Lue keskustelun säännöt.
Miksihän mun on todella vaikea saada mitään arvostusta lähipiiriltä mutta työelämässä saan sitä? Sama ihminen olen kuitenkin.
21.05.2020 |
Esim. miesystävät ovat ihan järjestäen pettäneet tai jättäneet, kukaan ystävistä/sukulaisista ei esim. muista syntymäpäiviäni koskaan; vaikka teen palveluksia sinne tänne tonne, en saa koskaan itse mitään takaisin, ihmiset kohtelevat todella ala-arvoisesti oikein kun rupeaa miettimään mitä tempauksia olen saanut kokea (niitä en kyllä mielelläni vatvo vaan koitan olla/esittää kuin en välittäisi).
Työelämässä taas on ihan toinen juttu; pomo arvostaa ja saan palkankorotuksia ja henkilökohtaisia palkkioita ym. Eivätkä työkaveritkaan dissaa vaan olen jotenkin päätynyt sellaiseen asemaan jolta usein kysytään vaikka epäselvissä toimintatavoissa miten olisi parasta tehdä tai mikä minun näkemykseni on miten jossain tietyssä erikoistilanteessa päästäisiin toivottuun lopputulokseen jne. Tällaisesta itse tykkään, vähän kuin joku mentor tms.
Mutta miksi nämä käyttäytymistavat ovat näin erilaiset?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olet hyödyllinen ja tuottava töissä. Lähipiiri ei koe asiaa samalla tavalla, ikävä kyllä, tämä on jonkin näköinen ilmiö. Vapaa-aikana ei "jakseta" panostaa lähipiiriin ja on niin "kiire".
Eikun juuri sanoin että teen lähipiirille palveluksia saamatta itse mitään vastaavia tai edes sitä arvostusta mitenkään takaisin. Tai vaikka ostelen synttärilahjoja vaikken itse saa (tämän tavan olen kyllä lopettanut nyt viime vuosina mutta harmittaa aina kun olen jo ikään kuin keksinyt/löytänyt jollekulle sopivan lahjan kunnes tajuan että mitä mä sitä ostan ja annan kun itse en saa mitään koskaan). ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteet ei ole palvelussuhteita. Pitää olla läheisyyttä ja hauskoja hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet ei ole palvelussuhteita. Pitää olla läheisyyttä ja hauskoja hetkiä.
Onhan niitäkin toki tässä vuosien varrella ollut, niitä läheisiä hauskoja hetkiä. Mutta tässä ketjussa oli kyse arvostamisen puutteesta. Vai tarkoitatko että voit käyttäytyä ystävääsi kohtaan kuinka paskasti tahansa kunhan teillä vaan on hauskaa? ap
Sä olet töissä hionut siihen työhön liittyvän osaamisesi huippuunsa, ns.työminän.
Siviilielämä on kuitenki monipuolisempaa. Mitä vapaa-ajalla sanot ja teet, mistä asioista olet kiinnostunut, millainen olet jne. Parisuhteessa tulee eteen ulkonäkö, seksi, kotitöiden jakaminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet ei ole palvelussuhteita. Pitää olla läheisyyttä ja hauskoja hetkiä.
Kyllä ne usein ovat, mutta se palveluksia vastaanottava puoli ei sitä itse tajua.
Minullakin on monta "ystävää", jotka ottavat yhteyttä vain kun tarvitsevat apua ja/tai haluavat jollekin purkaa ongelmiaan. Minun kuulumiseni eivät muulloin kiinnosta, saati että olisi aikaa auttaa.
En ole ap, mutta tunnistan samat asiat kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit olla vaikka äiti Teresa ja Mahatma Gandhi ja pelastaa koko maailman kaikelta, mutta lähipiirisi ei arvosta ja niille olet täysin arvoton pelle. Ja niin se vaan menee elämässä, että kun on raskasta ja kovat ajat tai ne hulpeimmat huiput, niin ventovieraat siellä on tukemassa ja hurraamassa. Lähipiiriä ei näy missään missään vaiheessa. Hei ap lopeta niiden ihmisten hyysääminen. Ok, olet sen jälkeen narsisti ja k usipää, mutta ethän sinä niitä tarvitse mihinkään. Työpaikalla ne arvostaa sinua ja näkee sut sellaisena arvokkaana tekijänä kuin oikeasti olet. Keskity siihen maailmaan, niiden ihmisten näkemyksiin ja unohda muut.
Hei sielunsisko! Täällä on yksi samanlaisen kokemuksen omaava. Mulla on jopa pohdinnassa, että välittääkö mun lähipiiristä kukaan minusta, kun oikeasti vain yksi kyselee minulta kuulumisia. Kaikilta muilta läheisiltä ei kuulu mitään, ei mitään ellen itse ole aloitteellinen 😏 olen vienyt yllätyksiä, ollut aloitteellinen kyläilyihin, tarjonnut lastenvahtiapua (osalle kelpaa, osalle ei ja jotkut eivåt halua seuraani muuta kyin lastenvahdiksi heidän rentoutumisreissujensa ajaksi) mutta lopputulos on ja pysyy samana. Olen jo miettinyt että lähipiirini on niin sanotusti vääränlainen ja olisi oman itsetuntoni ja viihtyvyyteeni kannalta parempi jos rohkenisin jättää haaveet lähipiirin seurasta ja etsiå uutta seuraa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit olla vaikka äiti Teresa ja Mahatma Gandhi ja pelastaa koko maailman kaikelta, mutta lähipiirisi ei arvosta ja niille olet täysin arvoton pelle. Ja niin se vaan menee elämässä, että kun on raskasta ja kovat ajat tai ne hulpeimmat huiput, niin ventovieraat siellä on tukemassa ja hurraamassa. Lähipiiriä ei näy missään missään vaiheessa. Hei ap lopeta niiden ihmisten hyysääminen. Ok, olet sen jälkeen narsisti ja k usipää, mutta ethän sinä niitä tarvitse mihinkään. Työpaikalla ne arvostaa sinua ja näkee sut sellaisena arvokkaana tekijänä kuin oikeasti olet. Keskity siihen maailmaan, niiden ihmisten näkemyksiin ja unohda muut.
Jep, olen tarkoituksella jo lopettanut esim. tuon lahjojen ostamisen kokonaan. Täytyy pitää tuo palopuheesi mielessä ensi kerralla kun tulee mieleen tarjoutua vaikka pesemään kaverin ikkunat tai jotain :) ap
Vierailija kirjoitti:
Sä olet töissä hionut siihen työhön liittyvän osaamisesi huippuunsa, ns.työminän.
Siviilielämä on kuitenki monipuolisempaa. Mitä vapaa-ajalla sanot ja teet, mistä asioista olet kiinnostunut, millainen olet jne. Parisuhteessa tulee eteen ulkonäkö, seksi, kotitöiden jakaminen jne.
Tarkoitatko että mun pitäisi jotenkin muuttaa siviiliminääni? Musta taas jokainen ansaitsee arvostusta juuri sellaisena kuin on ja on hienoa että ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita emmekä kaikki ole samasta muotista. Itse olen siis hyvin suvaitsevainen kaikenlaisia elämäntapoja kohtaan. Tämä ei kuitenkaan koske itseäni (muiden mielestä)? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei sielunsisko! Täällä on yksi samanlaisen kokemuksen omaava. Mulla on jopa pohdinnassa, että välittääkö mun lähipiiristä kukaan minusta, kun oikeasti vain yksi kyselee minulta kuulumisia. Kaikilta muilta läheisiltä ei kuulu mitään, ei mitään ellen itse ole aloitteellinen 😏 olen vienyt yllätyksiä, ollut aloitteellinen kyläilyihin, tarjonnut lastenvahtiapua (osalle kelpaa, osalle ei ja jotkut eivåt halua seuraani muuta kyin lastenvahdiksi heidän rentoutumisreissujensa ajaksi) mutta lopputulos on ja pysyy samana. Olen jo miettinyt että lähipiirini on niin sanotusti vääränlainen ja olisi oman itsetuntoni ja viihtyvyyteeni kannalta parempi jos rohkenisin jättää haaveet lähipiirin seurasta ja etsiå uutta seuraa muualta.
Monesti lähipiirissä asetelmat pysyvät samoina koko ajan, riippumatta siitä millainen työstatuksesi on ja miten se muuttuu. Miessuhteiden epäonnistuminen selittyy ap:lle sillä, että hän ihastuu samantyyppisiin miehiin, ajattelee voivansa muuttaa toisen ja sehän ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sielunsisko! Täällä on yksi samanlaisen kokemuksen omaava. Mulla on jopa pohdinnassa, että välittääkö mun lähipiiristä kukaan minusta, kun oikeasti vain yksi kyselee minulta kuulumisia. Kaikilta muilta läheisiltä ei kuulu mitään, ei mitään ellen itse ole aloitteellinen 😏 olen vienyt yllätyksiä, ollut aloitteellinen kyläilyihin, tarjonnut lastenvahtiapua (osalle kelpaa, osalle ei ja jotkut eivåt halua seuraani muuta kyin lastenvahdiksi heidän rentoutumisreissujensa ajaksi) mutta lopputulos on ja pysyy samana. Olen jo miettinyt että lähipiirini on niin sanotusti vääränlainen ja olisi oman itsetuntoni ja viihtyvyyteeni kannalta parempi jos rohkenisin jättää haaveet lähipiirin seurasta ja etsiå uutta seuraa muualta.
Monesti lähipiirissä asetelmat pysyvät samoina koko ajan, riippumatta siitä millainen työstatuksesi on ja miten se muuttuu. Miessuhteiden epäonnistuminen selittyy ap:lle sillä, että hän ihastuu samantyyppisiin miehiin, ajattelee voivansa muuttaa toisen ja sehän ei onnistu.
Noista mieskuvioista, exiä on kyllä hyvin erilaisia niin en allekirjoita tuota väitettä että aina ihastuisin samantyyppisiin miehiin. Esim. mies josta viimeksi kiinnostuin, oli sellainen joka ei koskaan yrittänyt tehdä mitään vaikutusta. Musta se oli aluksi ainakin hienoa ja ihmeellistä että tuo tuossa on 100% rehellisesti oma itsensä eikä esitä mitään muuta. Yksi piirre miksi kiinnostuinkin hänestä. Mutta en itse kuitenkaan riittänyt hänelle vaan homma läsähti kuin pannukakku ghostaamiseen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla vaikka äiti Teresa ja Mahatma Gandhi ja pelastaa koko maailman kaikelta, mutta lähipiirisi ei arvosta ja niille olet täysin arvoton pelle. Ja niin se vaan menee elämässä, että kun on raskasta ja kovat ajat tai ne hulpeimmat huiput, niin ventovieraat siellä on tukemassa ja hurraamassa. Lähipiiriä ei näy missään missään vaiheessa. Hei ap lopeta niiden ihmisten hyysääminen. Ok, olet sen jälkeen narsisti ja k usipää, mutta ethän sinä niitä tarvitse mihinkään. Työpaikalla ne arvostaa sinua ja näkee sut sellaisena arvokkaana tekijänä kuin oikeasti olet. Keskity siihen maailmaan, niiden ihmisten näkemyksiin ja unohda muut.
Jep, olen tarkoituksella jo lopettanut esim. tuon lahjojen ostamisen kokonaan. Täytyy pitää tuo palopuheesi mielessä ensi kerralla kun tulee mieleen tarjoutua vaikka pesemään kaverin ikkunat tai jotain :) ap
"You can lie down for people to walk on you and they will still complain that you're not flat enough".
Olen joskus miettinyt millainen tilaisuus mahtaisi olla jos lähipiirini ja työkaverini päätyisivät samaan paikkaan. Huomaisivatko työkaverit lähipiirin dissaamisen tai lähipiiri työkavereiden arvostuksen? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirisi on niin tottunut ystävänpalveluksiisi että pitävät niitä itsestään selvänä asiana. He ottavat sen vastaan kuin auringon paisteen ajattelematta vastavuoroisuutta. Se on ikävää, vaikutat mukavalta ihmiseltä. Kiltit ja avuliaat kokevat usein saman.
Lopeta jos se katkeroittaa. Älä anna periksi vaikka apua pyydettäisiin. Heidän on jo aika oppia jotain oleellista elämästä. Mukavaa että työelämässä olet arvostettu. Ota siitä ilo irti.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirisi on niin tottunut ystävänpalveluksiisi että pitävät niitä itsestään selvänä asiana. He ottavat sen vastaan kuin auringon paisteen ajattelematta vastavuoroisuutta. Se on ikävää, vaikutat mukavalta ihmiseltä. Kiltit ja avuliaat kokevat usein saman.
Lopeta jos se katkeroittaa. Älä anna periksi vaikka apua pyydettäisiin. Heidän on jo aika oppia jotain oleellista elämästä. Mukavaa että työelämässä olet arvostettu. Ota siitä ilo irti.
Kiitos. Kyllä tapoihin täytyy tehdä muutosta koska huomaan että itseäni harmittaa (kun sille päälle satun) todella paljon tuo lähipiirin piittaamattomuus. Mietin juuri tuota aikaisempaa kommenttiani että jos työkaverit ja lähipiiri päätyisivät samaan tilaan. No eihän tällaista koskaan tule tapahtumaan, täysin absurdi ajatus että järjestäisin vaikka 50-vuotisjuhlat jonne juuri kukaan lähipiiristä edes tulisi. Työkaverit todennäköisesti tulisivatkin. ap
Mitä tarkoitatte lähipiirillä? Lähisukulaisiako?
Mulla on ainakin edelleen lapsuudenperheen minulle asettama lokero tosi vahvana. Eli olen se taiteelinen, naurettava hikipinko duunariperheessä ja kaikki tekemäni tulkitaan siitä viitekehyksestä.
Työelämässä olen varsin menestynyt juristi. Täällä Helsingissä minua arvostetaan itsenäni, sekä töissä että uusien ystävieni parissa.
En pidä juurikaan yhteyttä sukuuni. Ne ovat tietty sitä mieltä, että olen Helsingin herra ja naurettava nirppanokka. Miksi ihmeessä kävisin kuuntelemassa jatkuvaa vittuilua oletetuista, lapsuuden aikaisista piirteistäni, jotka perustuvat heidän näkemyksiinsä minusta.
Tekeehän se kipeää, mutta elämä on nyt toisaalla. Toivotan ap sinulle kaikkea onnea.
Mulla vähän sama tilanne.
Töissä saan arvostusta ja asiakkaat pitävät koska osaan hommani, tiedän pikkutarkkoja juttuja, jaksan keskittyä ja auttaa. Pikkutarkkuus ja yhteen asiaan keskittyminen ovat töissä plussaa, normielämässä miinusta.
Normaalissa elämässä ihmiset haluavat nauraa, olla vapautuneita, suurpiirteisiä, maalata taivaanrantaa. Olen ymmärtänyt olevani tylsä tyyppi. Kavereiden ja perheen kesken se on miinusta, työminälleni plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitatte lähipiirillä? Lähisukulaisiako?
Sellaisia ihmisiä joita olen ainakin ennen pitänyt läheisinä. Esim. lapsuudenaikaisten ystävien kanssa olemme olleet tekemisissä jo yli 30 vuotta. Olen kummi. Omat vanhemmat, sedät, tädit, serkut jne. ap
Olet hyödyllinen ja tuottava töissä. Lähipiiri ei koe asiaa samalla tavalla, ikävä kyllä, tämä on jonkin näköinen ilmiö. Vapaa-aikana ei "jakseta" panostaa lähipiiriin ja on niin "kiire".