettää eniten aikaa ja kuka tuntuu lähimmältä sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri ja ystävä ovat synonyymejä, vaikka jotkut naistenlehdet on yrittäneet niitä erotella.
Onko poikakaveri eri asia kuin poikaystävä? Paras kaveri vähemmän kuin lapsuudenystävä?Eivät ole. Ystävän kanssa voi käydä läpi rankkoja ja henkilökohtaisiakin juttuja, vaikka lapsuuden hyväksikäyttökokemuksia, rahahuolia tms. Ystävän seurassa ei tarvitse esittää mitään, voi piereskellä yhdessä sohvalla ja miettiä onko ulkoavaruudessa elämää.
Kaverien kanssa sitten taas voi käydä vaikka leffassa ja viettää mukavan päivän, mutta se on huomattavasti pinnallisempi ihmissuhde.Ystävän kanssa voi piereskellä yhdessä sohvalla? Tämän jälkeen tiedä haluanko edes ystäviä.
Niin? Ei tietenkään ole pakko piereskellä yhtään kenenkään seurassa jos ei halua. Mutta pointti oli että ystävän kanssa voi olla täysin rento. Sellainen kuin on omana itsenään, yksin kotona. Ystävä ei kauhistele eikä välitä jos sinulta pääsee pieru, sille voi kyllä yhdessä nauraa. Kyllä minä ja ystäväni ainakin piereskellään ihan estoitta jos ei ole muita talossa :D Joskus nuorempana olen myös vetänyt tamponin ulos ystävästäni baarin vessassa, kun häneltä se ei onnistunut. Sitä varten ystävät on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos sinä olet mies, ja kommentoit tässä naisten välistä ystävyyttä niin ethän sinä voi edes ymmärtää sitä. Joten miksi puutut asioihin jotka ei edes kuulu sinulle? Miksi muiden pitäisi toimia ystävyydessä samalla tavalla kuin sinä toimit? Narsistinen ajattelutapa ja outo aloitus.
Vai onko aloittaja nainen, jolla ei ole ns. parasta kaveria? Monille naisille se paras kaveri/ystävä on erityisen tärkeä. Tosi outoa ettei pysty ymmärtämään tätä. Eikä sitään nyt kukaan "julista" missään fb:ssä. En ole itse ainakaan nähnyt tällaista. Se on vaan sanonta jota käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva muuttaminen ja pelkkä töidenteko on katkonut kaiken niin jäljellä on enää kissani. Lyhyt lista.
Hah, aika lapsellinen pitää olla, jos ottaa itseensä siitä että jotain muuta ystävää sanotaan "parhaaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan. Toisten ystävien kanssa pidän enemmän yhteyttä ja toisten kanssa vähemmän. Ehkäpä jotkut määrittelee sen "parhauden" sen mukaan, kenen kanssa viettää eniten aikaa ja kuka tuntuu lähimmältä sen vuoksi.
Täh, etkö siis muka tiedä mitä paras kaveri tarkoittaa? Eihän se mistään "parhaudesta" ole kyse, vaan siitä että joku on se kaikkein lähin ystävä. Jotkut ovat olleet parhaita ystäviä nuoruudesta lähtien. Miksei aikuisella voisi olla läheisintä ystävää? Kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Ihan kuin olisitte aikuiselämän aikana unohtaneet, mitä paras kaveri tarkoittaa. Eihän se nyt mikään kilpailu ole, että kenen kanssa viettää eniten aikaa. Eikä sitä erikseen määritellä, vaan se on luonnollisesti vaan olemassa. Läheisin, rakkain ystävä.
Minulla on paras ystävä ja voin ihan huoletta sanoa sen ääneen kenelle tahansa. Ei se muilta ystäviltä ole pois, jos yksi on läheisempi kuin he. Onhan perheissäkin eri läheisyysasteita, vaikka samaa sakkia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan laittanut ystäviä paremmuusjärjestykseen. Ystävyydet ovat henkilökohtaisia ja erilaisia. Ei kaikkien kanssa ole samanlaista. Ystävän ja kaverin erotan siinä ettei ystävän kohdalla tule pettymyksiä samalla lailla kuin kavereiden kohdalla. Kaverit tekevät ohareita, kaverit toimivat epäluotettavasti joskus, arvottavat minua minulta saamissaan palveluissa... Kavereilta en jää kyselemään outoa käytöstä, vaan annan etäisyyttä. Palaavat kavereihin, jos palaavat, mutten jää haikailemaan perään. Ystävien kanssa voidaan puhua erimielisyyksistä ja selvittää, jos käytös joskus huonoa.
Minulla on niin että jotkut ihmiset vaan ovat vuosien saatossa menneet toisten ihmisten edelle, heidän kanssaan ennemmin vietän aikaa ja juttelen, on enemmän yhteistä jne. Tukalaa on kun joku "vähemmän tärkeä" pitää minua tärkeänä ja jutut ei vaa kohtaa yhtään. Parasta ystävää ei ole ollut peruskoulun jälkeen.